Miehen lapsi ja lapsen äiti

["Vieras"]

Älkää ihmeessä alkako lasta teiille vaatia vaatteiden tai elatusmaksujen takia.

 

[nöppönen]

[QUOTE="aapee";27129848]Ne on lapsen vaatteita, ei mitään isän luona olo vaatteita.
[/QUOTE]

Muuhun puuttumatta, tämä on kuitenkin helppo ratkaisu. Meillä ei ole ollut ongelmaa siinä, että lapset olisi liian pienissä vaatteissa, mutta silti lasten isä on hommannut luokseen vaatteita lapsille. Näin ollen niitä ei tarvitse roudata suuntaan eikä toiseen ja lasten siirtyminen on helpompaa kun ei tarvitse muistaa aina miljoonaa asiaa kun menevät viikonlopuksi isälleen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27128958]Ei lapsella olisi paljoa vaatteita, joita pestä jos niitä ei isän puolelta hankittaisi.[/QUOTE]

Mitä järkeä sen äidin on niitä ostaa jos isä ostaa? Jos aina kuitenkin on tarvittavat vaatteet lapsella?
Eikä se elari ole vain ruokaan tai vaatteisiin tarkoitettu. Lapsi tarvitsee myös katon pään päälle, urheiluvälineitä, vettä, sähköä jne jne.
Teidän mielestä voi vaate olla huono, mutta jollekin toiselle se on hieno ja vallan hyvässä kunnossa.

 

["vieras"]

Minä olen etä-isä ja lapseni on tärkein ja rakkain ihminen minulle.

Laskimpa huvikseni kuluja tässä yks päivä

Hakeminen ja tuominen tuolta 200km takaa maksaa yllättävän paljon, 200km+200km+200km+200km = 800km/viikonloppu, ja tämä siis kahteen kertaan kuukaudessa = 1600km/kuukausi = n. 20000km/vuosi

Jokainen voi laskea tämän päivän polttoaineiden hinnoilla mitä maksaa.

Tämän lisäksi maksan elarit, luonnollisesti. Lapselle ostan monipuolista ja terveellistä ruokaa, harrastuvälineet, vaatteet ja lelut viimeisen päälle. Annan käyttörahaa. jne.

Oma huone tottakai.

Silti kiristetään ja lypsetään rahaa lisää milloin milläkin verukkeella, lasta lyömaseena käyttäen.


Kaiken lisäksi minä tulin petetyksi suhteessa ja mies vaihtui lennossa, jäin kuin nalli kalliolle. Tätä nykyistä miestä kutsutaan "isäksi", ja minua kutsutaan vain etunimellä. Se satuttaa.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";27131374]Kaiken lisäksi minä tulin petetyksi suhteessa ja mies vaihtui lennossa, jäin kuin nalli kalliolle. Tätä nykyistä miestä kutsutaan "isäksi", ja minua kutsutaan vain etunimellä. Se satuttaa.[/QUOTE]

voi ei.. voimia sinulle.. : /

 

[se paha äitipuoli]

Ymmärrän sua, ap, todella hyvin! Mieheni lapset asuvat meillä. Me hankimme isomman asunnon, kun lapset muuttivat meille. Mieheni ex maksaa minimielarit teini-ikäisistään. Nämä rahat eivät kata edes lasten ruokakuluja. Maksamme tietenkin ruuan, vaatteet, viikkorahat ja kaiken muun tarvittavan. Mitään luksusta emme tarjoa, mutta eivät lapset todellakaan kärsimään joudu. Koska lapset ovat vanhempia kuin yhteiset lapsemme, kuluu heihin tuplasti enemmän rahaa kuin yhteisiin lapsiimme. Lahjat esim. ovat satojen eurojen lahjoja, kun pienille ostetaan parilla kympillä jotain. Se on tottakai ihan normaalia, kun eri ikäisistä lapsista on kyse, mutta kyllä se silloin tuntuu pahalta, kun minua samaan aikaan itsekkääksi syytetään.

