Miten joku voi sanoa, että imettämättömyys EI ole itsekästä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ömhhh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ö

ömhhh

Vieras
... ja puhutaan syistä, jotka liittyy äidin mukavuudenhaluun tai pinnallisiin syihin, kuten siihen että tissit rupsahtaa. En puhu niistä, joilla imetys ei ole onnistunut esim. masennuksen, lääkityksen tai lapsen sairauden takia.

On varmaa, että imetetyillä on vähemmän allergioita, astmaa, diabetestakin ja etenkin vähemmän tulehdustauteja.

Jos jättää huvikseen imettämättä ottaa tietoisen riskin noista. Toisin sanoen äitiä huolestuttaa enemmän vaikka tissien ulkonäkö kuin se, että lapsi saattaisi välttyä astmalta ynnä muulta, jos äiti imettäisi.

Miten joku voi väittää ettei se ole itsekästä?
 
no pinnallisiin syihin vedoten se on tietysti itsekästä, mutta uskon että monella joka vetoaa noihin pinnallisiin syihin on joku oikea syykin olla imettämättä, ahdistusta, pelkotiloja, pakkoajatauksia tms jotka ehkä juontavat jostain lapsuudesta ja kasvatuksesta. ihan turha lähteä ketään ulkopuolista syyllistämään. Joillakin ei vaan henkinen kantti riitä siihen. ihan sama asia on tupakoinnin kanssa, senkin lopettamien suojaisi lasta allergioilta, astmalta, korvatulehdukselta, mutta kaikilla ei vaan keinot ja voimat riitä tupakoinnin lopettamiseen.
 
Paha sanoo, kun mä en oo kuullu kenenkään väittävän niin. Mut ne tissit ei edes rupsahda siitä imettämisestä, vaan ylipäätään raskaanaolosta. Et se nyt on ihan se ja sama siinä mielessä.
 
Samaa mieltä, vaikka itse en imettänyt kumpaakaan. Meillä onneksi on kaksi tervettä lasta, nyt jo 2- ja 4-vuotiaita, ei allergioita, ei astmaa, ei tulehduksia, ja molemmat saivat siis jo syntymäpäivänään korviketta. Syynä tähän tosin se, että maitoa ei tule, tai sitten se mitä tulee, on niin sekoittunut vereen, ettei sitä voi juottaa pienelle.. :(
 
On se itsekästä, mutta itsekkyys ei ole maailman suurin synti, ja äiti voi halutessaan olla itsekäs.

Meillä tuo pitkään täysimetetty (6½ kk) ja vielä pidempään osittaisimetetty (1 v 9 kk) on muuten astmaatikko, lyhyen aikaa osittaisimetetty (3 kk) ei koskaan täysimetetty ja pääasiassa pulloruokittu siskonsa taas ei ole.
 
Mä haluaisin nyt ihan aluksi tarkennusta näihin pinnallisiin syihin. Että mitkä nyt niitä sitten on ja mitkä ei. Tätä imetyskeskustelua tunnutaan käyvän kaiken aikaa, mutta edelleenkään mulle ei ole täysin selvää, mitkä tosiaan näitä pinnallisia syitä ovat ja mitkä sitten näitä "oikeita" syitä.

Ap mainitsi pelon tissien rupsahtamisesta, mutta mitkä muut asiat kuuluu näiden pinnallisten syiden kategoriaan? Lasketaanko äidin oma epämukavuus, esim. kipu noihin? Ap mainitsi myös masennuksen, mutta entä jos äidillä ei ole diagnosoitu masennusta ja imetys vain ahdistaa ilman sen kummempaa tai traagisempaa syytä? Tai esimerkkinä eräs äiti, joka koki imetyksen niin henkilökohtaisena ja intiiminä asiana, ettei kokenut voivansa imettää kenenkään muun nähden ja koki täten olevansa täysin sidottu neljän seinän sisälle, jonka vuoksi sitten aloitti korvikkeen - oliko tässä kysymys pinnallisesta vai "kunnon" syystä?

Ihan yleisesti toivoisin ajatuksia näistä, haluaisin todella kuulla mitä muut näistä ajattelee... Itse en omaa kantaani oikein tiedä, ja vähän hämmentyneenä tätä keskustelua seuraamaan jäänkin. Tosin tuon tissien rupsahtamisen miellän minäkin pinnalliseksi syyksi, vaikka jollain tasolla tuonkin ajatuksen ymmärrän - joskin ajattelen, että se on tosi itsekästä ja että tuon syyn varjolla ei pitäisi imettämistä lopettaa.
 
