Miehellä ei ole aikaa/mielenkiintoa viettää aikaa kanssani

[yksinäinennen]

Tilanne on se että en enään tiedä onko minun järkeä olla tässä suhteessa vai ei. Olemme seurustelleet hyvin nuoresta, vieläkin olemme nuoriä, minä 20. Seurustelua nyt takana 5 vuotta josta reilu puoli vuotta saman katon alla. Yhteenmuuton jälkeen asiat alkoivat mennä päin p:tä. Miehellä raskas työ ja tekee töitä iltamyöhään.. usein tekee "töitä" vielä kotonakin.. tai ainakin viettää paljon aikaa koneella.. Muutin miehen takia toiseen kaupunkiin ja olen täällä hyvin yksinäinen, ystäviä ei oikeastaan ole ja käyn toisessa kaupungissa töissä joten ystäväverkostoa tuskin tulee edes muodostumaan. Illat ja vapaapäivät vietä yksin kotona ja kun mies vihdoin saapuu kotiin hän hyppää suoraan sohvalle ipadinsa kanssa. Olen kyllä koko ajan siinä vieressä, mutta ei se mielestäni ole yhdessä oloa kun toinen keskittyy johonkin täysin eri asiaan kuin minä. Jos pyydän lopettamaan ipadilla olemisen ja katselemaan vaikka kanssani telkkaria hän hermostuu ja sanoo että hän on niin väsynyt että haluaa nyt rentoutua. Jos taas valitan hänelle että emme tee mitään yhdessä niin sanoo että on niin paljon töitä ettei riitä aika tai lupaa että perjantaina mennään leffaan.. no eipä sitten ikinä kuitenkaan mennä. Nukumme myös eri sängyissä.. koska mies ei enään osaa nukahtaa ilman että ympärillä on tuhat virikettä.. usein aamuyöllä herään television ääreen ja löydä miehen tv auki, ipad sylissä sohvalle nukahtaneena. Tänään meillä oli iso riita.. tosin puhelimessa sillä mies oli jälleen töissä. Kysyin häneltä suoraan asioita ja sanoin että en enään kestä tätä yksinäisyyttä ja tälläistä suhdetta. Sanoin että jos hän ei ole valmis edes siihen että yrittäisi viettää aikaa kanssani lähtisin menemään. Hän sanoi että EI TIEDÄ pystyykö yrittämään. Kysyin myös että haluaaako hän olla kanssani enään ja tähän vastaus oli kyllä ja ei. Kysyin myös että haluaako hän itse viettää aikaa kanssani ja taas vastaus oli että ei tiedä. Lopulta sanoin että okei nyt pakkaan laukkuni ja lähden menemään.. niin siihen hän sanoo että älä mene. Kaksi kuukautta sitten olimme isossa kriisissä ja lähdin menemään. Pakenin mökille 300km päähän.. mies seurasi minua ja itku takaisin. En ymmärrä miksi hän itki minut silloin takaisin kun ei edes tiedä haluaako olla kanssani vai ei!!! Kannattaako tätä enään katsella..? En edes enään tiedä millainen parisuhteen kuuluisi olla.. toivottasti ei tälläinen.. ja kun en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa! Pelottaa että jos lähden niin kadunko sitä loppuelämäni ja että onko se elämä parempaa yksin tai jonkun muun kanssa.

 

[Mietin vaan]

Jos olisin sinä ja asiat todella olisivat tuolla tolalla, mitä tuossa kerrot, niin lähtisin pois suhteesta. Tietenkin minun on helppo näin ulkopuolisena ja vain tuon tekstin lukeneena helppo tehdä päätös. Sinulle se on varmasti vaikeampaa. Mutta jos teidän suhteenne on jo nyt tuollainen, ettei mies halua nähdä vaivaa teidän kahden eteen, niin mitä ajattelet sen olevan sanotaan 5 tai 10 vuoden päästä? Minulle tulivheti mieleen kun kerroit, että olette jo kerran eronneet ja mies halusi sinut takaisin (ja tätä en nyt tarkoita sinulle sanoa mutenkään loukkauksena), väkisinkin pisti ajattelemaan, että oletko sinäkin hänen yksi "Ipadeistään" -siis vain yksi lisä virike mitä ilman hän ei osaisi olla. Tuo teidän nukkuma järjestely kertoo myös aika paljon. Moni pari tosin nukkuu eri sängyissä ja näin on heille parempi, mutta uskoisin, että silloin osoitetaan hellyyttä muuten paljon enemmän. Teiltä kun kuulostaa puuttuvan myös kunnioitus. Siis mieheltäsi sinua kohtaan kun ei viitsi nähdä vaivaa ollakseen kanssasi. Ja tuo elektroniikka riippuvuus.. Huoh. Olet vielä nuori (tiedän tämän kuulostavan kliseeltä) ja löydät kyllä paremman! Onko tosiaan niin, että olisit tuollaisessa suhteesa mieluummin ja kärsisit, kuin ehkä ihan yksin, mutta ystäviesi lähellä ja viettäisit juuri sellaisia päiviä ja viikonloppuja kuin itse haluat. -tämä kaikki on nyt vain minun pohdiskeluani. Sinä teet päätöksen omasta elämästäsi. Tsemppiä sinulle, mitä sitten päätätkin!

