Näin kesällä taas hämmennyn naisten innosta vaihtaa sukunimi häiden jälkeen

[chef]

Ei varmaan tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta, kun tähän voi keksiä paljonkin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Täysi-ikäinenhän voi itse valita, kumman haluaa tai haluaako kumpaakaan, esimerkiksi. Tällä hetkellä noin puolet kansalaisista luopuu ilman mitään ongelmia ainoasta sukunimestään, joten ei luulisi olevan sitten vaikeaa valita kahdesta nimestään toinen ja luopua siitä ylimääräisestä.

Mutta kai me JOKIN sääntö tähänkin tarvittaisiin? Koska aina löytyy niitä, jotka vetää muutoin överiksi. Muutoin käy niin, että jollakulla on sen 10 sukunimeä. Eli pitäisi sitten olla määriteltynä ainakin se, että monestako nimestä se sukunimi voi koostua.

Mutta edelleen, ajatuksen tasolla kiva idea, että molemmat vanhemmat voisivat antaa lapselleen sukunimensä.

 

[Akaatti]

No mutta sepä olisikin pätevää. Lapsi "Tiina Virtanen-Heinonen" kasvaa aikuiseksi ja pitää tiukasti kiinni omasta nimestään, kuetn myös hänen miehensä "Pekka Suominen-Lehtonen".

Heidän lapsensa "Liisa" saakin sitten jo niinkin hienon nimen, kuin "Liisa Virtanen-Heinonen-Suominen-Lehtonen".

Ja arvaa mikä tulisikaan Liisan lapsen nimeksi?

Ajatuksena oikeasti se kuulostaisi kivalta, että lapsi saisi molempien vanhempiensa nimen. Mutta miten se ketju menisi siitä eteenpäin?

Esimerkiksi Espanjassa lapsi saa molempien vanhempiensa sukunimet. Jos isä on vaikkapa Lopez ja äiti Martinez, niin lapsesta tulee Lopez Martinez. Moni tosin käyttää vain ensimmäistä sukunimeä. Ja sitten taas lapsi jos lapsia, niin hänen kohdallaan tuo ensimmäinen sukunimi on se, joka siirtyy lapselle.

Jos siis Lopez Martinez (äiti) ja lapsen isä nimeltä Alvarez Garcia saa lapsen, niin lapsesta tulee Alvarez Lopez.

 

["Kissa"]

Mun mies otti mun nimen. Eikä sitä tarvitse perustella yhtään millään, eihän sitäkään koskaan perustella jos otetaan miehen nimi.

 

[kookosta]

Muista en tiedä, mutta mulle on ollut täysin selvää etten mä aio sukunimeäni vaihtaa. Tykkään siitä paljon ja se on suht harvinainen (alle 200 maailmassa). Tosin mulle oli myös ihan sama millä nimellä mies on naimisiinmenon jälkeen. Mutta miehelle ei ollut ihan sama, vaan hänestä meidän piti olla samalla sukunimellä, joten ollaan siis koko perhe mun sukunimelläni

Tosin mun sukunimelläni on historia siellä, mistä miehenkin suku on kotoisin, joten tavallaan mun sukunimeni on ollut kai miehellekin ihan mieluinen vaihtoehto.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="pollux";26768181]En ole koskaan tuntenut kuuluvani sukuuni, eikä sukunimellä siksi ole ollut niin merkitystä. Otin mielelläni mieheni nimen, hänelle "kuulun" ja hänen kanssaan tahdon olla saman niminenkin. Nyt sitten sukunimellänikin on merkitystä enemmän kuin ennen naimisiinmenoa.[/QUOTE]

Minua vaan kiinnostaisi, miksei tämä sama logiikka toimi toisinpäin. Miksi nainen osoittaa nimenvaihdollaan "kuuluvansa miehelle", mutta mies ei vastaavalla symbolisella eleellä osoita kuuluvansa naiselle? Vai eikö se ole niin tärkeää?

 

[chef]

Esimerkiksi Espanjassa lapsi saa molempien vanhempiensa sukunimet. Jos isä on vaikkapa Lopez ja äiti Martinez, niin lapsesta tulee Lopez Martinez. Moni tosin käyttää vain ensimmäistä sukunimeä. Ja sitten taas lapsi jos lapsia, niin hänen kohdallaan tuo ensimmäinen sukunimi on se, joka siirtyy lapselle.

Jos siis Lopez Martinez (äiti) ja lapsen isä nimeltä Alvarez Garcia saa lapsen, niin lapsesta tulee Alvarez Lopez.

Saako espanjassa kuitenkin sitten päättää sen, että onko se isän vai äidin nimi, joka lapselle ensimmäiseksi sukunimeksi tulee?

