Jokaisella kouluttajalla (tahi psykologilla, miten vaan) on omat puolensa, joten annettakoon ääni kaikille heille. Miksi? Tässä syy:
Koirani on yksilö, jota ei kertakaikkiaan voi verrata mihinkään koiraan, mitä on joko Stillwellin tai Millanin ohjelmissa nähty. Tiettyjä piirteitä löytyy kyllä, ja molempien metodeista saa hyvää ajateltavaa ja vinkkejä, miten voisin tätä itse soveltaa oman koirani kanssa järkevästi ja johdonmukaisesti. Koirani on 78cm/45kg uros, jossa on neljää eri rotua. Kahta arktista rotua, ja kahta palveluspaimenkoiraa.
Nyt sitten se, minkä vuoksi minut todennäköisesti kivitetään tässä ketjussa: Minä käytän piikkipantaa koirallani. Myöskin, käytän alistamista äärimmäisissä tilanteissa (vai haluaako joku tulla kokeilemaan miten tämä koira reagoi hyssyttelyyn ja sormien heristelyyn?). Käytän myös tarpeen tullen tiukkaa, ja kovaakin ääntä.
Perustottelevaisuuteen en käytä herkkuja. Kehun koiraa, ja kosketan sitä silittäen poskelle. Koira tietää tämän palkkioksi. Jos uutta asiaa opetellaan, toimii motivaationa silloin ruoka (koira on onnettoman ahne ruualle, joten helppo nakittaa tekemään uusia juttuja), ja myöskin sanalliset kehut ja myöskin tämä kosketus. Kouluttaessa kohtelen koiraani kuin koiraa, en ihmistä. Koirani ei ajattele minua ihmisenä, vaan lauman jäsenenä, ja omana pomonaan. En ole koiralle koira, vaan johtaja (vaikkakin olen hassu ja kävelen kahdella jalalla, enkä omista turkkia), ja koira tämän on sisäistänyt.
Rotuperimän miksauksesta johtuen kyseessä on kuitenkin kovapäinen koira, joka usein kyseenalaistaa kaiken, jopa rajulla tavalla. Tässä vaiheessa en koe Victorian oppeja kannattaviksi, koska kyseessä on käytännössä johtajuuden haastamisesta, ja silloin ei tämän kokoiseen koiraan namit auta. Kokeilkaa itse, jossette usko muuten.
En kyllä ymmärrä, miksi koiralta täytyy ottaa sen ruoka/herkku pois kesken syönnin? Ruoka on yleensä palkkio jostain, ja tuntuu epäjohdonmukaiselta että tämä palkinto otetaan koiralta pois, ja rangaistaan jos koira tätä vielä puolustaa. Mulla koira opetettiin niin, että ruuat laitan rauhassa omalle paikalleen, koira istuu odottamassa. Tämän jälkeen muutama peruskäsky katsekontaktilla; sivu, istu, maahan, jonka jälkeen käsky "vapaa". Tällöin koira on tehnyt töitä ruokansa eteen, ja saa palkinnon siitä. Eikä tule mieleenkään mennä ottamaan sitä palkintoa koiralta enään pois.
