Eihän sitä ihminen voi etukäteen tietää, millaisia tunteita toisen muuttunut kroppa tulee herättämään, mutta vakavasti puhuen; olisiko näistä asioista kannattanut keskustella/edes ajatella itsekseen näitä jo ennen, kuin sitä lasta aloitte alulle laittaa?
Kai sinä ylipäätään olet tajunnut, että raskaus on asia, joka vauvan tulon lisäksi tuo mukanaan myös monenlaisia muutoksia niin naisesi kropan kuin muidenkin asioiden osalta? Tuntuu hassulta, jollet.
Olimme nykyisen aviomieheni kanssa juurikin saman ikäisiä kuin sinä nyt, kun esikoistamme aloin odottaa. Kropan tulevat muutokset ja seksielämä (ja siihen liittyvät mahdolliset muutokset sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen) kuuluivat meillä niihin asioihin, joista muun muassa keskusteltiin jo ennen, kuin vauvaa aloimme yrittää.
Neuvolassa terkka muistutti myös muutamaan otteeseen mahdollisista tulevista muutoksista (parisuhteen yleensä, seksielämän, minun kroppani) ja näistä asioista myös raskauden aikana käytiin kahden kesken keskusteluja. Niistä toki puhuttiin myös sitten synnytyksen jälkeen.
Omalla kohdallani nuo kropan muutokset tarkoittivat kasvavan vatsan lisäksi raskausarpia (vaalenivat kyllä ajan myötä), muutamia raskauskiloja (lähtivät kyllä nopeasti pois synnytyksen jälkeen), alapään muuttunutta ulkonäköä (ei mitään haittaa seksielämälle), hieman aiempaa suurempia rintoja (ei ollut mikään kosmeettinen haitta) ja tietysti monia muita asioita.
Etenkin raskausarvet olivat asia, joka minua itseäni kiusasi kovasti. Ne nakersivat itsetuntoani ja synnytyksen jälkeen meni aikaa, ennen kuin tunsin taas itseni haluttavaksi (juurikin niiden takia) ja ennen kuin lakkasin niitä häpeilemästä. Koska ne minua niin kovasti häiritsivät, niistä sitten miehen kanssa useampaan otteeseen puhuttiinkin. Mies ei kokenut niitä mitenkään inhottavaksi tai ällöttäväksi, ja moneen kertaan toi ilmi, etteivät ne häntä häiritse millään tavalla. Sanoipa myös, että minun kannattaisi häpeämisen sijasta olla enemmänkin ylpeä raskausarvistani, onhan niille maailman paras syykin.
Minun itsetuntoni olisi murentunut varmaan täydellisesti, mikäli mies olisi osoittanut karsastavansa uutta ulkonäköäni, koska tavallaan itsekin kävin läpi eräänlaista toista murrosikää enkä oikein tiennyt, kuinka kroppaani olisin suhtautunut.
En osaa kyllä sanoa muuta, kuin että jos kerran tiedostat ongelman, niin tee töitä sen kanssa. Ja että jos mahdollisesti haluat joskus lisää jälkikasvua, käy näitä asioita läpi jo valmiiksi sekä kumppanisi kanssa että itseksesi ja kun kykenet suhtautumaan näihin asioihin aikuisemmin, niin onnea vain.
