loppuun palaminen lopullisesti

["äippä"]

Mä en tiedä miksi haluan kuolla.
Mieheni potkittiin nokialta. Perheemme elatus on nyt minun varassa. Lainaa on mutta kohtuullisesti joten pärjtään vaikka korot nousisi yli kymmeneen.

On vain niin väsynyt olo näitten henkisesti raskaitten vuosien jälkeen. On niin monta perhettä ympäriltä hajonnut näissä irtisanomisjutuissa. Moni perhe ollut todellakin taloudellisesti ahdingossa. Ystävä tappoi itsensä , syytä en teidä mutta lopputili tuli aiemmissa neuvoteluissa.

Nyt minulla, joka en ole edes saanut lopputiliä vaan mieheni , on voimat loppu.
Mieheni on tehnyt pitkiä päiviä, reissannut, tehnyt putkeen töitä ilman viikonlopun vapaita yms, antanut kaikkensa yhtiöön niin kuin moni muukin.
Olen tukenut ja pyörittänyt perhettä yksin miehen ollessa töissä kun isot pomot haluaa jonkun asian valmiiksi juuri silloin.

Nyt mies on sitten kotona. Hänen ei tarvitse lähtä mihinkää.

Minun e tarvitse olla yksin lasten kanssa. Pitäisi olla helpompaa.

Mutta koko perheellä on takki tyhjä. Kaikkensa antaneena ja selkään puukotettuna valun kuiviin mieheni puolesta.

Mietin autolla ajaessa joskos tuo sillanpialri olis sopiva täräyttää, ettei muita menis kuin minä, Säikähin näitä ajatuksiani. En edes osaa järkeistää syytä olooni.

 

["vieras"]

[QUOTE="äippä";26476734]Mä en tiedä miksi haluan kuolla.
Mieheni potkittiin nokialta. Perheemme elatus on nyt minun varassa. Lainaa on mutta kohtuullisesti joten pärjtään vaikka korot nousisi yli kymmeneen.

On vain niin väsynyt olo näitten henkisesti raskaitten vuosien jälkeen. On niin monta perhettä ympäriltä hajonnut näissä irtisanomisjutuissa. Moni perhe ollut todellakin taloudellisesti ahdingossa. Ystävä tappoi itsensä , syytä en teidä mutta lopputili tuli aiemmissa neuvoteluissa.

Nyt minulla, joka en ole edes saanut lopputiliä vaan mieheni , on voimat loppu.
Mieheni on tehnyt pitkiä päiviä, reissannut, tehnyt putkeen töitä ilman viikonlopun vapaita yms, antanut kaikkensa yhtiöön niin kuin moni muukin.
Olen tukenut ja pyörittänyt perhettä yksin miehen ollessa töissä kun isot pomot haluaa jonkun asian valmiiksi juuri silloin.

Nyt mies on sitten kotona. Hänen ei tarvitse lähtä mihinkää.

Minun e tarvitse olla yksin lasten kanssa. Pitäisi olla helpompaa.

Mutta koko perheellä on takki tyhjä. Kaikkensa antaneena ja selkään puukotettuna valun kuiviin mieheni puolesta.

Mietin autolla ajaessa joskos tuo sillanpialri olis sopiva täräyttää, ettei muita menis kuin minä, Säikähin näitä ajatuksiani. En edes osaa järkeistää syytä olooni.[/QUOTE]

nokian massa tuottaja! tarkottaa sitä että "robotti"

 

[astrolabe]

Hae apua! Kerro lähimmillesi näistä tunteista. Luota huomiseen, luota siihen, että tuo tunne on ohimenevä.

 

[elämä jatkuu]

Anna tunteen olla, tarkastele sitä, muista että se menee ohi. Väsymyskin menee ohi, toisena päivänä on paremmin.

Lapsesi tarvitsevat sinua vielä kauan. Älä jätä heille perinnöksi äidin itsemurhaa ja syyllisyyttä siihen.

Halit.

 

[NYT HALOO]

Jos pärjäätte rahallisesti, niin olet ITSEKÄS ajatuksinesi. Ihan sama vaikka kuinka olisit loppunpalanut! Mieti perhettäsi! Kukaan ei ole vielä kuollut tai fysisesti vahingoittunut, joten hae APUA ja ÄKKIÄ!!!

