En uskalla lähteä vauvan kanssa minnekään. Piitäisikö edes uskaltaa?

["aloittaja"]

Kieltämättä olan alkanut tuntea oloni hulluksi hysteerikoksi pikkuhiljaa Lupauduin lähtemään miehenkanssa rauhalliseen koko perheen autotapahtumaan päiväksi, on rauhallisella alueella josta voin painella vaikka metsänsiimekseen muksun kanssa jos alkaa ahdistaa On ollut koko seurustelumme ajan ihan traditio ja kovasti sinne haluaisinkin mennä.

SE tosiaan unohtui alussa mainita että meidän neiti on aika helposti ärsyyntyvää sorttia eikä ainakaan paikallaanolevissa rattaissa viihdy puoltaminuuttia kauempaa. Kantoliinassa ja sylissä viihtyy mutta silloinkin täytyy läheskokoajan olla liikkeessä. Ja ilmoittaa hyvin äänekkäästi jos meno ei miellytä, viimeksi kun kyyti pysähtyi kun piti seistä kaupan kassajonossa tuli kauhea huuto. Kantoliinassa me muutenkin liikutaan ruoka kaupassa ja koirien kanssa metsässä. Ulkona voin ainakin liikkua vauvan kanssa mutta ravintolan taiden edelleen unohtaa koska toisen tarvitsisi kokoajan sylitellä ja kantaa lasta tai sitten isommalla väellä täytyy mennä, ettei kenkään ruoka ehdi jäähtyä Autossa likka vaan huutaa. Heti kun laittaa turvaistuimeen alkaa huuto niinkuin henkeä otettaisiin ja se onkin reissaamisen pahin osuus.

(Ja ei en halua enempää lapsia alunalkaenkin piti tehdä vaan tämä yksi)

 

[Tepadj harmaana]

vauvalle stressaavaa ja saavat pöpöjä.

Eikö se ole ihan suotavaa altistaa vauva pöpöille, jotta immuunipuolustus kehittyy, allergioitakaan ei puhkea silloin niin herkästi?

 

[Big Bang Theory]

Itse en pystyisi mökkeytymään. Olen ihan toinen ääripää. Kotona jaksa olla millään. Jokaisen vauvan kanssa huristellut ympäri suomea. Sen voin sanoa, että meidän lapset viihtyy autossa ja vähän joka paikassa. Toki myös kotona. Nyt kolmen kanssa on helppo liikkua yksin ja vielä pari koiraa mukana

 

["popp"]

Meillä on ollut allergisia vauvoja. Liikkuminen on aina ollut hankalaa oman imetysdietin, vauvojen itkuisuuden ja oman väsymyksen vuoksi. Lisäksi vettä on tarvittu aina lähistöllä että pyllyn saa pestyä tarvittaessa nopeaa. Lisäksi oli kaikenlaista muuta hankaluutta.

Oman jaksamisen mukaan ollaan kuljettu. Toisten kanssa enemmän, toisten kanssa vähemmän. Voin kyllä kokemuksesta sanoa että vauvat eivät kärsi vaikka olisivat 24/7 äidin kanssa kotona. Vauvat nauttivat rutiineista ja äidin (tai isän) läheisyydestä. Se riittää. Eli pakko ei ole lähteä mihinkään. Tavat ja kulkemisen ehtii oppia myöhemmin.

Parisuhteen ja itsesi kannalta kulkeminen oman (ja lapsen) jaksamisen mukaan on ihan järkevää. Ravintolaa en nyt ensimmäiseksi kohteeksi ottaisi, sieltä on ikävä lähteä kesken jos tulee paniikki. Mutta juuri tuo ulkoilmatapahtuma on varmasti hyvä paikka. Vauvalla ei pitäisi olla mitään hätää kanssasi. Etsi hyvä paikka imettää (tai syöttää) valmiiksi kun menette. Vaippoja yms. riittävästi mukaan. Vähän isommilla meillä on ollut kuulosuojaimet mukana. Kantoliinaan laittaisin heti jos on epäilys että vaunuissa ei viihdy. Kantoliinassa minä olen paikallaan ollessakin aina hytkytellyt, niin viihtyy paremmin. Tulee vähän kuntoilua samalla

Sinulla itsellä pitää olla hyvä olo että vauva viihtyy. Ja kyllä tänne maailmaan ääntä sopii.

