Victoria Stilwell vai Cesar Millan? Vai joku muu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "oops"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tykkään molemmista. Paskat se Cesar mitään potki koiria, varmaan sitä Suomeenkaan olis pyydetty jos se olis joku koirien pahoinpitelijä. Tai että koirien kiduttaja saisi tehdä tv-ohjelmia koirien kouluttamisesta ympäri maailmaa, joopa joo. Jonninjoutavaa potaskaa tuo ns. potkimisjupakka. Mutta uskokaa mitä uskotte, eipähän kyllä ole minulta pois :)
 
Ja Victoriaa kannatan.

Sehän nyt ei ole pelkkää namihössötystä, vaan toimitaan juuri ihmisläheisellä tavalla, eikä tarvita mitään chi-energioita tai lähdetä käyttäytymään kuin koira - sillä koiria emme ole.

Tykkään myös siitä että namipussi-klikkeri-kehu-menetelmällä koirasta tulee iloisen utelias mutta tottelevainen, ei passiivinen. Ja pointtihan ei ole se että joka kerran tunkee sitä namia nekkuun vaan ensiksi aloittaa niin, että antaa aina palkaksi namin, sitten vähentää nameja ja lisää kehuja kunnes koira ei enää itsekään ole varma koska saa namin - koiran logiikalla aina kannattaa yrittää.

Mitään ongelmakoiria ei missään tapauksessa lähdetä jollain tv:stä tutun tyypin neuvoilla kouluttamaan, pahimmassa tapauksessa tekee vaan enemmän vahinkoa. Ongelmakoira viedään ammattilaisen käsiin.
 
Jokaisella kouluttajalla (tahi psykologilla, miten vaan) on omat puolensa, joten annettakoon ääni kaikille heille. Miksi? Tässä syy:

Koirani on yksilö, jota ei kertakaikkiaan voi verrata mihinkään koiraan, mitä on joko Stillwellin tai Millanin ohjelmissa nähty. Tiettyjä piirteitä löytyy kyllä, ja molempien metodeista saa hyvää ajateltavaa ja vinkkejä, miten voisin tätä itse soveltaa oman koirani kanssa järkevästi ja johdonmukaisesti. Koirani on 78cm/45kg uros, jossa on neljää eri rotua. Kahta arktista rotua, ja kahta palveluspaimenkoiraa.

Nyt sitten se, minkä vuoksi minut todennäköisesti kivitetään tässä ketjussa: Minä käytän piikkipantaa koirallani. Myöskin, käytän alistamista äärimmäisissä tilanteissa (vai haluaako joku tulla kokeilemaan miten tämä koira reagoi hyssyttelyyn ja sormien heristelyyn?). Käytän myös tarpeen tullen tiukkaa, ja kovaakin ääntä.

Perustottelevaisuuteen en käytä herkkuja. Kehun koiraa, ja kosketan sitä silittäen poskelle. Koira tietää tämän palkkioksi. Jos uutta asiaa opetellaan, toimii motivaationa silloin ruoka (koira on onnettoman ahne ruualle, joten helppo nakittaa tekemään uusia juttuja), ja myöskin sanalliset kehut ja myöskin tämä kosketus. Kouluttaessa kohtelen koiraani kuin koiraa, en ihmistä. Koirani ei ajattele minua ihmisenä, vaan lauman jäsenenä, ja omana pomonaan. En ole koiralle koira, vaan johtaja (vaikkakin olen hassu ja kävelen kahdella jalalla, enkä omista turkkia), ja koira tämän on sisäistänyt.

Rotuperimän miksauksesta johtuen kyseessä on kuitenkin kovapäinen koira, joka usein kyseenalaistaa kaiken, jopa rajulla tavalla. Tässä vaiheessa en koe Victorian oppeja kannattaviksi, koska kyseessä on käytännössä johtajuuden haastamisesta, ja silloin ei tämän kokoiseen koiraan namit auta. Kokeilkaa itse, jossette usko muuten.