 

["eve"]

Kyllä nuo irtisanomiset vaikuttavat varmasti koko perheeseen ja lähipiiriin pidemmän aikaa. Mielestäni teidän kannattaisi nyt hakea ulkopuolista apua, jotta pääsette taas jaloillenne. Soita heti maanantaina omalle terveysasemalle, neuvovat sieltä eteenpäin.
Olen kokenut myös elämässäni useaan kertaan, että olen niin pohjalla ettei valoa ole lainkaan tunnelin päässä. Silti olen nyt tässä, elän ja hengitän päivä kerrallaan. Luota siis vain, että vielä kerran saat otteen elämään, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Elämä on tässä ja nyt, ainutkertaisena.

 

["äippä"]

Jos pärjäätte rahallisesti, niin olet ITSEKÄS ajatuksinesi. Ihan sama vaikka kuinka olisit loppunpalanut! Mieti perhettäsi! Kukaan ei ole vielä kuollut tai fysisesti vahingoittunut, joten hae APUA ja ÄKKIÄ!!!

Rahallisesti pärjätään niin , että ruokaan jää 400€ viidelle kuukaudessa lainan ja muitten maksujen jälkeen. mutta en tiedä, olen väsynyt koska niin moni ystävä menetti työn ja en voi heitä auttaa eivätkä he meitä. Tuntuu, että minun kuuluu auttaa mutta minulle ie ole millä auttaa heitä.

 

[muista]

Asioilla on tapana järjestyä.

 

["minävain"]

Aika helposti oot sitten loppuunpalanut. Ei noi Nokian yt:t voinu kauheen iso yllätys olla, vaikka muuta olisikin väitetty. Töitä löytyy varmasti muualtakin, ei välttämättä saman alan mutta jotain kuitenkin. Pää siis pystyyn ja uutta matoa koukkuun!

 

[edellisen laman nähnyt]

muutos pelottaa muutenkin, mutta jos teillä on vuosia eletty kiltteyden tilassa siinä toivossa, että taivaspaikka on edes varma kun on sitouduttu ja joustettu loputtomiin, niin nyt on raivon vuoro. osa siitä kääntyy aina itseen, ja nousee tuollaisia siltapilariajatuksia.

ystävän itsemurha ja irtisanomisten aalto ystäväpiirissä ovat jo itsessään niin iso asia, että apu voisi olla tarpeen jo siksikin. ja nyt sitten päälle tämä.

keksikää muuta ajateltavaa ja jotain uudenlaista tekemistä, ja puhukaa ummet ja lammet. ja auttakaa kavereiden kanssa toisianne ihan vain olemalla tekemisissä ja pitämällä grillibileitä. älkää antautuko.

 

["äippä"]

muutos pelottaa muutenkin, mutta jos teillä on vuosia eletty kiltteyden tilassa siinä toivossa, että taivaspaikka on edes varma kun on sitouduttu ja joustettu loputtomiin, niin nyt on raivon vuoro. osa siitä kääntyy aina itseen, ja nousee tuollaisia siltapilariajatuksia.

ystävän itsemurha ja irtisanomisten aalto ystäväpiirissä ovat jo itsessään niin iso asia, että apu voisi olla tarpeen jo siksikin. ja nyt sitten päälle tämä.

keksikää muuta ajateltavaa ja jotain uudenlaista tekemistä, ja puhukaa ummet ja lammet. ja auttakaa kavereiden kanssa toisianne ihan vain olemalla tekemisissä ja pitämällä grillibileitä. älkää antautuko.

Olin edellisen laman aikaan lapsi. Tai nuori. Muistan vain kun rahaa ei ollut ruokaan kovin Perheessä oli niin kireetä. Vanhemmat ei rakastaneet eikö halineet sillä huolet painoivat ja eivät enään jakaneet iloa ympärilleen.
yhden nuken olisin halunnut lama aikaan, En saanut.
Missään ei käyty matkoilla eikä ketään käynyt meillä.

TODELLA ahistavaa

 

["vieras"]

Teidän suurin ongelma ei ole Nokia, vähä raha, ympäristön pahoinvointi eikä liika työ, vaan se, että sinä olet sairastunut. Siitä sairaudesta voi kuitenkin parantua, ja sen jälkeen rahojen vähyyskään ei tunnu niin pahalle.

Jos tosissasi mietit itsemurhaa, niin sun pitää hakea apua itsellesi - heti. Soita heti maanantaiaamuna terveyskeskukseen tai työterveyteen ja kerro puhelimessa ajatuksistasi.