 

[mo1]

Tietyllä tapaa tuo kuulostaa vain siltä, että suhde on yhteenmuuton kautta arkipäiväistynyt. Miehen ikää en tiedä, mutta sinähän olet nuori ja olette kuitenkin tosiaan tosi nuoresta olleet yhdessä. Tilanne kuulostaa joiltain osin todella paljon meidän nykyiseltä parisuhteeltamme. Olemme olleet 6v yhdessä, naimisissa vajaa pari vuotta. Minulla ei tällä paikkakunnalla tuttavia ole niin, että voisin jonkun kanssa vapaa-ajallani aikaa viettää (tosin olen koko ikäni ollut aika kotihiiri). Mies käy normipäivätöissä ja nyt tänä vuonna pisti oman toiminimensä pystyyn ja tekee sen puitteissa juttuja työpäivän jälkeen. Varsinkin viime aikoina meininki on mennyt aivan hulluksi, kun on ollut myös auton korjausta yms. Saattaa mennä päivätolkulla aikaa, ettemme kunnolla edes näe toisiamme, pahimmillaan nukummekin vain muutaman tunnin yhtä aikaa sängyssä, kun miehellä venyy monesti jutut pitkällekin aamuyölle. Sanomattakin siis selvää, että yhteistä aikaa on vähän ja vaikka mies väittää ettei ole stressaantunut kahdesta työstään, niin silti tuntuu olevan nykyään enemmän äreänä jne.

Kyse onkin ehkä siitä, kuinka pysyvä teillä tuo tilanne on. Meillä mieskin puhuu, että tämä on vain väliaikaista, kun toiminimeen liittyvät työt ovat nyt eräänlaisessa huumavaiheessa. Siis että töitä paljon tarjolla onkin. Sitä en tiedä kuinka kauan tämä vaihe kestää, mutta enköhän jossain vaiheessa mutise vastaan, jos se näin hulluna meinaa jatkua todella pitkään. Muuten koen, että tämä nyt vain on vaihe meidän elämässämme ja suhteessamme. Sitä ei niin ruusuista aikaa, mutta tämä yhdessä kuitenkin eletään. Vaikka kyllähän mä arjessa asiasta valittelen ja varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä monesti tuntuu vähän kurjalta.

Tosiaan sinuna miettisin nyt, että kuinka kauan tilanne tulee olemaan tuollainen ja tulisiko se jatkumaan samanlaisena vuosikaudet. Suosittelisin myös oikein kunnon keskustelutuokiota miehen kanssa ja jos motivaatiota riittää, niin miksei vaikka jotain parisuhdeneuvontaakin tms? Minä en ole sillä kannalla, että heti ensimmäisenä ratkaisuna on erota. Mielestäni näistä arjen raskaista vaiheista tulisi ensin yrittää yhdessä selviytyä. Toki jos miehellä ei siihen motivaatiota ole ja hän tuntuu vain kovin itsekkäästi elelevän, niin yksinään asiaa on vaikea pidemmälle viedä. Mutta tärkeintä mielestäni kuitenkin olisi, että yrittäisitte ensin selvittää tilanteen. Muutoinkin kuin puhelimen välityksellä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Joo, tommosta se on loppuelämä. Deal with it ja katkeroidu.

 

[tyhjän saat pyytämättäkin]

ajattele asiaa miehen kannalta. Hän ei tiedä vielä yhtään, mitä aikuiselta mieheltä vaaditaan. Ei hän tule sitä tietämäänkään, jos tarjoat hänelle mahdollisuuden jatkaa teinielämää lisämukavuuksin.

Lähde, äläkä palaa itkemällä. Miehen on todella muututtava, ennen kuin kannattaa edes ajatella paluuta. Jos muutos on todellinen, se näkyy myös päälle. Muutaman viikon ja kuukauden eron jälkeen vasta suostut miettimään, vieläkö haluaisit itse takaisin.

Nythän olet aivan mitätöityneessä tilassa, jos kaksikymppisenä epäilet, löydätkö enää koskaan ketään. Lähde etsimään elämääsi ja löydä itsesi uudelleen.

Ajattele sitäkin, että jos nyt totutat itsesi elämään henkisellä dieetillä ja päätätte joskus lisääntyä, niin lapsesi ei ymmärrä ollenkaan, mitä on aikuisten välinen välittäminen ja rakkaus. Pelko ei ole rakkautta.

