Pettäminen ja toisen naisen vastuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kuperkeikka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tosi hyviä pointteja tässä ketjussa on kyllä tullut, suuntaan ja toiseen. Se on kyllä vähän kärjistämistä, ettei tuntisi mitään sosiaalista tai yhteiskunnallista vastuuta, jos ei koe toisen naisen/miehen olevan vastuussa kenenkään parisuhteen tilasta. Mä en ainakaan ole ymmärtänyt, etteikö näin ajattelevienkin mielestä tuntemattomienkin ihmisten voinnista/tunteista tulisi yleisesti ottaen välittää. Parisuhde/uskollisuuskuviot vaan nähdään aika moniuloitteisena asiana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25833160:
Sen sijaan sen kolmannen osapuolen "syyllisyyttähän" tässä on pohdittu. Hänhän ei petä ketään, vain omia periaatteitaan.

Ja pitää muistaa ettei yleensä edes omia periaatteitaan. Joku saattaa toki sanoa että "tekoni oli vastoin periaatteitani" mutta kyse on vain muiden mielistelystä kun olettaa että hänet tuomitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25833160:
No periaatteenahan monella on juurikin se, että varattuihin ei kosketa, kuten tästäkin ketjusta voi lukea. Käytäntö sitten osoittaa, miten moraali joustaa. En minäkään pettämistä hyvänä tai oikeana pidä, eikä kai kukaan? Sen sijaan sen kolmannen osapuolen "syyllisyyttähän" tässä on pohdittu. Hänhän ei petä ketään, vain omia periaatteitaan.

Kyllä mä tiedän paljon ihmisiä, joiden mielestä varattuihin sekaantuva ei tee _mitään_ moraalisesti kyseenalaista tai väärää. Mä en osaa ihan noinkaan ajatella vaikkei asia olekaan yksinkertainen. Koen, että se kolmaskin osapuoli loukkaa toiminnallaan muita ihmisiä ja edesauttaa sen pettäjän toimintaa, joten en osaa häntä silloin aivan viattomanakaan pitää. Ymmärrän kyllä molemmat puolet asiasta.
 
Lukematta koko ketjua - minusta on fiksua kieltäytyä suhteesta varatun kanssa. Mutta ei sitä silti oman puolison pettämisestä voi syyttää toista naista / miestä. Kyllä varattu on se, jonka tehtävä on olla puolisonsa luottamuksen arvoinen.
 
Tosi hyviä pointteja tässä ketjussa on kyllä tullut, suuntaan ja toiseen. Se on kyllä vähän kärjistämistä, ettei tuntisi mitään sosiaalista tai yhteiskunnallista vastuuta, jos ei koe toisen naisen/miehen olevan vastuussa kenenkään parisuhteen tilasta. Mä en ainakaan ole ymmärtänyt, etteikö näin ajattelevienkin mielestä tuntemattomienkin ihmisten voinnista/tunteista tulisi yleisesti ottaen välittää. Parisuhde/uskollisuuskuviot vaan nähdään aika moniuloitteisena asiana.

Tässä on vinha perä. Jos laitetaan vastakkain ihmisen halu rakastaa, perustaa perhe ja jatkaa sukua toisaalta sen kanssa että joku täysin tuntematon pahoittaa mielensä niin...
 
Olen ollut usein toisena naisena enkä minä jaksa kantaa vastuuta muusta kuin omasta suhteestani jota ei noina aikoina ollut vaan aina sinkkuna olen säätänyt varattujen kans. Ei minua kiinnosta miesten suhteen, ihan sama minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25833008:
Eiköhän 90%:lla meistä ole lähtöajatuksena, että varattuihin ei sekaannuta. Mutta kun ei koskaan voi tietää, mistä (tunteesta) itsensä löytää, ja jotkut meistä vain ovat heikompia tunteidensa vastustamiselle. Siinä tilanteessa pitää olla jo todella hyvä luonteen lujuus sanoa ei, jos se ei jää kokonaan omalle vastuulle (eli se varattu henkilö lähtee juttuun mukaan).

Idealisti ajattelen itsekin olevani, mutta joka vuosi hiukan vähemmän.

Idealismin hupeneminen kertoo kai iän tuomasta viisaudesta.

Itselleni olisi aika vaikea enää lähteä nuoruuden kaltaiseen ehdottomuuteen. Asioita tapahtuu, eivätkä ne ole aina mustavalkoisia/hyviä&pahoja.
 
En jaksa nyt lukea koko ketjua, mutta näin itse ajattelen. Petettynä ja toisen naisen takia jätettynä.