 

["äippä"]

mä soitan. ei tämä ole normaali reaktio vaikka hävettää tää itsekkyys kuten jo joku sanoi.

 

[kaiken nähnyt]

Mitä vittua työ nimimerkin takaa vinkujat oikeen siellä saatana auvotte turpaanne.

"Aika helposti oot palanu loppuun"

Hyvä AP. Se, että saat edes tässä avattua tuskaa ulos on hyvä ensiaskel.
Apua kannattaa hakea, kannattaa alkaa hakea tukiverkostoa ympärille.
On monia, jotka tarvitseevat nyt uutta työtä. On tapahtunut paljon ikävää teillä ja lähellä.
400e ei ole kauhean paljon kuukaudessa perheen ruokaankaan. Meillä menee kahden pienen lapsen kanssa paljon ylikin, vaikka ostamme joka kerta -30% ruokia. Lisäksi saippuat, pesuaineet, tiskiaineet maksaa. LApset myös kasvaa ja vaikka näitä auttavia tahoja on, ei aina löydy lahjoituksena sitä mitä lapsi tarvitsee.

Teillä on koko perheellä uhkana sairastua, masennus ei ole mikään pikkujuttu ja jos tuota halua kuolla ei saa purettua ulos, pimeällä hetkellä se voi purkaantua ulos.

Muista kerran kun koin, että asiat on ihan ok, että suunnittelin hetken yksin ajaessani ajavani kallioon, jotta kuolisin onnellisena. -voi, siinä vaiheessa en vielä tiennyt edes tuskasta mitään, kaikseta sen jälkeen kokemasta voisi kirjoittaa kirjan, jonka tekstiä kukaan ei haluaisi suostua uskomaan todeksi.

Mutta silti, jos omistat yhtään hyvää ystävää, voitte selvitä helposti. Minä lähen, jos rahat ei riitä, vaikka yksin marssimaan eduskuntatalon portaille työnsä menettäneiden perheiden puolesta, että tuettaisiin niitä hädän hetkellä. Kyllä siihen apua saa, ihan varmasti. Mutta siihen loppuun palamiseen, siihen toivottumuuden tunteeseen pitää saada apua läheisiltä ja mahdollisesti lääkäriltä/psykologilta.

Jonot on pitkiä.
Elämän rajuja kriisejä vähätellään.

Mutta kuinka moni, tähänkään ketjuun kommentoinneista ihmisistä on nähnyt mitä pahimmillaan työnmenettäminen on voinut tuoda tulessaaN perheeseen?

Kun olin lapsi, isältä meni laman kourissa työ. Äiti oli kotiäiti. Lapsia oli monta, oli puolen miljoonan talovelka (niin, kun sen kääntää euroihin, meillä on nykyään isompi velka asunnostamme..) Mistään ei saanut töitä, vaikka moniosaaja olikin ja vain jonkun verran päälle kolmenkymmenen.
No, nehän sitten joi.
Isä yritti tappaa itsensä siten, että laittoi imurin letkun tulemaan pakoputkesta autoon sisään. Isä oli kännissä, soitin poliisit perään. Kortti meni, mutta myöhemmin kuulemma pelastin elämän..
Äiti otti uuden hyvävarasen miehen, muttei osannut enään lopettaa juomistaan. Jou yhä, eikä oo miestä. Isä on päässy jaloilleen, tosin oli juuri lomautettuna alalta, missä voi sanoa, että paska ei lopu koskaan...eikä työt. Sillä on ollu varaa ostaa auto uutena ja se on maksettu kokonaan pois. Kaikki lapset on aikuisia. Kaksi on koittanut oikeasti tappaa itsensä, kaikilla on masennusta havaittu jossain vaiheessa elämää. Kukaan lapsista ei ole alkoholisti, narkkari tai rikollinen.

Mutta työn loppumiseen perheen elättäjältä loppui niinsanotusti perhe. Ei ollut ketään auttamassa, eikä apua osattu hakea. Tänäpäivänä ollaan fiksumpia ja osataan hakea ja antaa apua tarvitseville.

Nyt siis Ap, koko perheelle voimia ja hakemaan apua. Joskus on hurjaa luopua vanhasta ja aloittaa uutta, toisinaan elämän jatkumiselle niin on vain tehtävä.

