"Meidän lapset on kasvatettu niin, että sitätätäjatota"

["viekku"]

Hitto että ottaa hermoon. Yks tuttu, aina kun nähdään tai kyläillään, ilmoittaa tasan ja tarkkaan miten "HEIDÄN lapset" on kasvatettu.
Äiti 30+, kaksi lasta, tyttö n. 12v ja poika n. 15v, molemmilla eri isät joista kumpikaan ei ole koskaan ollut kuvioissa. Äiti tapasi 8v sitten uuden miehen, joka tietysti otti lapset avosylin vastaan ja on aivan loistava isäpuoli heille. Rauhallinen, maltillinen, opettavainen ja ennen kaikkea rakastava.

Meillä 6kk ja 2v lapset. Tämä tuttu äiti aina toitottaa miten HÄN (he) on kasvattanut lapsensa niin täydellisiksi ja ihaniksi - ärsytykseen asti. Tähän väliin myönnän heti ensimmäisenä että hänen lapsensa ovat oikeasti todella ihania, kohteliaita, kiitollisia, mukavia - ainakin meidän edessä. Enkä usko että tuosta kauheasti poikkeavat muutenkaan. Eli oikeassa äiti on, hyvin on kasvattanut lapsensa.

Mutta onko sitä oikeasti pakko huutaa joka väliin? Nyt en siis puhu sellaisesta äidin ylpeydestä lapsistaan. Tässä puhun siitä, että hän ylistää ITSEÄÄN, kuinka hyvin HÄN on osannut kasvattaa. Itse olisin ehkä ylpeämpi ihanista ja kohteliaista lapsistani kuin itsestäni - vai kuulostaako se kornilta?

Oonko nyt ihan hukassa kun välillä tuntuu että kyseinen äiti voisi pikkasen himmata tuota (itsensä) ylistämistä.

Ja lopuksi kerron, että kaikki - jokaikinen - kyläreissut tähän perheeseen keskittyy heidän lastensa hyvään käytökseen ja kuinka HE ovat siitä vastuussa. Se HEIDÄN kasvatuksensa. Muusta ei sitten puhutakkaan.


Anteeksi pitkä vuodatus. :/

 

[ikk]

oikeesti tollaset on just ärsyttäviä tyyppejä. :hug:

 

[Maisabella]

oikeesti tollaset on just ärsyttäviä tyyppejä. :hug:

No on kyllä! :hug:

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Usein vanhemmat käsittävät omaksi ansiokseen kasvattajana sen, että heidän lapsensa vain sattuvat olemaan rauhallisia ja taipuisia luonteeltaan. Joku toinen kasvattaja saattaa kasvattaa lapsensa ihan samalla tavalla kuin se hyvä kasvattaja, mutta jos lopputulos ei olekaan toivottu, kasvattaja onkin epäonnistunut tehtävässään ja on huono.

Saman perheen sisällä on monen sorttista väkeä, vaikka kasvatus on sama. Olen kymmenlapsisessa perheessä kasvanut ja meitä on moneen junaan.

 

[Blue]

On se toisaalta hyvä että on vielä vanhempia jotka ottavat vastuuta lastensa kasvatuksesta.

Mutta ymmärrän kyllä että käy ärsyttämään jos se on aina vain sitä kehumista. Ihan varmasti heilläkin on kompastuskivensä jotka voisi tuoda julki myös kun kerran tuolle linjalle lähdetään.

 

["vieras"]

Ei se kasvatuskaan kaikkea määrää. Tottakai se on tärkeää, mutta hyvästä ja kaikin puolin moitteettomasta kasvatuksesta huolimatta kaikista ei tule valioyksilöitä ja joistakin tulee sellaisia vaikka olisivat eläneet pellossa.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27148232]Ei se kasvatuskaan kaikkea määrää. Tottakai se on tärkeää, mutta hyvästä ja kaikin puolin moitteettomasta kasvatuksesta huolimatta kaikista ei tule valioyksilöitä ja joistakin tulee sellaisia vaikka olisivat eläneet pellossa.[/QUOTE]

Tätä väitettä ei muuten käytetä kun sellaisessa tapauksessa kun jotain ärsyttää se että joku on onnistunut kasvattamaan lapsensa hyvin. Jos asia olisi toisin päin (eli lapset olisivat petoja) niin kukaan ei sanoisi että "sellaistahan se on, älä koe itseäsi epäonnistuneeksi vanhemmaksi, kaikkien lasten kohdalla ei vaan voi onnistua vaikka kaikkensa tekisi.."