V*ttu montako ketjua tästä samasta aiheesta nyt pitää vääntää? Et sitten voinut kommentoida niihin aiempiin ketjuihin kun ihan samaa skeidaa jauhat kun mistä niissäkin puhutaan. Voi huoh oikeasti. Ja kyllä, olen itse imettänyt, että ei ole kyse nyt mistään omaan nilkkaan kolahtamisesta. En vaan ymmärrä että näin turhasta asiasta pitää oikeen monta ketjua perustaa. Keskittykää niihin omiin tisseihinne, älkääkä muiden!
 
  • Tykkää
Reactions: Pumpe
Itse tulen perheestä, jossa kaksi kulttuuria ovat olleet jatkuvasti läsnä arjessamme. Toinen kulttuuri hieman vahvempana kuin toinen, ja siitä johtuu myös oma asennoitumiseni imettämiseen. Koen kyllä sen luonnolliseksi ja hyväksi asiaksi, enkä näe tapahtumaa mitenkään perverssinä tai likaisena (hyvänen aika!) mutta omalla kohdallani imetysyritys kaatui yksinkertaisesti imetystapahtuman kiusallisuuteen. Imettämään kykenin vain oman mieheni nähden, mutta esimerkiksi sairaalan tai neuvolan henkilökunnankin edessä imettäminen tuntui todella kiusalliselta ja vaivaannuttavalta.
 
No... Mites sitten sellaisen äidin laita, joka ei vain koe imetystä miellyttävänä? Ja tässä voidaan nyt ajatella vaikkapa kipua tai vaikkapa yksityisyydentarvetta, josta voi kummuta jonkin asteista ahdistusta (ei kuitenkaan puhuta nyt masennuksesta!) kun "ei voi mennä mihinkään"?
 
Tuskinpa kukaan nyt ihan pokkana voikaan väittää, etteikö imettämättömyys juuri tuollaisista pinnallisista syistä olisi itsekästä. Tosin en mä näe sitä mitenkään vähemmän itsekkäänä, jos joku jättää imettämättä vaikkapa sen masennuksenkin vuoksi - itsekästähän sekin on, vai eikö muka ole? Syy on ehkä jotenkin "ymmärrettävämpi", koska masennus on sairaus ja masentunut ihminen ei voi henkisellä tasolla hyvin... Mutta toisaalta jonkinlaista henkistä pahoinvointia voi olla sillä tissiensä rupsahtamista pelkäävällä ihmiselläkin.
 
Itsekästähän se kyllä on, juu. Mutta toisaalta, eikö oma ja lapsen hyvinvointi kulje käsi kädessä? Eli jos voit hyvin, jaksat myös olla parempi vanhempi lapsellesi, jolloin lapsesikin luonnollisesti voi paremmin, jne. Eikö tällöin ole jonkinlainen itsekkyyskin sallittua?
 
Samaa mieltä, vaikka itse en imettänyt kumpaakaan. Meillä onneksi on kaksi tervettä lasta, nyt jo 2- ja 4-vuotiaita, ei allergioita, ei astmaa, ei tulehduksia, ja molemmat saivat siis jo syntymäpäivänään korviketta. Syynä tähän tosin se, että maitoa ei tule, tai sitten se mitä tulee, on niin sekoittunut vereen, ettei sitä voi juottaa pienelle.. :(

Meillä ei ole lapsi sairastellut kertaakaan, vaikka on neljän päivän ikäisestä lähtien ollut korvikkeella. Tosin syynä imettämättömyyteeni ei nyt ollut tuollainen ns. pinnallinen syy, vaan ihan vain vauvan painon lasku... Mutta tosiaan terve lapsi on meilläkin, ei allergioita eikä astmaa eikä kyllä mitään tulehduksiakaan. Eihän sitä toki voi tietää, mitä myöhemmin tuleman pitää, mutta toivotaan että tällä mennään jatkossakin. Ei korvikelapsi ole automaattisesti synonyymi sairaalle lapselle. :)
 
No... Mites sitten sellaisen äidin laita, joka ei vain koe imetystä miellyttävänä? Ja tässä voidaan nyt ajatella vaikkapa kipua tai vaikkapa yksityisyydentarvetta, josta voi kummuta jonkin asteista ahdistusta (ei kuitenkaan puhuta nyt masennuksesta!) kun "ei voi mennä mihinkään"?

