Mä oon niin kyllästynyt ja väsynyt olemaan "yksin"..

["kotiäiti"]

Tilanne on se että mulla on 3 aivan mahtavn ihanaa pientä lasta, joiden kanssa oon kotona. Olen itse vielä suht nuori (24v) ja ollut mieheni kanssa 7v yhdessä.
Meillä on paljon kavereita joita lasten kanssa päivisin nähdään, käydään kerhoissa ym.
Mutta ongelma on se että mä oon henkisesti ihan yksin. Mies kyllä tekee kotona kotitöitä ja hoitaa lapsiakin. Mua hän ei huomioi ikinä, ei halaa, ei pussaa, ei ota kainaloon, ei kysy kuulumisia. Lapsista vastuussa olen pääasiassa minä: mä keksin kivaa tekemistä (hoplop, uimareissut ym..), mies ei näihin osallistu. Minä hankin lasten tarvikkeet, huolehdin että lapsilla on vaatteita ym. Maksan ruuasta ja laskuista puolet, lisäksi ostan kaikki lasten tarvikkeet.
Mä oon yrittäny puhua miehelleni siitä että mäkin tarvin joskus huomiota, mutta hän ei korvaansa lotkauta. Sen sijaan on aina vähän nälvimässä ja haukkumassa. Mä kyllä yritän keksiä yhteistä kivaa, kuten saunomista lasten nukkumaanmenon jälkeen, kivoja leffoja,, hyvää ruokaa... Mutta mikään ei toimi!
Mä oon vaan niin kyllästynyt!!!

 

[ok]

Ootte tosi nuoresta olleet yhdessä.. Mun mielestä, jos parisuhde ei toimi, puhe ei auta ja toinen vaan nälvii, niin parempi olla ilman.

 

["a p"]

Ootte tosi nuoresta olleet yhdessä.. Mun mielestä, jos parisuhde ei toimi, puhe ei auta ja toinen vaan nälvii, niin parempi olla ilman.

Mä oon samaa mieltä, mutta kun mun kävis lapsia sääliks

 

["a p"]

Oisko ketään kuka olis saanu vastaavan tilanteen selvitettyä ilman eroa?

 

["a p"]

nosto

 

["vieras"]

Mun mielestä ei ihan heti ensi töikseen kannata miettiä ero, vaikka se palstalla tuntuu olevan ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Olisiko teillä mahdollisuutta viedä lapset hoitoon yöksi tai kahdeksi ja keskustella asioista kuin aikuiset konsanaan? On tietty huolestuttavaa jos isä ei osallistu lainkaan lasten kanssa puuhailuun, mutta varmaan kannattais kysyä, haluaisiko miehesi keksiä jotain yhteistä tekemistä, muakaan ei kovin helpolla mihinkään hoploppiin raahata?

 

[5lasta2aikuista]

Hei!
Ihan kokonaan en tajunnut mitä tarkoitat. Mies on töissä ja sä kotona, niin monesti silloin kotitöitä tekee paljon enemmän se joka on kotona, samoin huolehtii lasten asioista -koska on aikaakin ihan eritavalla.

Se että mies ei halaa-pussaa niin onko se uutta vai onko se hänen tapansa olla, kaikki ei ole yhtä "läheisyydenkaipuisia" kun toiset.

Se, että nälvii tai puhuu ilkeästi on tietysti tosi ikävää ja siihen pitää koittaa puuttua. Onko mies muuttunut? Mikä häntä nyppii? Oletko koittanut kertoa noista toiveistasi? Samoin itse voi koittaa muuttaa omaa käytöstään, esim. kun mies tulee töistä niin menee vastaa, pussaa, kysyy kuulumisia ja kertoo omiaan...tai päivänmittaan laittaaa viestiä miten teillä menee jne.

Ikävä tilanne, toivottavasti pysytte puhumaan asioista ja ymmärtämään toisianne ja asiat parempaan suuntaan.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25754344]Mun mielestä ei ihan heti ensi töikseen kannata miettiä ero, vaikka se palstalla tuntuu olevan ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Olisiko teillä mahdollisuutta viedä lapset hoitoon yöksi tai kahdeksi ja keskustella asioista kuin aikuiset konsanaan? On tietty huolestuttavaa jos isä ei osallistu lainkaan lasten kanssa puuhailuun, mutta varmaan kannattais kysyä, haluaisiko miehesi keksiä jotain yhteistä tekemistä, muakaan ei kovin helpolla mihinkään hoploppiin raahata?[/QUOTE]