Pettäjäjättäjä on täysin vastuussa omista tekemisistään. Moraalisesti kuitenkin arveluttavaa myös siltä toiselta naiselta/mieheltä ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Petetyllekin toki paska homma tulla petetyksi, mutta ensisijaisesti kuuluttaisin aikuisten ihmisten vastuuta lasten hyvinvoinnista. Ihan kaikkien aikuisten, myös sen pettäjän kumppanin. Silloin kun alkaa suhteeseen varatun ihmisen kanssa, jolla lapsia pitäisi jokaisen herätä siihen, kuinka paljon tuossa tilanteessa satutetaan lapsia. Perheen hajoamisesta kärsivät lapset aina eniten (pl. väkivalta yms.) ja etenkin pettämistapauksissa, joissa katkeruutta on vaikea välttää, vanhempien välit voivat pitkäänkin olla hyvin tulehtuneet. Tästäkin kärsivät lapset.

Itse tulin jätetyksi ja petetyksi _heti_ toisen lapsen syntymän jälkeen. Sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pystynyt huolehtimaan lapsista. Isää ei ihastumishormoonihöyryissä lapset juuri kiinnostaneet, joten voitte vain kuvitella, miten paljon lapset kärsivät. Onneksi oli ja on hyvät tukiverkostot. Toki tilannekin nyt useamman vuoden jälkeen rauhoittunut ja me vanhemmat asiallisissa väleissä.

Ajatelkaa niitä kaikkia viattomia lapsia, joita pettämisellä satutetaan.
 
Idealismin hupeneminen kertoo kai iän tuomasta viisaudesta.

Itselleni olisi aika vaikea enää lähteä nuoruuden kaltaiseen ehdottomuuteen. Asioita tapahtuu, eivätkä ne ole aina mustavalkoisia/hyviä&pahoja.

Mä en ole nähnyt tässä ketjussa kovinkaan paljon ehdottomuutta tai mustavalkoisuutta. Jokainen varmaan kykenee ymmärtämään niitä syitä, miten erilaisiin tilanteisiin voi päätyä. Kannattaa ajatella ennemminkin asioiden/tekojen seurauksia ja osapuolten tunteita kuin jakaa tekoja hyvä/paha-akselilla, koska kovinkaan monia asioita ei voi luokitella yksiselitteisesti hyviksi tai pahoiksi, oikeiksi tai vääriksi. Idealismi on mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin liiallinen kyynisyys. :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";25833263]En jaksa nyt lukea koko ketjua, mutta näin itse ajattelen. Petettynä ja toisen naisen takia jätettynä.

Pettäjäjättäjä on täysin vastuussa omista tekemisistään. Moraalisesti kuitenkin arveluttavaa myös siltä toiselta naiselta/mieheltä ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Petetyllekin toki paska homma tulla petetyksi, mutta ensisijaisesti kuuluttaisin aikuisten ihmisten vastuuta lasten hyvinvoinnista. Ihan kaikkien aikuisten, myös sen pettäjän kumppanin. Silloin kun alkaa suhteeseen varatun ihmisen kanssa, jolla lapsia pitäisi jokaisen herätä siihen, kuinka paljon tuossa tilanteessa satutetaan lapsia. Perheen hajoamisesta kärsivät lapset aina eniten (pl. väkivalta yms.) ja etenkin pettämistapauksissa, joissa katkeruutta on vaikea välttää, vanhempien välit voivat pitkäänkin olla hyvin tulehtuneet. Tästäkin kärsivät lapset.

Itse tulin jätetyksi ja petetyksi _heti_ toisen lapsen syntymän jälkeen. Sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pystynyt huolehtimaan lapsista. Isää ei ihastumishormoonihöyryissä lapset juuri kiinnostaneet, joten voitte vain kuvitella, miten paljon lapset kärsivät. Onneksi oli ja on hyvät tukiverkostot. Toki tilannekin nyt useamman vuoden jälkeen rauhoittunut ja me vanhemmat asiallisissa väleissä.

Ajatelkaa niitä kaikkia viattomia lapsia, joita pettämisellä satutetaan.[/QUOTE]

Mutta näiden ihanien ihmisten mielestä (joita tältä palstaltakin löytyy) ei ole heidän velvollisuutensa ajatella toisia ihmisiä, niin miksi sitten toisten lapsia. Huolehtikoot itsestään.
 
[QUOTE="vieras";25833263]En jaksa nyt lukea koko ketjua, mutta näin itse ajattelen. Petettynä ja toisen naisen takia jätettynä.

