Vauva menossa yökylään ja äitiä ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Tilanne siis se, että vauva 6kk olisi menossa ensi viikon lauantaina yökylään vanhempieni luo. Ystäväni järjestää synttärijuhlat, joihin haluan ehdottomasti osallistua. Aiemmin, siis joskus kaksi kuukautta sitten puhuimme äitini kanssa, että lapsi menisi heille yöksi, jotta minäkin saisin juhlia ja ottaa muutaman siiderin vaikkapa. Silloin sanoin, että katsotaan miltä minusta tuntuu, ja että voisin vaikka sitten itse mennä sinne myös yöksi. Näin vauvalla olisi äiti lähellä kuitenkin. Jos näin tehtäisiin, en tietenkään joisi itseäni tolkuttomaan humalaan tai imettäisi, mutta olisin kuitenkin lähellä lasta.

Silloin pari kuukautta sitten ajatus tuntui ihan ookoolta, mutta nyt on alkanut epäilyttää. Äitini on sanonut, että lapsi voi hyvin olla yötä yksinkin, eikä varmaankaan odota minua sinne myös.

Tiedän, ettei lapsi mene rikki yökyläilystä. Silti omat fiilikset ovat kovin ristiriitaiset. Toisaalta olisi ihanaa juhlien jälkeen tulla omaan kotiin nukkumaan ilman keskeytyksiä, mutta toisaalta ajatus siitä, ettei vauva olisikaan kotona, tuntuu kamalalta.

Miten teillä meni ensimmäinen yökyläily? Pystyitkö rentoutumaan? Lähinnä sitä pohdin, pystynkö nukkumaan vai meneekö yö murehtiessa. Siitä ei ole epäilystä, etteikö vauva olisi hyvässä hoidossa. Oma pärjäämiseni lähinnä jännittää.
 
Esikoisen ensimmäinen yökyläily oli n 2kk iässä, kummitätinsä hoivissa. Silloin se oli jotenkin niin helppo antaa hoitoon. Ikävä tuli tottakai, mutta suhde ei ollut ehkä niin syvä kuitenkaan, että ilman vauvaa ei pystynyt olemaan.

Toisen kerran kummitäti pyysi vauvaa hoitoon hänen ollessa 6kk ikäinen. Vauvan annoin hoitoon, mutta illalla itkin niin paljon enkä pystynyt mitään tekemään, että pyysin kummitädin tuomaan lapsen takaisin :D
Epäröin antaa, mutta ajattelin sen tekevän hyvää minullekkin jotta saisin nukuttua ja levättyä. Epäröinnillä oli siis tietty merkitys, ei se ollutkaan enää niin helppoa!

Jos siis yhtään epäröit, älä tee sitä. Et pysty nauttia juhlistasi jos mietit vain vauvaa koko ajan. Ja sitähän se tulee olemaan...
 
Suosittelen tekemään juurikin oman olon mukaan. Jos ahistaa, niin jätä väliin tai mene itse tosiaan yöksi samaan paikkaan.
Ite esikoisen aikaan kävin juhlimassa lapsen ollessa 10kk. Lähdin samasta paikasta ja menin yöksi samaan paikkaan missä vauvakin oli. Ja ihan kivasti meni eikä itseä ahistanut ja osasin jopa hieman irrotellakkin ;). Aiemmin en olisi ollut valmis itse.

Mutta näissä asioissa kannattaa kuunnella itseä. Tai voithan mennä sillä asenteella, että lähdet vaikka samantien pois jos alkaa ahdistamaan :)

Mukavaa juhlaa, jos intoudut lähtemään :)
 
Itse menisin juhliin muutamaksi tunniksi. Sitten menisin vauvan luo nukkumaan. Näin nauttisin illasta, kun en joutuisi miettimään sitä, että vauva olisi koko yön hoidossa. Yökyläilyjä ehtii kyllä myöhemminkin.
 
Esikoisen ensimmäinen yökyläily oli n 2kk iässä, kummitätinsä hoivissa. Silloin se oli jotenkin niin helppo antaa hoitoon. Ikävä tuli tottakai, mutta suhde ei ollut ehkä niin syvä kuitenkaan, että ilman vauvaa ei pystynyt olemaan.

