Varatuomarin tittelillä kotiäitinä viimeiset 5 vuotta

["vieras"]

Tuli mieleen vastikään MeNaisissa olleesta artikkelista (jossa korkeakoulututkinnon omaava nainen oli jäänyt kotiäidiksi), että onko se nyt niin järkyttävää, jos korkeasti koulutettu nainen hoitaa lapsiaan kotona? Jos ajatellaan, että saa lapset lyhyellä aikavälillä ja hoitaa heitä esimerkiksi niin kauan, että nuorimmainen on 3-vuotias, kotonaolovuosia kertyy helposti useita.

Miten se koulutus ylipäätään liittyy siihen, kuinka "hyväksyttävää" on jäädä hoitamaan lapsia kotiin?

Tosin itselläni tarkoituksena palata työelämään, siitä en tiedä, aikovatko nämä muut naiset jäädä kokonaan kotiin. Miksi pitäisi ajatella, että se koulutus menee hukkaan kotona ollessa - onhan lasten kanssa oleminenkin arvokasta. Ihan kiinni jokaisesta henkilöstä itsestään. Miksi kaikesta pitää tehdä kauhea haloo?!

VT

 

["vieras"]

Kun yhteiskunta on maksanut opiskelun, voidaan odottaa myös työpanosta...

 

[astrolabe]

No voiko varatuomari käyttää ammattitaitoaan kotona? Hyödyntäen yhteiskuntaa tuomalla veroeuroja kunnan ja valtion kirstuihin ja palvellen lakia? Utilitaristisin perustein ajatellen koulutus ei tule parhain tavoin hyödynnetyksi kotiäitinä. Arvovalintoja toki maailmaan mahtuu. Palsta on jo opettanut minut pitämään suuni (ja sormeni) supussa sen osalta mitä voisi velvollisuuksiksi ihminen ajatella omalta osaltaan.

 

["olivia"]

Mulle tuli mieleen työnantaja. Työnantaja on palkannut ihmisen hoitamaan tiettyjä töitä ja sitten työntekijä ottaakin viiden vuoden paussin tehtävistään. Mitä muut mieltä?

 

["Nitta"]

Tuossakin on aste-eroja.

(Perinteisemmässä etelä-) Saksassa vaihdossa ollessani törmäsin kummalliseen oletukseen, että naiset käyvät yliopistossa, jotta voivat nostaa "arvoaan" naimamarkkinoilla tutkinnolla + tietysti bongata sen miehensä sieltä. Naimisiin menon jälkeen sitten jokainen kotirouvaksi ilman mitään aietta palata palkkatyöhön missään kohtaa.

Jos nyt joku on sitten kotiäitinä hetken tai toisen vaikka sitten korkeakoulututkinnon kera, ei kai se ole sen kielletympää kuin alemmalla tutkinnolla tai tutkinnotta?

Ja juu, en ole itse jäänyt kotiin, vaan hoidin lapset kotona 1-vuotiaiksi, jonka jälkeen menin töihin. Ja lapset olivat lyhyttä päivää päiviksessä syystä, että miehen kanssa tehtiin ns. normipäivää, mutta eri aikoina, joka mahdollisti tuon. Ja muut selitykset tähän päälle

 

["noo"]

Onhan se vähän tutkinnon haaskaamista. Päivitätkö koko ajan alasi tietoutta?

 

["vieras"]

[QUOTE="Nitta";26916759]Tuossakin on aste-eroja.

(Perinteisemmässä etelä-) Saksassa vaihdossa ollessani törmäsin kummalliseen oletukseen, että naiset käyvät yliopistossa, jotta voivat nostaa "arvoaan" naimamarkkinoilla tutkinnolla + tietysti bongata sen miehensä sieltä. Naimisiin menon jälkeen sitten jokainen kotirouvaksi ilman mitään aietta palata palkkatyöhön missään kohtaa.

Jos nyt joku on sitten kotiäitinä hetken tai toisen vaikka sitten korkeakoulututkinnon kera, ei kai se ole sen kielletympää kuin alemmalla tutkinnolla tai tutkinnotta?

Ja juu, en ole itse jäänyt kotiin, vaan hoidin lapset kotona 1-vuotiaiksi, jonka jälkeen menin töihin. Ja lapset olivat lyhyttä päivää päiviksessä syystä, että miehen kanssa tehtiin ns. normipäivää, mutta eri aikoina, joka mahdollisti tuon. Ja muut selitykset

tähän päälle [/QUOTE]

Saksa on eri asia kuin Suomi; siellä ei yhteiskunta kustanna yliopisto-opintoja.

 

[En hyväksy]

Jos meinaa olla vuosia kotona, niin kannattaisi tehdä se jo ennen opiskelua jos suinkin mahdollista. Silloin koulutus on ajan tasalla (eli opiskelee vasta kun on oikeasti menossa töihin) ja mahdollisesti ehtii vielä muuttaa urasuunnitelmia. Vuosien koulutus ja sen jälkeen kotiäidiksi... no, henkkoht tasolla en sitä oikein hyväksy, koska siinä on viety koulupaikka joltakin joka olisi halunnut koulutusta käyttääkin, tuhlattu yhteiskunnan varoja ja (minun mielestäni) huijattu vielä työnantajaakin. Kotiäitinä kun voi olla vaikka pk-pohjalta, eikä niin että on ensin tuhlattu se 50-100 tonnia yhteiskunnan rahoja ihan turhaan koulutukseen joka on töihin palatessa jo vanhentunut.

 

["vieras"]

[QUOTE="Nitta";26916759]Tuossakin on aste-eroja.

(Perinteisemmässä etelä-) Saksassa vaihdossa ollessani törmäsin kummalliseen oletukseen, että naiset käyvät yliopistossa, jotta voivat nostaa "arvoaan" naimamarkkinoilla tutkinnolla + tietysti bongata sen miehensä sieltä. Naimisiin menon jälkeen sitten jokainen kotirouvaksi ilman mitään aietta palata palkkatyöhön missään kohtaa.

Jos nyt joku on sitten kotiäitinä hetken tai toisen vaikka sitten korkeakoulututkinnon kera, ei kai se ole sen kielletympää kuin alemmalla tutkinnolla tai tutkinnotta?

Ja juu, en ole itse jäänyt kotiin, vaan hoidin lapset kotona 1-vuotiaiksi, jonka jälkeen menin töihin. Ja lapset olivat lyhyttä päivää päiviksessä syystä, että miehen kanssa tehtiin ns. normipäivää, mutta eri aikoina, joka mahdollisti tuon. Ja muut selitykset tähän päälle [/QUOTE]


Useissa maissa Saksan lisäksi on käytäntö, että tytöt yrittävät kaikkensa päästäkseen 'hyviin' naimisiin. Sillä he turvaavat mukavan elämän kotiäitinä.

 

["vieras"]

Jos meinaa olla vuosia kotona, niin kannattaisi tehdä se jo ennen opiskelua jos suinkin mahdollista. Silloin koulutus on ajan tasalla (eli opiskelee vasta kun on oikeasti menossa töihin) ja mahdollisesti ehtii vielä muuttaa urasuunnitelmia. Vuosien koulutus ja sen jälkeen kotiäidiksi... no, henkkoht tasolla en sitä oikein hyväksy, koska siinä on viety koulupaikka joltakin joka olisi halunnut koulutusta käyttääkin, tuhlattu yhteiskunnan varoja ja (minun mielestäni) huijattu vielä työnantajaakin. Kotiäitinä kun voi olla vaikka pk-pohjalta, eikä niin että on ensin tuhlattu se 50-100 tonnia yhteiskunnan rahoja ihan turhaan koulutukseen joka on töihin palatessa jo vanhentunut.

Itse teen juuri näin. Eli lapset teen ensin, sen jälkeen menen yliopistoon. Olen avoimessa yliopistossa välillä suorittamassa kursseja, että saan koulun mahd. nopeasti ohi. Ajattelin, että näin on kaikista paras. Voin olla lasten kanssa kotona ilman stressiä siitä että pitäisi palata takaisin kouluun tai jos olisin jo koulun käynyt niin unohtaisin paljon opiskelemiani asioita, jos olisin monta vuotta kotona tekemässä lapsia.

Näin on siis kaikkein paras. Olen tosin kuullut siitä, miten pitäisi ensin käydä koulut ja sen jälkeen vasta lapset. En halua lapsia vasta kun olen lähemmäs kolmekymmentä. Nyt valmistuessani lapset olisivat jo sen verran vanhoja, että pystyisin joustavammin käymään töissä. Mulle ura on myös tärkeä ja haluan menestyä. Kun olen töitä tehnyt sen verran, että ylentyminen on mahdollista, lapset jo niin vanhoja, ettei tarvitse miettiä miten se meidän 3 vuotias jaksaa, kun äiti on niin myöhään töissä. Vastaavasti 15 vuotias voi olla illallakin yksin kotona.

Kun lapset ovat 18 voin lähteä työkomennuksille ulkomaille. Näillä näkymin olen n. 40 vuotias sillon. Ilman, että hankkisin lapset ennen koulua, tämä ei onnistuisi. Eläkeikä alkaisi tulla vastaan. Ja ehdottomasti olen aina halunnut lapsia.

Naiset, jotka haluavat menestyä kannattaa hankkia lapset ajoissa, jos niitä haluaa. Olen kuullut, että äitiyslomalta ei kauheen helposti edes työelämään huolita. Eli parempi käydä koulut vasta lasten jälkeen, kun on oikeasti siis valmis menemään töihin. Eri asia amikset, lukiot yms. En mitään teiniäitiyttä suosi.

 

["vieras"]

Itse olen korkeakoulutettu esimies ja uskallan väittää omaavani tärkeää asiantuntijatietoa jota olen urani varrella hankkinut. Minulle oli hyvin vaikea löytää kaikkiin tehtäviini kykenevää sijaista. Jotenkin koen, että koska pystyn työssäni tarjoamaan niin paljon apua ja hyötyä yritykselleni, että pitkä kotona olo olisi haaskausta.

Kotona olen vain yhden lapsen tärkein henkilö (mitä voin olla työssäkäyvänäkin), mutta töissä hyödytän monia ihmisiä. Toisaalta pitkä kotiinjäänti ei houkuta siksikään että pelkään taitojeni ruostuvan. Olen valinnut lyhennetyn työviikon meille ratkaisuksi

 

[deku nut]

Mä olin liki 20 vuotta kotiäiti, vaikka mulla on FK:n tutkinto. Opiskelin vielä lisääkin kotiäitivuosina, joten mun koulutus oli hyvinkin ajan tasalla, kun palasin takaisin töihin kotiäitivuosien jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26917029]Itse teen juuri näin. Eli lapset teen ensin, sen jälkeen menen yliopistoon. Olen avoimessa yliopistossa välillä suorittamassa kursseja, että saan koulun mahd. nopeasti ohi. Ajattelin, että näin on kaikista paras. Voin olla lasten kanssa kotona ilman stressiä siitä että pitäisi palata takaisin kouluun tai jos olisin jo koulun käynyt niin unohtaisin paljon opiskelemiani asioita, jos olisin monta vuotta kotona tekemässä lapsia.

Näin on siis kaikkein paras. Olen tosin kuullut siitä, miten pitäisi ensin käydä koulut ja sen jälkeen vasta lapset. En halua lapsia vasta kun olen lähemmäs kolmekymmentä. Nyt valmistuessani lapset olisivat jo sen verran vanhoja, että pystyisin joustavammin käymään töissä. Mulle ura on myös tärkeä ja haluan menestyä. Kun olen töitä tehnyt sen verran, että ylentyminen on mahdollista, lapset jo niin vanhoja, ettei tarvitse miettiä miten se meidän 3 vuotias jaksaa, kun äiti on niin myöhään töissä. Vastaavasti 15 vuotias voi olla illallakin yksin kotona.

Kun lapset ovat 18 voin lähteä työkomennuksille ulkomaille. Näillä näkymin olen n. 40 vuotias sillon. Ilman, että hankkisin lapset ennen koulua, tämä ei onnistuisi. Eläkeikä alkaisi tulla vastaan. Ja ehdottomasti olen aina halunnut lapsia.

Naiset, jotka haluavat menestyä kannattaa hankkia lapset ajoissa, jos niitä haluaa. Olen kuullut, että äitiyslomalta ei kauheen helposti edes työelämään huolita. Eli parempi käydä koulut vasta lasten jälkeen, kun on oikeasti siis valmis menemään töihin. Eri asia amikset, lukiot yms. En mitään teiniäitiyttä suosi.[/QUOTE]

Selvästi ihan toimiva ratkaisu teille. Itse tein juuri toisinpäin ja hyvin toimi. Korkeakoulun aloitin 19-vuotiaana ja suoritin pikatahtia neljässä puolessa vuodessa. Viimeisen vuoden opinnoista olin jo oman alan kokopäivätöissä. Valmistuttuani hippusen yli 23-vuotiaana työskentelin vielä toisen vuoden omalla alalla yleten jo silloin alemmaksi esimieheksi.

Tässä vaiheessa oli rahallisesti oikein mukava väli tehdä lapsi. Mieskin on vähän vanhempi joten tienasi ihan mukavasti. Omasta halusta vuoden jälkeen kotoa takaisin työelämään ja mitään syrjintää en ole kokenut. Ainakin työvuosien ja rahan kannalta tämä oli hyvä ratkaisu.

 

["hmmm"]

No voiko varatuomari käyttää ammattitaitoaan kotona? Hyödyntäen yhteiskuntaa tuomalla veroeuroja kunnan ja valtion kirstuihin ja palvellen lakia? Utilitaristisin perustein ajatellen koulutus ei tule parhain tavoin hyödynnetyksi kotiäitinä. Arvovalintoja toki maailmaan mahtuu. Palsta on jo opettanut minut pitämään suuni (ja sormeni) supussa sen osalta mitä voisi velvollisuuksiksi ihminen ajatella omalta osaltaan.

Meinaatko nyt, että joku Saarioisen keittiötäti tai vaikkapa kaupan kassa tai sairaanhoitaja niitä taitojaan päivittäin kotonaan voi käyttää?

Tuolta pohjalta voisi ajatella, että jo nuorena pitäisi tietää, meinaako lasten kanssa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Jos meinaa, on ihan turha mennä edes lukioon saati sitten korkeamman asteen koulutukseen, kun se on vain verorahojen haaskuuta.

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";26916657]Kun yhteiskunta on maksanut opiskelun, voidaan odottaa myös työpanosta...[/QUOTE]

Toisaalta se on melko ristiriitaista, että sitten ne yksinkertaisemmat ja kouluttamattomat ihmiset viettävät vuosikausia kotona lasten kanssa, kun heidän lapsilleen juuri olisi ehkä parasta päästä välillä vähän fiksumpaan seuraan.

 

[Isämies]

[QUOTE="hmmm";26917501]Toisaalta se on melko ristiriitaista, että sitten ne yksinkertaisemmat ja kouluttamattomat ihmiset viettävät vuosikausia kotona lasten kanssa, kun heidän lapsilleen juuri olisi ehkä parasta päästä välillä vähän fiksumpaan seuraan.[/QUOTE]

Kirjoittaja ei varmaankaan tarkoittanut samaistaa tuolla tavalla koulutusastetta ja fiksuutta, vaan nimenomaan sitä, että mitä pidemmän ja kalliimman koulutuksen yhteiskunta on tarjonnut, sitä enemmän sillä on aihetta odottaa ko. henkilön antavan työpanoksensa yhteiskunnan hyväksi. Ja siis nimenomaan siten, että se koulutus tulisi mahdollisimman täysimääräisesti hyväksikäytetyksi.

 

["vieras"]

Kyllä se nyt vaan on ikävä fakta ettei hyvinvaltion verokirstu kestäisi sitä että hirveän moni tekisi noin.

Siksihän tuo korkeakoulutus onkin käynyt muutoksia läpi lähivuosina, opiskelua yritetty nopeuttaa jotta saadaan ihmiset töihin ja yliopistoja pakotettu keräämään itse varoja yksityisiltä.

Ilmainen koulutus on todella raskas taakka valtiolle ja sillä saatu hyöty makaa kotona, se ei ole kovin hyvä juttu meidän kaikkien kannalta.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";26916657]Kun yhteiskunta on maksanut opiskelun, voidaan odottaa myös työpanosta...[/QUOTE]

Työpanosta on luultavasti kertynyt ennen lapsiakin ja tulee kertymään vastakin. Minusta ihminen ei ole velvollinen yhteiskunnalle, tässä asiassa.

 

["hmmm"]

Kirjoittaja ei varmaankaan tarkoittanut samaistaa tuolla tavalla koulutusastetta ja fiksuutta, vaan nimenomaan sitä, että mitä pidemmän ja kalliimman koulutuksen yhteiskunta on tarjonnut, sitä enemmän sillä on aihetta odottaa ko. henkilön antavan työpanoksensa yhteiskunnan hyväksi. Ja siis nimenomaan siten, että se koulutus tulisi mahdollisimman täysimääräisesti hyväksikäytetyksi.

Toisaalta se kalliimman koulutuksen "kuluttanut" yleensä myös tekee "arvokkaampaa" työtä. Ja arvokkaammalla tarkoitan tässä sitä, että sitä ei ihan joka-jannu pysty tekemään. Näin ollen on ihan ok, että se on maksanut vähän enemmän. Toisaalta, yleensä myös tällaisesta työstä maksetaan enemmän, jolloin ko. henkilö myös kuluttaa enemmän, ja sitä kautta omalta osaltaa auttaa enemmän yhteiskunnan pyöritystä niin verorahoilla kuin kulutuksen kautta mm. työllistämällä.

 

[Isämies]

Työpanosta on luultavasti kertynyt ennen lapsiakin ja tulee kertymään vastakin. Minusta ihminen ei ole velvollinen yhteiskunnalle, tässä asiassa.

Minä näen toisin. Jos korkeakoulutetun ihmisen (koulutuksen jälkeisen) työuran pituudeksi ajatellaan vaikkapa nyt 35 vuotta (tai ehkä muutama vuosi enemmän), niin kyllä viiden vuoden kotona oleminen lohkaisee siitä aika tavalla pois, lähes 15%.

En ole vielä tavannut yhtään akateemisesti koulutettua, joka (ainakaan julkisesti) olisi ollut sitä mieltä, että ei omaa mitään velvollisuuksia yhteiskunnan suuntaan.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="hmmm";26917480]Meinaatko nyt, että joku Saarioisen keittiötäti tai vaikkapa kaupan kassa tai sairaanhoitaja niitä taitojaan päivittäin kotonaan voi käyttää?

Tuolta pohjalta voisi ajatella, että jo nuorena pitäisi tietää, meinaako lasten kanssa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Jos meinaa, on ihan turha mennä edes lukioon saati sitten korkeamman asteen koulutukseen, kun se on vain verorahojen haaskuuta.[/QUOTE]

Nimenomaan, sitähän vois jo alkaa suunnittelemaan yläasteen ekoilla luokilla, haluaako isona perheen ja jos haluaa niin suuntautuu sitten ihan tälläsille tavisduunarien aloille. Esim. lastenhoitaja on ässä-ammatti sille joka haluaa monta lasta. Sitä voi sitten kehittää ammattitaitoaan kotosalla ihan 24/7. ja kuten on todettukin, jos haluaa oiiiikein suuren perheen niin sitten ei kannata aloittaa mitään opiskeluja, eli sillä logiikalla ne kaikkien haukkumat white trash- mamit ovat vaan tehneet yhteikunnalle PALVELUKSEN kun eivät ole kouluttautuneet ja haaskanneet meirän veromarkkoja...(okei, egejä).:heart:

 

[MorbidMama]

Minä näen toisin. Jos korkeakoulutetun ihmisen (koulutuksen jälkeisen) työuran pituudeksi ajatellaan vaikkapa nyt 35 vuotta (tai ehkä muutama vuosi enemmän), niin kyllä viiden vuoden kotona oleminen lohkaisee siitä aika tavalla pois, lähes 15%.

En ole vielä tavannut yhtään akateemisesti koulutettua, joka (ainakaan julkisesti) olisi ollut sitä mieltä, että ei omaa mitään velvollisuuksia yhteiskunnan suuntaan.

Noh, 15% , 5vuotta, kyllä siinä on kerinnyt niitä velvollisuuksiaan hoitaa.

 

["Jäämies"]

Minä näen toisin. Jos korkeakoulutetun ihmisen (koulutuksen jälkeisen) työuran pituudeksi ajatellaan vaikkapa nyt 35 vuotta (tai ehkä muutama vuosi enemmän), niin kyllä viiden vuoden kotona oleminen lohkaisee siitä aika tavalla pois, lähes 15%.

No ai kauhea. Jos korkeakoulutettu joutuukin varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle niin häneltä varmaan pitäisi vaatia rahat takaisin. Petturi prkle!

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, saisiko olla tai onko hyväksyttävää olla kotiäiti. Vittu mitä jeesustelua.

 

[MorbidMama]

Eikä sitten kannata unohtaa sitä, että joka vuosi valmistuu uusia ja innokkaita työhön pyrkiviä. Pikkasen kiertoa tarvitaan tuohon työhommaankin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jäämies";26917793]No ai kauhea. Jos korkeakoulutettu joutuukin varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle niin häneltä varmaan pitäisi vaatia rahat takaisin. Petturi prkle!

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, saisiko olla tai onko hyväksyttävää olla kotiäiti. Vittu mitä jeesustelua.[/QUOTE]

Tätä kannattaa myös miettiä siltä kantilta että halutaanko me koulutuksen olevan ilmaista myös tulevaisuudessa?

Tietenkin työkyvyttömät ja pieni osa korkeakoulutetuista kotiäideistä hoidetaan, mutta tätä ei todellakaan voi suositella toimintatavaksi. Päinvastoin.