 

["vieras"]

[QUOTE="Satu";26746074]Ei miehillä ole samaa vastuuta vauvasta ja tilanteista kuin meillä äideillä, jotka olemme vauvan kanssa kellon ympäri ja me tiedämme tarkasti mitä missäkin tilanteessa saattaa tapahtua. Sen vuoksi miehet saattavat ehdottaa jos jonkinlaisia menoja.[/QUOTE]

Ensinnäkin tuo vastuu: höpönlöpön! Ihan yhtä suuri vastuu on ainakin meidän perheessä lapsen äidillä ja isällä, yhdessähän lapsi on hankittukin! Ihan järjetön kommentti mun mielestä. Ja tuo, että äiti on vauvan kanssa kellon ympäri; juu, en kyllä ollut vaan fiksuna opetettiin lapsi myös pullolle ja iskä hoiti kun itsellä oli menoja, esim. opiskelin äitiyslomalla yo:lla, eipä tuota olis luentoihin voinut lasta roudata. Edelleenkin ihmetyttää, että on näinkin paljon tällaisia 50-luvun perheitä, jossa iskän tehtävänä on tuoda leipä pöytään ja äiskä hoitaa lapset. Onneksi meillä osallistumme molemmat ihan kaikkeen.

 

["humbe"]

neuvoisin sinua pikkuhiljaa totuttelemaan vauvan kanssa kulkemiseen, koska se on vain niin totta, että nämäkin on tottumiskysymyksiä myös lapsille. jollei koskaan oikein käy missään, niin sitten kun joskus lähtee johonkin ja kaikki ei menekään putkeen (niinkuin ei yleensäkään kellään jos on pieni lapsi mukana), niin todennäköisesti se on teille isompi katstrofi silloin. mun vauvat on kulkenu mukana jokapuolella lavatansseista ja kesätettarista lähtien ihan pienestä...ravintolassa oltiin muistaakseni vanhemman kanssa silloin kun oli noin 2vkoa vanha, siis ruokailemassa. mitä rytmiin tulee, niin se on jossain määrin ihan hyvä, mutta henk koht en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka esim "ei voi tulla kylään kun lapsella on silloin ruoka-aika tai uniaika". itse koin lasten ollessa pieniä hyväksi sen, että asiat toistuu päivittäin samassa järjestyksessä, mutta ei se ole niin tarkkaa mennäänkö päiväunille klo 11 vai klo 14. sopeutuvaisia ja rauhallisia lapsia olen kasvattanut näillä menetelmillä, mutta toki kaikkiin lapsiin ei voi näitä soveltaa.

 

[jassåå]

esikoisen kanssa en pahemmin missään käynyt, kun se vaan itki ja itki- pienet lenkitkin oli kamalia, kun se vain karjui vaunuissa tai kantoliinassa.

Tämän kuopuksen kanssa ollaan käyty ihan jokapaikassa, itkeskelee, kun oikein väsy tai nälkä iskee.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";26747588]Ensinnäkin tuo vastuu: höpönlöpön! Ihan yhtä suuri vastuu on ainakin meidän perheessä lapsen äidillä ja isällä, yhdessähän lapsi on hankittukin! Ihan järjetön kommentti mun mielestä. Ja tuo, että äiti on vauvan kanssa kellon ympäri; juu, en kyllä ollut vaan fiksuna opetettiin lapsi myös pullolle ja iskä hoiti kun itsellä oli menoja, esim. opiskelin äitiyslomalla yo:lla, eipä tuota olis luentoihin voinut lasta roudata. Edelleenkin ihmetyttää, että on näinkin paljon tällaisia 50-luvun perheitä, jossa iskän tehtävänä on tuoda leipä pöytään ja äiskä hoitaa lapset. Onneksi meillä osallistumme molemmat ihan kaikkeen.[/QUOTE]

No eihän se ole höpölöpöä, jos näin kerran on. Kyllä meillä lapset on ensimmäiset vuodet olleet enempi äidin "vastuulla", ihan käytännön syistä. Mies vuorotöissä, yrittäjä/esimies, joten päivät on pitkiä. Jos toinen on pääsääntöisesti 6 päivänä viikossa, 8-19 töissä, jää se kotielämä pakostakin kotona olijan vastuulle.