Lapset olivat taannoin yön mummolassa ja mnä ja mies käytiin syömässä ja drinksuilla, tultiin kotiin, saunottiin, mies rupes pelaamaan xboxilla ja mä menin nukkumaan.. Se siitä ihanasta kahdenkeskisestä ajasta!
Mä oon yrittänyt ehdottaa että keksis jotain mitä voitais perheenä tehdä, mutta ei kuulemma keksi mitään...
Mä oon kerran jopa sen äidille avautunut mieheni käytöksestä, mutta anoppi totes vaan että "xx on sellainen ja tekee asiat miten haluaa ja millon haluaa". Mutta mun mielestä ei voi käyttäytyä noin itsekkäästi kun on perhe!!!
Lisäksi mies on alkanut vihaamaan meidän koiraa. Uhkailee sitä aina kaikella Ja musta tuntuu että esikoinen on miehelle kaikkein rakkain lapsistamme...

 

["vieras"]

Hei!
Ihan kokonaan en tajunnut mitä tarkoitat. Mies on töissä ja sä kotona, niin monesti silloin kotitöitä tekee paljon enemmän se joka on kotona, samoin huolehtii lasten asioista -koska on aikaakin ihan eritavalla.

Se että mies ei halaa-pussaa niin onko se uutta vai onko se hänen tapansa olla, kaikki ei ole yhtä "läheisyydenkaipuisia" kun toiset.

Se, että nälvii tai puhuu ilkeästi on tietysti tosi ikävää ja siihen pitää koittaa puuttua. Onko mies muuttunut? Mikä häntä nyppii? Oletko koittanut kertoa noista toiveistasi? Samoin itse voi koittaa muuttaa omaa käytöstään, esim. kun mies tulee töistä niin menee vastaa, pussaa, kysyy kuulumisia ja kertoo omiaan...tai päivänmittaan laittaaa viestiä miten teillä menee jne.

Ikävä tilanne, toivottavasti pysytte puhumaan asioista ja ymmärtämään toisianne ja asiat parempaan suuntaan.

Komppaan tota että menethän itsekin miestäsi vastaan haalat&pussaat kun tulee töistä, etkä vaan odota että toinen tekee tai miksi ei tee.

Mutta pakko puuttua tohon tekstari juttuun... mä en tiedä millasia töitä teidän miehet tekee, mutta ainakaan minun miehelläni ei todellakaan ole aikaa vastata duunipäivänä mihinkään turhiin: "miten menee" viesteihin. Se tosiaan tekee töissä töitä! Ja muutenkaan en häiritse ellei oikeasti ole jotain tärkeää asiaa ja silloinkin heitän hälyn tai tekstarin jotta soittaa sit takas.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25754449]Lapset olivat taannoin yön mummolassa ja mnä ja mies käytiin syömässä ja drinksuilla, tultiin kotiin, saunottiin, mies rupes pelaamaan xboxilla ja mä menin nukkumaan.. Se siitä ihanasta kahdenkeskisestä ajasta!
Mä oon yrittänyt ehdottaa että keksis jotain mitä voitais perheenä tehdä, mutta ei kuulemma keksi mitään...
Mä oon kerran jopa sen äidille avautunut mieheni käytöksestä, mutta anoppi totes vaan että "xx on sellainen ja tekee asiat miten haluaa ja millon haluaa". Mutta mun mielestä ei voi käyttäytyä noin itsekkäästi kun on perhe!!!
Lisäksi mies on alkanut vihaamaan meidän koiraa. Uhkailee sitä aina kaikella Ja musta tuntuu että esikoinen on miehelle kaikkein rakkain lapsistamme...[/QUOTE]

Ikävä kyllä minusta kuulostaa siltä että miehesi rakkaus sinua kohtaan on jotenkin laantunut.. kenties kuihtunut.
Aika selviä merkkejä nuo ovat.
Ja tuo että suosii esikoista.. onko miehesi halunnut muita lapsianne? Teillä aika monta lasta noin nuoreksi..

 

[Aatamin akka]

Minulle tuollaiseen (melkein) vastaavaan tilanteeseen ratkaisu oli valitettavasti ero. Nyt olen onnellinen, lapset on tyytyväisiä ja elämä hymyilee taas.

 

["tiia"]

Hei!
Minulla on ollut jossain vaiheessa vastaava tilanne.

