Millanen teillä on ollut suhteen ensimmäinen vuosi?

["seurustelija"]

Mulla kaksi vakavaa suhdetta, nyt siis toista mennyt reilu vuosi. Tykätään ihan älyttömästi, mutta tuulista on tämä seurustelu ollut. Riidellään ja "erotaan" ja yritetään omia persoonia saada toimimaan keskenään. Molemmat olleet itsekseen jo jonkin aikaa, kai tässä yrittää sopeutua että pitää ottaa toinen huomioon. Mulla lapsi, hällä ei, tämä ei ongelma millään lailla kummallekkaan.

Jotenkin vaan tuntuu, että onko seurustelun alku tällaista näin aikuisena?? Vajaa kymmenen vuotta sitten aloitin seurustelun eksäni kanssa ja mun mielestä meillä oli paljon seesteisempää ja ihanaa... Rakastan miestäni ja haluan hänen kanssa olla kuten myös toisin päin, mutta tuntuu että paljon joutuu vänkäämään ja taistelemaan välillä, monesti ihan pienistäkin asioista. Erota ei tietenkään haluta, hyvät puolet on kyllä paaljooon parempia kun nämä taistelut. Onko normaalia, tuleeko tästä tasaisempaa joskus ??

 

["Mina"]

En tiedä minkälaista sen pitäisi olla, mutta itse en ole enää aikuisena jaksanut lähteä mukaan mihinkään peleihin. Eksän kanssa vähän väliä jompi kumpi oli suuttunut ja toinen taas yritti lepytellä, eli pelattiin semmosta kissa-hiiri-peliä. Jompi kumpi oli aina ns. altavastaaja ja ei todellakaan ollut seesteistä.

Nyt taas olen tasapainoisessa parisuhteessa, jossa asioista voidaan keskustella ja riidellessä toinen ei vedä herneitä nenään, eli asiat riitelee ja sitten voidaan mennä saman viltin alle katsomaan leffaa We agree to disagree (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Ja molemmat ollaan sen verran itsenäisiä ihmisiä, että voidaan hyvin tehdä monikin asia erilailla ilman, että se on ongelma kummallekaan.. Jos toinen haluaa tuhlata rahansa turhuuksiin, niin sitten tuhlaa! Toinen voi sitten säästää omat rahansa ihan mihin ikinä haluaa jne.

Mistä aiheesta olette riidelleet niin pahasti, että ero on ollut lähellä? Ehkä se riippuu siitäkin.. Jos kyse on jostain mitättömästä, niin ehkä teillä on toivoa kun opettelette hallitsemaan vihanne. Jos asiat on taas jotain perustavaa laatua, niin ehkä teillä on vaan liian erilaiset elämänkatsannot kun kultaista keskitietä ei meinaa löytyä?

 

["vieras"]

Meillä suhde alkoi, kun itse olin 33 ja mies 35. Melkein samantien muutettiin yhteen, tapeltiin puoli vuotta ja ostettiin talo, tapeltiin vuosi ja tulin raskaaksi. Nyt viiden vuoden jälkeen ei enää tapella, vaan eletään sellaisessa suhteessa, josta olen aina unelmoinutkin lapsemme kanssa Alun mustasukkaisuudet (mun puolelta, tuntui että löytyi "liian hyvä" mies) ja sekopäisyydet on takana, molemmilla vahva tahto, joka nyt hioutunut ja osataan antaa periksikin. Eikä toki alussakaan jatkuvasti tapeltu, mutta todella monta isoa riitaa eka pariin vuoteen mahtuu. Erottu ei kyllä koskaan silloinkaan, se ei tuntunut olevan vaihtoehto, vaikkei vielä taloa tai lapsia ollutkaan...

 

["vieras"]

Enimmäkseen oltiin umpirakastuneita ja oli vaikeaa pitää näppejään erossa toisesta. Toki muutama riitakin mahtui mukaan mutta ei ne juuri haitanneet.
Tää kymmenes vuosi onkin ollut täysin päinvastainen...

 

["vieras"]

Elämäni hirvein vuosi. Johtui miehen exästä.

 

[Sanna80]

Ei meillä ekaan vuoteen riidelty about mistään, keskusteltiin monistakin asioista toki. Vasta vuoden jälkeen toisen ärsyttävät piirteet on alkaneet ärsyttää enemmän mutta ei ylitsepääsemätöntä. Ja mitään "erotaan ja palataan"-tyyppistä en todellakaan enää aikuisena alkais katsella.

 

[Elomeena]

Musta tuntuu, että meidän kohdalla on koko ajan vaan menty parempaan suuntaan. Alussa oltiin toki umpirakastuneita, mutta tahtojen taisto ja menneisyys molempien puolilta olivat kovia paloja purtaviksi. Lisänä vielä runsas alkoholin käyttö ja miehen hullu (en liioittele) exä.

Monasti ollaan tapeltu, huudettu, itketty ja loukkaannuttu. "Koe-eroja" nolla koska yhdessä heti alkuunsa päätettiin, että kamojen pakkaus on sitten se lopullinen niitti ja takasin ei siitä enää ole palaamista.