Äiti antaa koko ajan lastensa ymmärtää, että olemme pihejä, kun emme suostu lasten jokaiseen toiveeseen ja mielitekoon. Jos minä lupaan lapsille jotkut normihintaiset kengät, äiti lupaa tuplasti kalliimmat vastaavat, ja sitten kiukkuisena kommentoi, miten hänen ei kuuluisi niitä kyllä ostaa, kun saamme elarit ja lapsilisät. Ja ostaa kuitenkin. Me emme häntä niitä pyydä ostamaan. Sama juttu puhelimien ja muiden sellaisten kanssa. Äiti paikkaa omaa huonoa omatuntoaan ja osoittaa rakkauttaan syytämällä lapsiin holtittomasti rahaa, ja on sitten siitä meille vihainen. Me haluasimme opettaa lapset ymmärtämään, että sillä on pärjättävä, mitä on. Se tarkoittaa äidin mielestä sitä, että hänen lapsensa joutuvat kärsimään, kun eivät saa juuri sitä, mitä milloinkin sattuvat haluamaan. Missä on elämän realiteetit, jotka lasten kuuluisi oppia? Mielestäni satojen eurojen tennareiden ja puhelimien osto teineille on typerää, mutta sitä perusteluahan eivät lapset halua kuulla. Minä olen vaan itsekäs ja paha äitipuoli. Äiti myös kertoi lapsilleen, että olemme ottaneet lapset asumaan luoksemme vain rahan takia. Lapset sitten kiukuttelivat meille, miten heidän kuuluu saada lapsilisät itselleen. Jossain vaiheessa tuntui, että minä en voinut ostaa itsellenikään mitään ilman, että lapset suuttuisivat minulle. Huomasin lopulta jopa salailevani normaaleja, tarpeellisia vaateostoksiani, jotta perhesopu säilyisi.

Emme me kaikki äitipuolet ole pahoja. Minä ainakin rehellisesti ja aidosti yritän parhaani. En ole kohdellut mieheni lapsia epätasa-arvoisesti, en vaatinut miestäni pyytämään exältä lisää rahaa tai koskaan valittanut siitä, että käytän hänen lapsiinsa enemmän rahaa kuin itseeni tai omiin lapsiini.

Ap on mielestäni ihan aiheesta ihmeissään ja harmissaan. Kyllä sen vanhemman kuuluu ensisijaisesti lapsen vaatetuksesta huolehtia, jonka luona lapsi asuu. Elareita ei kuitenkaan kukaan tai mikään lastenvalvoja tule pois äidiltä ottamaan, joten asia on vaan äidin kanssa joko sovittava, tai sitten vain tyydytte osaanne. Tuskinpa tuo tuosta tulee muuksi muuttumaan. Mnusta kyllä kuulostaa siltä, että äiti käyttää hyväkseen sitä, että te kuitenkin lopulta ne vaatteet lapselle ostatte.

 

["..."]

Ihme itkemistä asumiskuluista ja sähköstä..... Mulla ainaki vuokra ja sähkölasku pysyi samana vaikka miehen lapset asui meillä joka toinen viikko ja jos se jostai sähkölaskun hinnasta on kiinni nii aika kurjaa... Muuten lapsiin kyllä menee mutta noihin kahteen ei kyllä vaikuta.....

 

[jjeps]

[QUOTE="vieras";27131374]Minä olen etä-isä ja lapseni on tärkein ja rakkain ihminen minulle.

Laskimpa huvikseni kuluja tässä yks päivä

Hakeminen ja tuominen tuolta 200km takaa maksaa yllättävän paljon, 200km+200km+200km+200km = 800km/viikonloppu, ja tämä siis kahteen kertaan kuukaudessa = 1600km/kuukausi = n. 20000km/vuosi

Jokainen voi laskea tämän päivän polttoaineiden hinnoilla mitä maksaa.

Tämän lisäksi maksan elarit, luonnollisesti. Lapselle ostan monipuolista ja terveellistä ruokaa, harrastuvälineet, vaatteet ja lelut viimeisen päälle. Annan käyttörahaa. jne.

Oma huone tottakai.

Silti kiristetään ja lypsetään rahaa lisää milloin milläkin verukkeella, lasta lyömaseena käyttäen.


Kaiken lisäksi minä tulin petetyksi suhteessa ja mies vaihtui lennossa, jäin kuin nalli kalliolle. Tätä nykyistä miestä kutsutaan "isäksi", ja minua kutsutaan vain etunimellä. Se satuttaa.[/QUOTE]

voi hitto. paska juttu. mutta aloittajan tapaus ei ole samanlainen. hän valittaa siitä että ostaa jonkun vaatteen lapselle omasta aloitteestaan. ei puhunut urheiluvälineistä tai 200 kilometrin matkoista.

