Hävettää, kun häpeän välillä lapseni taitoja/taitamattomuutta...

[hävettää...]

Siis hävettää lapsen puolesta, sellaiset asiat joita hän ei osaa vaikka suurin osa saman ikäisistä jo osaa! Esim. että on päälle 3-vuotias eikä osaa vielä polkea pyörää(ei siis edes kolmipyörää tai potkuautoa tms.), vaikka naapurin pari kuukautta vanhempi muksu polkee jo ilman apupyöriä. Meidän poika vaan ei ole tippaakaan kiinnostunut.

Ihan tyhmäähän se on! Lapset kehittyvät eri tahtiin, eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä saati noloa! Eikä kai tuo nyt muutenkaan ole vielä mitenkään outoa jos 3-vuotias ei vielä innostu pyöräilystä... Mutta kun tiedän että on paljon niitä ihmisiä jotka ajattelevat että erityisesti se, että lapsi ei ole motorisesti kovin taitava, on vanhempien "syytä", että lapsi ei saa liikkua tarpeeksi tai häntä ei kannusteta oikein tms... Niin sitten jotenkin hävettää. Yritän olla näyttämättä lapselle enkä mielelläni puhu ihmisten kanssa lapsen taidoista/taitamattomuudesta lapsen kuullen, mutta pelkään että lapsi silti vaistoaa asenteeni...

Myöntääkö joku muu tuntevansa samoin?

 

[Jellonainen]

Minä myönnän. Yritän psyykata itseäni, että minä vain kuvittelen muiden katsovan lapsen taitamattomuutta tai huonoa käytöstä pitkään, ja luulevan sen johtuvan siitä, ettei lapsi ole saanut tilaisuutta opetella tai ettei meillä pidetä kuria. Ja oikeasti, tuskin muita edes kiinnostaa

T. Temperamenttisen 6v:n äiti, jonka tytär ei aina ihan hallitse tunteitaan julkisilla paikoilla. Ja tämän kesän missio on opetella polkemaan ilman apupyöriä, ennen koulunalkua. Ensi talvena tyttö voisi vihdoinkin oppia luistelemaan.

 

["vieras"]

Toi tunne oli läsnä kun esikoinen oli vauva ja vauvakaveriäidit vertailivat omien pilttiensä kasvua tai kehitystä. Sittemmin se on jäänyt. Kolmen lapsen kanssa aika ja kiinnostus ei riitä vertailuun, jokainen lapsi on riittävän taitava !

 

[Meillä]

ei ole vielä ehditty kokeillakkaan osaiskohan tuo 3½vee yhtään polkea,viime syksynä ei uskaltanut edes pyörän selkään istumaan,polkemisesta nyt puhumattakaan.
Varmaan lapsellasi on myös taitoja joista voit olla iloinen ja ylpeä? Meillä tyttö on hyvä puhumaan,kiltti ja sosiaalinen,nämäkin ovat hyviä taitoja.

 

["joo"]

Kyllä mä oon tuntenu samoin esikoisen kohdalla kun on oppinu joitain asioita myöhemmin kuin muut (vaikka on kuitenki ihan normaali poika). Mut tietty lapselle en oo sanonu.

 

["VIERAS"]

kommentoimatta nyt muuhun niin kolmipyörä tai polkumopo on todella raskaat polkea verrattuna tavalliseen 12 tuumaiseen pyörään. en ihmettele ollenkaan ettei lapsesi noita osaa.
potkupyörä vois olla myös kiva, oppis siinä tasapainottelemaan, polkemista ehtii oppia myöhemmin.

motoriikkaa voi opetella myös esim uimalla, se on jaloille hyvää treeniä, kellukkeet vaan käteen niin pysyy pinnalla.

 

[näin]

Mä tunsin noin ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisen lapsen kohdalla annoin rauhassa oppia omaan tahtiin asioita, vaikka mielessä ihmettelin että miksi se ei osaa, miksi se ei opi. En ekankaan kohdalla ääneen ihmetellyt, mutta olin kärsimätön

 

[minä,]

Mäkin vasta joskus viiden vanhana opettelin pyörällä ajaa. Aikuisten naistenpyörällä opin aika äkkiä. Ei se ole isollakaan kovin vaikea ajaa

 

["Piika-äiti"]

Lapsiemme taidot tai taitamattomuus eivät ole hävettäneet minua. Olen aina ollut aika paljon lasten kanssa ja nähnyt miten valtavat yksilölliset kehityserot lapsella voi olla ja olen ottanut sen jotenkin normaalina asiana.

Tälläkin hetkellä 4-vuotiaamme kiipeilytaidot ovat tasan tarkkaan samalla tasolla kuin 2-vuotiaan sisarensa ja molemmat tarvitsevat telineessä yhtä kipeästi apua, mutta se on osa lasta, neutraali asia.