Toisen kerran kummitäti pyysi vauvaa hoitoon hänen ollessa 6kk ikäinen. Vauvan annoin hoitoon, mutta illalla itkin niin paljon enkä pystynyt mitään tekemään, että pyysin kummitädin tuomaan lapsen takaisin :D
Epäröin antaa, mutta ajattelin sen tekevän hyvää minullekkin jotta saisin nukuttua ja levättyä. Epäröinnillä oli siis tietty merkitys, ei se ollutkaan enää niin helppoa!

Jos siis yhtään epäröit, älä tee sitä. Et pysty nauttia juhlistasi jos mietit vain vauvaa koko ajan. Ja sitähän se tulee olemaan...

Tuo on ihan totta, että muutama kk sitten yökylään meno (ja hoidossa olo) olisi ollut paljon, paljon helpompaa. Vauva oli syntymänsä jälkeen eri osastolla kuin minä viikon ajan, ja vaikka se silloin menikin ihan ok, pelkkä ajatus samasta tilanteesta nyt kylmää sydäntä.

Ehkä siis teen niin, että menen juhliin muutamaksi tunniksi, mutta menen myös samaan paikkaan yöksi kuin vauva. Omaan kotiin ei kannata yöksi enää suunnistaa, kun vauva on kuitenkin yöunilla jo.

Hassua sekin, että tunnen olevani jotenkin hysteerinen, kun tämä tuottaa tälläistä päänvaivaa.
 
En ole vielä vienyt yökylään ja lapsi on nyt 1v 1kk, jos olen tahtonut mennä niin mies on lasta hoitanut silloin. Mä en veis jos yhtään ahdistais, muutoinkin järjestäisin varmaan ensimmäisen yökyläilyn siten, että en itse joisi mitään vaan olisin tarvittaessa kykeneväinen hoitamaan lapsen ja mahdollisesti niin, että hoitaja tulisi meille yökylään.
 
En jättäisi noin pientä. Enkä ole kyllä jättänytkään. Kavereiden synttäreitä ym aikuisten juhlia tulee varmasti monet vuodenkin päästä, jolloin lapsi ei ole enää niin riipuvainen äidistä..
 
Eka kerta ahdistaa aina ja vielä jokunen kerta senkin jälkeen, oikeastaan nyt vasta toisen lapsen syntymän jälkeen osaan rentoutua ilman lapsia eikä tulis pieneen mieleenkää soitella perään et onko kaikki ok.. :p

Meet oman fiiliksen mukaan, voithan sopia et menet itsekkin sinne jos siltä tuntuu jossain kohtaa iltaa tms..
 
Meillä oli yötä hoidossa kun vauva oli vähän yli 5kk. Sovittiin vanhempieni kanssa hoidosta jo pitkä aika etukäteen, mutta sit pari päivää ennen lähtöä alkoi tuntua siltä että en haluakaan mennä minnekään, vaan jääd lapsen kanssa kotiin :D mentiin kuitenkin toiseen kaupunkiin eli samaan paikkaan en olisi yöksi päässyt. Lopulta kuitenkin lähdettiin, ja heti kun istuttiin autoon tuli tosi hyvä mieli! Muutaman kerran illan aikana mietin, että miten heillä menee, joko ovat nukkumassa ym. mutta ei sen pahempaa, vaikka etukäteen luulin että ilta menee itkiessä lapsen perään (olen herkkä itkemään... :D)
Lapsi oli pärjännyt isovanhempiensa kanssa tosi hienosti, nukkui koko yön eikä kiukutellut yhtään. Hyvillä mielin veisin kyllä uudestaankin, kun tietää että lapsi sekä äiti pärjää hyvin. Ja se tekee kyllä itselle NIIIN hyvää päästä ihan yksin jonnekin, ilman lapsen perään katsomista! :D
 
Kiitos kokemuksista! Vielä mietin. On niin ristiriitaista, kun toisaalta ihan oikeasti haluaisin nukkua yhden kokonaisen yön miehen kanssa kahdestaan (vauva valvottaa paljon), mutta toisaalta en haluaisi, että lapsi joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Aivan varmasti soitan illan aikana isovanhemmille ja kyselen, miten menee. Pelkään kuitenkin, että jos lapsi on kovin itkuinen tms, niin äitini ei siitä välttämättä kerro, koska ei halua sen pilaavan iltaa. Lapsi ei kyllä yleensä itkeskele eikä vierasta, isovanhemmilla käydään noin kerran viikossa.
 