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26768307]Mitä mieltä olette muuten, pitäisikö eron tullen nimi muuttaa uudelleen tyttönimeksi? Ja jos eroaa toistamiseen tai useammatta kertaa, pitäisikö aina palata takaisin tyttönimeen? tai miehen siihen alkuperäiseen "poikanimeensä"? En kysy sitä, miten lain mukaan pitää tehdä tai voi tehdä, vaan sitä miten teidän mielestänne olisi fiksua tehdä.[/QUOTE]

Ainakin siinä tilanteessa vaihtaisin takaisin jos avioliitto olisi ollut lyhyt eikä siitä olisi syntynyt lapsia.

 

[Akaatti]

Saako espanjassa kuitenkin sitten päättää sen, että onko se isän vai äidin nimi, joka lapselle ensimmäiseksi sukunimeksi tulee?

Perinteisesti tulee isän sukunimi ensimmäiseksi, mutta moni käyttää myös äitinsä nimeä pelkästään "pääsukunimenä".

 

[Hankalakinkai]

En jaksanut koko ketjua lukea,mutta vastaan kuitenkin. Mä otin myös mieheni nimen ja ihan ouhtaasti sen takia,että oma tyttönimeni oli hankala. Se kuultiin AINA väärin ja 24vuoden aikana jona sitä käytin, sain jos jonkinlaisilla väännöksillä postia yms. Vaikka kyseessä siis nimi,jossa ei vaikeita kirjaimia tms niin silti. Nyt sitten on lyhyt ja ytimekäs nimi. Tosin tämänkin tietty voi kuulla väärin.

Oma veljeni otti avioituessaan vaimonsa nimen samoista syistä kuin minä mieheni. Mun mies olisi ollut valmis ottamaan mun nimen mutta mä vaihdoin mielelläni pois siitä sanahirviöstä.

 

["vieras"]

Esimerkiksi Espanjassa lapsi saa molempien vanhempiensa sukunimet. Jos isä on vaikkapa Lopez ja äiti Martinez, niin lapsesta tulee Lopez Martinez. Moni tosin käyttää vain ensimmäistä sukunimeä. Ja sitten taas lapsi jos lapsia, niin hänen kohdallaan tuo ensimmäinen sukunimi on se, joka siirtyy lapselle.

Jos siis Lopez Martinez (äiti) ja lapsen isä nimeltä Alvarez Garcia saa lapsen, niin lapsesta tulee Alvarez Lopez.

Ja mites se Islannissa menee? Eikö siellä kaikki ole sukunimessä "tyttäriä ja poikia". Meillä jo joku on nimeltään vaikka Pekanpoika, se Pekanpoika ei ole sukunimi. Mutta Pekka-Poika olisi. Sellaisen nimen taustaa en tunne tarkemmin.

 

[evita]

Jos vaikka haluaa, tai kokee sen käytännölliseksi.
Virran vaihtaminen Virtaseksi ei ehkä koettele kaikkien identiteettiä tai vie loitommas omasta suvustaan.

Minulle sukunimi on edelleen vaan lisä etunimeni perässä.

Onko sitten niin, että miehille sukunimi on identiteettikysymys? Eli miesten on saatava identiteettinsä säilyttääkseen pitää nimensä, mutta naisten ei?

 

[Mörköäiti]

Mutta kai me JOKIN sääntö tähänkin tarvittaisiin? Koska aina löytyy niitä, jotka vetää muutoin överiksi. Muutoin käy niin, että jollakulla on sen 10 sukunimeä. Eli pitäisi sitten olla määriteltynä ainakin se, että monestako nimestä se sukunimi voi koostua.

Mutta edelleen, ajatuksen tasolla kiva idea, että molemmat vanhemmat voisivat antaa lapselleen sukunimensä.

Säännön keksiminen tuohon on ehkä yksinkertaisimpia poliittisia päätöksiä, mitä saattaa joutua tekemään. Kuten Akaatti kirjoitti, Espanjassahan vastaava käytäntö on. Siellä on siis onnistuttu kehittämään siihen ihan looginen käytäntö. Mahdollisesti niitä käytäntöjä voisi kehittää muitakin. Tuo ei oikeasti ole yhtään sen monimutkaisempi kuin meidän tämänhetkinenkään käytäntömme, jossa sukunimi määräytyy eri tilanteissa eri tavalla eikä koskaan ole yksiselitteisen looginen.

 

["vieras"]

Perinteisesti tulee isän sukunimi ensimmäiseksi, mutta moni käyttää myös äitinsä nimeä pelkästään "pääsukunimenä".

Senkin voi tietysti ottaa tasa-arvokysymyksenä, jos tahtoo (en tarkoita että sinä ottaisit) tai sitten vain informatiivisesti. Miten menee, jos lapsella ei ole virallisesti isää? Hänelle tulee vain äidin nimi? Voiko se olla sitten huono asia, että nimestä heti näkee, ettei ole isää? Siinä kulttuurissa. Ei varmaan aikuiselle, mutta lapselle.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26768359]Ja mites se Islannissa menee? Eikö siellä kaikki ole sukunimessä "tyttäriä ja poikia". Meillä jo joku on nimeltään vaikka Pekanpoika, se Pekanpoika ei ole sukunimi. Mutta Pekka-Poika olisi. Sellaisen nimen taustaa en tunne tarkemmin.[/QUOTE]

Islannissa sukunimenä on isän etunimi + pojilla -son -loppu, tytöillä isän etunimi + -dottir -loppu.

