Miehen pihiydestä/säästäväisyydestä suhteessa..

[kovin mietteissään]

Ollaan seurusteltu n. vuosi ja ollaan etäsuhteessa, välillä pystytään olemaan pari vkoa yhdessä ja välillä ollaan omillamme. Mulla lapsia, miehellä ei. Mä työssä 10kk vuodessa ja mies kesät töissä, muuten vielä opiskelee.

On jotenkin alkanut mietityttämään tämä miehen rahan käyttö. Hän on välillä kauhean pihi/säästäväinen ja mulle on tullut pari kertaa tunne, että hän pyrkii hyötymään rahallisesti musta. Eli tavallaan pyrkii maksattamaan mulla hänenkin kulujaan, esim. matkoja mun luo, ruokaa ym.

Rahasta saa "vääntää" aina; tyyliin kuka maksaa mitäkin ja missäkin. Mies esim. syö paljon enemmän kuin minä ja olettaa esim. kaupassa, että maksamme ruuat tasan puoliksi. Jos mä olen maksanut jotain muuta enemmän, ei hän ota sitä huomioon vaan aattelee, et mullahan on rahaa maksaa vähän enemmän.

Miehen vanhemmat ovat heikossa taloudellisessa tilanteessa ja mulle tulee mieleen niinkuin mies olisi kotona opetettu hyödyntämään aina kaikki tilanteet, joissa ei täydy itse maksaa tai joku muu voi maksaa hänen puolestaan. Mä esim. jouduin kerran tahtomattani kustantamaan hänen koko perheen ruokakustannukset, kun kävimme kaupassa ja menimme hänen vanhempien luokse laittamaan ruokaa meille ja jonka sitten kaikki söivätkin.

Tämä on alkanut vaivaamaan mua entisestään, aikalailla koko ajan. Koko ajan pitää vertailla ja katsoa hintoja sekä miettiä, miten päästään AINA halvimmalla. Mun on varmaan ihan turha kuvitellakaan, et hän veisi mut joskus syömään ravintolaan hänen piikkiinsä. Mä olen hänet kustantanut pari kertaa ravintolaan ihan piristykseksi ja hyvää hyvyyttäni. Olen ostanut myös miehelle arvokkaita lahjoja/yllätyksiä, saamatta itse juurikaan mitään.

Onhan hän vielä opiskelija, mutta en jotenkin usko, että tulevaisuudessakaan hän näitä pinttyneitä tapojaan muuttaa.. Onko hyvä syy eroon vai mitenkähän tästä vois "selvitä" tai saada muuttumaan tätä tilannetta?

 

[hkkl]

Kannattaa viheltää peli poikki nyt kun vielä voi. Tuo tulee vaan pahentumaan. nim. kokemusta on!

 

[ap.]

Sitten hän saattaa esim. ostaa äidille/veljelle tai jollekin muulle perheenjäsenelleen jotain lahjaksi ja kun kysyn, miksei hän koskaan osta mulle mitään, on vastaus, että osaan itsekin ostaa ja mulla on varaa siihen. Siis wtf??

 

["tms"]

Kuulostaa jo aika pahalta. Ei muuta kuin ukko vaihtoon!!

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Eikös tuo kuvasta myös omaa saituuttasi??

Itse olen aina tottunut siihen lukioiästä saakka töissäkäyneenä, ja sijoitukseni älykkäästi hoitaneena, että minulla on enemmän rahaa kuin kavereillani ja miesystävälläni. Anteliaisuus ei ole minulle ongelma. Voin kustantaa toiselle matkoja, ruokaa tai elämyksiä, vain koska se on kivaa ja minulla on siihen varaa.

Enemmän minua harmittaisi jos miehen/ muun toisen osapuolen rahattomuus estäisi minua reissaaamasta, käymästä ulkona syömässä hyvässä seurassa jne. En laske menojani, enkä odota vastapalveluksia.

 

[ap.]

Kannattaa viheltää peli poikki nyt kun vielä voi. Tuo tulee vaan pahentumaan. nim. kokemusta on!

Millaista kokemusta, kerro lisää! Tahdon tietää olenko viemässä itseäni loputtomaan suohon..

Niin ja miehellä on säästössä kyllä rahaa, mutta niitä ei kuulema käytetä tällaiseen normaaliin elämään. Ja on jopa sijoituksiakin 10 000 edestä..

