Gallup: mieleenpainunein lääkärireissusi ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nuorena tyttönä n. 20 vuotiaana multa meni jalat alta, kun kävelin tai se oli hyvin
kivuliasta. Menin joskus 1990 luvun alussa Mehiläiseen vaivani takia.
Olin ensimmäinen asiakas päivystyksessä ja mieslääkäri joutui sitten kahvihetkensä keskeyttämään hoitsujen kanssa. Aikansa kuunneltuaan vaivojani hän sanoi, että sinulla on tippuri. Tippurissa on
kuulemma sellaiset vaivat, että polvia särkee ja saattaa mennä jalat alta. No mitäpä siinä sitten
kun itkua melkein väänsin ja lähdin pois. Apua en saanut.
Myöhemmin toisella lääkärillä käydessäni selvisi, että virus oli molemmissa polvissani eikä tippuria.
Sain vielä 2 viikon kuurin 800 mg buranaa 3 päivässä-
 
Muutamia vuosia sitten jouduin colonoskopiaan eli suolen tähystykseen. Se litku, mitä piti ennen toimenpidettä juoda suolen tyhjentämiseen,oli aivan jotain järkyttävää! Itkun kanssa sitä join,kun se oli niin pahaa. Meninkin siitä erittäin huonoon ja heikkoon kuntoon.
Toimenpiteen jälkeen lääkärinhuoneessa lääkärin kanssa keskustellessa kävin välillä oksentamassa huoneessa olevaan lavuaariin.:D Lääkäri ei ollut moksiskaan.
 
Kerran kävin lääkärissä, olisinko ollut 16- tai 17-vuotias, en muista tarkalleen. Lääkärinä oli joku nuori miespuolinen kandi, joka tuijotti koko vastaanoton ajan mun tissejä. Puhui tisseille koko ajan. Mulla oli ihan tavallinen t-paita päällä, ei edes avonainen kaulus.
 
Taustaa: mä olen 4 lapsen äiti, nyt odotan viidettä.

Menin omaan tK:hon hakemaan sairaslomaa, kun alkaa supistukset kun teen jotain fyysistä ja töissä olen liikuntavammaisten avustaja, joten paljon nostelua ym.
Huonosti suomea puhuva lääkäri ei oikein meinannu ymmärtää mua ja sitten se rupesi selittämään mitä supistukset on :D Pikkasen olin hileenä kun ei meinannu tulla mistään mitään ja ei ymmärretty toisiamme, mutta nyt jälkikäteen naurattaa, asiat kyllä lopulta selvisi, vieläpä ilman rautalankaa
 
Kaamein on varmaan paksusuolen tähysytys. lääkkäri huutaa naama punaisena että ei tämä voi sattua yhtään, että ei ole mahdollista. no mua sattu ja ihan pirusti, mieheni kuuli käytävään asti kun huusin kivusta.

Toinen oli kun menin puolivuotta selkäleikkauksen jälkeen uudelleen lääkäriin kun jalat hävis alta enkä pystynyt kunnolla kävelemään. kirurgille sain lähetteen. kirurgi huutaa minulle että tämä ei ole oikea paikka minulle että minun pitäisi mennä fysioterapiaan. minut on kertaalleen leikattu ja se on sillä selvä, he eivät enää hoida. olen itse aiheuttanut kuulemma vaivani (välilevyn rappeuma) ja saan hoidattaa itseni fysioterapeutilla. sitten toteaa että syö särkylääkkeitä, ja ei kun kotiin vaikka jalat ei kunnolla kanna.
 
ai niin, tämä pitää vielä jakaa kanssanne nyt kun tuli mieleen: olin töyhtistä odottaessa käymässä äitiyspolilla ja nuorella naislääkärillä tissivako vilkkui lääkärintakin alta, sitten huomasin että suussakin kimaltaa jotain... kielikoruhan se. tuijotin sitten koko reissun lääkärin suuta & tissejä :laugh:
 
Olin päivystyksessä räkätaudin takia ja kun lääkäri kuunteli sydäntä niin siirsin käteni tuolin käsinojalle. Paitsi että oikeasti se oli lääkärin polvi!!!! Voitte uskoa et aika nopeesti siirsin käteni siihen tuolin käsinojalle! Kaiken lisäks pidätin hengitystä niin pitkään et lääkäri joutu sanomaan et "hengitä vaan" et sai kuunneltua keuhkot. Noloa...
 