Yhdessä ollaan lapset hankittu, kyllä, mutta sopeutettu elämä ja arki meidän aikatauluihin. Se tekeekö se meistä 50- luvun perheen, on jokaisen itsessään päätettävä. Mun mielestä se tekee meistä perheen, joka elää niinkuin tämän hetkinen tilanne vaatii. En ymmärrä kuinka se ketään ihmetyttää, onko tarkoitus lasten myötä myös miehen vaihtaa työpaikkaa, jotta pääsee osallistumaan arkeen yhtä paljon? Olisihan se ideaalia, mutta valitettavasti kaikki ei aina mene niin.

Tämä järjestely on nyt meille se toimivin, vaikkei ehkä täydellisin. Elämässä on pakko mennä tilanteen mukaan, eikä jättää tekemisiä välistä siinä pelossa, että joku kategorio sinut tietynlaiseksi perheeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";26747643]No eihän se ole höpölöpöä, jos näin kerran on. Kyllä meillä lapset on ensimmäiset vuodet olleet enempi äidin "vastuulla", ihan käytännön syistä. Mies vuorotöissä, yrittäjä/esimies, joten päivät on pitkiä. Jos toinen on pääsääntöisesti 6 päivänä viikossa, 8-19 töissä, jää se kotielämä pakostakin kotona olijan vastuulle.

Yhdessä ollaan lapset hankittu, kyllä, mutta sopeutettu elämä ja arki meidän aikatauluihin. Se tekeekö se meistä 50- luvun perheen, on jokaisen itsessään päätettävä. Mun mielestä se tekee meistä perheen, joka elää niinkuin tämän hetkinen tilanne vaatii. En ymmärrä kuinka se ketään ihmetyttää, onko tarkoitus lasten myötä myös miehen vaihtaa työpaikkaa, jotta pääsee osallistumaan arkeen yhtä paljon? Olisihan se ideaalia, mutta valitettavasti kaikki ei aina mene niin.

Tämä järjestely on nyt meille se toimivin, vaikkei ehkä täydellisin. Elämässä on pakko mennä tilanteen mukaan, eikä jättää tekemisiä välistä siinä pelossa, että joku kategorio sinut tietynlaiseksi perheeksi.[/QUOTE]

Siis pitääkö oikeasti vääntää rautalangasta? Tietenkin vastuu on sillä toisella, jos toinen ei ole kotona! Mutta se, että oletusarvoisesti "me äidit" huolehditaan 24/7 on ihan typerä ajatus. Meillä mies kävi töissä päivät, jolloin itse huolehdin kaikesta ja illat ja viikonloput ja yöt oli molempien. Toki imetyksen hoidin minä, mutta kun pullokin oli mukana, niin iskäkin hoiti päivällä syötöt ihan siinä missä minäkin. Ja jos yöllä meni hulinaksi, niin valvoi kanssani vuorotellen vaikka kävi töissäkin. Vuorotellen oltiin joskus myös eri huoneissa nukkumassa, ettei kummallekaan kertynyt univelkaa. Huomaatko nyt, mitä tarkoitan? Yhteinen vastuu, yhteinen lapsi!

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";26747664]Siis pitääkö oikeasti vääntää rautalangasta? Tietenkin vastuu on sillä toisella, jos toinen ei ole kotona! Mutta se, että oletusarvoisesti "me äidit" huolehditaan 24/7 on ihan typerä ajatus. Meillä mies kävi töissä päivät, jolloin itse huolehdin kaikesta ja illat ja viikonloput ja yöt oli molempien. Toki imetyksen hoidin minä, mutta kun pullokin oli mukana, niin iskäkin hoiti päivällä syötöt ihan siinä missä minäkin. Ja jos yöllä meni hulinaksi, niin valvoi kanssani vuorotellen vaikka kävi töissäkin. Vuorotellen oltiin joskus myös eri huoneissa nukkumassa, ettei kummallekaan kertynyt univelkaa. Huomaatko nyt, mitä tarkoitan? Yhteinen vastuu, yhteinen lapsi! [/QUOTE]

Ei tarvitse vääntää rautalangasta, mutta tekstissäsi painotat vain sitä, että kun " teillä lapsi opetettiin pullolle, jotta isäkin voi päivisin syöttää menojesi aikana", yms.
Ja että on ihan " höpölöpöä" jos äiti on enempi vastuussa vauvasta.