Muuten mies on ihana, lämmin, huomioiva ja tavallaan unelmieni mies, mutta toi rahankäyttö pistää pahasti! Samoin myös miehen vanhempien asenne rahaan ja tuo hyötymis-ajatus..

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Niin ja miehellä on säästössä kyllä rahaa, mutta niitä ei kuulema käytetä tällaiseen normaaliin elämään. Ja on jopa sijoituksiakin 10 000 edestä..

Miksi nyt tulee sellainen fiilis että haluaisit päästä käsiksi miehen säästöihin tai sijoituksiin? Että ne pitäisi käyttää sinun hyväksesi?

 

["vieras"]

Ei hyvältä kuulosta, jos on jo seurusteluaikana noin paljon säätöä rahan kanssa. Hyvä toisaalta, jos opiskelluaikana on säästäväinen ja saa kesätyörahat riittämään talveksikin. Varmaan yleisempi ongelma on, että ei osata yhtään säästää. Jos ei mitään extraa osta sinulle kesätienesteistä, kertoo se varmaan ettei tulevaisuudessakaan paljon lahjoja tai ravintolaruokia tule kustantamaan. Säästäväisyys on hyvä ominaisuus. Liika piheys tai taipumus pyrkiä hyötymään toisten rahoista on ominaisuuksia, jotka ärsyttävät.

 

[ap.]

Eikös tuo kuvasta myös omaa saituuttasi??

Itse olen aina tottunut siihen lukioiästä saakka töissäkäyneenä, ja sijoitukseni älykkäästi hoitaneena, että minulla on enemmän rahaa kuin kavereillani ja miesystävälläni. Anteliaisuus ei ole minulle ongelma. Voin kustantaa toiselle matkoja, ruokaa tai elämyksiä, vain koska se on kivaa ja minulla on siihen varaa.

Enemmän minua harmittaisi jos miehen/ muun toisen osapuolen rahattomuus estäisi minua reissaaamasta, käymästä ulkona syömässä hyvässä seurassa jne. En laske menojani, enkä odota vastapalveluksia.

Eli mun pitäisi kustantaa miehen ja hänen perheensäkin elämä?? Ihan todellako?? Olen normaalissa työssä 10kk vuodessa, jossa ei tulot ole mitenkään korkeat ja tuleehan mulle kustannuksia omista lapsistanikin (yh).

 

[ap.]

Miksi nyt tulee sellainen fiilis että haluaisit päästä käsiksi miehen säästöihin tai sijoituksiin? Että ne pitäisi käyttää sinun hyväksesi?

Käsitit kyllä ihan väärin.

 

[Muutes..?]

Onko tullut mieleen keskustella miehen kanssa noista asioista?

 

[vieras 3]

Musta sun kandee nyt pohtia mitä sä haluat suhteelta pitemmällä tähtäimellä? Ainakin musta avioliitossa kaikki onkin sitten yhteistä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Eli mun pitäisi kustantaa miehen ja hänen perheensäkin elämä?? Ihan todellako?? Olen normaalissa työssä 10kk vuodessa, jossa ei tulot ole mitenkään korkeat ja tuleehan mulle kustannuksia omista lapsistanikin (yh).

Noh, sitä vaan tarkoitin että koita tottua siihen että sinulla on enemmän rahaa käytössä, ja tee omat ratkaisusi sen mukaan tarjoatko vai ei.

Mutta älä tee sitä jatkuvasti räknäten päässäsi, ellet ole sopinut miehen kanssa miten kulut jaatte.

 

[ap.]

Onko tullut mieleen keskustella miehen kanssa noista asioista?

On ja on keskusteltukin. Mies suuttui, kun sanoin, että tuntuu niinkuin hän yrittäisi päästä hyötymään minusta ja mun rahoista.

Kyseessä myös niin perhettään rakastava mies, että jos menen hänen vanhempiaan kritisoimaan niin siitä ei hyvää seuraa.

Mua vaan todellakin ärsyttää tällainen ajatus, jossa päästään hyötymään toisesta! Musta suhteessa pitäisi olla sellaista vastavuoroisuutta; toinen maksaa välillä ravintolasyömisen ja toinen välillä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mua vaan todellakin ärsyttää tällainen ajatus, jossa päästään hyötymään toisesta! Musta suhteessa pitäisi olla sellaista vastavuoroisuutta; toinen maksaa välillä ravintolasyömisen ja toinen välillä.

