Mies lähti? Mielipiteitä kaipaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex-vaimoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja eräs vaan;26797895:
Kun luin tämän tekstin, tajusin, että meillä asuu juuri tuonlainen mies.

jaksamisia sinullekin! Meillä on aika tunnekylmää. Minä pidän halaamisesta, koskettelusta, kädestä kiinni pitämisestä, vierekkäin istumisesta, suutelemisesta, tanssimisesta. Mieheni ei pidä mistään noista. Minua ei jaksa kiinnostaa seksi enää koska tarvitsen edellämainittuja asioita tunteakseni läheisyyttä ja intohimoa. Seksi ilman tunteita on hyödytöntä. Olen sidoksissa mieheen yhteisen talon ja lasten kautta. Ja olen liian epävarma ja laiska erotakseni. Mutta tympii kun parhaat vuoteni menevät hukkaan.
Ymmärrän ap:ta ettei ole helppo erota vaikka mies olisi minkälainen kamaluus hyvänsä. Toivon että hän Joskus löytää rohkeuden jättää miehensä ja saisi vielä elää tasavertaisessa suhteessa ja nauttia rakkaudesta :)
 
Riittääköhän että kysyttäessä vastaan miehelle missä ollaan, vai pitääkö raportoida matkan varrelta. Äitini tietää matkasuunnitelman.

Oon tosi tyytyväinen, että lapsilla ainakin oli mukava päivä. Ja olihan mullakin. Niin mukava kuin tässä tilanteessa voi olla.

ap

Riittää, että kysyttäessä vastaat lyhyesti missä olette. Mitään raporttia ei hänelle vapaaehtoisesti kannata antaa. Mukava kuulla, että teillä oli kiva päivä. Ja ihanaa reissua, kaikesta huolimatta! Hyvin se menee.
 
[QUOTE="äiti";26800741]Voisko mies ottaa ne lapset kun näyttää ettet sä päsrjää niiden kanssa?[/QUOTE]

Ja sinä taas olet samaa ihmistyyppiä kun tämän tallotun ihmisraukan mies. Häpeä! Eihän sellaselle miehelle lapsiakaan voi antaa, alkaa kiusaamaan niitä seuraavaksi.
 
Mies ei voi käyttää tuota että sinä otit lapset ja lähdit. Teillä oli suunnitelmat joista yhtäkkiä mies lähti, ja sinä jatkoit niitä lasten odottamia suunnitelmia.

En mä lähtisi salailemaan olinpaikkaa; jos mies kysyy, vastaat, etkä tietenkään kehota lapsia valehtelemaan. Mutta jos ei kysy, ei tarvitse spontaanisti sinun kertoakaan.

Tsemppiä! Joko mies lukee ilmestyskirjaansa ja tekee jotain muutoksia ajatusmaailmassaan - jos pystyy siihen. Tai sitten te eroatte, mikä ehkä ei ole mitenkään paha juttu sekään.
 
Vau. Hienoa että lähdit reissuun! Olin niin varma että tää menee niin että sä jäät kotiin kyhjöttämään ja rukoilemaan miestä palaamaan. Mutta oikeesti upeeta että sait selkärankaa kerättyä tuohon :) Nyt kun vielä saisit päätettyä erosta koska tuskin mies tulee muuttumaan..
Mukavaa reissua teille äläkä liikaa vaivaa päätäsi miehen oikuilla!
 
Olo on jotenkin epätodellinen, eikä itketä enää.

Tämä kuulostaa siltä, että olet menossa oikeaan suuntaan ja tekemässä oikeaa ratkaisua. Asiat menee parempaan suuntaan sun elämässäsi. Toivon, että pian sulla on kaikki jopa hyvin.

Nuo sanat sopisivat täydellisesti kuvaamaan sitä fiilistä, mikä mulla oli, kun olin viimein tehnyt yhden vaikean eropäätöksen elämässäni. Se ei ollut avioero, mutta ei silti mikään helppokaan kokemus.


Ei muuta kun tsemppiä kovasti sulle ap! Pysy lujana! Ei mitään raportointeja miehelle, mihin aiotte mennä jne. mutta vastaa lyhyesti ja asiallisesti jos hän tiedustelee sulta, missä olette. Ei mies voi sua mistään kaappaamisesta syytellä, jos olet yksinäsi lähtenyt matkalle, jota olette yhdessä suunnitelleet, mutta jolle mies ei sitten lapsellisen temppuilunsa vuoksi itse lähtenyt. Eihän mikään laki voi vaatia sinua perumaan lomasuunnitelmaasi tuollaisen lapsellisen äijän takia.

