Mies lähti naisystävänsä luo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksin ja niin surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksin ja niin surullinen

Vieras
Ja mua vituttaa aivan armottoman paljon vaikka "luvan" tähän annoinkin...

Viimeiset 4v mennyt järkyttävää vauhtia alamäkeä. 90% ajasta tappelua, vihaa, katkeruutta, kostoa vaikka ja mistä. Tammikuussa sanoin että mulle riittää, en rakasta enää. Asuimme vielä saman katon alla vaikka "erossa". Minä päädyin samaan sänkyyn tutun miehen kanssa.

Kaiken tuon seurauksena miehestä löytyi yhtäkkiä puoli jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Ihminen joka tajusi menettäneensä minut ja katuvansa sitä suunnattoman paljon. Rakkaudentunnustuksia, hellyydenosoituksia, katumusta omista pahoista teoista... Rakastuin uudelleen, osittain tuohon "aidompaan" mieheen.

Mutta sitten tuli taas viha ja katkeruus, enkä minä pääse enää irti. Kosto. Se on nyt alkanut. Haluaa olla yhtä paha kuin minä olin häntä pettäessäni, saada itsetuntoaan takaisin, ei tunne itseään enää uhriksi ja poljetuksi. Ja minä kuolen sisältä ja odotan voiko tästä rakentaa vielä jotain uutta.

Tunnen ansaitsevani kaiken tulevan. Koston. Pahan olon. Olen aina ollut huono kumppani, huono vaimo. Saanko itseltäni jonkinlaisen synninpäästön jos sen tämän avulla mieheltä saan? Pystynkö joskus vielä arvostamaan itseäni, rakastamaan itseäni? Rakastamaan toista ihmistä ilman syyllisyyden- ja velvollisuudentuntoa?

Kieroutunutta... Mutta jollain tavalla itsekin tarvitsen tämän. Todellisen pohjakosketuksen. Tiedän että mies rakastaa, tiedän miksi hänen pitää tehdä tämä. Niin järjettömältä kuin se tuntuukin. Silti... Se sattuu. Paljon.

Miksi kirjoittaa tällaista? Niin. Jonkinlaista terapiaa itselle? Ei asioista voi puhua ääneen muiden kanssa. Voin vain kuvitella mitä lääkärillä olisi sanottavaa jos ajatuksista suoraan puhuisi. Millaista helvettiä olen käynyt viimeiset vuodet läpi. Miten paljon toivon joka ilta nukkumaan mennessä etten enää aamulla herää. Typerää.
 
Huh, miten sä jaksat olla tuolaisessa parisuhteessa ja suostut tuollaiseen ?
Jos mie en olisi onnellinen parisuhteessa, en mie jäisi sellaiseen.
 
Viimeksi muokattu:
En tiiä. Ei oikein tunnu olevan vaihtoehtojakaan. Kun sitä aina jaksaa uskoa ja kuvitella että voisi olla kuitenkin parempaa, ehkä tämä auttaa. Blaa blaa... Ei ole energiaa tehdä asialle mitään. Yrittää jaksaa käydä töissä ja hoitaa perusasiat, nauttia monista hyvistä hetkistä ja olla romahtamatta täysin huonoina.

Suurin osa ongelmia on oman pään sisällä. Siinä miten paljon tietää satuttaneensa itseään ja muita. Siinä että tuntee ansaitsevansa vain pahaa. Eikä se muutu vaikka lähtisi. Kaikki keinot on pakko kokeilla.
 
Tuo kuullostaa niin vaikealta, että minua ainakin repisi hajalle tuo tilanne. Eikö olisi helpompaa vaan luovuttaa ja ns. putsata pöytä?

Hajottaahan se. On hajottanut jo pitkään vaikka tämä tilanne onkin tuore. Luovuttanut olen jo kauan sitten, siksi olenkin tehnyt elämästäni niin vaikeaa. Puhtaalta pöydältä aloittaminen, yhdessä tai erikseen, on minun näkökulmastani mahdollista vain jos mies on niin sanotusti saanut kostaa. Tiedän etten muuten pysty päästämään irti siitä itseinhosta mihin kaikki tämä on johtanut, jos silloinkaan. Mitään se ei voi enää pahentaa...
 