Niinhän se tehdäänkin, silloin jos on rahaa. Jos toisella ei ole rahaa, ja toinen ei halua aina tarjota, sitten ei syödä ulkona, that's it.

Itselleni ei ole mikään ongelma tarjota. En ottaisi miestä joka vaivaantuisi siitä että tarjoaisin hänelle ulkonasyömiset, eikä sitten käytäisi ulkona syömässä, vaan kiukuteltaisiin kotona.

 

[ap.]

Musta sun kandee nyt pohtia mitä sä haluat suhteelta pitemmällä tähtäimellä? Ainakin musta avioliitossa kaikki onkin sitten yhteistä.

No olenhan mä tätä miettinytkin. Muuttuuko tämä miksikään, kun/jos mies pääsee vakitöihin? Jaksanko odottaa siihen asti ja vaan kestää tätä nykyistä tilannetta?

Myös se, että mies kokee, että on ihan ok nostaa kaikki mahdolliset tuet yhteiskunnalta on mielestäni outoa. Mietin vaan, että tuleeko hän valmistuttuaan jäämään työttömäksi makoilemaan niinkuin vanhempansakin, kun yhteiskunta elättää ja sillä saa välttämättömimmän. Sellaista elämää en todellakaan halua!

 

[ap.]

Niinhän se tehdäänkin, silloin jos on rahaa. Jos toisella ei ole rahaa, ja toinen ei halua aina tarjota, sitten ei syödä ulkona, that's it.

Itselleni ei ole mikään ongelma tarjota. En ottaisi miestä joka vaivaantuisi siitä että tarjoaisin hänelle ulkonasyömiset, eikä sitten käytäisi ulkona syömässä, vaan kiukuteltaisiin kotona.

Eli on vaan mustaa ja valkoista? Eli ainoa vaihtoehto on se kiukuttelu..

 

[Keittiönoita]

No olenhan mä tätä miettinytkin. Muuttuuko tämä miksikään, kun/jos mies pääsee vakitöihin? Jaksanko odottaa siihen asti ja vaan kestää tätä nykyistä tilannetta?
Myös se, että mies kokee, että on ihan ok nostaa kaikki mahdolliset tuet yhteiskunnalta on mielestäni outoa. Mietin vaan, että tuleeko hän valmistuttuaan jäämään työttömäksi makoilemaan niinkuin vanhempansakin, kun yhteiskunta elättää ja sillä saa välttämättömimmän. Sellaista elämää en todellakaan halua!

Miksi et jaksaisi? Ymmärrän sua hyvin siinä, että en itsekään haluaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, jonka tulotaso ja rahankäyttötapa olisi hyvin erilainen kuin omani. Kuitenkin, jos tilanne on vain väliaikainen - kuten juurikin opiskeluaika - voisin seurustellakin ja silloin elettäisiin sen mukaan, että ylimääräisiin humputuksiin ei ole jatkuvasti varaa.

 

["mä"]

En ainakaan menis kyseisen miehen kanssa naimisiin ennenkuin ollaan asuttu yhdessä vähintäin 6kk-1v.
Siinä kyllä paljastuu todellinen tilanne kun ollaan muuttamassa yhteen ja mietitään kuka maksaa mitäkin ja miten paljon.

 

["rey"]

Ihme kommentteja tolla Fine vanilla. Kyllä mua nyppis, jos mä olisin se joka aina tarjoo ja maksaa, vaikka mulla kuinka olis rahaa. Eihän se ole mun homma muita elättää. Toki joskus voisin tarjota ja se olis ihan mukavaa, mutta että aina. Ei.

Jos teillä on tollasta vääntöä jo nyt, veikkan että se ei muutu. Kun mies menee töihin, hän säästää johonkin ja on sitä mieltä että sun pitää kustantaa se normielämä. Miehellähän ei ole varaa, kun palkasta menee yli puolet säästöön...

Mä en tollasta kyllä pitkään kattelis.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mä";26648408]En ainakaan menis kyseisen miehen kanssa naimisiin ennenkuin ollaan asuttu yhdessä vähintäin 6kk-1v.
Siinä kyllä paljastuu todellinen tilanne kun ollaan muuttamassa yhteen ja mietitään kuka maksaa mitäkin ja miten paljon.[/QUOTE]
Mä en muuttaisi edes yhteen ennenkuin mies on töissä ja suhdetta kestänyt sen jälkeen vähintään vuosi.