 

[vanha täti neuvoo]

Älkää VAAN tehkö lasta suhdetta "pelastamaan".

 

["vieras"]

Miehen pitäisi tajuta itse muuttua, ehkä ainoa kimmoke sille on että lähdet pidemmäksi aikaa pois jos ei keskusteln myötä ota asiaa tarpeeksi vakavasti. Jos miehellä on oikeasti halua korjata tilanne niin hyvinkin suhteella voi olla toivoa.

Mutta älä tee lähtöjä useita ja aina palaa takaisin. Muuten niillä ei ole mitään merkitystä ja siitä tulee älytön ja turha uhkailukeino/tapa.

 

[cothis]

Jos se ei jaksa nähdä vaivaa nyt, se ei jaksa sitä myöhemminkään. Aikani odotelleena voin sanoa, että aikaa voi käyttää niin paljon muuhunkin kivempaan!

 

[yksinänennen]

Kiitos kaikille vastauksista! Eilen kun näin miehen illalla käyttäytyi hän kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan! Saimme kuitenkin keskusteltua yhdessä asioista ja tulimme tulokseen että yritämme vielä... sanoin myös että jos emme nyt saa tätä toimimaan niin sitten minä kyllä oikeasti lähden.

 

[vierailija]

Tilanne on se että en enään tiedä onko minun järkeä olla tässä suhteessa vai ei. Olemme seurustelleet hyvin nuoresta, vieläkin olemme nuoriä, minä 20. Seurustelua nyt takana 5 vuotta josta reilu puoli vuotta saman katon alla. Yhteenmuuton jälkeen asiat alkoivat mennä päin p:tä. Miehellä raskas työ ja tekee töitä iltamyöhään.. usein tekee "töitä" vielä kotonakin.. tai ainakin viettää paljon aikaa koneella.. Muutin miehen takia toiseen kaupunkiin ja olen täällä hyvin yksinäinen, ystäviä ei oikeastaan ole ja käyn toisessa kaupungissa töissä joten ystäväverkostoa tuskin tulee edes muodostumaan. Illat ja vapaapäivät vietä yksin kotona ja kun mies vihdoin saapuu kotiin hän hyppää suoraan sohvalle ipadinsa kanssa. Olen kyllä koko ajan siinä vieressä, mutta ei se mielestäni ole yhdessä oloa kun toinen keskittyy johonkin täysin eri asiaan kuin minä. Jos pyydän lopettamaan ipadilla olemisen ja katselemaan vaikka kanssani telkkaria hän hermostuu ja sanoo että hän on niin väsynyt että haluaa nyt rentoutua. Jos taas valitan hänelle että emme tee mitään yhdessä niin sanoo että on niin paljon töitä ettei riitä aika tai lupaa että perjantaina mennään leffaan.. no eipä sitten ikinä kuitenkaan mennä. Nukumme myös eri sängyissä.. koska mies ei enään osaa nukahtaa ilman että ympärillä on tuhat virikettä.. usein aamuyöllä herään television ääreen ja löydä miehen tv auki, ipad sylissä sohvalle nukahtaneena. Tänään meillä oli iso riita.. tosin puhelimessa sillä mies oli jälleen töissä. Kysyin häneltä suoraan asioita ja sanoin että en enään kestä tätä yksinäisyyttä ja tälläistä suhdetta. Sanoin että jos hän ei ole valmis edes siihen että yrittäisi viettää aikaa kanssani lähtisin menemään. Hän sanoi että EI TIEDÄ pystyykö yrittämään. Kysyin myös että haluaaako hän olla kanssani enään ja tähän vastaus oli kyllä ja ei. Kysyin myös että haluaako hän itse viettää aikaa kanssani ja taas vastaus oli että ei tiedä. Lopulta sanoin että okei nyt pakkaan laukkuni ja lähden menemään.. niin siihen hän sanoo että älä mene. Kaksi kuukautta sitten olimme isossa kriisissä ja lähdin menemään. Pakenin mökille 300km päähän.. mies seurasi minua ja itku takaisin. En ymmärrä miksi hän itki minut silloin takaisin kun ei edes tiedä haluaako olla kanssani vai ei!!! Kannattaako tätä enään katsella..? En edes enään tiedä millainen parisuhteen kuuluisi olla.. toivottasti ei tälläinen.. ja kun en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa! Pelottaa että jos lähden niin kadunko sitä loppuelämäni ja että onko se elämä parempaa yksin tai jonkun muun kanssa.

Luin tämän viestin ja kuvaus on aivan kuin miehestäni, olettekohan vielä yhdessä? Mietin, että voiko olla sama mies kyseessä. Kuulosti niin samalle.