Miksi ystäväni ei halua tavata ollenkaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hömppäliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hömppäliina

Vieras
...kun joudun ottaa lapset mukaan? Ehdottaa treffejä mutta kun nyt sattumoisin lapset ovat minulla kanssani ja isi työmatkalla enkä voikaan kaffetella/lenkkeillä/istuskella ilman lapsia niin sitten ei halua nähdä ollenkaan? Tuntuu pahalta kun ei kyse mistään baari-illasta vaan vaikka kaffekupillisesta ja olisi ollut niin kiva nähdä ja rupatella!
 
No jos sun kanssa keskustelusta ei tule silloin mitään kun sun lapset häärää ympärillä, tuhoaa ympäristöä, on vaarassa ja vie sekä sinun että ystäväsi huomion? Jos ystäväsi ei ole kiinnostunut lapsistasi vaan sinusta?
 
Olen pahoillani, mutta ymmärrän ystävääsi.

Kaverin kanssa kaffettelu ja rupattelu on yleensä mukavampaa ilman lapsia. Ja jos ystäväsi lapset eivät olisi mukana/jos hänellä ei ole lapsia, niin ymmärrän kyllä täysin.

Tapaamisten luonne on ihan erilainen kun lapset on messissä.
 
[QUOTE="hmh";26801202]No jos sun kanssa keskustelusta ei tule silloin mitään kun sun lapset häärää ympärillä, tuhoaa ympäristöä, on vaarassa ja vie sekä sinun että ystäväsi huomion? Jos ystäväsi ei ole kiinnostunut lapsistasi vaan sinusta?[/QUOTE]

Tiedän, ei ole sama, mutta nyt en pysty näkemään sitten ollenkaan. Niin tuntuuhan se sitten pahalta. Koska ystäväni on mulle tärkeä ja olisin halunnut tavata kun hän on sitten puolestaan matkoilla kun mieheni palaa.
 
No eikö se ole selvää, että haluaa nähdä sinua, eikä lapsia? Kaikki eivät jaksa ympärillä hyöriviä lapsia, varsinkin jos ovat sellaisia, jotka koko ajan vaativat huomiota. Minulla on yksi kaveri, jota suostun näkemään vain jos on liikkeellä yksin, hänellä on nimittäin todella huomiohakuiset lapset. Jos hänen kanssaan yrittää kahvitella ja lapset ovat paikalla, se menee sellaiseksi että minä istun yksin kahvipöydässä ja kaveri on koko ajan selvittämässä jotain kriisiä. Ja heti kun hän tuolille istahtaa, niin alkaa "äiti äiti äiti" -vinkuna. Ihan sama näenkö häntä vai en, kun ei kahta sanaa saa vaihdettua...
 
Olen pahoillani, mutta ymmärrän ystävääsi.

Kaverin kanssa kaffettelu ja rupattelu on yleensä mukavampaa ilman lapsia. Ja jos ystäväsi lapset eivät olisi mukana/jos hänellä ei ole lapsia, niin ymmärrän kyllä täysin.

Tapaamisten luonne on ihan erilainen kun lapset on messissä.

Ja siis tiedän. Minäkin tapaisin niin paljon mieluummin kahden kesken. Menee vaan sitten pitkän ajan päähän tuo tapaaminen. Ystävällä on teini-ikäiset lapset.
 
Se ei tykkää sun lapsista, syystä tai toisesta.
Mäkin haluaisin nähdä yhtä mun kaveria ees joskus ilman sen lasta, mutta aina se pitää joka paikkaan otta mukaan. Se kun vielä sattuu olemaan mun kummilapsi... ja mä en pidä siitä ollenkaan.
 
Ja siis aina oikeestaan näemme ilman lapsia, koska lenkkeillään ja jumppaillaan ja kaffetellaan, mutta nyt mennyt aikaa lomien yms. takia muutama kuukausi ja olis ollut niin kiva ylipäätään nähdä. Paha mieli. Eipä voi mitään jos yhden kerran nuo lapset mukana ois olleet
 
Ja olkoon vaik ei pitäisi et lapset mukana mutta olisi ollut niin kiva edes vähän nähdä, oon sen hälle sanonutkin mutta tuli tunne että ei se MINUN näkeminen oo se tärekee vaan se et ainoostaan tehdään jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppäliina;26801409:
Ja olkoon vaik ei pitäisi et lapset mukana mutta olisi ollut niin kiva edes vähän nähdä, oon sen hälle sanonutkin mutta tuli tunne että ei se MINUN näkeminen oo se tärekee vaan se et ainoostaan tehdään jotain.