Eihän se sitä ole, jos kerran asiat näin on. Kyllä meilläkin molemmat lapset ovat syöneet myös pullosta, mutta siitä ei juuri ole hyötyä ollut jos isä on kotona noin tunnin lasten hereillä olo-ajasta.
En nyt osaa kirjoittaa, mitä tässä haen takaa mutta lähinä siis protestoin tapaasi kirjoittaa yleistäen.

 

["mona"]

[QUOTE="vieras";26747664]Siis pitääkö oikeasti vääntää rautalangasta? Tietenkin vastuu on sillä toisella, jos toinen ei ole kotona! Mutta se, että oletusarvoisesti "me äidit" huolehditaan 24/7 on ihan typerä ajatus. Meillä mies kävi töissä päivät, jolloin itse huolehdin kaikesta ja illat ja viikonloput ja yöt oli molempien. Toki imetyksen hoidin minä, mutta kun pullokin oli mukana, niin iskäkin hoiti päivällä syötöt ihan siinä missä minäkin. Ja jos yöllä meni hulinaksi, niin valvoi kanssani vuorotellen vaikka kävi töissäkin. Vuorotellen oltiin joskus myös eri huoneissa nukkumassa, ettei kummallekaan kertynyt univelkaa. Huomaatko nyt, mitä tarkoitan? Yhteinen vastuu, yhteinen lapsi! [/QUOTE]

No melkein kaikilla mun tuntemilla PÄÄvastuu pienimmistä lapsista on äideillä. Kyllä mun mies lapsia hoitaa paljonkin kun on kotona, mutta siis lähinnä leikkii ja viihdyttää. Mun vastuulle jää kaikki muut rutiinit. Oon kyllä yrittänyt niitäkin jakaa, mutta mun mieheltä puuttuu täysin tilanteiden ennakointi ja muutenkaan se ei muista lasten aikatauluja yms.

 

["vieras"]

[QUOTE="mona";26747755] Mun vastuulle jää kaikki muut rutiinit. Oon kyllä yrittänyt niitäkin jakaa, mutta mun mieheltä puuttuu täysin tilanteiden ennakointi ja muutenkaan se ei muista lasten aikatauluja yms.[/QUOTE]

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

 

[Hankalakinkai]

Mua pelotti myös esikoisen kanssa aikoinaan lähteä mihinkään kun hän oli tosiaan ärhäkkäämpi tapaus. Seuraavien kohdalla sitten olen mennyt minne huvittanut ja nyt kesällä kävin opa ihan itsekseni lasten kanssa Turussa keskiaikamarkkinoilla! Anna mennä vaan rennosti. Ihan jokapaikasta pääsee aina lähtemään kotiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="mona";26747755]No melkein kaikilla mun tuntemilla PÄÄvastuu pienimmistä lapsista on äideillä. Kyllä mun mies lapsia hoitaa paljonkin kun on kotona, mutta siis lähinnä leikkii ja viihdyttää. Mun vastuulle jää kaikki muut rutiinit. Oon kyllä yrittänyt niitäkin jakaa, mutta mun mieheltä puuttuu täysin tilanteiden ennakointi ja muutenkaan se ei muista lasten aikatauluja yms.[/QUOTE]
No sitten ollaan ihan eri ihmisten kanssa tekemisissä, meidän ystäväpiirissä se PÄÄvastuu on kyllä molemmilla, jos koko perheen kanssa ollaan reissussa. Ja kotonakin, kun kumpikin vanhemmista on kotona. Ei ole tarvinnut miestä käskeä vaihtamaan vaippaa, laittamaan ruokaa tms, kun tietää kyllä milloin kyseiset asiat meillä tehdään. Miehissäkin on aika suuria eroja näköjään, oman mieheni arvostus mulla aina kyllä nousee näitä sivuja lukiessa

