Apua, poikaystäväni on seksiaddikti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei voi olla totta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei voi olla totta

Vieras
Arvoisat palstalaiset. Tarvitsen apuanne. Minulle selvisi tänään, että poikaystäväni on seksi- ja nettipornoriippuvainen. Olemme seurustelleet vasta suht vähän aikaa, eli noin 4 kuukautta. Rakastan poikaystävääni todella paljon, ja hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan koskaan.

Mutta koko seurustelumme ajan hän on valehdellut minulle. Hän on nyt kahden päivän aikana kertonut minulle ongelmastaan tipoittain. Kaikki alkoi eilen, kun hän tuli luokseni selvästi pois tolaltaan, alkoi itkeä, itki hallitsemattomasti melkein 20 minuuttia. Sitten hän kertoi, mitä oli tehnyt: viikonloppua hän oli ladannut koneelleen lapsipornoa(!), mitä ei kuulemma ole aiemmin tehnyt. Sen katselu oli aiheuttanut valtavasti kärsimystä ja järkytystä, ja maanantaina hän oli soittanut poliisille ja kertonut teostaan.

Olin jo täysin järkyttynyt tästä ja menin ihan tunteettomaksi, kyselin vain lisää ja halusin saada selityksiä hänen teolleen. Lopulta ilmoitin hänelle, että hänen toimintansa on hallitsematonta ja rajatonta, ja että haluan olla rauhassa.

Tänään hän ei ollut missään yhteydessä minuun ennen kuin viimein soitti minulle myöhään iltapäivällä. Hän kertoi ettei ollut pystynyt nukkumaan yötään, oli hakeutunut psykiatrilleen, johon hänellä on ollut hoitosuhde kolme kuukautta: syyksi hän on kertonut että hän haluaa selvittää lapsuutensa vaikeat asiat, jotka häiritsevät häntä nykyäänkin. Häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.

Saman puhelun aikana hän kertoi minulle olevansa seksiaddikti ja nettipornoaddikti, ja katsoneensa nettipornoa hallitsemattomasti myös meidän seurustelumme aikana. Hän sanoi haluavansa muuttua ja tekevänsä asioita, joita hänen tarvitsee tehdä voidakseen parantua. Hän oli täysin rikki, kertoi häpeästä ja syyllisyydestä, ja ettei ollut kertonut minulle aiemmin, koska pelkäsi että jätän hänet.

Mutta minä. Minä olen täysin hajalla, rikki ja samaan aikaan turta ja vihainen. Inhoan koko ihmistä, vaikka samalla rakastan. Mutta kertokaa, kiltit, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Meillä oli kaikki tulevaisuudensuunnitelmat valmiina (yhteenmuutto, naimisiin, lapsia) ja luotin häneen 100-prosenttisesti. Nyt en luota pätkääkään, tuntuu että en edes tunne häntä. Auttakaa, ystävänikin ovat niin järkyttyneitä, etteivät tiedä, mitä sanoa.
 
että en ole edes kertonut tuota lapsipornoasiaa ystävilleni, vain sen, että hän oli ladannut väkivaltaista, sairasta pornoa koneelleen. En vain voi kertoa tuollaista asiaa kenellekään.

Ja se tässä on pahinta: hän on siirtänyt häpeänsä ja syyllisyytensä jotenkin oudosti minuun. Vaikka olen itse täysin normaali seksuaalisuudeltani ja muutenkin rehellinen, luotettava ja uskollinen.
 
Ensinnäkin: voin vain toivoa sinulle jaksamista tuossa tilanteessa. Uskon, että olet järkyttynyt ja pettymys on valtava.

Positiivista asiassa on se, että poikaystäväsi ymmärtää kärsivänsä vakavista ongelmista ja on hoitosuhteessa. Myös se, että hän on itse ottanut yhteyttä poliisiin tekonsa jälkeen kertoo siitä, että hänessä on myös vahva ja vastuullinen terve puoli. Häntä on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, joten syykin hänen ongelmiinsa on tiedossa.

Taitaa vaan olla niin, että hänen on ensin selvitettävä omat ongelmansa ja hoidettava itsensä tasapainoon ennen kuin hän kykenee onnelliseen parisuhteeseen kenenkään kanssa.

Voimia sinulle. Uskon, että alkujärkytyksen hälvettyä saat jonkinlaisen rauhan ja tasapainon takaisin. Nyt ainakin tiedä tilanteen ja olet vapaa tekemään omat ratkaisusi.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Kiitos teille kaikille vastauksista! Ja Naspula: Tunnemme jo paljon pidemmältä ajalta, ja meillä on ollut kaikki edellytykset tehdä noita suunnitelmia. Mutta ei tosiaan taida olla enää.

Tää on niin järkyttävää, itkettää...
 
noh, jos haluaa "lohduttautua", niin se on sairaus ja tyypillistä on se että mikään ei riitä ja pitää aina vaan yrittää saada isommat kiksit seksuaalisista asioista. Kyse ei välttämättä ole henkilökohtaisista luontaisista haluista tai mieliteoista, eli ihminen ei syvällä sisällä ole välttämättä mitään pahaa, hänellä on vain sairaus, sitä tosin en tiedä onko minkälainen tulevaisuus ihmisellä joka sairastaa moista. Eli onko koskaan mahdollisuutta "normaaliin" suhteeseen jossa ei riivaa ajatukset väärille poluille.
 
Kaikki te, jotka sanotte, että pitää mennä karkuun, voitteko vielä perustella näkemyksenne? Kiitos.