 

[feger]

Meillä onneksi löytyi syy siihen, niin enää ei tarvitse tuntea alemmuutta jostain asiasta.

 

["aloittaja"]

Joo, toki on asioita joista voin olla iloinen ja ylpeäkin! Mutta niinhän se on varmaan joka lapsella, toisissa asioissa ollaan parempia kuin toisissa, ja varmaan useimmat lapset oppivat jonkun asian keskimäärin myöhemmin kuin ikätoverinsa. Ärsyttää vaan kun en silti osaa "hyväksyä" poikaani ihan sellaisena kuin hän on, vaan jotenkin hävettää...

 

["aloittaja"]

Meillä onneksi löytyi syy siihen, niin enää ei tarvitse tuntea alemmuutta jostain asiasta.

Niin löytyikö se syy sinusta vai lapsesta...?

Ihan tavallisella 12'' pyörällä ollaankin harjoiteltu. Mutta siis ollaan kokeiltu myös muita poljettavia, eivätkä ne ole innostaneet sen enempää. Ehkä hankin se potkupyörän... Muitakin motoriikan ongelmia on.

Ja totta muuten että ensimmäisen kohdalla jotenkin voimakkaampaa. Mulla myös 1v 2kk vanha joka ei vielä ollenkaan kävele, esikoinenkaan ei kävellyt vielä silloin mutta oli se varmaan vähän "kovempi paikka" silloin kuin nyt tämän nuoremman kohdalla... Kun on jo kerran nähnyt että kyllä se sitten kuitenkin oppi kävelemään...

 

["vieras"]

Noita kolmipyöriä yms on yleensä paljon hankalampi polkea kuin kunnon polkupyörää.

Kai olet yrittänyt laittaa lapsen polkemaan pyörällään tyhjää, sillä on hyvä aloittaa. Eli laitat pyörän sellaiseen paikkaan, että takarengas ei osu maahan, vaan se on ilmassa apupyörien varassa. Tuohon ei tarvitse kuin pienen painauman maassa. Silloin voi harjoitella pelkkää polkemista, ei tarvitse keskittyä ohjaamiseen tms.

 

[feger]

[QUOTE="aloittaja";26005605]Niin löytyikö se syy sinusta vai lapsesta...?
[/QUOTE]
Lapsesta : /
Mut meillä osattiin ajaa ilman appareita ekalle mentäessä, kun pisti kunnon porkkanat opetteluun kehiin.

 

[meillä]

..motorisesti ja kielellisesti lahjakas 3v, käveli 10kk iässä, ensimmäiset ymmärrettävät sanat 1v kieppeillä jne.. kakkonen 1v 1kk, ei kävele, ei edes yritä sanoa mitään jne.. mutta en jaksa huolia, kyllä se siitä oppii, ja jos ei opi niin ei se maata kaada. Ihana ja rakas se on joka tapauksessa osasi mitä osasi.

Teen päivittäin töitä eritasoisten erityislasten kanssa, ja voin sanoa että ei ollenkaan huolestuttavaa jos ei 3vltä suju pyöräily.

 

["vieras"]

Rauhootu hyvä nainen. Ei meidän tarvitse SuperMarjoja olla, onneksi.

 

[Kerpele]

Mua ei rassaa mikään muu kuin se jos joku kokee voivansa arvostella meidän vanhempien panosta lasten kasvatukseen sen takia että lapsi vain kehittyy eri tahdissa kuin muut tai on kiinnostunut muista jutuista kuin juuri niistä mistä on puhe.

Hyvänä esimerkkinä kun puhuin pojan myöhäisestä puheesta niin sain kommentin että "kyllä minä vaan opetin lapseni puhumaan jo aikaisin".... :headwall:

 

[Spirit of the Christmas Past]

[QUOTE="aloittaja";26005553]Joo, toki on asioita joista voin olla iloinen ja ylpeäkin! Mutta niinhän se on varmaan joka lapsella, toisissa asioissa ollaan parempia kuin toisissa, ja varmaan useimmat lapset oppivat jonkun asian keskimäärin myöhemmin kuin ikätoverinsa. Ärsyttää vaan kun en silti osaa "hyväksyä" poikaani ihan sellaisena kuin hän on, vaan jotenkin hävettää... [/QUOTE]

Kasvatustyö on matka myös omaan itseen, ja tässä on kai tarkoitus myös itse kehittyä ihmisenä. Vaivaantuminen noista ajatuksista on jo iso askel kohti avarakatseisempaa ja hyväksyvämpää äitiä...ei ollenkaan paha .