 

["äippä"]

Mitä vittua työ nimimerkin takaa vinkujat oikeen siellä saatana auvotte turpaanne.

"Aika helposti oot palanu loppuun"

Hyvä AP. Se, että saat edes tässä avattua tuskaa ulos on hyvä ensiaskel.
Apua kannattaa hakea, kannattaa alkaa hakea tukiverkostoa ympärille.
On monia, jotka tarvitseevat nyt uutta työtä. On tapahtunut paljon ikävää teillä ja lähellä.
400e ei ole kauhean paljon kuukaudessa perheen ruokaankaan. Meillä menee kahden pienen lapsen kanssa paljon ylikin, vaikka ostamme joka kerta -30% ruokia. Lisäksi saippuat, pesuaineet, tiskiaineet maksaa. LApset myös kasvaa ja vaikka näitä auttavia tahoja on, ei aina löydy lahjoituksena sitä mitä lapsi tarvitsee.

Teillä on koko perheellä uhkana sairastua, masennus ei ole mikään pikkujuttu ja jos tuota halua kuolla ei saa purettua ulos, pimeällä hetkellä se voi purkaantua ulos.

Muista kerran kun koin, että asiat on ihan ok, että suunnittelin hetken yksin ajaessani ajavani kallioon, jotta kuolisin onnellisena. -voi, siinä vaiheessa en vielä tiennyt edes tuskasta mitään, kaikseta sen jälkeen kokemasta voisi kirjoittaa kirjan, jonka tekstiä kukaan ei haluaisi suostua uskomaan todeksi.

Mutta silti, jos omistat yhtään hyvää ystävää, voitte selvitä helposti. Minä lähen, jos rahat ei riitä, vaikka yksin marssimaan eduskuntatalon portaille työnsä menettäneiden perheiden puolesta, että tuettaisiin niitä hädän hetkellä. Kyllä siihen apua saa, ihan varmasti. Mutta siihen loppuun palamiseen, siihen toivottumuuden tunteeseen pitää saada apua läheisiltä ja mahdollisesti lääkäriltä/psykologilta.

Jonot on pitkiä.
Elämän rajuja kriisejä vähätellään.

Mutta kuinka moni, tähänkään ketjuun kommentoinneista ihmisistä on nähnyt mitä pahimmillaan työnmenettäminen on voinut tuoda tulessaaN perheeseen?

Kun olin lapsi, isältä meni laman kourissa työ. Äiti oli kotiäiti. Lapsia oli monta, oli puolen miljoonan talovelka (niin, kun sen kääntää euroihin, meillä on nykyään isompi velka asunnostamme..) Mistään ei saanut töitä, vaikka moniosaaja olikin ja vain jonkun verran päälle kolmenkymmenen.
No, nehän sitten joi.
Isä yritti tappaa itsensä siten, että laittoi imurin letkun tulemaan pakoputkesta autoon sisään. Isä oli kännissä, soitin poliisit perään. Kortti meni, mutta myöhemmin kuulemma pelastin elämän..
Äiti otti uuden hyvävarasen miehen, muttei osannut enään lopettaa juomistaan. Jou yhä, eikä oo miestä. Isä on päässy jaloilleen, tosin oli juuri lomautettuna alalta, missä voi sanoa, että paska ei lopu koskaan...eikä työt. Sillä on ollu varaa ostaa auto uutena ja se on maksettu kokonaan pois. Kaikki lapset on aikuisia. Kaksi on koittanut oikeasti tappaa itsensä, kaikilla on masennusta havaittu jossain vaiheessa elämää. Kukaan lapsista ei ole alkoholisti, narkkari tai rikollinen.

Mutta työn loppumiseen perheen elättäjältä loppui niinsanotusti perhe. Ei ollut ketään auttamassa, eikä apua osattu hakea. Tänäpäivänä ollaan fiksumpia ja osataan hakea ja antaa apua tarvitseville.

Nyt siis Ap, koko perheelle voimia ja hakemaan apua. Joskus on hurjaa luopua vanhasta ja aloittaa uutta, toisinaan elämän jatkumiselle niin on vain tehtävä.

kiitos. en jaksa kirjoittaa tarkasti oloani ja tapahtumia, totta on , että pahemminkin voisi olla. haen apua. mies tuntuu uskovan töitö löytyvän, tuo 400e on ok summa kun meitä on kaks aikuista ja kolme lasta. mitään ylimääräistä en toki voi ostaa mutta lapset yritän nyt suunnata ajatteleen henkistä hyvää ei materiaalia.
jos aluksi aloitamme perhe iltoja pelaamalla afrikantähteä yms... yhteistä kiireetöntä aikaa. haleja ja rauhallisuutta.

