Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25914645:Oh, kerro joku asia, mikä on Totta!
itse siis itkin yksin kotona ja mietin että kuoleekohan läheiseni vai ei ja miksei se saatanan paska edes soita ja kysy miten menee. Sillä aikaa ukko oli käynyut painamassa jotain valasta ja siis siellä juhlissa oli myös omia ystäviä. Tietysti sana pettämisestä tuli munkin korviini, tosin ystävät halusi säästää sen aikaa että läheiseni toipuminen varmistui ja kertoivat vasta sitten kun ajattelivat että kestän jotenkin. Siis oli silminnäkijät ja kaikki ja mitä teki mies kun asiasta kysyin? Kiisti koko jutun ja yritti valehdella, alkoi vielä huutaa että kun olen aina sellainen ja tollainen ja ei mua kestä kukaan ja olen vainoharhainen ja tyhmä jne jne. Soitin sille naiselle ja varmistin tapahtumat, mies olis sille sanonut että meillä on vapaa suhde ja petetään toisiamme. Että sellanen mies ja isä. Ei ollut lapsillakaan mitään väliä. Ei ottanut teostaan mitään vastuuta ja siihen että mitä jos mun läheinen olisi kuollut niin sanoi vain ettei ollut tajunnut että se on niin vakavaa. Just joo, Aivoinfarkti ei ole yhtään vakavaa, ihan pikku juttu. Pahin tuska ja ero ei siis tullut pettämisestä vaan siitä piittaamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä, vastuuttomuudesta ja aikuisuuden puutteesta. Mitään luottamusta ei ollut enää mahdollista rakentaa joten heivasin mokoman valehtelijan pihalle. Ehkä jos olisi tajunnut tekonsa, tunnustanut ennen kuin kuulin kavereilta, sitoutunut perheeseen ja parantamaan tapansa, sitoutunut korvaamaan tekoaan jotta luottamus palautuu, ehkä silloin olisi ollut mahdollista antaa anteeksi. Tästä vinkkelistä katsoen, pahiten loukkasi salailu ja ylimielisyys. Jos toisen ihmisen kunnioittaminen ja se että on olemassa empatia ja omatunto on luterilaisuutta, niin ehkä sitten kannatan sitä oppisuuntaa vaikken kirkkoon kuulukaan. Tärkeintä on oman itsensä, kumppaninsa ja perheensä kunnioittaminen ja terve syyllisyydentunne on tärkeä osa ihmisyyttä. Jos oman syyllisyytensä pystyy täydellisesti tukahduttamaan, silloinhan ovi kohdella itseään ja muita ihan miten sattuu. Miestä tulee sattumaan kun kuulee asian jostain muualta ja sen jälkeen joudut tilille joka ikisestä reissusta joka on ollut tuon laivareissun ja miehen tiedonsaannin välillä ja siinä vaiheessa hän tuskin uskoo mitään mitä sanot ja luottamus on mennyt lopullisesti.
Mutta tuosta eteenpäin ei ole enää kyse pelkästä totuudesta - eivätkä kaikki totuudet (tai "totuudet") ole automaattisesti oikein tai hyväksi tai valhe väärin ja pahaksi. Ei se, että jokin tapahtuma on totta tarkoita, että tapahtuma on parasta (kenelle parasta?) kertoa julki.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25915087:
