En enää koskaan käytä linja-autoa (turhis)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Anatolia

Aktiivinen jäsen
24.08.2010
32 527
5
36
Tai käytän kyllä, mutta tänään oli kyllä sellaista sukankuluttajaa liikenteessä että oksat pois.

Aamulla lähdin neuvolaan. Bussissa kärttyinen seniorikansalainen valitti, että aina on niin kamalan kuuma (onkohan tämä eka lämmin päivä tänä keväänä/kesänä peräti). Ei voi pitää ikkunaa auki ja laittaa läpivetoa, koska ohi menee katu. Ei voi käyttää tuuletinta, koska siitä tuulesta menee ihan lihakset jumiin. Ei voi pitää verhoja ja kaihtimia alhaalla, koska muuten ei näe ulos. Verhoja ei jostain mulle tuntemattomasta syystä voinut yölläkään pitää kiinni, vaan aamuyöllä hän aina nousee laittamaan ne eteen, että saa nukuttua, kun kirottu aurinko häikäisee muuten. Ja sellaiset ilmastointilaitteet, kyllä poika sellaisen osti, mutta ei sitä voi käyttää kun siitä kuuluu hurina, ja mitä naapuritkin nyt ajattelee jos ikkunanraossa on sellainen lämpimän ilman poistoletku. On kuuma ja janottaa, muttei voi juodakaan, koska...Ja huonekasvejakin pitäisi kastella päivittäin kun on niin kuuma, mutta ei voi kastella, koska sitten...jne.
Melkein sanoin, että paistu sitten perkele ja kuivata kasvisi, mutta olin hiljaa vaan :saint:

Seuraava reitti, neuvolasta keskustaan. Ei mainittavaa.

Keskustasta vanhempieni luo. Noin nelikymppinen nainen istahti käytävän toiselle puolelle erään mummon viereen, ja totesi haluavansa keskustella mainonnan eettisyydestä. Luulin sen tekevän gallupia tms, mutta se olikin vaan joku basket case. "Kun Lumene ja Nivea ja muut mainostaa, kauneudella, ja kauneutta, niin luuletko että sellainen voisi jopa lisätä raiskauksia, kun kaikki eivät kykene kohtaamaan näitä kauneuden vaatimuksia?". Jne. Mummo raukka yritti sanoa että "en kyllä tiedä" yms, mutta toinen jatkoi vaan. Paasasi kauneudesta, raiskauksista, seksuaalisuudesta yms tauotta, samalla hiuksiaan heilutellen ja mielestään varmaan tosi aistillisesti elehtien, kunnes mummo jäi pois. Sitten iski katseensa minuun, mutta teeskentelin puhuvani puhelimeen ja sain olla rauhassa :D. Jäi pois yksi pysäkki ennen minua.

No, lähdin sitten muutaman tunnin päästä vanhempieni luota taas keskustaan päin. Odotin bussia. Eikö tämä sama basket case tule pysäkille ja totea että "Onnea, saat ilmeisesti lapsen!". Ööö, kiitti. Sitten alkoi kysely: minkä ikäinen olet, onko synnyttäminen oikeasti niin helvetillistä kun sanotaan? Sanoin olevani tyyliin 26 v (valetta :D) ja sitten alkoi monologi: "siinä iässä uskaltaa vielä lapsia tehdä, minä en enää uskalla kun olen 37 v, siis olihan minulla miehiä nuorempana, siitä se ei ollut kiinni, olinhan kovin kaunis (ja taas heilui hiukset), mutta olen myös kovin älykäs, enkä tehnyt lapsia nuorempana, nyt en enää uskalla kun riskit on niin suuret, siis todellakin olin nuorena kaunis ja minulla oli komeita miehiä, mutta kauneus tai komeus ei yksin riitä, nuorena olin tosi kaunis mutta olen myös selkeästi keskivertoihmistä älykkäämpi..." jne. Koko ajan heilutellen hiuksiaan ja elehtien Hyvin Naisellisesti.
Bussi tuli, päästin tämän keskivertoihmistä selkeästi älykkäämmän menemään sisälle ennen mua, ja valitsin sitten istumapaikan siten että hän ei lähelle päässyt :saint:

Noooh, sitten kävin ruokakaupassa ja odottelin sen jälkeen taas bussia. Sain pian seurakseni seniorikansalaisen, joka tökkäsi mahaani ja kysyi milloin on laskettu aika. Vastasin jotain ympäripyöreää. Sitten hän totesi, että "On varmasti kovin metka tunne odottaa lasta...minä en tiedä, kun en koskaan ole lapsia tehnyt". Ajattelin että ei helvetti, TAAS. Kyseli sitten kaikkea mahdollista ja kovin outoa, alkaen raskaana olosta, siirtyen todella henkilökohtaisiin parisuhdekysymyksiin, ja minä kilttinä tyttönä vastasin aika ajoin sitä sun tätä, miettien vaan että tulisipa se bussi jo. Onneksi kaveri ajoi ohi autolla, ja pysähtyi nappaamaan mut kyytiin. Mummeli oli kyllä tulossa myös :D, oli ihan pokkana menossa auton ovea avaamaan, mutta kiilasin eteen ja totesin että tämä kyyti on kyllä mulle (ja kaveri totesi hihitellen että "mä otan vaan sen jonka tunnen"). Siihen se sitten jäi yksinään jotain mutisemaan.

Jatkossa kävelen :attn:
 
:laugh: Mä olen aina miettinyt, että miksi sekopäät tulevat usein "ryppäänä" avautumaan. Olisiko kuumuus ajanut ne ulos kodeistaan, en tiedä :) Ja mä olen aina se tyyppi, kenelle ne tulevat juttelemaan, en tiedä miksi vedän puoleeni mitä oudompia ihmisiä.
 
:laugh: Mä olen aina miettinyt, että miksi sekopäät tulevat usein "ryppäänä" avautumaan. Olisiko kuumuus ajanut ne ulos kodeistaan, en tiedä :) Ja mä olen aina se tyyppi, kenelle ne tulevat juttelemaan, en tiedä miksi vedän puoleeni mitä oudompia ihmisiä.
Sama vika.

Enkä todellakaan mielestäni anna ymmärtää, että mua kiinnostaisi kaikenmaailman sekoboltsien juttuja kuunnella. Silti...aina sama juttu :D
 
Heh.

Olen ammatiltani psykiatri, ja nyt vanhana jo patentoinut ymmärtäväisen ilmeeni vain potilaskäyttöön. Mutta nuorempana olin kans tommoinen hullumagneetti, kaupungilla, busseissa, apteekeissa, tavarataloissa ja puistoissa. Ajattelin (silloin olin vasta "tavallinen lääkäri") että mun otsassa lukee varmaan jotain tyyliin kerro mulle heti kaikki.

Ja sitten musta tulikin psykiatri.
 
  • Tykkää
Reactions: vicy
Tähän pätee varmaan sama sun kohdalla, että kyllä koira koiran tuntee... tässä tapauksessa se mainitsemasi " basket case"... Mut älä ole pahoillasi, sulla näyttää tuota vertaistukea löytyvän kertomasi perusteella :)
 
Tähän pätee varmaan sama sun kohdalla, että kyllä koira koiran tuntee... tässä tapauksessa se mainitsemasi " basket case"...

Mun mielenterveys on kyllä - vastoin satunnaisia epäilyksiä :D - täysin kunnossa.

Mutta tuolla basket casella ei selkeästikään ollut. Työminäni suhtautuu tällaisiin täysin korrektisti, siviiliminäni ajattelee että ei perkele, turpa kiinni ja siirry sivummalle, anna mun olla.
 
Joo, Turussa niitä on vissiin ollut tänään liikkeellä. Kaikki kömpineet pimeistä koloistaan auringonpaisteeseen.