En kyllä ymmärrä, miksi koiralta täytyy ottaa sen ruoka/herkku pois kesken syönnin? Ruoka on yleensä palkkio jostain, ja tuntuu epäjohdonmukaiselta että tämä palkinto otetaan koiralta pois, ja rangaistaan jos koira tätä vielä puolustaa. Mulla koira opetettiin niin, että ruuat laitan rauhassa omalle paikalleen, koira istuu odottamassa. Tämän jälkeen muutama peruskäsky katsekontaktilla; sivu, istu, maahan, jonka jälkeen käsky "vapaa". Tällöin koira on tehnyt töitä ruokansa eteen, ja saa palkinnon siitä. Eikä tule mieleenkään mennä ottamaan sitä palkintoa koiralta enään pois.
 
Eikö tuo palkkaamisen valitseminen riipu siitä, mikä vietti koiralla on vahvin ja näin on omin sille koiralle. Jos koiralla vahva laumavietti, niin kehu ja silitys riittää palkaksi. Jos taas saalisvietti on vahva, kuten omallani, paras palkka on saalis (patukka, narupallo, rätti jne). Minulla on vahva koira (47kg), mutta enpä ole piikkipantaa ikinä tarvinnut... enkä koskaan ole alistanut. Minusta kaapinpaikka näytetään omalla auktoriteetillä muutoin, ilman mitään ylimääräisiä vippaskonsteja. Ja tuossa olen samaa mieltä, ruokaa en kesken ota pois.. ellen ole antanuut väärää ruokakuppia, mut sit se saa tilalle sen omansa.
 
[QUOTE="a.p";22625286]Muakin kiinnostaa, että millaisissa tilanteissa te jotkut selätätte niitä koiria?[/QUOTE]

En ole seurannut tätä keskustelua niin paljon, että tietäisin tarkalleen mistä tuossa selättämisessä on kyse, mutta itse jouduin elämäni ensimmäisen oman koiran, yli 50kg painavan uroksen, painamaan maahan, kun se hyökkäsi täydellä voimalla kohti vastaantulevaa suomenpystykorvaurosta. Sen jälkeen en ole joutunut moista konstia käyttämään yhdelläkään koiralla, tuo ensimmäinen koiranikin uskoi sen yhdestä kerrasta.

Mitä noihin kouluttajiin tulee, eivätkö molemmat keskity koiriin, joilla jo ON ongelma. Toisin sanoen, ihmisen jolla on normaalikäytöksinen koira, kannattaa keskittyä kouluttamaan koiransa ihan tavallisin konstein. Ongelmakoirakouluttajaa tarvitaan vasta, jos on mokannut koiransa koulutuksen. Olen nähnyt pätkiä tuon Cesarin taktiikoista. Niitä käytetään todella aggressiivisten koirien kanssa, en suosittele toimimaan samoin normaalin koiran kanssa. Victorian ohjelmastakin näin jonkun pätkän. Ongelmat eivät ainakaan siinä tapauksessa ollut yhtä iso kuin Cesarin koirilla, joten tekniikkakin oli pehmeämpi. Ehkä sieltä löytyisi enemmän konsteja normaalin pennun kouluttamiseen.
 
Mä taas en "seuraa" kumpaakaan, olen ottanut niksin toisen sieltä toisen täältä. Lisäksi oon lukenu Jan Fennellin kirjat Kuuntelen koiraani ja Koulutan koirani sekä Peetsan kirja on luettu kolme kertaa. Onpahan hyllyssä myös Cesarin kirjat puhki kulutettuina. Victoriasta meni kyllä maku kun se raahas yhen pariskunnan pikkukoirille KEINONURMEA sisään että kuskoon siihen kun eivät kerenneet sisäsiistiksi aikuisia koiriaan kouluttaa! Se oli kyl lievästi sanottuna outo juttu. Toisekseen joillekkin koirille vietit menee anheuden edelle eli ei auta namit ku koira haluaa tehä toisista koirista rukkaset.
 
http://www.youtube.com/watch?v=hpcNOwbRyOE ihan vaan näiden juttujen takia.

