BLW - Alussa VAIN sormiruokaa vauvalle antaneita?

["vieras"]

Onko täällä sellaisia vanhempia, jotka ovat aloittaneet kiinteiden tarjoamisen baby-led weaning -idealla eli tarjoamalla vain sormiruokaa, eli lasta ei ole syötetty ollenkaan? Jos on, onko teillä menty tällä idealla "loppuun asti" (eli siihen ikään kun lapsi nyt muutenkin syö itse) vai onko jossain vaiheessa tullut syöttäminen mukaan kuvioon? Jos on, niin miksi? (Lapsen paino ei noussut, imetyksen sitovuus alkoi nyppiä ja piti saada enemmän kiinteitä menemään, yritetty rauhoittaa öitä syöttämällä iltapuuro, sotku ahdisti...?) Entä te, jotka ette missään vaiheessa syöttäneet: mahtuiko matkan epäuskoa, epäilyttikö saako lapsi tarpeeksi ruokaa jne. vai sujuiko kaikki kuin vettä vain? Tai onko jollekin käynyt niin, että yritti aloittaa sormiruokailulla mutta lapsi päätti toisin eli ei syönyt ja oli pakko syöttää? Minkä ikäisenä?

Katuuko joku päätöstään antaa vain sormiruokaa / alkaa syöttää (sose)ruokaa sormiruokailun lisäksi?

 

[Sormiruokaa]

Minun vauvani on saanut alusta asti vain sormiruokaa. Minulla ei ole tosin mitään ideologiaa taustalla. Annoin aluksi sormiruokaa, kun 5kk vauva oli todella kiinnostunut meidän syömisistä eikä vielä ollut kiire aloittaa kiinteitä. Puolen vuoden iässä yritin muutaman kerran tarjota hänelle sosetta, mutta vauva kieltäytyi siitä totaalisesti. Totesin myös, että onkin itseasiassa mukavampaa, kun voimme kaikki istua yhdessä saman pöydän ääressä ruokailemassa ilman, että jonkun tarvitsee syöttää. Puuroa vauva on suostunut pieniä määriä syömään syöttämällä jonkin sormiruuan ohella (esim hedelmien), mutta sekin on ollut aika vähäisiä määriä, tyyliin 2-5 lusikallista. Nyt lapsi täytti juuri 1-vuotta ja syö kaiken itse sormin (lusikkaa ei ole innostunut käyttämään muuhun kuin sotkemiseen).

Lapsi on syönyt koko ajan vaihtelevasti, välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta en ole ollut asiasta huolissani. Minulla on myös vanhempi lapsi, jota on perinteisesti syötetty (sai kyllä sormiruokaa siinä ohella) ja hän oli yhtä hyvä/huono syömään. Molempien painakäyrä on ollut samanlainen (molemmat ovat olleet vauvoina hoikkia). Välillä on huolettanut se, että sormiruokailija on viskonut kalat vain lattialle eikä ole yhtään saanut hyviä kalarasvoja, mutta muuten en ole ollut huolissani hänen ruokavaliostaan. Olisin toivonut, että hän olisi syönyt puuroa, mutta koska sen syöminen on ollut vain taistoa, en ole jaksanut siitäkään tapella vaan hän on sitten saanut täysjyväleipää tilalla.

 

["sondersson"]

Meidän kuopus on syönyt alusta asti itse (n.7 kk asti), määriä en vauva-aikana edes seurannut mitenkään kun maitoa joi kuitenkin niin paljon ja kasvoi todella hyvin. Missään vaiheessa ei oo syötetty, lusikan tultua kuvioihin on mennyt ihan kunnon lautasellisia ellei useempiakin Aina ollut parempi syömään kuin syötetty isoveljensä, ei nirsoilua eikä syömättömyyttä (paitsi kipeänä).

Sormiruokailun, kuten imetyksenkin, onnistumisen "salaisuus" on mun mielestä lapsentahtisuudessa ja siinä että äiti osaa luottaa itseensä ja lapseensa=ottaa rennosti. Muista myös varsinkin alkuun tarpeeksi suuret palat, eikä aloitusta liian aikaisin.

 

[pöhhhh]

Minun vauvani on saanut alusta asti vain sormiruokaa. Minulla ei ole tosin mitään ideologiaa taustalla. Annoin aluksi sormiruokaa, kun 5kk vauva oli todella kiinnostunut meidän syömisistä eikä vielä ollut kiire aloittaa kiinteitä. Puolen vuoden iässä yritin muutaman kerran tarjota hänelle sosetta, mutta vauva kieltäytyi siitä totaalisesti. Totesin myös, että onkin itseasiassa mukavampaa, kun voimme kaikki istua yhdessä saman pöydän ääressä ruokailemassa ilman, että jonkun tarvitsee syöttää. Puuroa vauva on suostunut pieniä määriä syömään syöttämällä jonkin sormiruuan ohella (esim hedelmien), mutta sekin on ollut aika vähäisiä määriä, tyyliin 2-5 lusikallista. Nyt lapsi täytti juuri 1-vuotta ja syö kaiken itse sormin (lusikkaa ei ole innostunut käyttämään muuhun kuin sotkemiseen).