Epäilen, että teillä on käynyt näin:
-Olette olleet hyvin nuoresta lähtien yhdessä=sinun eikä miehesi identiteetti ei ole kunnolla kehittynyt, kun on pitänyt olla jo puoliso sekä äiti/isä...
-Lasten hoitamisen myötä parisuhteenne rakentaminen ja hoitaminen on unohtunut...
Tarvitsette:
-Kahdenkeskistä keskustelua sekä mahdollisesti parisuhdeterapiaa
-Vapaa-aikaa kahdestaan sekä hetken kumpikin omaa aikaa vaikka omien harrastusten kanssa(säännöllisesti, esim kerran viikossa)
-Kummallekin pään sisälle pohtimista: yhteinen perheenne on vaarassa! Haluatteko pelastaa sen ja tarjota lapsillenne ehjän perheen. Suosittelen pariterapiaa, jos se vaan on mahdollista. Jos ei miehesi jostain syystä lähde terapiaan, niin mene sinne itse. Joskus asioita ei näe itse.

 

["noh"]

Mitäs jos eron sijasta hankkisit itsellesi pari uutta harrastusta? Niiden kautta löytäisit sisältöä elämääsi, ihmisiä, jotka huomioivat sinut ja sitä kautta et ole niin riippuvainen miehesi huomiosta. Ja kun tavallaan itsenäistyt ja saat uudenlaista ryhtiä elämääsi, mies jotenkin kummasti alkaa myös huomioida sinua.

Koska arkihan teille on tullut tuohon suhteeseen. Yksi tapa parantaa suhdetta on opetella paremmin viihtymään itsensä kanssa ja löytää itselleen mielekästä tekemistä, sen sijaan että odottaa miehen huomiota, mitä ikinä se teillä käytännössä onkaan.

 

["a p"]

Mä olen kysynyt mieheltä että rakastaako mua, koska musta siltä ei ainakaan tunnu. Vastaus on että rakastaa, ihan niin kuin ennenkin. Mä en vaan jaksa uskoa.
Ja mä menen eteiseen miestä vastaan kun palaa töistä, halaan, kysyn kuulumiset. Ruoka on yleensä valmiina.
Meillä esikoinen oli ns. vahinko, pienemmät on sitten ihan "tehty".
Mulla on harrastuksia; ratsastus, lenkkeily parin ystävän kanssa ja lisäksi saan omaa aikaa kerran-kaksi viikossa kun mummo tulee lasten kanssa pariks tunniks. Mulla on paljon ystäviä joilta saan "huomiota", mutta kun mä tarvisin mun mieheltä sitä rakkautta. Mä haluaisin tuntea oloni rakastetuksi.
Miehellä ei ole oikein ystäviä, ei harrastuksia muuta kuin sali ja lenkkeily, mutta nitäkin tekee yksin. Oon yrittänyt saada häntä käymään jossain, ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin, mutta ei onnaa.

Mä oon vielä nuori ja elämä edessä, niin jos tähän ei tule muutosta aion ottaa hatkat!!
Mitä mieltä ootte, pitäiskö ottaa vähän etäisyyttä ja muuttaa muutamaks päiväks lasten kanssa mun vanhemmille??

 

[:))]

Oletteko te keskustelleet asiasta?
Voisitko sinä olla se aloitteentekevä osapuoli siinä halailussa, pussailussa ja läheisyydessä?
Otat ja yllätät miehen, laitat teille lasten nukkumaan mentyä hyvää iltapalaa ja kynttilät palamaan?

Minulla on mies, joka alkuun ei ollut mikään hellyyden osoittaja, vaan hälle piti aloite tehdä. Ehkä se vaikutti, että hänen kotonaan ei hellyyden osoituksia suuremmin jaeltu, ei halailtu jne. Nyt kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen mies on "hyvin oppinut" eli oma-aloitteisestikin halailee ja pussailee jne. Mutta väliin tulee unohdus ja kanssakäyminen jää jotenkin vähiin, mies aivan kuin jämähtää tietokoneeseensa tai pleikkariin kiinni - silloin antaa tää mamma huutia "HALOO, minäkin olen olemassa... hellyysmittari nollilla, samoin halauspuoli on pakkasella" Huumorilla näitä asioita setvitty meillä ja hyvin on toiminut

Tsemppiä teille! =)

 

["a p"]

Mä oon yrittänyt, huumorilla ja ilman.. Ei onnistu vaikka miten teen aloitteita. Mutta sitten kun herran rupee tekee mieli seksiä, niin kyllä silloin halataan ja pussataan ja kehutaan maasta taivaaseen. Sitte menee taas viikko ilman mitään läheisyyttä tai koskemista. Mutta mäpä en enää annakkaan... Vaikka seksi on hyvää ja ihanaa mieheni kanssa, niin en jaksa enää niitä pettymyksiä että kaikki hellyys ym päättyy orgasmiin.....