Se on sinun valinta. Hyväksytkö hänet sellaisena mitä on ja jos et hyväksy, kykenettekö silti jatkamaan (tähän vaikuttaa tietysti myös kumppanisi näkemykset).

Minuun nuo ongelmat ei vaikuta siten, että automaattisesti eroaisin.
Mutta se on vaan minä, en ole kukaan muu.
 
Kepsis: Niinpä. Niin mäkin vähän ajattelen. Ja jotenkin mulle antaisi toivoa, jos se olisi jo aiemmin tehnyt asialle jotain, siis yrittänyt hoitaa sairautta pois. Mutta ei ole yrittänyt, ennen kuin pian seurustelumme aloitettuamme. Silloin hän varmasti näki, että jos haluaa olla kanssani, hänen pitää hoitaa sairaus pois.
 
Kepsis: Niinpä. Niin mäkin vähän ajattelen. Ja jotenkin mulle antaisi toivoa, jos se olisi jo aiemmin tehnyt asialle jotain, siis yrittänyt hoitaa sairautta pois. Mutta ei ole yrittänyt, ennen kuin pian seurustelumme aloitettuamme. Silloin hän varmasti näki, että jos haluaa olla kanssani, hänen pitää hoitaa sairaus pois.

Niin no, mietipä itse onko vähän vaikeaa myöntää edes itselleen tuollaisia ongelmia, saatika sinulle noin lyhyen tutttavuuden perusteella, puhumattakaan poliisista ja terv.huol.henk.kunnasta.

Voisin kuvitella, että noihin addiktioihin liittyy kieltämistä yms. kuten muihinkin.
Mutta ei sillä, ymmärrän tunteesi kyllä.
 
Dera: Hän on kyllä kertonut minulle, että hänellä on ollut ongelma nettipornon katselun suhteen joskus aiemmassa suhteessaan vuosia sitten. Eli hän oli halunnut katsoa nettipornoa mieluummin kuin rakastella tyttöystävänsä kanssa. Mutta hän antoi ymmärtää, että kyseinen ongelma oli jo ohi.

Mutta varmasti tähän liittyy kieltämistä, hän sanoi itse että oli halunnut hoitaa asian psykiatrinsa kanssa eikä ollut halunnut puhua siitä minulle, koska halusi olla vahva ja turvallinen. Että tietää kyllä omat ongelmansa, mutta ei halunnut sotkea niillä meidän suhdetta puhumalla niistä minulle.

Ymmärtääkseni muita naisia ei ole ollut. Enkä halua nyt olla häneen yhteydessä, joten en voi kysyäkään. Hän on nyt niin rikki, ahdistunut ja itkuinen, että psykiatri oli määrännyt hänelle rauhoittavia ja unilääkkeitä. Enkä uskalla ilmaista omia tunteitani tai ajatuksiani hänelle, jotta en rikkoisi häntä lisää. Siksi en halua olla häneen yhteydessä. Ja inhon ja pettymyksen takia.

Ja siis kiitos noista vinkeistä. Nuo ovat myös vaihtoehto, mutta en tiedä, pystynkö elämään siinä epävarmuudessa, joka syntyy kun pitää pelätä, ettei hän ehkä paranekaan.
 
Hankala tilanne mutta lapsia tuollaisen kanssa tekeminen tuntuisi hyvin pelottavalta. Voi olla ettei hän pääsekään yli ongelmstaan ja voi ajautua omien lapsiensa hyväksikäyttäjäksi.
 
ei voi olla totta

:hug:

Antakaa ajan kulua ja pölyn laskeutua. Olette varmasti molemmat nyt hämillään jne.
Ei ole kiirettä mihinkään. Välitä itsestäsi ja helli itseäsi, sinulla(kin) on paljon sulateltavaa!
 
[QUOTE="tyyppi";26102081]Hankala tilanne mutta lapsia tuollaisen kanssa tekeminen tuntuisi hyvin pelottavalta. Voi olla ettei hän pääsekään yli ongelmstaan ja voi ajautua omien lapsiensa hyväksikäyttäjäksi.[/QUOTE]

Tätä myös minä pelkään.
 
[QUOTE="tyyppi";26102081]Hankala tilanne mutta lapsia tuollaisen kanssa tekeminen tuntuisi hyvin pelottavalta. Voi olla ettei hän pääsekään yli ongelmstaan ja voi ajautua omien lapsiensa hyväksikäyttäjäksi.[/QUOTE]

Totta mutta periaattessa kuka tahansa isäehdokas voi olla pedofiili tai jotain muuta.
Ei kaikki pedofiilit edes tee tekoja ja osa haluaa hoitoa.

Onhan se riski mutta ainakin sen sitten tietää ja osaa varoa.

Noh, en tiedä, aika hankalia asioita.
 
ei voi olla totta

:hug:

Antakaa ajan kulua ja pölyn laskeutua. Olette varmasti molemmat nyt hämillään jne.
Ei ole kiirettä mihinkään. Välitä itsestäsi ja helli itseäsi, sinulla(kin) on paljon sulateltavaa!

Kiitos halista! Ja juuri neuvomasi mukaan kai nyt pitää tehdä. Onneksi olen itse vastikään aloittanut terapian muista syistä, ja pääsen tapaamaan terapeuttiani jo huomenna. Sitten pidän vain huolen, että syön ja nukun riittävästi ja puhun ystävilleni.
 

Yhteistyössä