Lapsi on syönyt koko ajan vaihtelevasti, välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta en ole ollut asiasta huolissani. Minulla on myös vanhempi lapsi, jota on perinteisesti syötetty (sai kyllä sormiruokaa siinä ohella) ja hän oli yhtä hyvä/huono syömään. Molempien painakäyrä on ollut samanlainen (molemmat ovat olleet vauvoina hoikkia). Välillä on huolettanut se, että sormiruokailija on viskonut kalat vain lattialle eikä ole yhtään saanut hyviä kalarasvoja, mutta muuten en ole ollut huolissani hänen ruokavaliostaan. Olisin toivonut, että hän olisi syönyt puuroa, mutta koska sen syöminen on ollut vain taistoa, en ole jaksanut siitäkään tapella vaan hän on sitten saanut täysjyväleipää tilalla.

Meillä myös täysin sormiruokaileva 1v+, muuten en jaksa kysymyksiin vastailla mutta tässä idea puuronkorvikkeeksi:
3/4-1dl puurohiutaleita (sauvasekoittimella jauhoiksi, huhun mukaan ei välttämätöntä)
1 banaani muussattuna
tilkka öljyä
--> sekoita, nosta lusikalla leivinpaperille uunipellille kakkaraisiksi tai pötköiksi ja paista 200 asteessa vartti. Varioi: vaihtele eri puurohiutaleita tai tuplaa ohje mutta lisääkin toisen banaanin sijaan marjoja/muuta hedelmää eli mauksi tulee banaani-mansikka, banaani-persikka tms.

Meillä uppoaa ihan uskomattomalla teholla, ja on siistiä syötävää reissunkin päällä.

 

[pöhhhh]

Meillä myös täysin sormiruokaileva 1v+,

Tai siis en tiedä puhutaanko yli 1-vuotiaasta nyt enää "sormiruokailijana", lusikan ja haarukan käyttö on lievästi sanoen vaihtelevaa, mutta ei siis ole missään vaiheessa syötetty.

 

[Sormiruokailija]

Meillä nyt jo yli 2-vuotias sormiruokaillut tyttö. Pitkään mentiin vain sormiruoalla, mutta pituuskasvun hidastuttua saimme ohjeeksi syöttää soseita (söi kyllä soseita ja puuroa itse lusikalla alusta asti, jos aikuinen täytti lusikan ruoalla). Hölmö tuo ohje syöttämiseen ja hölmö kun yritin muutaman kuukauden (n. 8kk iässä), aiheutti vain harmaita hiuksia itselle. Pituuskasvun hidastuminen johtui muista syistä ja tyttö ei todellakaan suostunut syötettäväksi. Mummo sai syöttää leikin varjolla jossain vaiheessa. Itse olin siis lähinnä ylpeä siitä, että lapsi osasi ja halusi syödä itse ja kokeili (ja kokeilee edelleenkin) uusia ruokia, vaikka ennakkoluulottomaksi en häntä sanoisi. Vuoden iässä hän sai ensimmäistä kertaa haarukan käyttöönsä ja osasi käyttää sitä heti. Meillä siis toimi todella hienosti (hienomminkin, jos vaan äiti olisi luottanut itseensä enemmän) ja yhdessäolo oli mukavaa. Suosittelen kaikille lämpimästi!

Alkuperäinen syy sormiruokailla oli päästä ruokailussa helpommalla. En halunnut siis tehdä soseita vauvalle erikseen, vaan söimme aina samaa ruokaa (pienillä rajoitteilla tietysti) koko perheen kanssa (suolattomuus ja mausteettomuus eivät minua haittaa, ja tosiasiassa vauva piti vahvoista mauista heti kun vain antoi). Ja kaupan purkkiruokaa en sitten kuitenkaan antanut, kun en itse kyennyt niitä edes maistamaan..ei siis ole niitä vastaan mitään, mutta kun ajattelin, että jos en itse kykene, niin miten voin antaa vauvallenikaan..

Kaikenlaisia kausia kyllä tuli ja meni. Välillä maistui vain muutama ruoka-aine, välillä meni kaikki. Välillä lensi lusikat, välillä piti tarjota vain yksi ruoka kerrallaan, välillä monta. Epäusko jäyti varsinkin kun sukulaisilta tuli jatkuvaa palautetta.. Pitäisi vain aina jaksaa luottaa itseensä - ja lapseensa

Nyt toinen lapsi alkaa lähestyä kuuden kuukauden rajapyykkiä. Olemme toki jo antaneet hänen maistaa useampaakin ruokalajia (banaani, omena, avokado, kurkku, peruna, porkkana, mustikka, mustaviinimarja, pasta), mutta hänellä sorminäppäryys ei ole vielä sillä tasolla, että homma varsinaisesti toimisi kovin hyvin. Ja masuun asti on siis vasta päätynyt lähinnä hippusia, jotain kakassa näkynyt). D-vitamiinilusikka kuitenkin tuntuu maistuvan hyvin. Saa nähdä, miten tämän kanssa etenee. Jännää