L
"Lotta"
Vieras
Onko muilla vaativia äitejä? Siis sellaisia joiden mielestä kaikki oman elämän epäonnistumiset on lasten syyät?
Äitini jäi leskeksi 10v sitten. Eipä ollut ystävyyssuhteita joiden tukeen nojata. Sen sijaan kaikki scheisse käaadetaan meidän lasten niskaan. Alan olla lopen kyllästynyt tähän kuvioon, jossa hänen yksinäisyys on meidän aikuisten lasten vika. Asutaan kaikki eri paikkakunnilla, mutta nähdään suht usein. Esim. oltiin vappuviikko kaikki sisarukset äidillä, minä kesäkuun ekan viikon ja äiti juhannuksen meillä jne. Pystyn tekeääm töitä myös äitini paikkakunnalta, joten siellä tulee välistä kä'ytyä. Sen lisäksi äiti tosiaan vierailee säännöllisesti.
No, nyt juhannuksena alkoi taas marista, että ei soita meille lapsille, koska mekään emme soita. Olin ihan kysymysmerkkinä, että kyllähän minä soittelen. No, sitten tarina muuttui, että soitellaan vain skype puheluja. Edelleen intin, että soitan kyllä muutenkin. Lopulta sitten pato murtui ja sanoin äidille suoraan, että me olemme hänen aikuisia lapsia. Ei meillä voi olla muuta roolia hänen elämässä ja äidin tulee omat odotuksensa meidän suhteen rinnastaan tähän. Hänen yksinäisyys kumpuaa muiden aikuissuhteiden puutteesta esim. selvästi kaipaa elämänkumppania. Äitihän sitten mökötti. Tuskin tuosta ottaa yhtään onkeen.
Summa summarum, en tahdo enää jaksaa äitiä.
Äitini jäi leskeksi 10v sitten. Eipä ollut ystävyyssuhteita joiden tukeen nojata. Sen sijaan kaikki scheisse käaadetaan meidän lasten niskaan. Alan olla lopen kyllästynyt tähän kuvioon, jossa hänen yksinäisyys on meidän aikuisten lasten vika. Asutaan kaikki eri paikkakunnilla, mutta nähdään suht usein. Esim. oltiin vappuviikko kaikki sisarukset äidillä, minä kesäkuun ekan viikon ja äiti juhannuksen meillä jne. Pystyn tekeääm töitä myös äitini paikkakunnalta, joten siellä tulee välistä kä'ytyä. Sen lisäksi äiti tosiaan vierailee säännöllisesti.
No, nyt juhannuksena alkoi taas marista, että ei soita meille lapsille, koska mekään emme soita. Olin ihan kysymysmerkkinä, että kyllähän minä soittelen. No, sitten tarina muuttui, että soitellaan vain skype puheluja. Edelleen intin, että soitan kyllä muutenkin. Lopulta sitten pato murtui ja sanoin äidille suoraan, että me olemme hänen aikuisia lapsia. Ei meillä voi olla muuta roolia hänen elämässä ja äidin tulee omat odotuksensa meidän suhteen rinnastaan tähän. Hänen yksinäisyys kumpuaa muiden aikuissuhteiden puutteesta esim. selvästi kaipaa elämänkumppania. Äitihän sitten mökötti. Tuskin tuosta ottaa yhtään onkeen.
Summa summarum, en tahdo enää jaksaa äitiä.