Itse olin polttamatta raskausajan. Ja maito ei noussut vaikka kuinka yritin. Sitten alkoi omassa elämässä muissa osin alamäkin, tämä lapseni lapsuusaika on ollut hivenen rankkaa ja joka päivä toivon että alkais helpottamaan ja saisin nauttia vain lapsestani. Vastoinkäymisiä on tullut niin paljon että se vie kaikki voimat. Niinä hetkinä käyn pihalla vetämässä sen syöpäkääryleen ja harmittelen näitä asioita.. Sitten pyyhin silmäkulmani, menen sisälle, pesen kädet, juon jotain ja vaihdan paidan. Otan syliini omasta mielestäni maailman kauneimman lapsen ja koitan olla hänelle hyvä äiti. Vaikka kaikki muu kaatuu ympäriltä, koitan kaikkeni että pääni pysyy kasassa tän kaiken keskellä. Onneks joka aamu minua on pinnasängyssä pieni aurinkoinen ihme joka huikkii äitiä <3
Te jotka arvostelette. Se on helppoa! Jos teillä on aikaa arvostella muita, kiittäkää. Teillä täytyy mennä hyvin! Omassa lähipiirissäni on sairastumisia, suuria käänteitä. Omassa elämässä on liian raskaita muutoksia ja vaikeita päätöksiä. Ja tämä alamäki alkoi kun lapseni syntyi, kun sitä saa maailman ihanimman asian syliinsä, sitä sitten muu elämä rojahtaa? Joka nurkan takaa tulee uusia ongelmia ja huonoja uutisia. Onneksi lapseni on ollut helppo ja nauravainen, hän sentään antaa energiaa eikä oo mitenkään syyllinen näihin ongelmiin.
Joten se miksi poltan, sitä te arvostelijat ette voi ymmärtää. Mulle riittää tieto siitä että en tee sitä lapseni läheisyydessä. En mene häkää hengittäen hänen nenän juureen.. Ja kyllä, arvostelen niitä isiä ja äitejä jotka työntävät vaunuja rööki huulessa. Sitä en ymmärrä miksi sen lapsen vieressä pitää polttaa, ite en ole tehnyt sitä koskaan muiden lapsien aikanakaan...