En siis nyt henkilökohtaisesti sulle tätä osoittanut, mietiskelin vain ääneen että miksi näin.

 

[Rockwood]

Usein vanhemmat käsittävät omaksi ansiokseen kasvattajana sen, että heidän lapsensa vain sattuvat olemaan rauhallisia ja taipuisia luonteeltaan. Joku toinen kasvattaja saattaa kasvattaa lapsensa ihan samalla tavalla kuin se hyvä kasvattaja, mutta jos lopputulos ei olekaan toivottu, kasvattaja onkin epäonnistunut tehtävässään ja on huono.

Saman perheen sisällä on monen sorttista väkeä, vaikka kasvatus on sama. Olen kymmenlapsisessa perheessä kasvanut ja meitä on moneen junaan.

Peesi tälle meidän perheessä yhdellä on adhd ja käy erityiskoulua, poika on todella haastava tapaus. 2 lasta käy ihan tavallista koulua keskinkertaisella/hyvällä koulumenestyksellä, luonteenpiirteet eroaa silti kuin yö ja päivä. Nuorimmaisesta ei osaa vielä sanoa minkälainen hänestä tulee?
Mua kans ärsyttäs tuollainen itsensä ylistäminen, ja jollei mistään muusta osaa puhua, niin mulla harvenis kyläily kerrat, ei jaksais.:x

 

[Pikkusen sympatiseeraan]

Jospa se ystäväsi on yksinhuoltajana ollessaan ollut varsin tiukoilla - toisin kuin Sinä - ja kokee
siksi erityistä 'onnistumista' kasvattajana ?
Itse olen täysin yksin lapseni kanssa - ja nyt kun hän jo hieman isompi , ihastelen kyllä lapsen tasapainoisuutta ja tapoja ja rauhallisuutta ....
Tajuan että varmaan se on ärsyttävää - vaan kun on ollut aika pertshanan koviakin aikoja ja on pelännyt sitä, ettei hommaa osaa tai jokin menee pieleen .
Jos lapsella olisi jokin erityisominaisuus - sehän taas tietenkin olisi tämän yksinhuoltajuuden vika , eikös ?

 

["viekku"]

Jospa se ystäväsi on yksinhuoltajana ollessaan ollut varsin tiukoilla - toisin kuin Sinä - ja kokee
siksi erityistä 'onnistumista' kasvattajana ?
Itse olen täysin yksin lapseni kanssa - ja nyt kun hän jo hieman isompi , ihastelen kyllä lapsen tasapainoisuutta ja tapoja ja rauhallisuutta ....
Tajuan että varmaan se on ärsyttävää - vaan kun on ollut aika pertshanan koviakin aikoja ja on pelännyt sitä, ettei hommaa osaa tai jokin menee pieleen .
Jos lapsella olisi jokin erityisominaisuus - sehän taas tietenkin olisi tämän yksinhuoltajuuden vika , eikös ?

Siis todellakin olen sitä mieltä, että nämä lapset ovat hyväkäytöksisiä, ihania ja tasapainoisia. Pointti ei ollut siinä, että äiti on ollut yh - vaan siinä, että omaa kasvatustaan pitää huutaa joka tuuttiin.
Itse asiassa ihailen yksinhuoltajia, en ole varma pystyisinkö itse siihen.

Eli ei mennyt kommenttisi nyt piikkinä mun kylkeen.

 

[Maisabella]

[QUOTE="viekku";27149998]Siis todellakin olen sitä mieltä, että nämä lapset ovat hyväkäytöksisiä, ihania ja tasapainoisia. Pointti ei ollut siinä, että äiti on ollut yh - vaan siinä, että omaa kasvatustaan pitää huutaa joka tuuttiin.
Itse asiassa ihailen yksinhuoltajia, en ole varma pystyisinkö itse siihen.