[QUOTE="vieras";26658523]En ymmärrä, miten olet pettänyt, jos olitte silloin erossa, kun toisen miehen kanssa olit.[/QUOTE]

En ollut miehelle rehellinen vaikka olisin voinut. Olimme kuitenkin vielä samassa taloudessa ja kaikkea... En mä tiedä. Siltä vain tuntuu ja hänestä myös. Jos ei niin tuntisi, ei olisi mitään hyvitettävää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja keittiöpsykologi;26658555:
Ihmisen tulisi rakastaa itseään niin paljon ettei suostu olemaan suhteessa jossa kokee olevansa jotenkin vääristä syistä.

Mä en enää tiedä mikä on oikea syy tehdä mitään tai olla mitään. Ja itsensä rakastaminen, siinä on aikamoinen tavoite :)
 
[QUOTE="vieras";26658571]Ja sittenkö kaikki olisi hyvin, kun mies on saanut "kostettua"? Kyllä nämä asiat jäävät sinne taustalle kummittelemaan.[/QUOTE]

Ei, kaikki ei olisi automaattisesti hyvin, mutta yhdessä erittäin isossa asiassa (ainakin itselleni), tilit olisivat ns. tasan. Sen jälkeen eroaminenkin olisi helpompaa. Tai ehkä mahdollisuudet erilaiset alkaa rakentaa jotain uutta. En tiedä.
 
Oma vaimoni oli huorannut salaa useamman vuoden. Sitten kun tuli ero ja muutin pois ja olin muiden naisten kanssa, olin kuulemma pettänyt entistä vaimoani...
 
seuraavaksiko on sinun vuoro kostaa sitten taas? jospa nyt opeteltaisiin olemaan loukkaamatta toista turhaan? myös itseään, niinkuin sinä nyt taidat tehdä. nöyryyttä tarvitset ehkä ja sinänsä tietty itsekurituskin voi olla paikallaan, mutta tuo on jo jotain muuta. elät masokistisesti sellaisen palkinnon toivossa, jonka saaminen ei taida enää korjata tehtyä vahinkoa, jos näin jatkatte.

teillä on kai molemmilla taipumusta kuvailla kärsimyksiänne laittamalla toinen kokemaan ne itse. vaikka alunperin olisitte rakastaneet kuinka, niin lopulta tuhoudutte tuohon. kaikki on vain arkuuden kätkemistä ja pelon vaihtamista hyökkäykseen ja tunteet vääristävää synnintuntoa. jos se oivallus on tullakseen että ketään ei saa kohdella niin, itseäänkään, niin sen olisi syytä tulla pian, ennen kuin ehditte kylvää ympärillenne liikaa pahaa.

joskus ihmisen on tosiaan mentävä pitkälle tuhoavuudessaan, ennen kuin pelko vaihtuu ymmärrykseen. mutta riskihommaa se on, jos prosessissa pelko senkuin lisääntyy kun itsetunto kuolee. väärä ylpeys on hyvä vihollinen, mutta samalla voi mennä se terve ylpeys myös.
 
Onko mies siis rakastunut tuohon toiseenkin naiseen? Kutsuit häntä "naisystäväksi". Kyseessä on siis muutakin kuin seksi? Aika onnettomalta tuntuu tuo suhteenne, kaikki tuo kostaminen ym. En tiedä, kumpi on pahempaa: pettää vai kostaa pettäminen. Onko teillä yhteisiä lapsia? Jos meinatte jatkaa yhdessä niin jokin pariterapia olisi kyllä paikallaan. Entä, jos mies ei haluakaan luopua siitä toisesta(kaan) naisesta?
 
Enää ei ole lopun alkua, vaan se on alkanut kauan sitten. Vaikka miten vannoisitte ja "sopisitte", luulisitte asioiden parantuvan, ne eivät parane. Tehkää tilit selväksi ja alkakaa uusi elämä, parempi ja onnellisempi. Ei pidä haihatella vanhan perään.
 

Similar threads

Yhteistyössä