Jos ei edes muutamaa viikkoa voi olla menemättä mihinkään, on minusta itsekäs. Etenkin, jos ei edes yritä vaan ei suostu imettämään sitä ensimmäistäkään kertaa. Kipuakaan ei tarvitse kestää mukinoitta, mutta yrittää pitää. Mulla ainakin oli ekat pari viikkoa ihan kamalat, mutta sen jälkeen onnistui. Jos kipu ei olisi lievittynyt, muutamaan viikkoon olisi varmaankin jäänyt.

Avainsana on kuitenkin _yrittäminen_.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ömhhh;25840363:
... ja puhutaan syistä, jotka liittyy äidin mukavuudenhaluun tai pinnallisiin syihin, kuten siihen että tissit rupsahtaa. En puhu niistä, joilla imetys ei ole onnistunut esim. masennuksen, lääkityksen tai lapsen sairauden takia.

On varmaa, että imetetyillä on vähemmän allergioita, astmaa, diabetestakin ja etenkin vähemmän tulehdustauteja.

Haluaisin nähdä jotain tutkimustuloksia tuosta, että onko oikeasti kysymys merkittävästä asista. Läheskään kaikki ei-imetetyt eivät ole allergisia tai diabeetikkoja.

Imettämättä jättäminen on itsekästä ja minua ärsyttää se, mutta ymmärrän toisaalta senkin, että ei halua että tissit rupsahtavat. Joillakin ne todellakin rupsahtavat niin, että niistä ei ole mitään jäljellä ja nahkapussien kanssa eläminen voi tuntua jo etukäteen täysin mahdottomalta ajatukselta.
 
Eikö se ole jokaisen oma asia?? Itse imetin esikoista 3½kk, toista 9kk. Mutta en ole koskaan kokenut tarvetta spekuloida jonkun toisen imettämistä tai pulloruokintaa.
 
[QUOTE="VIERAS";25840496]Tuskinpa kukaan nyt ihan pokkana voikaan väittää, etteikö imettämättömyys juuri tuollaisista pinnallisista syistä olisi itsekästä. Tosin en mä näe sitä mitenkään vähemmän itsekkäänä, jos joku jättää imettämättä vaikkapa sen masennuksenkin vuoksi - itsekästähän sekin on, vai eikö muka ole? Syy on ehkä jotenkin "ymmärrettävämpi", koska masennus on sairaus ja masentunut ihminen ei voi henkisellä tasolla hyvin... Mutta toisaalta jonkinlaista henkistä pahoinvointia voi olla sillä tissiensä rupsahtamista pelkäävällä ihmiselläkin.[/QUOTE]

jos jättää imettämättä masennuksen takia se voi myös olla lapselle paras vaihtoehto. siis jos se tarkoittaa että äidin voimavarat jää vuorovaikutukseen ja lapsen kanssa olemiseen kun isä antaa pulloa yöllä jne. se ei siis ole pelkästtään itseksästä, toisin kuin rintojen rupsahtamisen pelossa imettämättä jättämämien.
 
Äititki saa olla itsekkäitä. Mut sanonpa vaan että eiköhän ne tissit rupsaha jo raskausaikana jos on rupsahtaakseen. Imetys voi luoda oman jälkensä kyllä kans mut tuskin pahemmaksi muuttuu... Ainakkaan jos lopettaa imetyksen nätisti eikä seinään.
 
[QUOTE="hops";25840744]Jos ei edes muutamaa viikkoa voi olla menemättä mihinkään, on minusta itsekäs. Etenkin, jos ei edes yritä vaan ei suostu imettämään sitä ensimmäistäkään kertaa. Kipuakaan ei tarvitse kestää mukinoitta, mutta yrittää pitää. Mulla ainakin oli ekat pari viikkoa ihan kamalat, mutta sen jälkeen onnistui. Jos kipu ei olisi lievittynyt, muutamaan viikkoon olisi varmaankin jäänyt.