 

[ohhoh]

Ymmärrän sua, ap, todella hyvin! Mieheni lapset asuvat meillä. Me hankimme isomman asunnon, kun lapset muuttivat meille. Mieheni ex maksaa minimielarit teini-ikäisistään. Nämä rahat eivät kata edes lasten ruokakuluja. Maksamme tietenkin ruuan, vaatteet, viikkorahat ja kaiken muun tarvittavan. Mitään luksusta emme tarjoa, mutta eivät lapset todellakaan kärsimään joudu. Koska lapset ovat vanhempia kuin yhteiset lapsemme, kuluu heihin tuplasti enemmän rahaa kuin yhteisiin lapsiimme. Lahjat esim. ovat satojen eurojen lahjoja, kun pienille ostetaan parilla kympillä jotain. Se on tottakai ihan normaalia, kun eri ikäisistä lapsista on kyse, mutta kyllä se silloin tuntuu pahalta, kun minua samaan aikaan itsekkääksi syytetään.

Äiti antaa koko ajan lastensa ymmärtää, että olemme pihejä, kun emme suostu lasten jokaiseen toiveeseen ja mielitekoon. Jos minä lupaan lapsille jotkut normihintaiset kengät, äiti lupaa tuplasti kalliimmat vastaavat, ja sitten kiukkuisena kommentoi, miten hänen ei kuuluisi niitä kyllä ostaa, kun saamme elarit ja lapsilisät. Ja ostaa kuitenkin. Me emme häntä niitä pyydä ostamaan. Sama juttu puhelimien ja muiden sellaisten kanssa. Äiti paikkaa omaa huonoa omatuntoaan ja osoittaa rakkauttaan syytämällä lapsiin holtittomasti rahaa, ja on sitten siitä meille vihainen. Me haluasimme opettaa lapset ymmärtämään, että sillä on pärjättävä, mitä on. Se tarkoittaa äidin mielestä sitä, että hänen lapsensa joutuvat kärsimään, kun eivät saa juuri sitä, mitä milloinkin sattuvat haluamaan. Missä on elämän realiteetit, jotka lasten kuuluisi oppia? Mielestäni satojen eurojen tennareiden ja puhelimien osto teineille on typerää, mutta sitä perusteluahan eivät lapset halua kuulla. Minä olen vaan itsekäs ja paha äitipuoli. Äiti myös kertoi lapsilleen, että olemme ottaneet lapset asumaan luoksemme vain rahan takia. Lapset sitten kiukuttelivat meille, miten heidän kuuluu saada lapsilisät itselleen. Jossain vaiheessa tuntui, että minä en voinut ostaa itsellenikään mitään ilman, että lapset suuttuisivat minulle. Huomasin lopulta jopa salailevani normaaleja, tarpeellisia vaateostoksiani, jotta perhesopu säilyisi.

Emme me kaikki äitipuolet ole pahoja. Minä ainakin rehellisesti ja aidosti yritän parhaani. En ole kohdellut mieheni lapsia epätasa-arvoisesti, en vaatinut miestäni pyytämään exältä lisää rahaa tai koskaan valittanut siitä, että käytän hänen lapsiinsa enemmän rahaa kuin itseeni tai omiin lapsiini.

Ap on mielestäni ihan aiheesta ihmeissään ja harmissaan. Kyllä sen vanhemman kuuluu ensisijaisesti lapsen vaatetuksesta huolehtia, jonka luona lapsi asuu. Elareita ei kuitenkaan kukaan tai mikään lastenvalvoja tule pois äidiltä ottamaan, joten asia on vaan äidin kanssa joko sovittava, tai sitten vain tyydytte osaanne. Tuskinpa tuo tuosta tulee muuksi muuttumaan. Mnusta kyllä kuulostaa siltä, että äiti käyttää hyväkseen sitä, että te kuitenkin lopulta ne vaatteet lapselle ostatte.

Aika hurjaa! Ydinperheessä teinin toivomat tennarit ja kännykät menevät kyllä omien vaateostosten edelle. että siinä mielessä äiti on oikeassa. Pienet lapset eivät tarvitse edes niitä 20 lahjoja, aivan turhaa romua, mutta teinit ihan eri asia.