 

["vieras"]

[QUOTE="äippä";26476734]Mä en tiedä miksi haluan kuolla.
Mieheni potkittiin nokialta. Perheemme elatus on nyt minun varassa. Lainaa on mutta kohtuullisesti joten pärjtään vaikka korot nousisi yli kymmeneen.

On vain niin väsynyt olo näitten henkisesti raskaitten vuosien jälkeen. On niin monta perhettä ympäriltä hajonnut näissä irtisanomisjutuissa. Moni perhe ollut todellakin taloudellisesti ahdingossa. Ystävä tappoi itsensä , syytä en teidä mutta lopputili tuli aiemmissa neuvoteluissa.

Nyt minulla, joka en ole edes saanut lopputiliä vaan mieheni , on voimat loppu.
Mieheni on tehnyt pitkiä päiviä, reissannut, tehnyt putkeen töitä ilman viikonlopun vapaita yms, antanut kaikkensa yhtiöön niin kuin moni muukin.
Olen tukenut ja pyörittänyt perhettä yksin miehen ollessa töissä kun isot pomot haluaa jonkun asian valmiiksi juuri silloin.

Nyt mies on sitten kotona. Hänen ei tarvitse lähtä mihinkää.

Minun e tarvitse olla yksin lasten kanssa. Pitäisi olla helpompaa.

Mutta koko perheellä on takki tyhjä. Kaikkensa antaneena ja selkään puukotettuna valun kuiviin mieheni puolesta.

Mietin autolla ajaessa joskos tuo sillanpialri olis sopiva täräyttää, ettei muita menis kuin minä, Säikähin näitä ajatuksiani. En edes osaa järkeistää syytä olooni.[/QUOTE]

Se ettän et saa massii ei trkota että elämä ohi! Moni non sen jälkeen isosta yrityksestä lähtenyt ja saanut TÖIT"

 

[tytönjapoikienmamma]

Hei ap!

Olen todellakin pahoillani miehesi irtisanomisesta. Se ilman muuta rasittaa koko perhettä monella tapaa. Jos kuitenkin jotenkuten rahallisesti pärjäätte, ette ole aivan ahdingossa, vaikka tuo on tottakai erittäin valitettava tilanne ja ymmärrettävää olla masentunut , väsynyt ja loppuunpalanut. Tuo kuoleman miettiminen kertoo kuitenkin sinun sairastumisesta. ei ole normaalia (tuollaisessakaan tilanteessa) miettiä omaa kuolemaa. Teillä on lapsia, joista tosiaan olette vastuussa ja nyt on sinun haettava ilman muuta apua ja äkkiä. Voimia teille.

 

["kohtalotoveri"]

Kylläpä kuulostaa tutulta. Minulla ei tuo kuolemanhalu ole kuitenkaan noin voimakas, hetkittäin käy mielessä sekin. Minunkin mies sai/tulee saamaan loparit nokialta. Niin tutulta kuulosti tuo että on annettu kaikki ja perhe on joustanut kun toisella on painetta töissä. Juuri pari kuukautta sitten sanoin miehelle että ollaan lasten kanssa joustettu viimeiset viisi vuotta, josko nyt olis jonku muun vuoro joustaa. Ei vaan jaksa enää, mutta näyttää ettei enää tarvi jaksaakaan tuota samaa. Itse ihmettelin ihan samaa että nyt pitäis olla helpompaa kun mies on enempi kotona, mutta silti vaan ahdistaa.
Minkään paratiisin/taivaspaikan toivossa ei olla painettu töitä, mutta jos ihmisellä on taipumus olla ylilojaali muita ja työnantajaa kohtaan, soppa on valmis. Apuakin on haettu, mutta siitä ollut vain muutamaksi viikoksi apua.
Tsemppiä ap, älä tee itsellesi mitään. Meitä on muitakin epätoivoisia, pohjalta on olemassa vain yksi suunta, ja se on ylöspäin.