Avainsana on kuitenkin _yrittäminen_.[/QUOTE]

Miksi? mitäs muiden yrittämiset sun perskarvoja kutittelee? Kuka SÄ olet sanomaan että pitää yrittää?
 
[QUOTE="vieras";25840920]Miksi? mitäs muiden yrittämiset sun perskarvoja kutittelee? Kuka SÄ olet sanomaan että pitää yrittää?[/QUOTE]

No samalla logiikalla: kukas SÄ olet sanomaan, ettei saa sanoa? Sinäkö sen päätät, kuka tällä planeetalla saa suutaan aukoa ja mitä sieltä saa tulla?

Vai sovittaisko niin, että ihmiset saa kaikenlaista sanoa, sinäkin? Ja jos yrittää perustellakin, niin sanomisella on enemmän painoarvoa, eikä sitä voi sivuuttaa vain isottelemalla, että äläpäs isottele.
 
No samalla logiikalla: kukas SÄ olet sanomaan, ettei saa sanoa? Sinäkö sen päätät, kuka tällä planeetalla saa suutaan aukoa ja mitä sieltä saa tulla?

Vai sovittaisko niin, että ihmiset saa kaikenlaista sanoa, sinäkin? Ja jos yrittää perustellakin, niin sanomisella on enemmän painoarvoa, eikä sitä voi sivuuttaa vain isottelemalla, että äläpäs isottele.

Siis tottakai ihmiset laukoo vaikka mitä typerää leipälävestään eikä sille valitettavasti kukaan mitään voi, mutta en mä ainakaan koe oikeudekseni todeta että esim. on pakko yrittää käyttää kestovaippoja, tai on maailmantuhoaja. Tai pakko imettää, tai on huono äiti. Se on vaan syyllistämistä ja oman egon buustausta.

Korvikkeella kasvaa myös ihan normaaleja ja terveitä lapsia. Siinä on tarpeeksi perustetta vastapuolelle ja noilla muiden äitien syyllistämispuheilla voi pyyhkiä pyllyä.
 
Mä itseasiassa imetin kuopusta osin itsekkäistäkin syistä, se kun on niin helppoa ja tuore ja oikeanlämpöinen ruoka on aina mukana ja helposti saatavilla. Esikoisen imetys tyssäs 2 kk ikään hillittämien rintaraivareiden takia, silloin ajattelin että korvikekin on kelpo ravintoa. Ja oikeastaan ajattelen niin yhä.

Mä tiedän oikeastaan paljon enemmän allergisia rintaruokittuja kuin korvikelapsia. Mä uskon, että taipumus allergioihin on periytyvä. Joo ja mutua tää on, mutta mulla on tapana luottaa omaan päättelykykyyn jonkin verran. Mun lapsilla ei ole allergioita, eikä mullakaan eikä lasten isällä. Mun nykyisen miehen lapsi on allerginen ja kärsii iho-ongelmista kuten isänsäkin. Ja tietäkseeni häntä on imetetty melko pitkään. Ainiin ja astmakin hänellä on ja aika usein kipeänä.

Mun mielestä yleensäkin allergisten lapsilla näitä allergioita esiintyy ja ei-allergisten lapsilla hyvin harvoin.
 
Eikös lapsen hankkiminen alunperinkin tänne tupaten täyteen maailmaan ole hyvin itsekäs teko, samaten jos ostaa edes jotain vaatetta tai vaunuja uutena, eikä kierrätä vanhaa, tai käyttää kertakäyttövaippoja.. Minusta päätös olla imettämättä on itsekäs, mutta yhtä lailla päätös imettää on ainakin omalla kohdallani ollut myös hyvin itsekäs; olen halunnut helpottaa omaa elämääni kun maito kulkee aina mukana, suhde vauvaan on lämmin (huom! en väitä etteikö korvikeruokituilla olisi, vaan tarkotan imetyshormoneita ja luonnollisesti tulevaa ihokontaktia jotka edesauttaa tuota) jne.

Itsekkyys ei ole aina huono asia. Terveellä tavalla itsekäs pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, ja jos itse voi hyvin niin silloin usein myös vauva voi hyvin. Joskus tähän kuuluu päätös olla imettämättä, ja jos sitä ei voi joku toinen ymmärtää niin on paras suunnata ajatukset johonkin muuhun asiaan.
 

Yhteistyössä