 

[näin]

[QUOTE="vieras";27130830]Vaikka etäisä perheineen ostaisi lapselle kuun taivaalta, lapsi asuu silti äitinsä luona ja elatusmaksut on siksi maksettava.

Moni vänkää tästä asiasta tajuamatta että tuon elatusmaksun poistaminen ei olisi keneltäkään muulta pois kuin siltä lapselta joka nytkin ilmeisesti elää melko köyhissä oloissa jos lapselle ei äidillä ole rahaa kunnon vaatteisiin.

Elän itse ydinperheessä mutta kyllä minä ostan ensin lapsille kengät ja sitten vasta itselleni, ja niin tekee suurin osa muistakin äideistä.[/QUOTE]

peesi

 

[väärin]

Minun mieheni ratkaisi asian niin että ehdotti eksälleen sitä että lapsi asuisi pääasiassa meillä ja hän vastaisi kaikista kuluista. Hänelle riittäisivät lapsilisät eikä tarvitisi mitään elatusmaksuja. Ei sekään kelvannut äidille.

Me aloimme vaas pitää kaikki ostamamme vaatteet ja tavarat meillä ja lapsi meni äidin luo takaisin niissä missä tulikin. Ja harrastukset maksoi isä mutta myös valitsi mitä lapsi harrastaa. Johan pieneni nekin kulut.

Se on kumma että äitipuolelle ei kuulu muka mitkään lapsen asiat. Mutta kelpaa kuitenkin sairaan lapsen hoitajaksi, ruoanlaittajaksi, pesijäksi, ystäväksi, lahjojen ostajaksi, harrastuksiin viejäksi, jälkien siivoajaksi, syntymäpäivien järjestäjäksi ja ihan miksi tahansa silloin kun äiti ei ole paikalla.

Ei ole kumma. Äitipuoli ei selvästikään toivo lapsen parasta. Ei ydinperheessä isä valitse omalle lapselleen harrastuksia vaan lapsia kuunnellaan. Ydinperheessä lasten ravinto ja harrastukset ovat lähes yhtä tärkeitä, niistä ei tingitä. Te taas haluatte että lapsi maksaa vähän. Se on selvästi teille tärkeintä.

 

[sariza82]

Huh millanen ketju tästä on tullut, täytyy sanoa että äitipuolena sympatiat on sun puolella. Tehkää kuten moni ehdotti; teidän ostamat vaatteet pysyy teillä. Jos sua satuttaa nähdä risaisia vaatteita niin osta kirpparilta vähän halvempaa mutta sopivan kokoista. Koska saattaahan se oikeasti olla niin että äiti laittaa risaiset matkaan siksi että iskähän ostaa sitten kätsysti uusia..

En osaa sanoa onko 160e paljon vai vähän, mutta tosiaan yksi 6v lapsi taloudessa ei pahemmin nosta mitään sähkölaskun hintaa, ja asumisestaan voi itse päättää, ts. kaksioonkin mahtuu, riippuen tietysti lapsen iästä ja että haluaako jo oman huoneen jne. Kyllä aikuiset voi jakaa olkkarin puoliksi ja siirtää sen parisänkynsä sinne. Vuokra on heti vähemmän. Siellä perheessä varmasti kokataan joka päivä, normaaliateriasta ei lapsen osuus ole mitään älyttömästi.

Ja tuosta manipuloinnista sen verran, että koita jaksaa äidin puheita. Lapset tajuaa kyllä itsekin jossakin vaiheessa että kuka on se kaksinaamainen taukki jota ei selvästikään kannata kuunnella.

Meillä on sellainen tilanne vaatteiden kanssa, että mua harmittaa nähdä kun ala-astelaiset kantaa itsensä kokoisia matkalaukkuja jotka on täynnä lähinnä vaan sitä vaatetta vain yhtä vkonloppua varten ja jotka sitten pestään la ja su välisenä yönä ja pakataan takas sunnuntaina. Mun mielestä isänkin kuuluis tarjota vähän vaatetta ja kenkiä vaikka lapset onkin kouluajalla "vain" joka toinen vkonloppu. Usein on käynyt niinkin että ei ole sukkia tai t-paidat puuttuu kokonaan tai lenkkarit on unohdettu kotiin. Olen shoppaillut ainakin alusvaatteita ja uikkareita sun muuta, koska mun mielestä niitä ei tarttis aina raahata mukaan. Ja on mukavaa ostaa lapsille vaatetta.