 

["Mintus"]

Voimia sinulle ap, mä olen 90-luvun lamassa kaiken kadottanut. Jäljellä oli enää kaksi lasta ja velat, mies jätti be mulle suosiolla, kummatkin. Hammasta purren hain apua, ei riittänyt omat voimat, mutta siitä selvittiin. Nyt on oma asunto, lapset aikuisia ja elämä mallillaan. Onneksi sain apua ja jaksoin taistella lapsilleni turvallisen lapsuuden ja vahvat eväät elämään.

 

["äippä"]

pitäisi perustaa ryhmä josa asiaa voisi puida ja vatvoa ilmoille ja päästä sitten jatkamaan elämää.

 

["Myry vaan"]

[QUOTE="minävain";26477001]Aika helposti oot sitten loppuunpalanut. Ei noi Nokian yt:t voinu kauheen iso yllätys olla, vaikka muuta olisikin väitetty. Töitä löytyy varmasti muualtakin, ei välttämättä saman alan mutta jotain kuitenkin. Pää siis pystyyn ja uutta matoa koukkuun![/QUOTE]

Mitä horiset? Empatiakyky nolla??? "Aika helposti oot sitten loppunpalanut." Mikä sinä olet toisen loppuunpalamisia määrittelemään kun et ole ollut AP:n arkea pyörittämässä.

Raivostuttavaa! AP:lle voimia, itsetuhoiset ajatukset ovat tavallisia tuossa tilanteessa mutta aivan päättömiä myöhemmin katsottuna. Ajattele niitä sinun pieniä, heille te vanhemmat olette tärkeimpiä, ei se onko perheessä työttämyyttä vai ei.

Ps. Työttömäksi joutui tuo minunki miehekkeeni, pärjäilee kotona pojan kanssa ihanasti.

 

["Myry vaan"]

On myös ihan luonnollista että kun pinnistely vihdoin loppuu ja pitkä taistelu päätyy lopareihin, uuvahdus tulee vasta sitten. Antakaa itsellenne nyt aikaa toipua ja alkakaa rakentaa uutta sitten.

 

[jaahs]

jos on taloudellisesti noin hyvä tilanne että yhdenkin palkalla pärjää vaikka korot olisivat 10 niin tosi itsekkäitä ajatuksia.

niin moni muukin antaa nykyään työlle kaikkensa.elämä on paskaa muillekin nykyään.

 

["tiiru"]

MÄ en ymmärrä näitä, ite opiskelen tutkintoani loppuun(amk) ja mies on selkänsä takia työkyvyttömyyseläkkeellä määrittelemättömän ajan. ei oo lainaa niskassa. Mut en oo loppuun palanut enkä stressaa, ei tässä maassa kuole nälkään, vaikka senttejä voikin joutuu laskee.

Mut emmä näe tässä tilanteessa mitään masentavaa. Toivon tietty että mies pääsee säryistään, ne on ikäviä.

Mut en ymmärrä ihmisiä jotka on niin työkekskeisiä että se on kaikkein tärkeintä elämässä, jos mä joudun joskus työttömäksi nautin sitten sen hetkisen tilanteen positiivisista puolista eli lepäilen ja teen mitä lystään. toki vakityö ois kiva vois ostaa talon ja maata, mut ehtiihän sitä. tärkeintä on läheiset rakkaus ja terveys(ainakin sellanen terveys ettei henki lähe)

 

["vieras"]

[QUOTE="minävain";26477001]Aika helposti oot sitten loppuunpalanut. Ei noi Nokian yt:t voinu kauheen iso yllätys olla, vaikka muuta olisikin väitetty. Töitä löytyy varmasti muualtakin, ei välttämättä saman alan mutta jotain kuitenkin. Pää siis pystyyn ja uutta matoa koukkuun![/QUOTE]

Erot alttiudessa sairastua mihin tahansa sairauteen ovat ihmisten välillä erilaiset. "Aika helposti oot sitten loppuunpalanut" on lauseena suunnilleen yhtä järkevä kuin "Alka helposti oot astman saanut". Toiset voi syödä mielin määrin pullaa, eivätkö silti sairastu diabetekseen. Samoin kolmasosa ihmisistä voi kohdata melkein mitä tahansa kauheuksia, eivätkä he silti lannistu. Suurimmalla osalla meistä on toisin. Ap:llä on ollut viime vuosina niin monta rasittavaa tekijää, ettei ketään varmasti yllätä, että siinä tilanteessa saattaa sairastua. Paitsi ehkä sinua.