Oletettavasti tilanne valitettavasti on se, että SINUN näkeminen ei onnistu sillon kun sulla on lapset mukana, kun koko sun huomio on niissä ja niiden valvomisessa, komentamisessa, niille juttelussa, ottaako ne nyt mehua, älkää sitä, älkää tätä, kerroppas PerttiJemina tädille missä olit tänään, no kerropa nyt, älä koske siihen, niin AnttiJasmiina, käypä näyttämässä tädille sitä uutta lelua käyppä niin äiti saa laitettua kahvit pöytään, niin, kerropa VilleElviira nyt tädille montako hammasta sulla on nyt lähteny, älä ota vielä, istu alas, nyt nätisti!

Tunnen monia naisia jotka on just tuollaisia. Yksikään heistä ei mielestään ole yhtään tuollainen. En ole kiinnostunut tapaamaan heitä kun lapset on paikalla.
 
No tavallaan totta vaikka mun huomio ei ole kyllä ihan tuolla tasolla, siis lapset on sen verran isoja että voivat leikkiä keskenään/muiden kanssa kun valitsee paikan oikein. En ajatellutkaan mitään kahvilaa. Mut näin se sitten menee kait...
 
Tulee myös mieleen, että jos vanhempana olemisessasi on nimenomaan jotain sellaista, joka ärsyttää tai haittaa suunnattomasti ystävääsi.

Jos hän on pakosta lapseton eikä ylipäänsä halua nähdä lapsia? Tai jos tapasi olla lasten kanssa on kenkku hänen katsella koska esim. lässytät, tai olet puolueellinen, tai epäjohdonmukainen, liian lepsu tai liian ankara tai jotain muuta...??
 
Voi hitsi, ymmärrän et haluaisit tavata ystävää, mutta nousee aurinko huomennakin, vaikka tapaamiseen menis vielä aikaa. Viesteistäsi välittyy aikamoinen loukkaantuminen ja marttyyri asenne, mikä ei kuulosta kivalta. Sulla paha mieli, kun ystävä ei ymmärrä toimia sun haluamisen mukaan? Eikä ystävä ymmärrä, että voisi asettua sun vuoksi itselleen hieman epämukavaan tilanteeseen? Eikö olisikin kiva tavata ystävää niin, ettei kummallakaan ole epämieluisa tilanne, eli sitten kun aikataulut sopii yhteen niin että pääset tapaamaan ilman lapsia?
 
Näinhän se on tehtävä. Joo olen vähän marttyyri kun oon odottanut hänen näkemistä ja kiireitä ollut puolin ja toisin ja hällä myös edessä...ei auta kuin odottaa. Hänellä on teini-ikäiset lapset siis ei kärsi lapsista työskenteleekin niiden parissa :)
 
Vaikka lapset eivät veisikään sun koko huomiotasi, niin lasten kuullen kuitenkin pitää aina miettiä, mitä puhuu ja mitä ei. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi puhua mitään K-18 -juttuja vaan että kaikkia asoitaan nyt ei vaan halua lasten korville.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppäliina;26801773:
Totta, mutta kun tämä tarkoittaa sitä ettei nähdä sit ollenkaan niin tuntuu suruselta :( kaipaan häntä

Järjestät lapset leikkimään kavereiden luokse tai jonkun hoitamaan lapsia teille siksi aikaa kun menet tapaamaan ystävää? Jos kaipuu kova, niin koitat järjestää itsellesi mahdollisuuden tapaamiseen, mutta myös ystävää ajatellen, eikä syyllistäen ystävää siitä ettei halua sun lapsia siihen mukaan pyörimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppäliina;26801773:
Totta, mutta kun tämä tarkoittaa sitä ettei nähdä sit ollenkaan niin tuntuu suruselta :( kaipaan häntä
Skype webbikameroineen auki, kun sun lapset on menneet nukkumaan. Näette toisenne ja voitte jutella mitä haluatte. Tapaatte sitten kaksisteen, kun se kummallekin sopii. Aikuinen ihminen kyllä pärjää muutaman kuukauden ilman kaverin tapaamistakin. Suurin osa pärjää paljon pidempäänkin.
 
Voi ääh, kurjaahan se on mutta mullakin oli aikanaan eräs ystävä joka AINA halus nähdä lasten kanssa. Ja se oli sitten sellasta sähläämistä ja söhläämistä, lapset kun roikkuivat äidissään joka hetki ja aina tuli joku juttu joka keskeytti keskustelun. Ja ei siinä mitään, niinhän se menee lasten kanssa...mutta ei me sitten juuri koskaan mitään puhuttukaan, muuta. Ja kun nähtiin kerran ilman lapsia niin siellä jo isäntä tunnin päästä soitteli, että nyt rouva kotiin....
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä