Miten ihminen voi olla näin nössö

[Kaapale]

Totesin tossa että olen aika nössö ihminen.
En uskalla tavoitella sitä mitä haluan :/

Olen ollut mieheni kanssa monta vuotta ja lapsia on kaksi.
Nyt olen korviani myöden ihastunut toiseen, joka on "täydellinen" mies.
Sellainen jota olen "hakenut"

Nyt en uskalla tehdä asialle mitään, haikailen toisen perään mutta olen omani mieheni kanssa.
On tässä unelma miehessäkin huonot puolensa, meillä ensinnäkin on 3h ajomatka välissä.


Mietin vaan että mitä muut sanoisivat jos eroan pitkän suhteen jälkeen, mitä muut sanoisivat jos minulla on uus mies jne.....

 

[astrolabe]

Ei pitäisi epäröidä oman onnensa kanssa, koska elämä voi loppua jo tänään.

 

["vieras"]

Oletpa paha ja katala , et mikään nössö!

 

[freefall harmaana]

Ei pitäisi epäröidä oman onnensa kanssa, koska elämä voi loppua jo tänään.

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole, perheellisen ihmisen "oman onnen tavoittelu". Joskus kannattaa asioita miettiä pidemmällä tähtäimellä eikä elää "kaikki mulle heti nyt kun mä haluuuun".

 

[kaapale]

Siksi kai minäkin tässä epäröin, kun tosiaan tuo perhe tossa on..
Mikä siinä on, jos olisin yksinäinen niin olisin jo mennyt mutta kun on lapsia niin en mene..
Tämä nykynen suhde on ollut jo pitkään kuopattu, ollaan yhdessä en edes tiedä miksi :/

 

[dgsdsg]

Eka iskee silmään tuo kun kirjoitat että tämä uusi mies on sellainen jota olet hakenut.
Kuulostaa siltä että et ole 100% sitoutunut omaan mieheesi missään vaiheessa jos olet koko ajan pitänyt silmäsi avoinna paremmille vaihtoehdoille.
Avioliittoon mennessä sitoudutaan rakastamaan puolisoa hyvinä ja huonoina aikoina kunnes kuolema meidät erottaa. Ja rakastaminen ei aina ole helppoa. Se ei ole tunteisiin sidottua koska ihmisen tunteet ovat häilyväisiä, kuten olet jo huomannutkin.
Pysy kiinni sitoumuksessasi, keskitä tarmosi teidän suhteenne parantamiseen ja lakkaa haikailemasta ulkopuolisia. Sillä se rakkaus osoitetaan.

 

[Silja.S]

"Täydellistä" ei olekaan. Vaihtamalla saat nykyisen miesten vajavaisuuksien tilalle vain toisenlaisia vajavaisuuksia ja kohta olet tyytymätön uuteen suhteeseen niin kuin nyt olet vanhaan.

Pitkässä suhteessa syntyy helposti vastustamatonta seikkailunhalua. Omista suhteistani pisimmätkin ovat kestäneet vain 4-5 vuotta, enkä varsinaisesti kärsinyt tuosta seikkailunhalusta, mutta kyllästymisestä kyllä. Jotkut kehoittavat lisäämään virikkeitä nykyiseen arkeen ja välttyvät näin pettämiseltä. Itse en kyllä voi kuvitellakaan, että miehelle, joka on tuttu kuin käytössä virttynyt lapanen, ja joka ei edes seksuaalisesti innosta ilman mielikuvaleikkejä vieraista miehistä, voisin ehdottaa jotain roolileikkiä. Näkisin aina tekaistun roolin läpi sen saman sohvapotun tuijottamassa lauantain piirrettyjä.

Muiden mielipiteiden takia ei kannata jäädä vanhaan suhteeseen, mutta omia tarkoitusperiä ja syitä tyytymättömyydelle kannattaa tutkia lähemmin ennen eroa. Jospa sinullakin taustalla on vain tylsistyminen, johon voi saada muutosta muutenkin kuin lähtemällä. Ja ehkäpä nykyinen miehesi ei olekaan syypää tuohon tylsistymiseen, ehkäpä vika onkin omassa saamattomuudessasi, kun et keksi mitään parempaa tekemistä kuin uuden parisuhteen?

Tämän ei ole tarkoitus olla provo vaan ihan asiallinen vastaus. Tsemppiä elämän valintoihin!

 

[Kaapale]

En mää oikeestaan mitään uutta miestä ole hakenut, tää nyt vaan käveli mun elämään.
Tämä uus tuttavuus vaan on täysin päinvastanen kun oma mies.
Oman miehen kanssa, en pysty puhumaan asiallisesti. Me halutaan aivan eri asioita, tuntuu ettei ole mitään yhteistä. Ulkona ei pystytä käymään yhdessä lainkaan.

Ja täytyy myöntää että mielenkiinto yrittämiseen on mennyt kauan sitten, otan esimerkin meidän perheen kesämatkoista. Vuokrataan mökki viikoks, mietitään mitä kaikkea tehdään ja missä käydään jne. joka ikinen meno ja tekeminen kaatuu siihen että ukko liian kännissä tai kauheessa krapulassa ei kykene tekemään mitään. Sitten se ruikuttaa kaks päivää kun on pahoillaan kun TAAS pilasi meen reissun ja lupaa ettei koskaan enää tee niin (ennen seuraavaa kertaa)

Me ollaan jo muutaman kerran erottu, mutta olen miehen ottanut takasin (miettinyt jälkeenpäin että miksi) Se varmaan on jo niin paatunut tapa että se tossa vieressä on. Rakkaudesta en voi enää puhua, välitän kyllä. Tuntuu että se ei anna puhtia yrittämiseen tarpeeks.

Ja joo tiedän senkin että vaikka uuden huumaavan parisuhteen aloitan niin sielläkin paukkuu se arki vastaan. Ei alku huumaa kestä kauaa, eikä ainakaan jos ei pidä sitä yllä

 

["vieras"]

paskanmarjat sää edes mitään yritä kunha vingut toisen perään

 

["vieras"]

Lasten vuoksi se juominen tulisi olla jo riittävä syy erota. Ei se niille mitään hyvää tee.

T. alkolistin tytär