Positiivinen vahvistaminen.

Äärimmäisissä tilanteissa (koira hyökkää, tms.) on pakko käyttää vähän kovempia keinoja ja korotettava ääntä kun on niin nopea tilanne käynnissä. Nopeita tuloksia saa kivun/huutamisen kautta, positiivinen vahvistaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä...
 
Toisekseen joillekkin koirille vietit menee anheuden edelle eli ei auta namit ku koira haluaa tehä toisista koirista rukkaset.

Palkintona ei tarvitse käyttää pelkkiä nameja, jos koira ei pysty keskittymään niihin. Silloinhan ne namit menee ihan hukkaan. Luuletko oikeasti että vihaista koiraa kiinnostaa jotkut koiran pikkupipanat?

Sekin pitäisi tajuta että palkintoja pitäisi itse osata varioida. Jos on jotain mitä sun koira ei voi yksinkertaisesti VASTUSTAA, palkitse sillä. Useimmiten jotain tosi haisevaa ja epämiellyttävää. Mun koira menee vaikka tiiliseinän läpi juuston takia. Sen takia palkitsen sitä minipaloilla juustoa kun tehdään vaikeita juttuja.

Joillekin koirille se voi olla leikki, tms. mikä on sille paras palkinto. Klikkeri on tosi hyvä väline, vaikka ihmiset saattaakin kummastella kun juokset tuolla naksutellen metallirasiaa. Se merkkaa koiran käytöksen JO ENNEN palkintoa, sen takia palkinto saakin vähän myöhästyä.

Toisaalta kummissakin, Victorian ja Cesarin, ohjelmissa on aina ongelmakoiria joita ei selvästi ole sosiaalistettu/koulutettu jo pentuna. Rescue-koirat on sitten erikseen, mutta samat keinot niillekin tepsii kun pikkupennuille. Sitä tekee 99% koiran koulutuksesta kun se on pentu ja vastaanottavainen niin selviää niin paljon helpommalla.
 
Eiköhän sitä ruuan poisottamista harjoitella sen takia, että koira tottuu siihen että niin voi koska tahansa tapahtua, eikä sitten käyttäydy aggressiivisesti jos vaikka joskus käy niin että joku (esim. pieni lapsi) menee häiritsemään sen ruokailua tai täytyy nopeasti estää koiraa syömästä jotain mikä tippuu lattialle / löytyy maasta, tms. Ihmisen kannalta varmaan ikävä ajatus, että joku tulee ja vie ruuan nenän edestä, mutta omistaja kuitenkin pitää huolta että koira saa tarpeeksi ravintoa, joten mitään oikeaa haittaa siitä ei ole. Halpa henkivakuutus...
 
tähän kesken ketjun kommentoin lukematta loppuun, niin mielenkiintoisia esimerkkejä kun teillä onkin niin, tuosta selättämisestä. Se täytyisi osata tehdä oikealla tavalla loppuun asti.
Mulle koirakorjaaja sanoi että se pitäisi tehdä ihan siihen asti kunnes koira on liikkumatta paikallaan eikä kuikuile. Pitäisi todellakin osata se asia ja osata tulkita koiran kehonkieltä.
Itse olen joskus pattitilanteessa yrittänyt selättää, mutta mielestäni ei pitäisi päästää edes tilannetta siihen asti että selätetään koira. Olen aika tavalla sitä vastaan, mieluiten ammattilaisen pitäisi antaa tehdä se. Elämä voi muutenkin käydä vaikeaksi jos koira pitää aina selättää, vastustan siis itse moista.
Eipä ole ollut tarvista tätä edes selättää.
Sekin on totta ettei se sovi aralle ja pelokkaalle koiralle lainkaan.
 

Yhteistyössä