 

[.........]

Aika hurjaa! Ydinperheessä teinin toivomat tennarit ja kännykät menevät kyllä omien vaateostosten edelle. että siinä mielessä äiti on oikeassa. Pienet lapset eivät tarvitse edes niitä 20 lahjoja, aivan turhaa romua, mutta teinit ihan eri asia.

Niin,että ku teini tahtoo 80e lenkkarit niin sä ostat..Meil ei ole teinejä,mutta voin sanoo että ikinä en tuu omilleni ton hintasia kenkiä ostamaan,ku paljo halvemmallaki saa yhtä hyvät. Eli miten teinit on eri asia?

mutta tätähän se on nykyaikana..Lapsille ei opeteta,että kaikkea ei saa mitä just sillä sekunnilla haluaa..

 

[Rosabella]

Ap onko sinulla omia lapsia?

 

["aapee"]

Ap onko sinulla omia lapsia?

On omiakin lapsia kyllä. Saan elareita, ja maksan kaiken. Isän ei tarvitse elareiden lisäksi maksaa yhtään mitään. En kehtaisi edes kysyä moista. Lastenvalvoja on minulle painottanut, että elareiden, lapsilisän saajana se on sitten mun vastuulla IHAN kaikki hankinnat. Että näin. Ja tämä toimii!

Olen puhunut täällä tyyliin "minä", mutta kyllä tässä se lapsen isä on enemmän tai yhtäpaljon sitä mieltä, ettei ole reilua. Sanon edelleen, elarit voidaan maksaa hyvällä mielin, jos äiti vaan panostaa lapseensa.

 

["Vieras"]

Riittääkö aika siihen että hankitte lapselle vain käytettyjä vaatteita ja kenkiä? Silloin ei niin harmittaisi rahanmeno eikä äidille tulisi fiilistä, että ei tarvitse ostaa vaatetta kun te ostatte kumminkin.

 

[nöppönen]

[QUOTE="aapee";27132176]On omiakin lapsia kyllä. Saan elareita, ja maksan kaiken. Isän ei tarvitse elareiden lisäksi maksaa yhtään mitään. En kehtaisi edes kysyä moista. Lastenvalvoja on minulle painottanut, että elareiden, lapsilisän saajana se on sitten mun vastuulla IHAN kaikki hankinnat. Että näin. Ja tämä toimii!

Olen puhunut täällä tyyliin "minä", mutta kyllä tässä se lapsen isä on enemmän tai yhtäpaljon sitä mieltä, ettei ole reilua. Sanon edelleen, elarit voidaan maksaa hyvällä mielin, jos äiti vaan panostaa lapseensa.[/QUOTE]

Voisihan lapsen vanhemmat tarkastaa elatussopimusta, jos tuntuu että se on epäreilu. Laittaa sinne sopimukseen ylös miten elatukseen osallistutaan jne. Meillä esim sovittiin sopimuksen ohi, että etä maksaa osan isoimmista kustannuksista ja harrastuksista, mutta eihän se sit käytännössä toiminut enkä jaksa siitä valittaa vaan maksan sitten itse sen mukaan mitä on varaa. Kuitenkin neuvoisin, että silloin kun peli ei toimi vanhempien kesken sujuvasti, niin paperilla on sovittu sitten asiat sitäkin tarkemmin. Helpottaa kumpaakin osapuolta.

 

["hhh"]

siis sä oot sitä mieltä et äiti maksaa kaikki ja ostaa vielä JOKA KUUKAUSI 160€:lla lapselle vaatteita :O

 

["Vieras"]

Voisihan lapsen vanhemmat tarkastaa elatussopimusta, jos tuntuu että se on epäreilu. Laittaa sinne sopimukseen ylös miten elatukseen osallistutaan jne. Meillä esim sovittiin sopimuksen ohi, että etä maksaa osan isoimmista kustannuksista ja harrastuksista, mutta eihän se sit käytännössä toiminut enkä jaksa siitä valittaa vaan maksan sitten itse sen mukaan mitä on varaa. Kuitenkin neuvoisin, että silloin kun peli ei toimi vanhempien kesken sujuvasti, niin paperilla on sovittu sitten asiat sitäkin tarkemmin. Helpottaa kumpaakin osapuolta.