Eli ei mennyt kommenttisi nyt piikkinä mun kylkeen. [/QUOTE]

Kiitos!

 

[Labran täti]

Usein vanhemmat käsittävät omaksi ansiokseen kasvattajana sen, että heidän lapsensa vain sattuvat olemaan rauhallisia ja taipuisia luonteeltaan. Joku toinen kasvattaja saattaa kasvattaa lapsensa ihan samalla tavalla kuin se hyvä kasvattaja, mutta jos lopputulos ei olekaan toivottu, kasvattaja onkin epäonnistunut tehtävässään ja on huono.

Saman perheen sisällä on monen sorttista väkeä, vaikka kasvatus on sama. Olen kymmenlapsisessa perheessä kasvanut ja meitä on moneen junaan.

Meinasin tulla sanomaan tämän saman.

 

["Eee"]

No miksi sä kyläilet niillä?

 

["jaa"]

Lasten kasvatus vaatii vanhemmilta todella paljon. Aikaa ja sitoutumista. Kyllä mä luulen, että suurperheen jossa kaikki lapset ylioppilaita, osa akateemisen tutkinnon hankkineita on nimenomaan vanhemmat tehneet jotain oikein. Vertauksena vaikka toisen perheen kaksi ainokaista tarkkisluokan oppilasta, peruskoulu juuri saatu käytyä, juopottelua, rikollisuutta jne.

 

["vieras"]

Tätä väitettä ei muuten käytetä kun sellaisessa tapauksessa kun jotain ärsyttää se että joku on onnistunut kasvattamaan lapsensa hyvin. Jos asia olisi toisin päin (eli lapset olisivat petoja) niin kukaan ei sanoisi että "sellaistahan se on, älä koe itseäsi epäonnistuneeksi vanhemmaksi, kaikkien lasten kohdalla ei vaan voi onnistua vaikka kaikkensa tekisi.."

En siis nyt henkilökohtaisesti sulle tätä osoittanut, mietiskelin vain ääneen että miksi näin.

No käytetäänhän. Monta kertaa ollaan todettu kavereiden kanssa yhden kaverin uhmiksesta että se on mikä on vaikka voissa paistais. Kaverissa ei ole mitään vikaa,hän on ihana äiti ja yrittää kaikkensa mutta lapsi on oikeasti suurimmanosan ajasta ihan kamala. Ja todellakin olen sitä mieltä että siinä tapauksessa ei ole kasvatuksesta kiinni.

 

["viekku"]

[QUOTE="jaa";27150155]Lasten kasvatus vaatii vanhemmilta todella paljon. Aikaa ja sitoutumista. Kyllä mä luulen, että suurperheen jossa kaikki lapset ylioppilaita, osa akateemisen tutkinnon hankkineita on nimenomaan vanhemmat tehneet jotain oikein. Vertauksena vaikka toisen perheen kaksi ainokaista tarkkisluokan oppilasta, peruskoulu juuri saatu käytyä, juopottelua, rikollisuutta jne.[/QUOTE]

No tottakai vaatii.
Mutta millä itse osoitan oman kasvatukseni tuloksia, kun lapset vasta 2v ja toinen 6kk. Ei voi vertailla.

Ja TAASKAAN en puhunut sittä, miten hyvä on kasvatus ollut, vaan siitä, MIKSI omaa lasten kasvatusta täytyy jokapaikassa ylistää ja se aihe on ainoa josta keskustellaan kun tavataan.

Joku kysyi MIKSI tapaan tätä tuttua. Hyvä kysymys, en enää tiedä itsekkään.

 

["viekku"]

Usein vanhemmat käsittävät omaksi ansiokseen kasvattajana sen, että heidän lapsensa vain sattuvat olemaan rauhallisia ja taipuisia luonteeltaan. Joku toinen kasvattaja saattaa kasvattaa lapsensa ihan samalla tavalla kuin se hyvä kasvattaja, mutta jos lopputulos ei olekaan toivottu, kasvattaja onkin epäonnistunut tehtävässään ja on huono.

Saman perheen sisällä on monen sorttista väkeä, vaikka kasvatus on sama. Olen kymmenlapsisessa perheessä kasvanut ja meitä on moneen junaan.

Olet erittäin oikeassa.