Ai, minun käsittääkseni tämä ei ole mikään poikien, vaan yleisesti LASTEN ominaisuus. Ja monen tuntemani aikuisenkin, toki vähän erilaisessa muodossa kuin lapsilla.
Voi ei, taas ne autot... Itse kyllä oikeasti inhoan yksityisautoilua ja toivon kyllä, ettei poikani rupea miksikään "autohulluksi", eikä myöskään "sotahulluksi". Siinä on kaksi aika turhaa asiaa maailmassa. Ja minusta autot vaan ovat todella mielenkiinnoton asia. Maailmahan on TÄYNNÄ kaikkea kiinnostavaa, kuulostaa kamalalta, jos poikien mukana pääsee sitten vaan johonkin "autojen maailmaan".
No, ehkä en sitten vaan tajua, mitä kiinnostavaa autoissa on. Tosin ei taida tajuta monimiespuolinen tuttavanikaan. En tunne yhtäkään miestä, joka olisi erityisen kiinnostunut autoista. Mutta ehkä minulla on sitten outo tuttavapiiri...
Hmm, en ainakaan itse tunnista tällaista, että "yhdessä ihastellaan hitaasti maailmaa". Mistä sen repäisit?
Olen pahoillani, mutta tämä kuulostaa todella pahaenteiseltä. "Vaatii henkistä kanttia enemmän", "hankaluuksien kautta"... Eli tarkoitatko, että sinusta poikalapset ovat hankalia ja koettelevat kärsivällisyyttä ja hermoja, ja siitä selviää vain ottamalla koko lapsen jonain haasteena - jossa palkintona odottaa sitten se, että on "selvinnyt" kamalasta lapsesta...?!
Kyseenalaistan myös tuon, että hankaluuksien kautta toinen ihminen tulisi rakkaammaksi. Ei se kyllä taida niinkään olla. Ja vaikka olisikin, niin en kaipaa tässä mainittuja haasteita, vaikeuksia, hankaluuksia ja henkisen kanttini koettelua äärirajoille. Minusta tuo kaikki kuulostaa siltä, että yrität selittää asiat parhain päin ja vakuutella, että kaikkein kamalin lapsi on oikeasti kaikkein ihanin, ja ne lapset taas, joiden kanssa elämä on oikeasti mukavaa, ovat vain tylsiä, koska heidän kanssaan ei ole jatkuvaa henkistä matsia.