 

[Seitsämänxäiti]

Kyllä tuo minusta hysterian puolelle jkv menee....mistä tiedät kuinka esim. Ravinstolassa menisi jos et kokeile<meillä jätetty suosiolla ravintolassakäynti lapsen kanssa tauolle kun on reilu 1v,eli kun pääsee kimpoilemaan syöttötuolista....vauva helppo seuralainen)

 

[kkkhhh]

Me lähdettiin reissuun 200km päähän vauvan ollessa viikon vanha(anopin luo vauvaa näyttämään). Ollaan reissattu ja kuljettu paljon ja lapsesta, nyt juuri 3 täyttävä, on kasvanut reipas lapsi joka pärjää paikassa kun paikassa. Tietysti missään ördäyspaikoissa ei olla käyty mutta eipä käydä niissä muutenkaan. Neiti vain kysyy aina 'Mihin nyt mennään' ja pyytää päästä ravintolaan Aina tulee kehuja kuinka on reipas tyttö joka osaa käyttäytyä.

 

["satu"]

Meidän pojan huudot ja itkuraivarit ja 20min päikkärit jne. loppui kun saatiin refluksidiagnoosi ja päästiin hoitamaan sitä. Sen jälkeen olen kulkenut vauvan kanssa, sitä ennen en. Samanlainen huutaja oli kuin omasi. Autossa huusi pää punaisena niin kauan, että syliin otti.

 

["kik"]

Jos vauva on selvästi itkuinen, ei pidä makuulla olosta (kaukalo, vaunut) ja on jatkuvasti viihdytettävä, kannattaa selvittää allergioiden mahdollisuus. Myös refluksi voi olla syynä.

Terveen lapsen kanssa kulkeminen on huomattavasti helpompaa.

 

[3 lapsen äiti]

Kai sitä voi liikkua ihan miten itsestä parhaimmalta tuntuu. Lapsetkin ovat erilaisia, toiset tykkäävät reissaamisesta, toiset eivät. Meillä keskimmäinen lapsi oli pienenä tosi vierastava ja leikki-ikäisenäkin ujo. Silloin ei kovin paljon käyty missään, koska vieraat paikat stressasivat lasta. Kaikessa rauhassa odottelin ja nyt lapsi seurallinen ja sosiaalinen, kun sai omaan tahtiin "kypsyä". En näe mitään hyötyä siinä, että vierastavia ja ujoja lapsia tungetaan väkisin uusiin tilanteisiin. Rohkaisulla ja rauhallisuudella pääsee pidemmälle

 

[Khimaira]

Mun mielestä tuo on hysteeristä, mutta jokainen tekee asiat tavallaan. Jos vanhempi ahdistuu, niin kyllä se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Mutta toisaalta, harjoittelemalla ulkona liikkumista ahdistus voi lievittyä kun huomaakin pärjäävänsä. Ja mitä siitä vaikka vauva karjuu ja ihmiset tuijottavat :O Heidän häpeänsä..

 

["vieras"]

[QUOTE="mona";26747755]No melkein kaikilla mun tuntemilla PÄÄvastuu pienimmistä lapsista on äideillä. Kyllä mun mies lapsia hoitaa paljonkin kun on kotona, mutta siis lähinnä leikkii ja viihdyttää. Mun vastuulle jää kaikki muut rutiinit. Oon kyllä yrittänyt niitäkin jakaa, mutta mun mieheltä puuttuu täysin tilanteiden ennakointi ja muutenkaan se ei muista lasten aikatauluja yms.[/QUOTE]

Järkyttävää Minun tuttavapiirissä taas päävastuu on molemmilla, miehen osallistuu todellakin muutenkin kuin leikkimiseen. Ihan samalla tavalla kotona ollessa mies hoitaa ellei enemmänkin kuin äiti Minun ystäväpiirini on suht nuorta joten olisiko sitten ikäkysymyskin, että nuoret miehet osallistuu enemmän.