Pettäjäjättäjä on täysin vastuussa omista tekemisistään. Moraalisesti kuitenkin arveluttavaa myös siltä toiselta naiselta/mieheltä ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Petetyllekin toki paska homma tulla petetyksi, mutta ensisijaisesti kuuluttaisin aikuisten ihmisten vastuuta lasten hyvinvoinnista. Ihan kaikkien aikuisten, myös sen pettäjän kumppanin. Silloin kun alkaa suhteeseen varatun ihmisen kanssa, jolla lapsia pitäisi jokaisen herätä siihen, kuinka paljon tuossa tilanteessa satutetaan lapsia. Perheen hajoamisesta kärsivät lapset aina eniten (pl. väkivalta yms.) ja etenkin pettämistapauksissa, joissa katkeruutta on vaikea välttää, vanhempien välit voivat pitkäänkin olla hyvin tulehtuneet. Tästäkin kärsivät lapset.

Itse tulin jätetyksi ja petetyksi _heti_ toisen lapsen syntymän jälkeen. Sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pystynyt huolehtimaan lapsista. Isää ei ihastumishormoonihöyryissä lapset juuri kiinnostaneet, joten voitte vain kuvitella, miten paljon lapset kärsivät. Onneksi oli ja on hyvät tukiverkostot. Toki tilannekin nyt useamman vuoden jälkeen rauhoittunut ja me vanhemmat asiallisissa väleissä.

Ajatelkaa niitä kaikkia viattomia lapsia, joita pettämisellä satutetaan.[/QUOTE]

Ajattelitko sinä siinä vaiheessa kun menit tekemään lapsia petturimiehelle? Entä ajoitko miehen jollain tapaa pettämään? Näitä perimmäisiä syitä pettämiselle voisi hakea vaikka kuinka paljon ja se, että joku nainen 'antautuu' pettäjälle ei varmasti ole se ainoa syy pettää.
 
Mä en ole nähnyt tässä ketjussa kovinkaan paljon ehdottomuutta tai mustavalkoisuutta. Jokainen varmaan kykenee ymmärtämään niitä syitä, miten erilaisiin tilanteisiin voi päätyä. Kannattaa ajatella ennemminkin asioiden/tekojen seurauksia ja osapuolten tunteita kuin jakaa tekoja hyvä/paha-akselilla, koska kovinkaan monia asioita ei voi luokitella yksiselitteisesti hyviksi tai pahoiksi, oikeiksi tai vääriksi. Idealismi on mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin liiallinen kyynisyys. :)

Mulla on säilynyt nuoruuden ehdottomuus uskollisuuden suhteen. Elämä on paljon helpompaa uskollisena kumppanina kuin pettäjänä :D
 
Mä en jaksa enää vääntää. Itse olen sitä mieltä että pettäminen on aina väärin,samoin tietoisesti toisen parisuhteeseen tunkeminen. Elän kuten ajattelen. En ymmärrä ihmisiä jotka olevinaan ovat parisuhteessa mutta tosiasiassa suhde onkin pelkkää huijausta. Eikö ole pokkaa lähteä ensin ja panna sitten? Vai miksi pitää roikkua jossain ihmisessä ja käyttää hyväkseen,varsinkin jos se toinen ei sellaista elämää haluaisi elää jos tietäisi asioiden oikean laidan. Se on valehtelemista,toisesta hyötymistä,toisen elämän haaskausta ja hyväksikäyttöä. Sama asia kuin lupaisi jollekin kymmenen vuoden työpanoksesta satakertaisen palkan ja kymmenen vuoden kuluttua sanoisikin että hähää,huijasin. Viedään toiselta ihmiseltä oikeus siihen omaan valintaan ja omaan päätökseen elämänsä kulusta. Se on itsekästä,paskamaista ja tunteetonta. Mutta sen verran turhauttavaa yrittää selittää näitä juttuja sellaisille joiden maailmaan ei mahdu kuin se oma napa,että taidan jättää tähän. Toivottavasti sieltä peilistä katsoo sellainen tyyppi jonka kanssa on kiva viettää loppuelämä. Vaikka tuskinpa mikään hetkauttaakaan,eihän kukaan ole vastuussa kuin omasta itsestään. Viis muiden perheistä ja kakaroista,pääasia että itse saa hyvän orgasmin.
 
Ajattelitko sinä siinä vaiheessa kun menit tekemään lapsia petturimiehelle? Entä ajoitko miehen jollain tapaa pettämään? Näitä perimmäisiä syitä pettämiselle voisi hakea vaikka kuinka paljon ja se, että joku nainen 'antautuu' pettäjälle ei varmasti ole se ainoa syy pettää.

