Jos miehesi pyytäisi sinua menemään taas terapiaan, mutta itse kokisit turhaksi, mitä tekisit?

[terapiaa?]

Siis tilanne on se, että olen käynyt terapiassa ja edistyin jonkun verran, mutta lopetin sitten kun saatiin vauva, eikä hänelle ole hoitopaikkaa lähistöllä. Olen itse yrittänyt työstää asioitani ja hidastahan se on, mutta koen, että olen täysin eri ihminen kuin esim. kaksi vuotta sitten. Nyt mies on kuitenkin keksinyt, että minun kannattaisi jatkaa terapiaa, kun sain ahdistuskohtauksen, joita tulee nykyään aika harvoin. Hän lisäksi sanoi, että voi olla, ettei ole muuten vaihtoehtoa, jos toinen (minä) ei halua tehdä ongelmien eteen mitään, niin että siis lähtee tästä suhteesta. Itse en kuitenkaan haluaisi mennä terapiaan takaisin, vaikka tiedän, että pitkä on matka vielä.

Mitä sinä tekisit?

 

[terapiaa?]

Kommentteja?

 

[Minuli]

Tuskimpa siitä haittaakaan on ja selkeästi siitä sulle vielä olis apua.

 

["Niksu"]

Joskus ulkopuolinen näkee tilanteen selvemmin kuin itse. Ehkä todella olet terapian tarpeessa. Motivaatio terapiaan pitää tosin löytyä itsestäsi, et voi käydä terapiassa toisen mieliksi.

 

[....]

Menisin, koska ei kai siitä haittaakaan ole?

 

[terapiaa?]

No siis sehän tässä ongelma onkin, ettei mua huvittas itteäni mennä. Mä saisin kaivaa jostain hoitopaikan vauvalle (ei tunneta täältä paikkakunnalta oikein ketään) ja hoitaa kaiken muunkin niin, että pääsen sitten menemään sinne mihin ei huvita. Kaipa olis jollekin ihan kiva jutella, joka ei koko ajan syyllistäsi ja murjottasi ja vaatisi lisää ja lisää vaikka on edistynyt kuinka. Mutta kaipa tätä täytyy miettiä. Musta vaan tuntuu, että mun pitää taas antaa miehen "voittaa". Kun hän aina sanoo, että mun pitäs osata jo itte päättää kaikista asioista, niin jos päätän jotain muuta kuin mitä mieltä hän on, niin sekin on huono asia.

 

[terapiaa?]

Niin joo, silloin viimeksi oli puhetta ennen kuin lopetin psykologin kanssa, että jos päästäisi joskus miehen kanssa tulemaan molemmat sinne, niin hän ei siihen sitten suostunut...

 

["tähti"]

No siis sehän tässä ongelma onkin, ettei mua huvittas itteäni mennä. Mä saisin kaivaa jostain hoitopaikan vauvalle (ei tunneta täältä paikkakunnalta oikein ketään) ja hoitaa kaiken muunkin niin, että pääsen sitten menemään sinne mihin ei huvita. Kaipa olis jollekin ihan kiva jutella, joka ei koko ajan syyllistäsi ja murjottasi ja vaatisi lisää ja lisää vaikka on edistynyt kuinka. Mutta kaipa tätä täytyy miettiä. Musta vaan tuntuu, että mun pitää taas antaa miehen "voittaa". Kun hän aina sanoo, että mun pitäs osata jo itte päättää kaikista asioista, niin jos päätän jotain muuta kuin mitä mieltä hän on, niin sekin on huono asia.

Meillä mies käy terapiassa, ja olen kyllä sanonut hänelle että odotan hänen käyvän siellä. Suorastaan vaadin, jotta jaksan olla tässä suhteessa ja elättää hänet. Hän kävi vastentahtoisesti useamman kuukauden, mutta nyt on itsekin motivoitunut ja kyllä, se on todella auttanut.

Yritän vain sanoa, että joskus sinäkin saatat olla sokea omalle tilanteellesi. Ja miehesi saattaa olla tosissaan (ettei tiedä jaksaako jatkaa suhteessa, jos et hae apua itsellesi taas). Nimittäin psyykkisen kuntoutujan kanssa ON TODELLA raskasta elää välillä. Niin raskasta, että sen mielekkyyttä kyseenalaistaa aina välillä, vaikka olisi toiseen sitoutunut.

 

[Minuli]

Ja vaikka olisitkin edistynyt ja "kuin uusi ihminen", ei se vielä kerro mitään, jos edessä on vielä isoja kivikkoja, joista selvityminen ilman ammattiapua on vaikeaa tai mahdotonta.

Sun pitää antaa miehen "voittaa"?! Onko tässä nyt kyse valtataistelusta, vai sun hyvinvoinnista? Eihän tuo nyt kohtuuttomia vaadi.

 

[terapiaa?]

Kaipa on sitten huomenna soitettava ja varattava aika. Mutta täytyy pyytää sellainen aika, että mies pääsee sinne mukaan, että voi sitten suoraan selittää psykologille ilman välikäsiä, että miksi hänestä olisi niin tärkeää, että käyn siellä.

 

[terapiaa?]

Minuli, kun musta tuntuu välillä, että mies alistaa mua. Siis en oikein tiedä itsekään, että miksi vaatii yhtä sun toista. Ja kun ei saisi olla hänen kanssaan eri mieltä! Jos on, niin sanoo, että mieti vielä. Esimerkiksi kun en halunnut meille koiraa, niin "jutellaan tästä vielä myöhemmin" ja sitten huomasinkin ennen pitkää, että meillä on koira. kiva.

 

[nhhh]

Minusta voisi olla hyvä että josset päädy terapiaan niin pääset edes säännöllisesti juttelemaan esim. hoitajalle kuukausittain. Selvitä asuinkuntasi perhetyö, useimmat myöntävät työntekijän esim. kerran kuukaudessa jotta pääset sille hoitajalle.

Miehesi käytös kuulostaa tutulta, teen nimittäin itse tuota (olen manipuloiva). Eli tavallaan hienovaraisesti antaa sinun ymmärtää että on yläpuolellasi ja "holhoaa" sinua niin että koet ettet osaa tehdä mitään oikein hänestä. Tuo koiraesimerkki kertoo kaiken. Älä nyt säikähdä, mutta tuo on eräänlaista narsismia.

 

[terapiaa?]

Täähän on sit paha kierre. Kun jos antaa hienovaraisesti koko ajan ymmärtää, ettei mun sanalla oo niin suurta painoarvoa, kuin hänen sanalla, niin mähän koko ajan koen olevani huonompi osapuoli ja se ruokkii mun huonommuuden tunnetta... Siis kun ei välttämättä olekaan kyse pelkästään siitä, että mä koen olevani huono, vaan myös siitä, että mies ei koe mua tasavertasena kumppanina ja siksi manipuloi mua. Voi luoja. Tästähän tää soppa syntyykin. Siis kun mietin sitäkin, että miksi mies saa päättää aina, milloin hän ei jaksa puhua. Mulle sanotaan, että nyt pitäisi puhua, mutta sitten hän voi kesken keskustelun päättää sen sanomalla, että hän ei enää jaksa puhua. Miksei mulla ole oikeutta sanoa, etten halua/jaksa puhua?

 

[terapiaa?]

Mies ei myöskään näe itsessään mitään vikaa. Kohta uskon, että kaikki vika onkin mussa.