Kaverini meni kysymään toimeentulotukea kun pieni palkka osa-aikaisesta työstä ei riittänyt. Lapsen silmälasit olivat silloin hankintalistalla. Virkailija avasi tietokoneensa ja sanoi, että olette sopineet suullisesti että isä osallstuu tälläisiin kustannuksiin. Isä ei oikeasti osallistunut, hankala juttu.

Isovanhemmat maksoivat lasit.

 

["hhh"]

[QUOTE="vieras";27131374]Minä olen etä-isä ja lapseni on tärkein ja rakkain ihminen minulle.

Laskimpa huvikseni kuluja tässä yks päivä

Hakeminen ja tuominen tuolta 200km takaa maksaa yllättävän paljon, 200km+200km+200km+200km = 800km/viikonloppu, ja tämä siis kahteen kertaan kuukaudessa = 1600km/kuukausi = n. 20000km/vuosi

Jokainen voi laskea tämän päivän polttoaineiden hinnoilla mitä maksaa.

Tämän lisäksi maksan elarit, luonnollisesti. Lapselle ostan monipuolista ja terveellistä ruokaa, harrastuvälineet, vaatteet ja lelut viimeisen päälle. Annan käyttörahaa. jne.

Oma huone tottakai.

Silti kiristetään ja lypsetään rahaa lisää milloin milläkin verukkeella, lasta lyömaseena käyttäen.


Kaiken lisäksi minä tulin petetyksi suhteessa ja mies vaihtui lennossa, jäin kuin nalli kalliolle. Tätä nykyistä miestä kutsutaan "isäksi", ja minua kutsutaan vain etunimellä. Se satuttaa.[/QUOTE]

ootko kuullut koskaan bussista? junasta? busseihin on saatavana lapsipassi, maksaa about 10-13€/suunta. tyhmyydestä pitäis sakottaa -.-

 

["hhh"]

ExpressBussilla ja Koiviston Auto -yhtymällä yksin matkustaville lapsille on tarjolla Matkapassi. Matkapassiin merkitään lapsen nimi sekä saattajan ja vastaanottajan yhteystiedot. Matkapassin saa veloituksetta mukaansa Matkahuollosta lipunoston yhteydessä.

 

["Vieras"]

Ymmärrän sua, ap, todella hyvin! Mieheni lapset asuvat meillä. Me hankimme isomman asunnon, kun lapset muuttivat meille. Mieheni ex maksaa minimielarit teini-ikäisistään. Nämä rahat eivät kata edes lasten ruokakuluja. Maksamme tietenkin ruuan, vaatteet, viikkorahat ja kaiken muun tarvittavan. Mitään luksusta emme tarjoa, mutta eivät lapset todellakaan kärsimään joudu. Koska lapset ovat vanhempia kuin yhteiset lapsemme, kuluu heihin tuplasti enemmän rahaa kuin yhteisiin lapsiimme. Lahjat esim. ovat satojen eurojen lahjoja, kun pienille ostetaan parilla kympillä jotain. Se on tottakai ihan normaalia, kun eri ikäisistä lapsista on kyse, mutta kyllä se silloin tuntuu pahalta, kun minua samaan aikaan itsekkääksi syytetään.

Äiti antaa koko ajan lastensa ymmärtää, että olemme pihejä, kun emme suostu lasten jokaiseen toiveeseen ja mielitekoon. Jos minä lupaan lapsille jotkut normihintaiset kengät, äiti lupaa tuplasti kalliimmat vastaavat, ja sitten kiukkuisena kommentoi, miten hänen ei kuuluisi niitä kyllä ostaa, kun saamme elarit ja lapsilisät. Ja ostaa kuitenkin. Me emme häntä niitä pyydä ostamaan. Sama juttu puhelimien ja muiden sellaisten kanssa. Äiti paikkaa omaa huonoa omatuntoaan ja osoittaa rakkauttaan syytämällä lapsiin holtittomasti rahaa, ja on sitten siitä meille vihainen. Me haluasimme opettaa lapset ymmärtämään, että sillä on pärjättävä, mitä on. Se tarkoittaa äidin mielestä sitä, että hänen lapsensa joutuvat kärsimään, kun eivät saa juuri sitä, mitä milloinkin sattuvat haluamaan. Missä on elämän realiteetit, jotka lasten kuuluisi oppia? Mielestäni satojen eurojen tennareiden ja puhelimien osto teineille on typerää, mutta sitä perusteluahan eivät lapset halua kuulla. Minä olen vaan itsekäs ja paha äitipuoli. Äiti myös kertoi lapsilleen, että olemme ottaneet lapset asumaan luoksemme vain rahan takia. Lapset sitten kiukuttelivat meille, miten heidän kuuluu saada lapsilisät itselleen. Jossain vaiheessa tuntui, että minä en voinut ostaa itsellenikään mitään ilman, että lapset suuttuisivat minulle. Huomasin lopulta jopa salailevani normaaleja, tarpeellisia vaateostoksiani, jotta perhesopu säilyisi.