Mä kävelin Tuomaansillan kautta yliopistolta linja-autoasemalle ja mun kävelyseurakseni lyöttäytyi jo Educariumin pihasta alkaen siististi puettu mies, joka kantoi pikku fifiään (en tiedä, mitä rotua oli, sellainen pieni valkoinen ja todella karvainen) kainalossaan. Siis sillä koiralla oli panta, fleksi ja kaikki, mutta silti mies vaan kantoi sitä koiraa kainalossaan. Kun koira ei kuulemma suostu kävelemään. Niitten lenkit menee miehen sanojen mukaan niin, että tää mies kantaa sitä koiraa mukanaan, ainoastaan tarpeita tekemään laskee sen johonkin nurtsille. Ja käyvät kuulemma lenkillä kolme kertaa päivässä - tai siis se mies käy ja kantaa koiraansa. :D Joopa. Tämän kaksikon kanssa kävelin asemalle asti, jossa onneksi bussi oli jo valmiina laiturilla. Mies sitten jatkoi koirineen keskustaan päin.

Se on kesä taas.

*nimim. laitapuolen kulkijoiden serenadien kohde linja-autoasemalla...* (ja siis toikin oikeasti koettu :D )
 
[QUOTE="niinpä";26307335]Joo, Turussa niitä on vissiin ollut tänään liikkeellä. Kaikki kömpineet pimeistä koloistaan auringonpaisteeseen.

Mä kävelin Tuomaansillan kautta yliopistolta linja-autoasemalle ja mun kävelyseurakseni lyöttäytyi jo Educariumin pihasta alkaen siististi puettu mies, joka kantoi pikku fifiään (en tiedä, mitä rotua oli, sellainen pieni valkoinen ja todella karvainen) kainalossaan. Siis sillä koiralla oli panta, fleksi ja kaikki, mutta silti mies vaan kantoi sitä koiraa kainalossaan. Kun koira ei kuulemma suostu kävelemään. Niitten lenkit menee miehen sanojen mukaan niin, että tää mies kantaa sitä koiraa mukanaan, ainoastaan tarpeita tekemään laskee sen johonkin nurtsille. Ja käyvät kuulemma lenkillä kolme kertaa päivässä - tai siis se mies käy ja kantaa koiraansa. :D Joopa. Tämän kaksikon kanssa kävelin asemalle asti, jossa onneksi bussi oli jo valmiina laiturilla. Mies sitten jatkoi koirineen keskustaan päin.

Se on kesä taas.

*nimim. laitapuolen kulkijoiden serenadien kohde linja-autoasemalla...* (ja siis toikin oikeasti koettu :D )[/QUOTE]
Naapuri kertoi saaneensa tänään ruokakaupassa laitapuolen kulkijalta kimpun valkovuokkoja :D

Ja mä näin ruokakaupassa pienen koiran - se istui kärryjen tavaraosassa ja kurkki sieltä. En oo sellaistakaan kyllä ennen nähnyt, eikä se kai ihan sallittuakaan ole, mutta kesäauringon piikkiin taitaa mennä :)
 
Miten ihanaa lukea, että muilla on tämä sama ongelma! Nuorempana luulin, että vain kuvittelen, mutta sitten ystäväni alkoivat kiertää tietyt paikat kaupungissa aina, kun olin heidän matkassaan. Kun ihmettelin asiaa, sanoivat ihan pokkana, ettei minun kanssani voi mennä, koska "sulla on varmaan joku ominaishaju, jota me ei eroteta, kun kaikki hullut takertuu sun perään". Sama vaiva on yhä tänäkin päivänä. Jos erehdyn kävelemään kadulla tai käyttämään citybussia keskustassa, eikö jumalauta ole koko läänin avopotilaat kimpussa. On ollut aina mukavaa huomata, että tavalliset ihmiset kokevat luontevaksi jutella kanssani, mutta sen mielenterveyspuolen jättäisin mielellään ammattilaisille.