 

["Jep"]

Otin miehen nimen koska vanha oli juurikin virtanen. Miehen nimisiä on alle 30kpl. Mutta olisin ottanut vaikka miehen nimi olisi ollut virtanen ja oma harvinainen.

 

[Data]

Säännön keksiminen tuohon on ehkä yksinkertaisimpia poliittisia päätöksiä, mitä saattaa joutua tekemään. Kuten Akaatti kirjoitti, Espanjassahan vastaava käytäntö on. Siellä on siis onnistuttu kehittämään siihen ihan looginen käytäntö. Mahdollisesti niitä käytäntöjä voisi kehittää muitakin. Tuo ei oikeasti ole yhtään sen monimutkaisempi kuin meidän tämänhetkinenkään käytäntömme, jossa sukunimi määräytyy eri tilanteissa eri tavalla eikä koskaan ole yksiselitteisen looginen.

Tuossa miehen nimi tulee ensimmäisenä. Voitaisiin tietysti arpoa järjestys tai jopa arpoa kumman nimi otetaan, itse kuitenkin kannatan valinnanvapautta.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26768376]Senkin voi tietysti ottaa tasa-arvokysymyksenä, jos tahtoo (en tarkoita että sinä ottaisit) tai sitten vain informatiivisesti. Miten menee, jos lapsella ei ole virallisesti isää? Hänelle tulee vain äidin nimi? Voiko se olla sitten huono asia, että nimestä heti näkee, ettei ole isää? Siinä kulttuurissa. Ei varmaan aikuiselle, mutta lapselle.[/QUOTE]

Sitä en tiedä miten tuollaisissa tapauksissa menee. Annetaanko vain äidin nimi vai miten toimitaan. Kuitenkin useimmiten käytetään vain yhtä sukunimeä, vaikka sukunimiä toki on useimmilla kaksi kappaletta.

 

["vieras"]

Islannissa sukunimenä on isän etunimi + pojilla -son -loppu, tytöillä isän etunimi + -dottir -loppu.

Entä jos ei ole isää? Siis tunnustettua isää? Saivartelen, tiedän, mutta kiinnostuin tästä

 

["Kissa"]

Minua vaan kiinnostaisi, miksei tämä sama logiikka toimi toisinpäin. Miksi nainen osoittaa nimenvaihdollaan "kuuluvansa miehelle", mutta mies ei vastaavalla symbolisella eleellä osoita kuuluvansa naiselle? Vai eikö se ole niin tärkeää?

Kyllä se samaa tarkoittaa. Miehet vaan useimmiten kuuluvat vain itselleen. Yleensä se riittää naisille. Sehän koetaan normaaliksi, että mies rakastaa vähemmän ja niin se usein myös on.

 

["vieras"]

Tuossa miehen nimi tulee ensimmäisenä. Voitaisiin tietysti arpoa järjestys tai jopa arpoa kumman nimi otetaan, itse kuitenkin kannatan valinnanvapautta.

Nimiarpajaiset! Siitä voisi kehittää juhlan Tai huutoäänestys.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kissa";26768405]Kyllä se samaa tarkoittaa. Miehet vaan useimmiten kuuluvat vain itselleen. Yleensä se riittää naisille. Sehän koetaan normaaliksi, että mies rakastaa vähemmän ja niin se usein myös on.[/QUOTE]

Nyt mentiin kyllä aika syntyihin syviin

 

[nnnn]

Miehet on kuitenkin niin usein liitossa naisen tossun alla, niin tasa-arvon nimissä voi nainen edes nimiasiassa tehdä myönnytyksen.

 

["vieras"]

Me ei olla naimisissa, tuskin koskaan mennäänkään mutta ainakaan nykyisen miehen sukunimeä en itselleni ottaisi. Ei mua häiritse että olen ns. eri kastia kuin muu perhe, miehellä kuitenkin harvinainen sukunimi niin ihan kiva lapsille että heillä on se myös.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26768403]Entä jos ei ole isää? Siis tunnustettua isää? Saivartelen, tiedän, mutta kiinnostuin tästä [/QUOTE]

Tuota en osaa sanoa miten sitten tehdään asian kanssa.

 

[lucifer]

minä olen poikkeus kavereissamme koska olen ainut joka on ottanut miehen sukunimen, muista vuoden sisään naimisiin menneistä 5 parista mies on ottanut vaimonsa sukunimen.

ja sitten se syy miksi vaihdoin oman harvinaisemman nimeni on yksin kertaisesti se että en halunnut jatkaa isäni sukua nimen muodossa, toisekseen olen sen verran perinteinen tässä asiassa.