E
ei voi olla totta
Vieras
Arvoisat palstalaiset. Tarvitsen apuanne. Minulle selvisi tänään, että poikaystäväni on seksi- ja nettipornoriippuvainen. Olemme seurustelleet vasta suht vähän aikaa, eli noin 4 kuukautta. Rakastan poikaystävääni todella paljon, ja hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan koskaan.
Mutta koko seurustelumme ajan hän on valehdellut minulle. Hän on nyt kahden päivän aikana kertonut minulle ongelmastaan tipoittain. Kaikki alkoi eilen, kun hän tuli luokseni selvästi pois tolaltaan, alkoi itkeä, itki hallitsemattomasti melkein 20 minuuttia. Sitten hän kertoi, mitä oli tehnyt: viikonloppua hän oli ladannut koneelleen lapsipornoa(!), mitä ei kuulemma ole aiemmin tehnyt. Sen katselu oli aiheuttanut valtavasti kärsimystä ja järkytystä, ja maanantaina hän oli soittanut poliisille ja kertonut teostaan.
Olin jo täysin järkyttynyt tästä ja menin ihan tunteettomaksi, kyselin vain lisää ja halusin saada selityksiä hänen teolleen. Lopulta ilmoitin hänelle, että hänen toimintansa on hallitsematonta ja rajatonta, ja että haluan olla rauhassa.
Tänään hän ei ollut missään yhteydessä minuun ennen kuin viimein soitti minulle myöhään iltapäivällä. Hän kertoi ettei ollut pystynyt nukkumaan yötään, oli hakeutunut psykiatrilleen, johon hänellä on ollut hoitosuhde kolme kuukautta: syyksi hän on kertonut että hän haluaa selvittää lapsuutensa vaikeat asiat, jotka häiritsevät häntä nykyäänkin. Häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.
Saman puhelun aikana hän kertoi minulle olevansa seksiaddikti ja nettipornoaddikti, ja katsoneensa nettipornoa hallitsemattomasti myös meidän seurustelumme aikana. Hän sanoi haluavansa muuttua ja tekevänsä asioita, joita hänen tarvitsee tehdä voidakseen parantua. Hän oli täysin rikki, kertoi häpeästä ja syyllisyydestä, ja ettei ollut kertonut minulle aiemmin, koska pelkäsi että jätän hänet.
Mutta minä. Minä olen täysin hajalla, rikki ja samaan aikaan turta ja vihainen. Inhoan koko ihmistä, vaikka samalla rakastan. Mutta kertokaa, kiltit, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Meillä oli kaikki tulevaisuudensuunnitelmat valmiina (yhteenmuutto, naimisiin, lapsia) ja luotin häneen 100-prosenttisesti. Nyt en luota pätkääkään, tuntuu että en edes tunne häntä. Auttakaa, ystävänikin ovat niin järkyttyneitä, etteivät tiedä, mitä sanoa.
Mutta koko seurustelumme ajan hän on valehdellut minulle. Hän on nyt kahden päivän aikana kertonut minulle ongelmastaan tipoittain. Kaikki alkoi eilen, kun hän tuli luokseni selvästi pois tolaltaan, alkoi itkeä, itki hallitsemattomasti melkein 20 minuuttia. Sitten hän kertoi, mitä oli tehnyt: viikonloppua hän oli ladannut koneelleen lapsipornoa(!), mitä ei kuulemma ole aiemmin tehnyt. Sen katselu oli aiheuttanut valtavasti kärsimystä ja järkytystä, ja maanantaina hän oli soittanut poliisille ja kertonut teostaan.
Olin jo täysin järkyttynyt tästä ja menin ihan tunteettomaksi, kyselin vain lisää ja halusin saada selityksiä hänen teolleen. Lopulta ilmoitin hänelle, että hänen toimintansa on hallitsematonta ja rajatonta, ja että haluan olla rauhassa.
Tänään hän ei ollut missään yhteydessä minuun ennen kuin viimein soitti minulle myöhään iltapäivällä. Hän kertoi ettei ollut pystynyt nukkumaan yötään, oli hakeutunut psykiatrilleen, johon hänellä on ollut hoitosuhde kolme kuukautta: syyksi hän on kertonut että hän haluaa selvittää lapsuutensa vaikeat asiat, jotka häiritsevät häntä nykyäänkin. Häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.
Saman puhelun aikana hän kertoi minulle olevansa seksiaddikti ja nettipornoaddikti, ja katsoneensa nettipornoa hallitsemattomasti myös meidän seurustelumme aikana. Hän sanoi haluavansa muuttua ja tekevänsä asioita, joita hänen tarvitsee tehdä voidakseen parantua. Hän oli täysin rikki, kertoi häpeästä ja syyllisyydestä, ja ettei ollut kertonut minulle aiemmin, koska pelkäsi että jätän hänet.
Mutta minä. Minä olen täysin hajalla, rikki ja samaan aikaan turta ja vihainen. Inhoan koko ihmistä, vaikka samalla rakastan. Mutta kertokaa, kiltit, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Meillä oli kaikki tulevaisuudensuunnitelmat valmiina (yhteenmuutto, naimisiin, lapsia) ja luotin häneen 100-prosenttisesti. Nyt en luota pätkääkään, tuntuu että en edes tunne häntä. Auttakaa, ystävänikin ovat niin järkyttyneitä, etteivät tiedä, mitä sanoa.