On luonnollista että tuossa vaiheessa normaalilla äidillä on vahva kiintymyssuhde lapseen ja ahdistaa joutua eroon. Jos se tuntuu pahalta niin jätä väliin, sanokoot muut mitä vain niin noin pieni lapsi tuntee sinut ja isänsä ensisijaisina hoitajinaan ja ikävä kyllä kokee yöksi jättämisen hylkäämisenä. Se voi jättää jälkensä lapsen psyykeeseen joka tulee vaikka vasta aikuisiällä ilmi luottamisongelmina. Hän ei ymmärrä "äiti tulee aamulla" höpinöitä vaikka se ehkä tyynnyttäisi äidin mieltä. Kurjaa miten ihmiset hummaamismielessä taistelee luonnollisia tunteita vastaan ja monet tekevät vastoin kuin pitäisi. Kyllä te ehditte juhlimaan seuraavanakin vuonna.

Pienen lapsen hoitoonjättämisajat menee alle vuotiailla tunti hoidossa ikäkuukautta kohden. Vuoden ikäinen taas voi olla jo yhden yön ja pari vuotias pari yötä. Näitä on ihan psykologian puolella tutkittu ja asiasta voit lukea lisää "kiintymysvanhemmuus" otsakkeen alta.
 
Älä sure. Ei yksi yö lasta vahingoita. Onhan palstajulkkis lähdössä ulkomaille moneksi viikoksi,ja jättää vauvansa, joka on silloin vasta muutaman viikonikäinen kotiin.
 
Huokaus. Nyt tuli taas muutos suunnitelmiin, kun äitini perui hoitokeikan. Eivät voi siis ottaa lasta yökylään. Pitää siis pyytää miehen vanhempia, enkä ollenkaan haluaisi. Tiedän, että nyt moni anopin puolustaja hermostuu, mutta jotenkin omalle äidille jättäminen tuntuisi siedettävämmältä. Ja kyllä, tiedän että anoppi on mieheni äiti ja ihan yhtä paljon lapsen isoäiti kuin omakin äitini. Anoppi on kuitenkin kovin epävarma otteissaan ja tekemisissään, eikä pysty nostamaan lasta lattialta/ laskemaan sänkyyn, joka on lattiatasossa.

Olisiko aivan törkeää pyytää anoppia ja appiukkoa meille hoitamaan lasta, vaikka tulisimme kotiin vasta seuraavan vuorokauden puolella? Tiedän, ettei mies tästä innostu, sillä appivanhemmat menevät normaalisti nukkumaan kymmenen uutisten maissa, eivätkä ole hyviä valvomaan. Appivanhempien luokse emme voisi mennä yöksi, sillä heillä ei ole tilaa. Sama ongelma on meidänkin kodissani: appivanhemmat eivät mahtuisi meille yöksi, eivätkä varmasti haluaisi tullakaan, kun asuvat lähellä eivätkä koskaan yövy muualla.
 
^Jos meinaatte ottaa viinaa, en oikein hyvällä katso ajatusta et amma lähtee kotiin yöllä kun te tulette.


Mut se on toki vain minun mielipiteeni..
Jos ootte selvinpäin tai toinen teistä on niin mikä ettei, se on sit eri asia suostuuko isovanhemmat siihen jos eivät kerta oikein ole sellasia et jaksaisivat valvoa..Mä veisin lapsen ennemmin niille et saisivat olla siellä rauhassa eikä tarttis yöllä ravata ees taas...Tai jotenkin järjestäisin teillä heille nukkumapaikat.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="mie";26083502]Miksi et ota vauvaa juhlille mukaan?
Itse imetin vauvaa vähän yli 1-vuotiaaksi ja hän kulki mukana kaikkialle.[/QUOTE]

Juhlissa on varmasti päihtynyttä porukkaa & kovalla soivaa musiikkia (bändi paikalla), joten en haluaisi ottaa pientä sinne. Jotenkin olin ajatellut tästä tulevan sellainen aikuisten ilta ensimmäistä kertaa sitten vauvan syntymän.