Tietääkö se nainen lapsia tehdessään että mies tulee pettämään jossain vaiheessa? Se mies kyllä varmaan tietää olemassaolevista lapsistaan kun päättää pettämiseen ryhtyä. Eli toiseen tarvitaan ennustajan lahjoja,toiseen ei.
 
Itse näkisin syylliseksi pääasiassa vain pettäjän. Toki ajattelen että se toinen nainen, mikäli tietäisi perheestä on aika moraaliton yms. mutta toisaalta olen myös itse ollut yhden illan suhteessa varatun miehen kanssa, joka tosin oli piirittänyt mua pitkään (työkaveri). En silloin kokenut että olisin mietnkään syyllinen pettämiseen.

Suhdetta en haluaisi perheellisen kanssa aloittaa ihan siitä syystä ettei siinä ole mitään tulevaisuutta.
 
[QUOTE="vieras";25833514]Tietääkö se nainen lapsia tehdessään että mies tulee pettämään jossain vaiheessa? Se mies kyllä varmaan tietää olemassaolevista lapsistaan kun päättää pettämiseen ryhtyä. Eli toiseen tarvitaan ennustajan lahjoja,toiseen ei.[/QUOTE]

Noin 50 % kumppaneista pettää jossain vaiheessa elämäänsä; miehistä ja naisista. Ennustus on siis kohtalaisen helppo tehdä.
 
Noin 50 % kumppaneista pettää jossain vaiheessa elämäänsä; miehistä ja naisista. Ennustus on siis kohtalaisen helppo tehdä.

Eli kannattaa ottaa jo kerran pettänyt, todennäköisyys pienenee. Tämä kyllä taitaa pitää ihan oikeastikin paikkansa. Johonkin nuoruuden hairahdukseen jumiin jäänyt ei enää toista kertaa tee samaa virhettä vaan valitsee uuden kumppanin viisaammin.
 
Eli kannattaa ottaa jo kerran pettänyt, todennäköisyys pienenee. Tämä kyllä taitaa pitää ihan oikeastikin paikkansa. Johonkin nuoruuden hairahdukseen jumiin jäänyt ei enää toista kertaa tee samaa virhettä vaan valitsee uuden kumppanin viisaammin.

Siitä on ihan tutkimustietoakin kai, että toisessa liitossa tehdään enemmän töitä, että pysyttäisiin yhdessä. Toisaalta, kahden elämää nähneen suhde ei ehkä pääty yhteen kännipanoon?
 
Ajattelitko sinä siinä vaiheessa kun menit tekemään lapsia petturimiehelle? Entä ajoitko miehen jollain tapaa pettämään? Näitä perimmäisiä syitä pettämiselle voisi hakea vaikka kuinka paljon ja se, että joku nainen 'antautuu' pettäjälle ei varmasti ole se ainoa syy pettää.

Ajattelin lapsia jo ennen kuin oli niiden aika. Kävimme ex-mieheni kanssa pitkiä keskusteluja ja pohdintoja siitä, mitä kaikkea lapsen saaminen voi merkitä meille vanhemmille yksilöinä sekä pariskuntana jne. Sitä en tiennyt, että lasten isä tulisi pettämään.

Epäilemättä tein asioita, jotka vaikuttivat suhteen kriisiytymiseen. Tosin exäni unohti kertoa minulle, ettei ole onnellinen kanssani. Elämämme oli meistä johtumattomista syistä yhtä huonoa uutista ennen toisen lapsen syntymää, ja mielestäni annoimme toisillemme tukea keskustelemalla, lohduttamalla ja kannustamalla. En siis saanut edes mahdollisuutta korjata asioita tai että olisimme yhdessä yrittäneet selvittää asioita. Kumppanin päähän on mahdoton nähdä, joten jos toinen ei kerro todellisista tunteistaan, niin tilanne on aika toivoton.
 
Jos mun mies menis vieraisiin, niin pääasiassa mun näkökulmasta hän olis pääsyyllinen. Hän kun olis se joka on mun luottamuksen pettänyt, ei se nainen. Kuitenkin, jos tää toinen osapuoli tietäis miehen olleen varattu, olisi hänenki moraalissaan mun mielestä jotain kieroon kasvanutta enkä vois sanoa tuntevani sellaista ihmistä kohtaan mitään positiivista.
 