Emme me kaikki äitipuolet ole pahoja. Minä ainakin rehellisesti ja aidosti yritän parhaani. En ole kohdellut mieheni lapsia epätasa-arvoisesti, en vaatinut miestäni pyytämään exältä lisää rahaa tai koskaan valittanut siitä, että käytän hänen lapsiinsa enemmän rahaa kuin itseeni tai omiin lapsiini.

Ap on mielestäni ihan aiheesta ihmeissään ja harmissaan. Kyllä sen vanhemman kuuluu ensisijaisesti lapsen vaatetuksesta huolehtia, jonka luona lapsi asuu. Elareita ei kuitenkaan kukaan tai mikään lastenvalvoja tule pois äidiltä ottamaan, joten asia on vaan äidin kanssa joko sovittava, tai sitten vain tyydytte osaanne. Tuskinpa tuo tuosta tulee muuksi muuttumaan. Mnusta kyllä kuulostaa siltä, että äiti käyttää hyväkseen sitä, että te kuitenkin lopulta ne vaatteet lapselle ostatte.

Tuo on tosi ärsyttävää kun puututaan toisten taloudenpitoon ja usein vielä vesitetään kasvatuskin. Lapset pitäisi saada oppimaan, että taloutta suunnitellaan ja ostetaan sen mukaan mihin on varaa. Ei niin että ostetaan yhdelle lapsista kalliit vaatteet ja muut saavat tyytyä viimetalvisiin. Laskuihinkin pitää rahan riittää ja sitten vasta katsotaan uutta puhelinta. Rahankäytössä on harjoiteltavaa asui sitten uusperheessä ta iydinperheessä.

 

[nöppönen]

[QUOTE="Vieras";27132283]Kaverini meni kysymään toimeentulotukea kun pieni palkka osa-aikaisesta työstä ei riittänyt. Lapsen silmälasit olivat silloin hankintalistalla. Virkailija avasi tietokoneensa ja sanoi, että olette sopineet suullisesti että isä osallstuu tälläisiin kustannuksiin. Isä ei oikeasti osallistunut, hankala juttu.

Isovanhemmat maksoivat lasit.[/QUOTE]

Niimpä. No meillä onneksi muuten nykyään homma toimii lasten isän kanssa, mitä nyt elatusmaksut tulee kelan kautta. Kuitenkin asioiden kanssa painineena suosittelen niiden papereiden tarkistuttamista.

 

["Vieras"]

Aika hurjaa! Ydinperheessä teinin toivomat tennarit ja kännykät menevät kyllä omien vaateostosten edelle. että siinä mielessä äiti on oikeassa. Pienet lapset eivät tarvitse edes niitä 20 lahjoja, aivan turhaa romua, mutta teinit ihan eri asia.

Höpö höpö. Kyllä koko perhe tarvitsee talvikengät ja synttärilahjat, ei teini pelkästään. Usko tai älä, aikuinenkin tarvitsee välilä talvikengät ja aikuisenkin puhelin hajoaa.

 

["Vieras"]

Niimpä. No meillä onneksi muuten nykyään homma toimii lasten isän kanssa, mitä nyt elatusmaksut tulee kelan kautta. Kuitenkin asioiden kanssa painineena suosittelen niiden papereiden tarkistuttamista.

Nimenomaan, paperit kannattaa olla nykytilanteen mukaan. Eikös ap kirjoittanutkin, että on ainoa perheessä, joka on töissä. Tai sitten sekoitan johonkin muuhun tässä ketjussa.