Taitaa käydä tässä nyt niin että juon vain pari ja mies on kuskina ja tulemme kotiin ennen puoltayötä, jotta appivanhemmat voivat tulla hoitamaan vauvaa tänne.
 
hyvin olen pystynyt nukkumaan. äitini on soittanut ennen kun ovat alkaneet nukkumaan ja itsekkin soitellut väliaikatietoja :) ja vauva on viihtynyt hyvin kun on saanut olla mummulla lellittävänä..
 
[QUOTE="aapee";26083522]Juhlissa on varmasti päihtynyttä porukkaa & kovalla soivaa musiikkia (bändi paikalla), joten en haluaisi ottaa pientä sinne. Jotenkin olin ajatellut tästä tulevan sellainen aikuisten ilta ensimmäistä kertaa sitten vauvan syntymän.

Taitaa käydä tässä nyt niin että juon vain pari ja mies on kuskina ja tulemme kotiin ennen puoltayötä, jotta appivanhemmat voivat tulla hoitamaan vauvaa tänne.[/QUOTE]

6kk ikäinen vauva nyt ei vielä mitään päihtyneestä porukasta ymmärrä, jos omat hoitajat on selvin päin. Kovalla oleva musiikki tietysti ei ole vauvan korville hyvästä.
 
[QUOTE="mie";26083502]Miksi et ota vauvaa juhlille mukaan?
Itse imetin vauvaa vähän yli 1-vuotiaaksi ja hän kulki mukana kaikkialle.[/QUOTE]

Vaikka asia itselle olisikin ok, täytyy muistaa että et ole yksin juhlissa. Kaikille juhlavieraista lapsen tuominen paikalle ei välttämättä ole ok.
 
Kiitos kaikille pohdinta-avusta. Ongelma ratkesi, kun appivanhemmat lupasivat tulla meille siksi aikaa ja mies on kuskina, joten yökylään ei tarvitse lasta laittaa. Pääsemme juhlimaan aikuisten juhliin ja voin juoda pari siideriä hyvällä omallatunnolla.
 
No mun neuvoni on se, että jos sä koet että sä et oo vielä valmis olemaan erossa sun vauvasta niin miksi suotta sitte olisit? Oma kokemukseni asiasta on se, että jos ei oo valmis vielä oleen erossa vauvasta niin kyllä se oleminen menee sitte siihen että kattelee vaan kelloa että koska pääsee taas vauvan luo. Ihmisiä tietysti on erilaisia, ei kaikkia ahdista olla vauvasta erossa mutta jos sua ahdistaa niin mun mielestä se kielii sitä että et oo vielä valmis jättämään vauvaa yökylään.
 
Mulla oli rajana se että annoin kun se tuntui itsestä hyvältä eikä ahistanu. Se aika oli 1v synttärinä. Ei mitään ois tullu siitä että oisin ollu erossa yötä vauvasta. Ei hoitoon tarvi antaa jos ei halua ja se ahistaa. Sun ap pitää ny aatella itse oletko sittenkään valmis.
 
Viimeksi muokattu:
Mun lapsi oli ekan kerran pääsiäisenä yökylässä ja hän on 3v 2kk =), aikaisemmin kukaan ei edes viitsinyt yhden kerran jälkeen ehdottaa koska se ois tuntunut liian kauheelta :laugh:. Nyt hän on jo isompi poika ja osaa ilmaista tarpeensa selkeästi ja kertoa tykkääkö asiasta ja viihtyikö ja haluaako uudestaan.
Oli viihtynyt ja minäkin nautin olostani vaikka ikävä olikin kova.
 

Yhteistyössä