 

[vierass]

Mun mies on ihan samanlainen, mutta on kyllä muuttunut jonkun verran ajan myötä Mä oon pikkuhiljaa opettanut ja opettanut ja opettanut Suurin ongelma on tosiaan se, että ollaan molemmat melkoisen pihejä... Yhdessä ollaan oltu kohta 6 vuotta ja kyllä tää nykyään menee jo ok ja mieskin hölläilee herkemmin kukkaron nyörejään

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Eli on vaan mustaa ja valkoista? Eli ainoa vaihtoehto on se kiukuttelu..

Kyllä minua ainakin kiukuttaisi se, että oma elinpiirini kaventuisi siitä että en saisi tarjota toiselle osapuolelle ravintola-ateriaa/ teatteri-iltaa/ reissua, vain sen takia ettei hänen kunniansa antaisi periksi ottaa sitä vastaan.

Kiukuttelu siis omassa tapauksessani.

Itse kiukuttelet näköjään piheyttäsi.

 

[ap.]

Miksi et jaksaisi? Ymmärrän sua hyvin siinä, että en itsekään haluaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, jonka tulotaso ja rahankäyttötapa olisi hyvin erilainen kuin omani. Kuitenkin, jos tilanne on vain väliaikainen - kuten juurikin opiskeluaika - voisin seurustellakin ja silloin elettäisiin sen mukaan, että ylimääräisiin humputuksiin ei ole jatkuvasti varaa.

Niin, voihan tätä tietty katella ja jos käy niin, että muutetaan yhteen joskus niin sittenpä se viimeistään selviää tuleeko tästä mitään.

Mutta alanko nyt vaan ihan kylmästi maksamaan kaupassa omat ostokseni esim. ruuat ja mies omansa ja that's it? Mä teen omat ruokani ja mies omansa Jotenki tällainen on musta ihan hölmöläisten hommaa

 

[kaffetauko]

Musta suhteessa pitäisi olla sellaista vastavuoroisuutta; toinen maksaa välillä ravintolasyömisen ja toinen välillä.

Tämä on minulle ollut välillää aika ongelmallinen ajatus. Itse yritän säästää taloa varten ja muutenkin. Käyn siis ravintoloissa yms. hyvin harvoin ja harkiten. Muutamalle ystävälleni taas 'tuhlaileva' elämäntyyli on se normi. Heidän kanssa aikaa viettäessa eteen tulee siis ongelmia. Esim. kun olen heillä kylässä, he tarjoavat kalliita viinejä ja hienoja herkkuja. Ja joidenkin kohdalla on vähän noin kuin sinäkin kerrot, että sitten tullessaan kylään he olettavat saavansa samantasoista tarjoilua.

Ongelma vaan, että se mitä he ostivat ja tarjosivat on sellaista, jota en oikeastaan koskaan osta, kun katson että minulla ei ole siihen varaa. Vieraana ollessani syön & juon hyvin maltillisesti, mutta vähän kuitenkin (epäkohteliasta olisi sekin, että ei ottaisi mitään ja pidettäisiin 'mököttäjänä'. ) Harmittaa nämä. Mieluummin söisin heillä sitten näkkäriä ja oltaisiin iloisia yhdessä, kuin että he 'tarjoavat' ja minun pitäisi hymyillen syödä 'yli varojeni' kun tarjoamiset kuitenkin lasketaan ja oletetaan että tarjoan sitten samalla mitalla. Ja jos en tarjoa, niin ajatus on tuo: 'se yrittää vaan hyötyä meistä'.

Eli tarjoa, jos tahdot tarjota ("Mä olen hänet kustantanut pari kertaa ravintolaan ihan piristykseksi ja hyvää hyvyyttäni. Olen ostanut myös miehelle arvokkaita lahjoja/yllätyksiä") Mutta älä laske ja odota että saat samat takaisin ("... saamatta itse juurikaan mitään.) Ei tarjoaminen ole vaihtokauppa.

Jos taas tahdot elää omalla kulutustasollasi seurustelukumppanisi kanssa yhdessä, niin etsi sellainen, joka on samoissa varoissa ja kulutuskäyttäytyy samoin.