Miulla on ollut ainoastaan hyviä lääkärireissuja mutta laitan tämän kuitenkin =) Olin äitiä menossa kattomaan sairaalaan, polttelin tupakan siinä pihalla. Joku nuoren näköinen mies puhui siinä vieressä puhelimeen, se oli kyllä varsinainen ilmestys :D Koko kaveri näytti siltä kun hää olis noussut ojasta unilta vartti sitten, vaatteet oli vähän mitä oli ja sillä oli jalassa eripari tennarit.

Kävin sitten kahvion kautta ja menin äitiä moikkaamaan niin eikö se sama tyyppi tule äipän huoneesta just kun miä menin sinne. Kysyin äitiltä että kuka hitto tuo oli? Miun anestesialääkäri :D Jaa, anteeksi, olin hävyttömän ennakkoluuloinen :ashamed:
 
Nostan, ja kerron man kokemukseni.

Kun aloin odottaa toista lasta, enkä vielä tiennyt olevani raskaana, menin sairaalaan olkapääsäryn takia. Verestä otettu raskaustesti oli positiivinen, joten heti epäiltiin kohdun ulkoista raskautta. Ultrassa jotain näkyikin kohdun ulkopuolella, kohdussa ei mitään. Itkin, vauva oli kovasti toivottu. Lääkäri sanoi tehneensä tätä työtä 40 vuotta, vakuutteli olevansa varma kohdun ulkoisen raskauden diagnoosista, "laitan vaikka pääni vadille". Keskeyttävää lääkettä vain tilaukseen!

Imetin vielä esikoista joten en halunnut lääkettä ottaa. Sen verran vahvaa myrkkyä, että imetys olisi pitänyt lopettaa siihen. Jäin tarkkailuun sairaalaan 8 kk esikoisen kanssa. Ultralla seurattiin tilannetta, ja kohdun ulkopuolella näkyvä "vuoto" pieneni. Parin päivän päästä kohdussa alkoi näkyä alkio. <3

Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi mennä sille päänsä vadille luvanneelle lääkärille näyttämään tätä meidän neitiä... ;)
 
olin 15v, neitsyt.. lääkäri määräsi e-pillerit akneen ja piti tietysti käydä gynen luona.
kun tutkimus ei onnistunut, alkoi gynegolog, keski-ikäinen nainen räyhätä että "mitä sinä teet pillereillä, jos et ole yhdynnöissä"? ja minä kun koetin piipittää että "akneen" niin sain kuulla että saippua on yhtä tehokas! no, sain reseptin mutta itku tuli ja kun saavuin kotiin kasvot kyynelissä isä suuttui ja soitti pari puhelua kohtelustani. myöhemmin äidin sisko päätyi tälle samalle punapäiselle rouvalle ja sai kuulla että omituiset vuotonsa ovat AIDS.. juu, eivät olleet. toivon mukaan tämä "asiantuntija" on nyt saanut potkut! :O
 
Ensimmäinen gynekäynti. Leguri alko siinä tutkiskella ja jutteli mukavia. Kysy sitten että poltanko tupakkaa. Nostin hätääntyneenä päätä ja kysyin että näkyykö se sieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24488850:
Nuorena kun asuin Lahdessa, oli erään viikonlopun jälkeen ihan karsea darra päällä. Päätin hakea saikkua eräältä tunnetulta ulkomaalaistaustaiselta lääkäriltä.
Lääkäri aloittaa hoono soomella:
- No mikä vaivaa?
- Selkä on vähän kipeä.
- Onko krapula.
- No joo
- Sataviisikymmentä markkaa.

Käynti kesti vajaat kaksi minuuttia ja kolme päivää ryyppysaikkua.
Lahtelaiset (ainakin vanhemmat) tietänevät kuka lääkäri oli kyseessä. :D

Kaveri kävi samaisella lääkärillä tarkastuksessa ajokorttia varten.
Lääkäri kysyi:
- Oletko sinä terve kuin pukki
- Joo.
- Sataviisikymmentä markkaa.

tsadaa...
Lahdessa ollaan jo kehitytty niinkin pitkälle että sairaanhoitajat näkevät puhelimitse onko potilas kipeä vaiko eikö ole ;)

Minulla oli korva kipeä, soitin kovassa kuumeessa ja kivussa aikaa että pääsisi lääkäriin ja hakemaan lääkkeet.
Hoitsu kuuntelee puhelimessa oireet ja toteaa "ei tämä kyllä kipeältä näytä"
sanoin että ei voi varmaan puhelimitse nähdäkkään :D
kehoitti ottamaan buranaa ja kyllä se siitä, ei lasten tautia voi aikuiselle tulla ja lätkäsi luurin kiinne.