En lukenut koko ketjua, mutta mulla taitaa olla vaarassa alkaa sellaisen toisen naisen rooli. Tai ainakin mahdollisuus siihen. Aiemmin oon ajatellut, että kolmannella osapuolella ei ole mitään vastuuta muiden parisuhteista, mutta toisaalta mulla menee kunnioitus koko ukkoa jos se olisi valmis vaimoaan pettämään. Jos ei oltaisi samassa paikkaa töissä, voisin kerran käydä sitä panemassa ilman sen suurempia tunnontuskia.
 
Tosi surullista että on niin paljon niitä, joille on ihan sama mitä toiselle tapahtuu siinä vieressä kunhan itse saa tyydytettyä joka ikisen mielihalun ja -teon.
Eli mitään muuta vastuuta ei ole kuin vastuu omasta navasta. Mikään ei ole väärin jos siitä vain on jotain hyötyä itselle.

Minäpä voin kertoa tarinan omalta puoleltani, olen ollut "toinen nainen" n. puolen vuoden ajan.

Olin eronnut muutama kuukausi sitten pitkästä ja vaikeasta suhteesta. Sinkkuus oli rankkaa, koska suurinosa kavereista perusti perheitä ja viettivät kiireistä vauvaperhe-elämää. Itse tein töitä ja monesti viikonloppuisin olisin kaivannut seuraa esim. kaupungille kahville tai iltaisin parille, mutta yleensä kaverit olivat mieluummin perheen kanssa kotona. Kavereilla toki pystyin käymään kylässä, mutta puheenaiheet yleensä liittyivät lapsiin ja kaipasin sitä tunnetta, että joku olisi ollut kiinnostunut myös minun sinkkuelämästäni ja murheistani..

Sain kerran houkuteltua kaverin katsomaan keikkaa paikalliseen baariin ja kaveri tottakai lähti kotiin heti keikan jälkeen. Itse kävin vielä wc:ssä ja kun olin kävelemässä ovelle, niin esiintyneen bändin basisti otti minua hihasta kiinni ja kysyi jäisinkö vielä yhdelle, jos hän tarjoaa. Juttelimme koko illan ja oli ihanaa pitkästä aikaa puhua omista ajatuksista jonkun kanssa rauhassa. Huomasin kyllä sormuksen ja lasten kuvat lompakossa, mutta ne pitkät hiukset ja ruskeat silmät sai koko muun maailman unohtumaan ympäriltä. Vietin sen yön hänen kanssaan hotellissa ja aamulla lähdin kotiin ajatellen, etten enää ikinä kuule koko ihmisestä.

Mies kuitenkin otti yhteyttä ja saatoimme jutella puhelimessa 3h yhteenmenoon, mikä tuntui luksukselta yksinäiselle sinkulle. Kun mies oli keikalla, hän laittoi nimeni listalle, jos halusin käydä häntä katsomassa ja usein meninkin paikalle kun vaihtoehtona oli ilta tv:n parissa. Tein miehelle selväksi, että en halua hänen kanssaan mitään vakavampaa, eikä mieskään tähän painostanut. Lopulta suhteemme loppui siihen, että tapasin erään poikaystävämielessä varteenotettavan miehen ja lopetin yhteydenpidon.

Tiedän kyllä kuorineeni ns. kermat päältä, sain viettää miehen kanssa ne hauskat hetket, tuntea suuria tunteita ilman vastuuta tai arkea, yöpyä hotelleissa ja kulkea vippinä festareilla, mikä sopi silloiseen elämäntilanteeseeni hyvin. Mutta en koe itse olevani millään tapaa syyllinen, jos se en olisi ollut minä, niin se olisi ollut joku muu. Ja niin olikin sekä ennen minua, että minun jälkeeni.

Tällä tarinalla halusin korostaa sitä, että ei kaikki toiset naiset ole tarkoituksella varattuja miehiä metsästäviä haahkoja. Joskus vaan oma elämäntilanne on sellainen, että kaipaa oikeasti ystävää, läheisyyttä ja seksiä. Ja saattaa kulua kuukausia tai vuosia niin, ettei yksikään känniääliö herätä minkäänlaisia tunteita ja koko ajan on semmoinen tunne, että jotain puuttuu. Siihen on helppo varatun miehen iskeä.
 
En lukenut koko ketjua.

Yhtä syyllistä ei ole. Eikä kukaan osapuolista oo syytön.
Oon myös sitä mieltä, ettei toimivan, onnellisen parisuhteen väliin pysty kukaan tulemaan....eikä siihen ketään halutakaan sitä pilaamaan.
 

Yhteistyössä