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25754770]Mä olen kysynyt mieheltä että rakastaako mua, koska musta siltä ei ainakaan tunnu. Vastaus on että rakastaa, ihan niin kuin ennenkin. Mä en vaan jaksa uskoa.
Ja mä menen eteiseen miestä vastaan kun palaa töistä, halaan, kysyn kuulumiset. Ruoka on yleensä valmiina.
Meillä esikoinen oli ns. vahinko, pienemmät on sitten ihan "tehty".
Mulla on harrastuksia; ratsastus, lenkkeily parin ystävän kanssa ja lisäksi saan omaa aikaa kerran-kaksi viikossa kun mummo tulee lasten kanssa pariks tunniks. Mulla on paljon ystäviä joilta saan "huomiota", mutta kun mä tarvisin mun mieheltä sitä rakkautta. Mä haluaisin tuntea oloni rakastetuksi.
Miehellä ei ole oikein ystäviä, ei harrastuksia muuta kuin sali ja lenkkeily, mutta nitäkin tekee yksin. Oon yrittänyt saada häntä käymään jossain, ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin, mutta ei onnaa.

Mä oon vielä nuori ja elämä edessä, niin jos tähän ei tule muutosta aion ottaa hatkat!!
Mitä mieltä ootte, pitäiskö ottaa vähän etäisyyttä ja muuttaa muutamaks päiväks lasten kanssa mun vanhemmille??[/QUOTE]

Helppoahan sitä on sanoa mitä vaan, teot ne rakkauden osoittavat. Ei suinkaan sanat.
Tottakai mies sanoo että rakastaa, jos ei halua että niinkin helppo tilanne kuin nyt muuttuukin vaikeaksi. Pitäisikin olla omalla viikolla YKSIN vastuussa lapsista, kotitöistä, ruuan laitosta yms yms..

Se miten sinun miehesi käyttäytyy kertoo kyllä kaikesta muusta kuin rakkaudesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25754869]Mä oon yrittänyt, huumorilla ja ilman.. Ei onnistu vaikka miten teen aloitteita. Mutta sitten kun herran rupee tekee mieli seksiä, niin kyllä silloin halataan ja pussataan ja kehutaan maasta taivaaseen. Sitte menee taas viikko ilman mitään läheisyyttä tai koskemista. Mutta mäpä en enää annakkaan... Vaikka seksi on hyvää ja ihanaa mieheni kanssa, niin en jaksa enää niitä pettymyksiä että kaikki hellyys ym päättyy orgasmiin.....[/QUOTE]

Tuota kutsutaan myös toisella nimellä: hyväksikäyttöä

 

["tupu"]

Me elämme niin,että minä ja lapset. Minä hoidan lapset ja kodin. Reissuan lasten kanssa ja olen lasten kanssa. Lapset kysyy minulta aina kaiken. Mies tekee paljon töitä,on aina tehnyt ja huomioi vain itsensä. Näin mennään.

Paskaahan tämä näin on mutta lapset on pieniä hetken ja kun emme kerran miehen kanssa riitele, miksi riitelisimme kun elämät soljuu hienosti vierekkäin.. niin ehdin sitten elää itselleni ja ehkä hienolle parisuhteelle kun lapset lentää pesästä

 

["a p"]

Meillä siis mies tekee paljon kotitöitä; pesee pyykkiä, siivoaa yms. Suostuu katsomaan lapsia kun mulla omia menoja. Eikä miehelle eron tullessa varmasti olisi vaikeaa hoitaa lapsia omalla vuorollaan.
Mä luulen että mulla on pientä uupumusta ja väsymystä ja siksi koti ei ole aina tiptop. Mutta lapset oon aina hoitanu ja jaksanu niiden kanssa touhuta. Aina on ruoka tarjolla ym.
Mutta kun yritän puhua miehelleni tuntestani tai kuulumisistani niin häntä ei kiinnosta. Ei kuulemma tarvi puhua jos ei oo asiaa.
Meidän lapset on tosi pieniä ja mä en yksinkertaisesti kerkee pitämään kotia koko ajan siistinä lastenhoidon, ulkoilujen, vaipanvaihtojen, ruuanlaiton yms lomassa....

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25755039]Meillä siis mies tekee paljon kotitöitä; pesee pyykkiä, siivoaa yms. Suostuu katsomaan lapsia kun mulla omia menoja. Eikä miehelle eron tullessa varmasti olisi vaikeaa hoitaa lapsia omalla vuorollaan.
Mä luulen että mulla on pientä uupumusta ja väsymystä ja siksi koti ei ole aina tiptop. Mutta lapset oon aina hoitanu ja jaksanu niiden kanssa touhuta. Aina on ruoka tarjolla ym.
Mutta kun yritän puhua miehelleni tuntestani tai kuulumisistani niin häntä ei kiinnosta. Ei kuulemma tarvi puhua jos ei oo asiaa.
Meidän lapset on tosi pieniä ja mä en yksinkertaisesti kerkee pitämään kotia koko ajan siistinä lastenhoidon, ulkoilujen, vaipanvaihtojen, ruuanlaiton yms lomassa....[/QUOTE]

Näiden sinun vastaustesi perusteella alat kuulostaa aika untamolta...

 

[ei ole antaa apuja]

Muuttaisit 24vuotiaana lasten kanssa sun vanhemmille? Anna nyt helvetti niiden olla rauhassa jo, he on omat lapset kasvattaneet (ei ilmeisesti kovin hyvin..), keksi joku muu ratkaisu.

Näin siinä käy, kun tehdään ne lapset sen ensimmäisen poikaystävän kanssa parikymppisinä...

 

["a p"]

Muuttaisit 24vuotiaana lasten kanssa sun vanhemmille? Anna nyt helvetti niiden olla rauhassa jo, he on omat lapset kasvattaneet (ei ilmeisesti kovin hyvin..), keksi joku muu ratkaisu.

Näin siinä käy, kun tehdään ne lapset sen ensimmäisen poikaystävän kanssa parikymppisinä...

Mä "muuttaisin" pariks päiväks. En itsekkään haluaisi takaisin lapsuuden kotiin muuttaa..
Ja sille joka sanoi että alan kuulostaa untamolta, niin haluaisin perusteluja?? Jo ekassa viestissä kerroin että myös mies tekee kotitöitä ja on lasten kanssa...

 

[tsemppiä]

Ehkä miehesi on vaan väsynyt ja "kyllästynyt" arkeen, kaikkihan me välillä samoihin rutiineihin kyllästytään. Ehkä hänellä on alkavaa kolmenkympin kriisiä, eikä oikein tiedä mitä elämältään haluaakaan. Onko hän mielekkäässä työssä? Onko kenties vähän masentunut?

Läheskään kaikki suomalaiset miehet eivät ole kukkia tuovia ja romenttisia höpiseviä supermiehiä, vaikka täältä sellaisen kuvan välillä saakin. Mies kuitenkin ilmaisee välittämistään eri tavoin, eikä välttämättä osaa jatkuvaa hempeilyä.

Ole onnellinen että miehesi tekee kotitöitä, harrastaa kuitenkin jonkinlaista liikuntaa, käy töissä, eikä käsittääkseni ryyppää ja rellestä. Muista myös kehua ja kiittää häntä. Sillä päinvastaisiakin miehiä löytyy. Yritä vaikka tsempata häntä enemmän aktiiviseksi ja tapailemaan muitakin ihmisiä.

 

[ei ole antaa apuja]

Ehkä miehesi on vaan väsynyt ja "kyllästynyt" arkeen, kaikkihan me välillä samoihin rutiineihin kyllästytään. Ehkä hänellä on alkavaa kolmenkympin kriisiä, eikä oikein tiedä mitä elämältään haluaakaan. Onko hän mielekkäässä työssä? Onko kenties vähän masentunut?

Läheskään kaikki suomalaiset miehet eivät ole kukkia tuovia ja romenttisia höpiseviä supermiehiä, vaikka täältä sellaisen kuvan välillä saakin. Mies kuitenkin ilmaisee välittämistään eri tavoin, eikä välttämättä osaa jatkuvaa hempeilyä.

Ole onnellinen että miehesi tekee kotitöitä, harrastaa kuitenkin jonkinlaista liikuntaa, käy töissä, eikä käsittääkseni ryyppää ja rellestä. Muista myös kehua ja kiittää häntä. Sillä päinvastaisiakin miehiä löytyy. Yritä vaikka tsempata häntä enemmän aktiiviseksi ja tapailemaan muitakin ihmisiä.

Että kiittää pitäis, jos tekee vähän kotitöitä? Ja joskus leikkii lasten kanssa? Mutta ei taas ikinä keksi tai osallistu mihinkään yhteiseen hauskanpitoon ja on nälvimässä ja haukkumassa aina vähän.

Voi tsiisus, en kyllä tollasta miestä kiittelis. Mikä teitä vaivaa? Siis, että teille riittää tuo, ettei mies kuitenkaan ryyppää ja tekee vähän kotitöitä? Alkaa taas arvostaa enemmän ja enemmän omaa miestä...