Tosi surullista että on niin paljon niitä, joille on ihan sama mitä toiselle tapahtuu siinä vieressä kunhan itse saa tyydytettyä joka ikisen mielihalun ja -teon.
Eli mitään muuta vastuuta ei ole kuin vastuu omasta navasta. Mikään ei ole väärin jos siitä vain on jotain hyötyä itselle.
Minäpä voin kertoa tarinan omalta puoleltani, olen ollut "toinen nainen" n. puolen vuoden ajan.
Olin eronnut muutama kuukausi sitten pitkästä ja vaikeasta suhteesta. Sinkkuus oli rankkaa, koska suurinosa kavereista perusti perheitä ja viettivät kiireistä vauvaperhe-elämää. Itse tein töitä ja monesti viikonloppuisin olisin kaivannut seuraa esim. kaupungille kahville tai iltaisin parille, mutta yleensä kaverit olivat mieluummin perheen kanssa kotona. Kavereilla toki pystyin käymään kylässä, mutta puheenaiheet yleensä liittyivät lapsiin ja kaipasin sitä tunnetta, että joku olisi ollut kiinnostunut myös minun sinkkuelämästäni ja murheistani..
Sain kerran houkuteltua kaverin katsomaan keikkaa paikalliseen baariin ja kaveri tottakai lähti kotiin heti keikan jälkeen. Itse kävin vielä wc:ssä ja kun olin kävelemässä ovelle, niin esiintyneen bändin basisti otti minua hihasta kiinni ja kysyi jäisinkö vielä yhdelle, jos hän tarjoaa. Juttelimme koko illan ja oli ihanaa pitkästä aikaa puhua omista ajatuksista jonkun kanssa rauhassa. Huomasin kyllä sormuksen ja lasten kuvat lompakossa, mutta ne pitkät hiukset ja ruskeat silmät sai koko muun maailman unohtumaan ympäriltä. Vietin sen yön hänen kanssaan hotellissa ja aamulla lähdin kotiin ajatellen, etten enää ikinä kuule koko ihmisestä.
Mies kuitenkin otti yhteyttä ja saatoimme jutella puhelimessa 3h yhteenmenoon, mikä tuntui luksukselta yksinäiselle sinkulle. Kun mies oli keikalla, hän laittoi nimeni listalle, jos halusin käydä häntä katsomassa ja usein meninkin paikalle kun vaihtoehtona oli ilta tv:n parissa. Tein miehelle selväksi, että en halua hänen kanssaan mitään vakavampaa, eikä mieskään tähän painostanut. Lopulta suhteemme loppui siihen, että tapasin erään poikaystävämielessä varteenotettavan miehen ja lopetin yhteydenpidon.
Tiedän kyllä kuorineeni ns. kermat päältä, sain viettää miehen kanssa ne hauskat hetket, tuntea suuria tunteita ilman vastuuta tai arkea, yöpyä hotelleissa ja kulkea vippinä festareilla, mikä sopi silloiseen elämäntilanteeseeni hyvin. Mutta en koe itse olevani millään tapaa syyllinen, jos se en olisi ollut minä, niin se olisi ollut joku muu. Ja niin olikin sekä ennen minua, että minun jälkeeni.
Tällä tarinalla halusin korostaa sitä, että ei kaikki toiset naiset ole tarkoituksella varattuja miehiä metsästäviä haahkoja. Joskus vaan oma elämäntilanne on sellainen, että kaipaa oikeasti ystävää, läheisyyttä ja seksiä. Ja saattaa kulua kuukausia tai vuosia niin, ettei yksikään känniääliö herätä minkäänlaisia tunteita ja koko ajan on semmoinen tunne, että jotain puuttuu. Siihen on helppo varatun miehen iskeä.