Toivon koko sydämestäsi, että lapsilla olisi hyvä loma ja että sinäkin pystyisit nauttimaan siitä niin paljon kun näissä olosuhteissa nyt vaan voi! Ja muista, miehesi menettää paljon enemmän kuin sinä, jos eroatte.
 
No niin. Reissussa ollaam, vaikka alku ei mennytkkään niinkuin olin suunnitellut. Mies soitti lapsille ja minä (tyhmä!) aloin jutella miehen kanssa. Eihän siitä mitään hyvää seurannut. Mies huusi mulle kuinka on törkeää syyllistää häntä kertomalla että hänen toimintansa tuntuu julmalta ja satuttaa mua. Se on kuulemme riidanhaastoa. Nyt se olenkin minä jonka vuoksi yhteiset suunnitelmat eivät toteudu, koska mieshän oli ilmoittanut että voisikin reissuun lähteä, jos käyttäydyn kunnolla.
Pysyin rauhallisena lähes koko ajan, kunnes lopulta en saanut pidäteltyä itkua. Mies huusi ettei hänellä ole mitään anteeksipyydettävää jne. Lopulta päätin puhelun siihen, että mun täytyy huolehtia lapsisita, enkä voi puhua enää.

Lähdimme sitten ajamaan suorempaa ja lyhyempää reittiä kohti ystäväni häitä. Yövymme puolessa välissä 2 yötä. Mies oli ärtynyt kun en lähtenyt ajamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen vanhempiensa asuinpaikan kautta.

Matka sujui hyvin ja kävin lasten kanssa uimassa. Nukkuvat tuossa vieressä. Nuorempi ikävöi isää.

Mulle ei ole ollenkaan selvää mitä tulen jatkossa tekemään. Ajatukset ihan sekaisin.

ap
 
Kipaisepa vielä jossain vaiheessa kirjaston kautta ja lainaa kirja nimeltä "Prinsessa joka uskoi satuihin". Sen luettuani minä ymmärsin paremmin oman elämäni solmuja, ja pystyin ottamaan oman elämäni uudelleen hallintaani vuosien onnettoman parisuhteen jälkeen ja uskalsin erota alkoholistimiehestäni. Ehkä tuosta kirjasta olisi sullekin apua.
 
Hienoa että lähdit reissuun!

Tsemppiä sulle!

Tiedän mite vaikeita aikoja elät. Itse muutin kesäkuun alussa omaan vuokraläävään. Sinne jäi omakotitalo, piha, kotieläimet, sisustamani koti ja kaikki. Pelotti tuleva ja en tiennyt pystynkö siihen.

Päivä kerrallaan. Asia kerrallaan. Avioerohakemus. Kelaan miljoona hakemusta. Vuokra-asunto. Lastenvalvojan aika. Muuttoauto. Ositus. Oma pankkitili. Osoitteen vaihdos. Sähkösopimus. Netti. Oma elämä, missä kukaan ei määrää eikä loukkaa eikä pistä alas.

Lapset ja mä ollaan onnellisempia kuin pitkään aikaan. Ei mitään kireyttä kotona, ei ilmapiirin vaikeutta. Kaikki ok. Jos jonkun pitää imuroida ja tiskata, se olen minä. En enää odota toiselta mitään.

Olen ylpeä itsestäni. Mä ansaitsen rauhallisen, mukavan kodin.

Säkin pystyt siihen. kun vain uskot siihen.
 
Sinähän olet aikamoinen, jos et miehesi pyykkejä pese muun pyykin mukana. Ihan tahallas pyydät verta nenästäs. Aattelepas asiaa toiste päin.
Jos nyt eroot, oot luuseri. Teidän pitää istua alas, kun/jos miehes palaa, ja puhua kaikki pahki. Oot kaiketi huomannut, tältä palstaltakin, ettei eronneen naisen osa ole ruusuilla tanssimista!
Menet lasten kanssa suunnittellulle reissulle ja sillä sipuli. Tanssit häät ja tapaat muita ihmisiä.
 
Meillä oli paljolti samanlaista, sillä erotuksella, että mies ei tehnyt juuri mitään, ei ollut koskaan lasten kanssa, ei pessyt edes omia pyykkejään, jättäytyi työttömäksi jne. Hän suuttui täysin epäloogisuuksista syyttäen sitten minua aina kaikesta. Hän oli mustasukkainen. Hän katoili päiviksi. Hän ei sietänyt itkua. Häntä ei voinut lepyttää mitenkään, mutta pakko oli yrittää lepytellä.
Viimein sain revittyä meidät irti hänestä. Siitä on reilu vuosi. Nyt, kun luin kirjoituksesi, minusta tuntuu täysin järjenvastaiselta, että kukaan suostuu tuollaiseen kynnysmattoiluun, vaikka tiedän, että itse kestin ja nielin aivan järkyttäviä asioita saamatta itse yhtään mitään ja lasten kärsiessä tilanteesta. Tiedän, miten ristiriitaiset tunteet sinulla on. Tiedän, miten haluaisit miehen ymmärtävän, käsittävän, pystyvän asettumaan sinun asemaasi edes hetkeksi. Tiedän, miten haluaisit kaiken voivan olla hyvin. MUTTA tiedätkö, että on hyvin todennäköistä, ettei miehesi tule koskaan käsittämään asioita sinun kannaltasi. Hän tulee aina ajattelemaan toisin, hän tulee aina syyllistämään sinua, hän vain näkee ja ymmärtää asiat eri tavalla - tahallaan tai tahattomasti - kuin sinä. Sinä olet jo yrittänyt aivan tarpeeksi. Nyt sinä lopetat itsesi unohtamisen ja ajattelet, mitä sinä tarvitset. Kun pidät huolta itsestäsi, myös lapsesi voivat paremmin. Sinä et voi tuollaisessa suhteessa hyvin, suhteessa, jossa joudut olemaan varpaisillasi ja jossa sinua kohdellaan huonosti.

Kunpa voisit nyt vain unohtaa miehesi ja pelkosi siitä, mitä mies voi tehdä tai mitä voi käyttää sinua vastaan. Tiedän kuitenkin, ettei se ole mahdollista, mutta yritä edes. Katso iloisia lapsiasi, ole onnellinen ystävästäsi ja häistä. Keskity siihen, mistä sinä saat iloa ja voimia. Anna läheisyyttä ja rakkautta lapsillesi. Äläkä puhu miehen kanssa. Tässä tulehtuneessa tilanteessa siitä ei vain tule mitään. Sinä toivot, että "tämä" on se puhelu, joka muuttaa kaiken taas hyväksi, mutta ei sellaista ole nyt tulossa. Suojelet itseäsi, kun et juuri nyt avaa haavoja. Mitä pitempään pystyt olemaan kommunikoimatta miehen kanssa, sitä helpommalta sinusta tuntuu, tosin kauan se kestää. Uskon kuitenkin, että kauan kestää myös se, että mies alkaisi kohdella sinua paremmin.

Tsemppiä ja iso voimahalaus! Koita jaksella!
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Hyvä kun lähdit reissuun! :) Kun palaat reissusta, mieti millaista se oli, siis sinä ja lapset. Vain te, ei miestä. Jos todella itsekkin nautit reissusta ja lapsesi kanssa ja kotiin palu tuntuu ankealta niin ymmärtäisitpä ottaa sen eron. Viestiesi perusteilla mies ei tahdo jatkaa suhdettanne, tai sitten hän on narsisti joka tietää että saa alistettua sut aina ja kun tahtoo. Olisi varmasti helpompi jos ottaisit sen eron, kun että miehesi ottaa sen kylmänviileesti.

Valitettavasti miehesi on onnistunut alistamaan sinua niin pohjalle, että et enää kunnioita itseäsi tai omia tunteitasi. Mieti, sinulla on tasan YKSI elämä. Voit elää sen tuossa suhteessa ja katua, tai lopettaa sen ja löytää jotain ihanaa. :) Mietippä, tälläkin hetkellä voisit olla miehen kanssa, joka oikeasti rakastaa sinua. Hän halaa sua ilman että pyydät, antaa läheisyyttä. Jos on paha mieli, haluaa auttaa ja tukea. Kohtelee sinua niinkuin kuuluisikin.

Että herää nyt hyvä nainen! Kyllä mä ymmärrän että vaikee se vaan luopua kaikesta ja helppo se on muiden sanoa aina "jätä se", mutta varmasti alussa olisi hankalaa mutta tuskin pidemmällä tähtäimellä katuisit. Mutta jos oikeasti olet omaksunut että sulla ei ole mitään väliä, niin kumminkin välität lapsistas. Toki sitä voi uskotella että ei ne lapset ymmärrä, kyllä ne vaan niin tekee. Pahimmassa tapauksessa teijän lapset hyväksyy tuollaisen tavan kohdella/tulla kohdelluksi/ muita ihmisiä. Ja siinä tapauksessa he eivät todellakaan ymmärrä mitä pahaa siinä on.

Yrittäisit muistaa että säkin oot vaan ihminen, vaikka ootkin äiti, vaimo, tytär ymsyms rajat on sullakin ja kaikkea ei tarvi kestää. Ei edes lasten takia. Ja tässä tilanteessa lapsille oisi paljon parempi jos eroatte miehen kanssa ja mies voi sitten tavata lapsia. Koska tällä menolla ap sun miehes saa sut oikeesti niin sairaaksi että sulta voidaan viedäkkin ne lapset pois koska olet niin henkisesti sairas! Minusta ainakin tuon kaiken jälkeen ois niin väärin että mies onnistuis vielä lapsetkin saamaan itselleen.

Anteeksi pitkä teksti, mutta oon nyt eilisestä asti seurannu ja nyt päätin kommentoida.. Ota ero, näe ittes uutena ja onnellisena ihmisenä ja anna lapsille kans turvallinen ja hyvä tulevaisuus! Onnea ja haleja sulle! :)
 
Hienoa, että lähditte reissuun. Nyt kasvatat sitä selkärankaasi vielä pikkuhiljaa, etkä enää matele miehesi edessä. Te olette tasavertaisia aikuisia, joiden pitää tehdä kompromisseja ja ymmärtää toisianne. Sun ei pidä joutua anelemaan ja itkemään joka kerta. Sano sille miehellesi, että sillä on ongelma sen suuttumisensa kanssa ja sen pitää löytää keinot hallita sitä ja pärjätä sen kanssa, ilman että sä joudut olemaan varpaillasi aina. Sulla on oikeus mielipiteisiin, sulla on sananvapaus, eikä sun pidä joutua varomaan sanojasi sun kumppanisi kanssa. Kun se sanoo sulle noin, että "sun pitää käyttäytyä" jne, niin sano, että niin pitää sunkin s**tana!
 
Mietin jo kuinka toivotonta tämä oli mutta tsemppihalaus ap:lle, että lähdit muksujen kanssa kaikesta huolimatta reissuun :)

Nauttikaa ajastanne ja tällä lomalla on hyvä miettiä, mikä on sinulle ja lapsille hyväksi. Miehesi käytös ei ole tervettä, eikä sinulla ole mitään syytä leperrellä hänelle ja olla se, joka sovintoa aina tekee.
 
No niin. Reissussa ollaam, vaikka alku ei mennytkkään niinkuin olin suunnitellut. Mies soitti lapsille ja minä (tyhmä!) aloin jutella miehen kanssa. Eihän siitä mitään hyvää seurannut. Mies huusi mulle kuinka on törkeää syyllistää häntä kertomalla että hänen toimintansa tuntuu julmalta ja satuttaa mua. Se on kuulemme riidanhaastoa. Nyt se olenkin minä jonka vuoksi yhteiset suunnitelmat eivät toteudu, koska mieshän oli ilmoittanut että voisikin reissuun lähteä, jos käyttäydyn kunnolla.
Pysyin rauhallisena lähes koko ajan, kunnes lopulta en saanut pidäteltyä itkua. Mies huusi ettei hänellä ole mitään anteeksipyydettävää jne. Lopulta päätin puhelun siihen, että mun täytyy huolehtia lapsisita, enkä voi puhua enää.

Lähdimme sitten ajamaan suorempaa ja lyhyempää reittiä kohti ystäväni häitä. Yövymme puolessa välissä 2 yötä. Mies oli ärtynyt kun en lähtenyt ajamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen vanhempiensa asuinpaikan kautta.

Matka sujui hyvin ja kävin lasten kanssa uimassa. Nukkuvat tuossa vieressä. Nuorempi ikävöi isää.

Mulle ei ole ollenkaan selvää mitä tulen jatkossa tekemään. Ajatukset ihan sekaisin.

ap

Ei kun jämäkämpää otetta vain miehen kanssa. Tuossa tilanteessa, missä puhuit miehesi kanssa puhelimessa :"Mies huusi mulle kuinka on törkeää syyllistää häntä kertomalla että hänen toimintansa tuntuu julmalta ja satuttaa mua." Heti kun tuommoinen huuto alkaa, olisit sanonut vaan, ettet suostu kuuntelemaan huutoa, ja että ukolla on syytä miettiä omaa käytöstään. Sitten puhelin kiinni. Siis et anna sen jatkaa jos aloittaa tuon.
 
Hienoa AP :) Toivottavasti reissu jatkuu yhtä hyvin!

Niin kun joku edellinen tossa sanoikin, seuraavan kerran kun mies alkaa huutaa ja haukkua sun käytöstä, sanot vaan kylmän rauhallisesti että hyvää käytöstä edellytetään myös mieheltä ja huutaminen ei sitä ole ja puhelin kiinni. Viestillä voit sit ilmoittaa olinpaikan, jos sitä ei puhelussa ehtinyt selvitä, mutta pidä vaan pintas, että et vaan juttele sen kanssa silloin kun se yrittää alistaa sua.
 

Yhteistyössä