A
APAP
Vieras
Sain keskiviikkona selville, että tytöt suunnittelivat öistä retkeä parhaiden kavereidensa kanssa, jotka ovat myös 6v kaksostytöt, ovat siis samassa eskarissa. He olivat eskarissa suunnitelleet retkeä ja piirtäneet molemmille kaksospareille kartat, minne he menisivät. Olivat suunnitellet tapaamisajan läheiseen puistoon.
Perjantai-iltana kaksoset olivat pakanneet tarhareppuihinsa eväitä, mm. voileipiä, pilttiä ja vanukkaita & jugurttia, sekä pillimehua ja lusikoita syömistä varten. He sanoivat menevänsä aikaisin nukkumaan, ja tekivät viimehetken suunnitelmia ja lähettivät toisille kaksosille tekstiviestejä.
Minä olin juonininut toisten kaksosten äidin kanssa, että annamme lasten toteuttaa retkensä, mutta varjostamme heitä koko ajan, ettei käy vahinkoa.
Klo: 22.30 esitin nukkuvaa ja lapset odottivat, kunnes kello on 22.50, jolloin he lähtisivät puistoon, koska tapaamisaika oli klo: 23.00. Vihdoin he lähtivät ja kun ulko-ovi kävi, lähdin perään, ja luikin pusikkojen takana koko matkan. Puistossa tapasin ystäväni eli toisten kaksosten äidin, ja piilottelimme lapsilta. Lapset söivät vähän ja lähtivät kauemmalle ja paremmalle puistolle päin, jonne matkaa 1km. Matkalla tytöt söivät leipää.
Puistossa tytöt leikkivät hippaa ja muita leikkejä, ja söivät eväitä. Klo: 01.00 tytöt päättivät lähteä koteihin. Matkalla he söivät ja juttelivat. Lähipuistossa he kuitenkin päättivät lähteä koulun pihaan, jonne matkaa 500m. Siellä he leikkivät ja söivät eväitä, kunnes lähtivät takaisin lähipuistolle, jossa söivät viimeiset eväät,ja he olivat jo lähdössä kotiin kunnes...
Me aikuiset tulimme esiin pusikosta ja kerroimme, että olimme seuranneet heitä. He pyytelivät anteeksi ja lupailivat, ettei se toistuisi, ja sanoimme että hyvä niin.
Kyselimme oliko ollut kivaa, ja oli ollut, ja kertomista riitti mm. kuinka he olivat pelänneet että puskassa on karhu, kun kuului ääniä, ja muuta sellaista. Lopuksi päädyimme kaikin meille yöksi, kun olimme aikuiset keskenämme sen kaavailleet.
Oli muuten ihan hauska idea mielestäni ja toteuttamisen arvoinen. Ja vielä lisään, ettei meillä ole huonot kotiolot, vaan ihan seikkailunhalusta lapset lähtivät. Samantapaisia juttuja minäkin lapsena yritin, tosin tuloksetta.
Perjantai-iltana kaksoset olivat pakanneet tarhareppuihinsa eväitä, mm. voileipiä, pilttiä ja vanukkaita & jugurttia, sekä pillimehua ja lusikoita syömistä varten. He sanoivat menevänsä aikaisin nukkumaan, ja tekivät viimehetken suunnitelmia ja lähettivät toisille kaksosille tekstiviestejä.
Minä olin juonininut toisten kaksosten äidin kanssa, että annamme lasten toteuttaa retkensä, mutta varjostamme heitä koko ajan, ettei käy vahinkoa.
Klo: 22.30 esitin nukkuvaa ja lapset odottivat, kunnes kello on 22.50, jolloin he lähtisivät puistoon, koska tapaamisaika oli klo: 23.00. Vihdoin he lähtivät ja kun ulko-ovi kävi, lähdin perään, ja luikin pusikkojen takana koko matkan. Puistossa tapasin ystäväni eli toisten kaksosten äidin, ja piilottelimme lapsilta. Lapset söivät vähän ja lähtivät kauemmalle ja paremmalle puistolle päin, jonne matkaa 1km. Matkalla tytöt söivät leipää.
Puistossa tytöt leikkivät hippaa ja muita leikkejä, ja söivät eväitä. Klo: 01.00 tytöt päättivät lähteä koteihin. Matkalla he söivät ja juttelivat. Lähipuistossa he kuitenkin päättivät lähteä koulun pihaan, jonne matkaa 500m. Siellä he leikkivät ja söivät eväitä, kunnes lähtivät takaisin lähipuistolle, jossa söivät viimeiset eväät,ja he olivat jo lähdössä kotiin kunnes...
Me aikuiset tulimme esiin pusikosta ja kerroimme, että olimme seuranneet heitä. He pyytelivät anteeksi ja lupailivat, ettei se toistuisi, ja sanoimme että hyvä niin.
Kyselimme oliko ollut kivaa, ja oli ollut, ja kertomista riitti mm. kuinka he olivat pelänneet että puskassa on karhu, kun kuului ääniä, ja muuta sellaista. Lopuksi päädyimme kaikin meille yöksi, kun olimme aikuiset keskenämme sen kaavailleet.
Oli muuten ihan hauska idea mielestäni ja toteuttamisen arvoinen. Ja vielä lisään, ettei meillä ole huonot kotiolot, vaan ihan seikkailunhalusta lapset lähtivät. Samantapaisia juttuja minäkin lapsena yritin, tosin tuloksetta.
Itse muistelen lämmöllä lapsuuden öisiä hiippailuja omenavarkaisiin sun muuta 