 

["Hiphei"]

[QUOTE="vieras";26748356]Järkyttävää Minun tuttavapiirissä taas päävastuu on molemmilla, miehen osallistuu todellakin muutenkin kuin leikkimiseen. Ihan samalla tavalla kotona ollessa mies hoitaa ellei enemmänkin kuin äiti Minun ystäväpiirini on suht nuorta joten olisiko sitten ikäkysymyskin, että nuoret miehet osallistuu enemmän.[/QUOTE]

On kyllä kummallista, jos ei aikuinen pysty lapsista huolehtimaan .

 

["vieras"]

Ai, mä aikoinaan kuljin yh;na vauvan kanssa vaikka missä. Junamatkojakin tehtiin jne. Mutta olen sellainen maalaisjärjellä varustettu ( ei ole mikään piikki ap;lle ) ja ei silloin ollut näitä palstojakaan. Mutta ei kannata jäädä liikaa niihin pelkoihin että niistä ei kasva liian suuria mörköjä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26748356]Järkyttävää Minun tuttavapiirissä taas päävastuu on molemmilla, miehen osallistuu todellakin muutenkin kuin leikkimiseen. Ihan samalla tavalla kotona ollessa mies hoitaa ellei enemmänkin kuin äiti Minun ystäväpiirini on suht nuorta joten olisiko sitten ikäkysymyskin, että nuoret miehet osallistuu enemmän.[/QUOTE]

No meillä taas kaikki yli 30-vuotiaita ennen lapsia ja miehet hoitaa todellakin siinä missä naisetkin, eikä vain leikitä Eli ikäkysymystä ennemmin varmaan ihmistyypistä (vastuullisuus, tasa-arvo) kysymys

 

[vastuusta]

Jos nyt lähdetään tänä isiä-äiti-jaotteluun, niin kyllä se vain niin on, että vaikka teoreettinen vastuu kuinka olisi molemmilla tasa-arvoisesti, niin käytännössä langat on sen kotona hoitavan vanhemman käsissä enemmän, ihan sukupuoleen katsomassa. Ja yleensä se on äiti. Työssäkäyvä vanhempi, vaikka olisi kotona ollessaan täysin yhdenvertainen vanhempi sen kotona hoitavan kanssa tai vaikka päävastuussa, menettää kuitenkin yleensä osan lapsen hereilläoloajasta ja jo siitä johtuen hänelle lapsen tulkitseminen on vieraampaa kuin kotona hoitavalle vanhemmalle joka on saanut harjoitella enemmän (yksilölliset erot huomioon ottaen, voihan kotivanhempi olla puusilmä). Se vanhempi, joka pukee lapsen ulos tuplasti useammin, ruokkii hänet tuplasti useammin, nukuttaa hänet tuplasti useammin, lohduttaa häntä tuplasti useammin ja seuraa hänen taitojensa kehittymistä monta tuntia enemmän päivässä on aika loogisesti yleensä paremmin kartalla siitä mitä lapsi osaa ja tarvitsee. Se, joka käyttää lapsen neuvoloissa, hammashoitoloissa sun muissa on niistä asioista vastuussa enemmän kuin se joka ei. Se EI tarkoita etteikö työssäkäyvä vanhempi olisi yhtä arvokas ja taatusti sopiva lapsensa hoitovastuuseen, etteikö monet työssä käyvät vanhemmat kävisi mukana lapsensa neuvolakäynneillä jne., mutta on ihan huuhaata väittää että työssäkäyvä ja kotona lasta hoitava vanhempi (edelleen sukupuoleen katsomatta) olisivat vastaavassa asemassa lapsen hoivaajina ja arjen pyörittäjinä.

Minä hoidan meidän 1-vuotiasta kotona, mies käy töissä. Voin ihan huoletta olla poissa 6-8h (ja varmasti pidempäänkin jos vain imetykselle otetaan jokin korvike) ja mies hoitaa homman siinä missä minäkin, usein kärsivällisemmin ja paremminkin, mutta ei tiedä millaista kakka oli eilen (hänen työpäivänsä aikana) eli kannattaako aamupalaksi antaa marjoja vai banaania, tai missä iässä on seuraava neuvolakäynti, enkä ole ihan varma löytäisikö lapsen kynsisaksia kun ei ole koskaan niitä kynsiä leikannut (pelkäsi leikata vastasyntyneeltä, niin se "ajautui" mun hommaksi). Eikä tarvitsekaan