Vaan mikä tämänkin sitten aiheuttaa? En muista, että itse olisin juuri koskaan alkanut juttelemaan vieraille ilman, että he ovat ensin keskustelun aloittaneet, eikä Anatoliakaan selostuksestaan päätellen yllyttänyt ketään. Ystäväni joskus sanoi, että minulla on jotenkin "vastaanottavaiset ja ystävälliset kasvot", mikä on ihan hullua, koska olen luonteeltani täysi mulkku. Ehkäpä se hullu hullun tuntee. Meissä kaikissa kai pieni pöpi asustaa...
 
Olikohan sama tyyppi, joka kukitti naapurin...hyvin todennäköistä :D
saattaa ollakin :D tyyppi oli kuulemma näyttänyt ystävälliseltä, mutta häntä pelotti se kaljojen kilinä. Oli kuulemma juossut kukkakimppu käsi ojossa kohti. Tosin oon muksuille sanonut ettei tuntemattomilta saa ottaa mitään :D muistan ite kun vanhemmat mulle jankutti jammu sedästä, ja sit mä juoksin pakoon naapurin viljoakin :D
 
saattaa ollakin :D tyyppi oli kuulemma näyttänyt ystävälliseltä, mutta häntä pelotti se kaljojen kilinä. Oli kuulemma juossut kukkakimppu käsi ojossa kohti. Tosin oon muksuille sanonut ettei tuntemattomilta saa ottaa mitään :D
Hyvä opetus - olen opettanut saman. Ja kieltänyt jopa puhumasta tuntemattomille, sillä seurauksella että lapset kiemurteli kerran Ärrän edessä kun joku mummo pysähtyi juttelemaan heille, ja tunnustivat sitten mulle (kun tulin sieltä Ärrältä) että "me tiedetään ettei sais jutella tuntemattomille, mutta se sanoi että meillä on hienot pyörät ja kysyi onko ne uudet, joten me sanottiin kiitos ja joo" :D

Pitääkin puhua noille kukkakimpputyypistä, että osaavat varautua jos se vielä liikkuu täälläpäin. Tai ehkä sen kukat on jo loppu :D
 
Hyvä opetus - olen opettanut saman. Ja kieltänyt jopa puhumasta tuntemattomille, sillä seurauksella että lapset kiemurteli kerran Ärrän edessä kun joku mummo pysähtyi juttelemaan heille, ja tunnustivat sitten mulle (kun tulin sieltä Ärrältä) että "me tiedetään ettei sais jutella tuntemattomille, mutta se sanoi että meillä on hienot pyörät ja kysyi onko ne uudet, joten me sanottiin kiitos ja joo" :D

Pitääkin puhua noille kukkakimpputyypistä, että osaavat varautua jos se vielä liikkuu täälläpäin. Tai ehkä sen kukat on jo loppu :D
:) ihania lapsia sulla. Mä oon myös sanonut ettei saa puhua ja on oppi tosiaan menny perille:) se hyvä se. Ties mikä tuokin kukkatyyppi on laatuaan.
 
Minulla on se vika, että näytän kai niin "kiltiltä" ( ainakin useimpien ihmisten mielestä ) että ne todella oudot tyypit tulee istumaan viereen tai sitten olen juoppomagneetti.

Mä kuulemma olen hyvä kuuntelija :xmas:

Niin olenkin - ystävilleni.

Joillekin juopoille tai oudoille tyypeille taas mielestäni en. Kun siis mua ei vidduakaan kiinnosta, ja luulisi että sen huomaa myös mun ilmeestä kun ne alkaa avautumaan.

Juttelen kyllä yleensä ihan mielelläni esim. kivojen mummojen ja vaarien kanssa :), mutta jostain syystä myös kaikenmaailman mahantörkkijät ja outoja höpisevät hakeutuu just mun seuraan. No, mä olen kyllä siinä mielessä liian kiltti, etten raaski sanoa että suksikaa Sudaniin siitä prkl, vaan kärsin hiljaa.
 

Yhteistyössä