Nykysellään myötätuulta takana parisen vuotta, että hyvin pyyhkii

 

[:))]

Meillä oli ihan kuin sinulla ap! Kyllä aikalisiä otettiin muutamaan kertaan ja riideltiin kunnolla, mutta toki kaikkea muutakin. Ihanaa kamalaa aikaa, kai sitä molemmat jotenkin "testasi" pysyykö se toinen siinä rinnalla myrskytessäkin? En tiedä, siis ei tahallaan mutta jälkeenpäin olen miettinyt olisiko ollut kyse semmoisesta. Nyt 3v tulossa täyteen ja yhdessä eletään onnellisina, kunnon riita oli viimeksi joulukuussa, joten aika rauhoittunutta on meno meillä. Ja rakastan niin älyttömästi miestäni!

 

[ap seurustelija]

Ei meillä ekaan vuoteen riidelty about mistään, keskusteltiin monistakin asioista toki. Vasta vuoden jälkeen toisen ärsyttävät piirteet on alkaneet ärsyttää enemmän mutta ei ylitsepääsemätöntä. Ja mitään "erotaan ja palataan"-tyyppistä en todellakaan enää aikuisena alkais katsella.

No ei se erotaan-palataan mitään mukavaa olekaan, mutta näköjään olen itsekin ollut sellainen ainakin tässä suhteessa. Nyt tosin onneksi tilanne rauhottunut siltä osin... Vähän ikäviäkin piirteitä itsessään huomannut tässä suhteessa, juurikin tuo että kun toisesta ei saa juuri sillä sekunnilla mitään irti niin luovuttaa koko homman ja tilanne raukeaa vasta kun on itse saanut vähän hengittää.

Nyt tosin vuoden jälkeen ei ne piirteet toisessa niin paljon ärsytä kun on tajunnut ettei kuitenkaan haluaisi ihan heti luovuttaa.

 

[ap seurustelija]

Meillä oli ihan kuin sinulla ap! Kyllä aikalisiä otettiin muutamaan kertaan ja riideltiin kunnolla, mutta toki kaikkea muutakin. Ihanaa kamalaa aikaa, kai sitä molemmat jotenkin "testasi" pysyykö se toinen siinä rinnalla myrskytessäkin? En tiedä, siis ei tahallaan mutta jälkeenpäin olen miettinyt olisiko ollut kyse semmoisesta. Nyt 3v tulossa täyteen ja yhdessä eletään onnellisina, kunnon riita oli viimeksi joulukuussa, joten aika rauhoittunutta on meno meillä. Ja rakastan niin älyttömästi miestäni!

Ihanaa, meillä on siis vielä toivoa!!

 

[ap seurustelija]

[QUOTE="Mina";26428683]
Mistä aiheesta olette riidelleet niin pahasti, että ero on ollut lähellä? Ehkä se riippuu siitäkin.. Jos kyse on jostain mitättömästä, niin ehkä teillä on toivoa kun opettelette hallitsemaan vihanne. Jos asiat on taas jotain perustavaa laatua, niin ehkä teillä on vaan liian erilaiset elämänkatsannot kun kultaista keskitietä ei meinaa löytyä?[/QUOTE]

Molemmilla vaikeaa luottaa toiseen. Se on tosin tässä hieman parantunut kun pystytty asiasta keskustelemaan. Haluaisin silti uskoa että kyllä me saadaan tämä toimimaan, tässä iässä kun tuntuu että menee aikaa hukkaan jos ei heti onnistu... Vaikka tyhmää sekin.

 

["jaa"]

Parikymppisenä aloin mieheni kanssa seurustelemaan ja koskaan sen jälkeen ei ole riidelty niin paljonkuin silloin. Kai sitä kummallakin oli oma sopeutumisensa siinä alussa.

 

[Lettuperkele]

Aivan järkyttävän myrskyisää. Toisaalta, se oli kummankin ensimmäinen kunnon suhde ja sitä omaa ja jaettua tilaa sitten tosiaan pohdittiin. Kaksi vuotta meillä oli yhtä saamarin taistelua, sitten rauhoittui. Parin vuoden jälkeen ei tappelun tappelua, kaikesta keskustellaan. Suhde ollut loistava viimeiset kuusi vuotta ja edelleen menee vahvasti.

 

[nenne89]

Mentiin kihloihin ja mä raskauduin. Aika tasaista, yhteen muutettiin käytännössä heti, ei turhia riitoja (kerran taidettiin riidellä ensimmäisenä vuonna, ja sekin saatto johtua mun hormooneista)

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, et meillä kolahti heti. Asuttiin ensimmäinen puoli vuotta vielä miehen pienessä yksiössä, eli toista ei päässyt "karkuun" mihinkään. Tavallaan haluaisin vieläkin asua näin, ja varmaan asuttaisiinkin jos tuo pikkunen ei olisi nyt maailmassa

 

[lucifer]

elettiin etäsuhteessa, mentiin kihloihin ja alettiin odottaa esikoista. nähtiin vain viikonloppuisin ja silloin oltiin kuin kanit....ja viikot paranneltiin kumpiki tahoillamme töitä tehden