tunnin myöhemmin mieheni soitti minulle ajan ja kertoili oireeni flunssan muotoon jolloin sainkin ajan :o
En voinut olla vinoilematta kun huomasin sen ihmisen olevan edelleen vastaanottotiskillä kenelle minä soitin ja kerroin oreeni,
kävin hänelle sanomassa että tämä ihminen kuka soitti siitä korvasta ja sitä korvakipua kun ei voi olla niin nyt lääkärikin meni minulle vahingossa kirjoittamaan antibiootit..

olisittepa nähneet sen vastaanotto tädin naaman :laugh:

Ymmärränhän minä sen että turhaa jonoa tekevät pitää karsia ja ne ketkä oikeasti on kipeinä hoidetaan mutta kun niillä on se näköpuhelin jolla dagnoositkin tehdään ja pyydetään syömään buranaa..
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
No se kun menin ensimmäistä kertaa työterveyslääkärille havaitun diabeteksen takia keskustelemaan
hoidosta ja diabeteksen seurannasta
ja lääkäri alkoi epäillä aivolisäkkeen kasvainta siinä jutellessa.

Onneksi kyssin lääkärin mukaan ei ole aivolisäkkeen kasvainta, kyllä siinä vähän pelästyi
ja sai olla kuumilla kivillä, ennen kuin parin kuukauden päästä sai ajan kyssiin ja lääkäri
ilmoitti ettei todennäköisesti ole kasvainta.
 
Nieluviljelykerrat on mulla aina yhtä mukavia. Ei ole yksikään niistä erityisemmin painunut mieleen, mutta mulla tulee herkästi siinä oksennusrefleksi, niin heti kun hoitajan käsi lähestyykään mun suuta sen puikon kanssa, niin tartun siihen käteen ja työnnän pois ja toi on ihan reaktio jolle en voi mitään. Lapsena mulla piteli toinen hoitaja käsistä että se yksi hoitaja sai työnnettyä sen puikon mun kurkkuun. Nykyään useimmat hoitajat onneksi antaa mun ottaa ite sen nieluviljelyn koska sujuu silloin oikein siististi ja harmittomasti.

Joskus oli joku intialainen hoonosoomi-lääkäri terveyskeskuksessa kun menin sinne flunssaa ja yskää potevana kuumeen kourissa. Lääkäri jututti siinä hetken, ja sitten totesi: "me kuunnella keuhko. Sinä ottaa paita pois". Noh se paidan nostaminenhan on muutenkin ihan normaalia, joten nostin, mutta tämä sanoi, että "ottaa paita kokonaan pois". Okei, otin pois. Sitten alkoi hokea, että "rintaliivi pois, ei voi muuten kuunnella". Ihmettelin vähän kun ekaa kertaa tuollaista pyydettiin, mutta kuumehuuruisena tottelin. Jäi sellanen kuva siitä lääkäristä että oli vain halunnut nähdä tissit?! Määräsi sitten jotain troppia mulle, viikon päästä tulin takaisin kun ei tehonnut yhtään, suomilääkäri totesi että aivan vääränlaista lääkettä määrännyt..

Toinen kerta oli se kun kylkikipua menin valittamaan lääkäriin. Hoitaja paineli kylkeä joka oli tosi kipeä, ja lähetti labrajonoon. Labrajonossa mulle tuli joku kohtaus, nousi kuumetta, panikoin yms, siitä sitten kaikki veri- ja pissatestit ja EKG yms kokeita ja sitten lähetettiin ambulanssilla keskussairaalaan 2h matkan päähän. Ei ole mitään tietoa mikä silloin iski mutta 3 päivää olin sairaalassa aika heikolla hapella.
 
kai te hyvät ihmiset valitatte tuollaisesta kohtelusta? Pahimpia tässä ketjussa on tuollaiset ihan turhat huutamiset ja latistamiset ja kettuilut. Vaikka siinä itse tilanteessa ei osaisi mitään sanoa, niin ehdottomasti jälkikäteen valittamaan asiasta muuta kautta.

Ei lääkäri saa ihmistä noin kohdella.

Ihan kauheita juttuja!
 
no yksi on jäänyt mieleen. Nuorella naislääkärillä oli isot kultaiset korvikset ja punainen minimekko lääkärin takin alla, "vesiraja" just peittyi, yritti peitellä lääkärin takilla. Mietin siinä vastaanotolla, että oliko tullut suoraan yökerhosta pitämään vastaanottoa.
 
Mulla se, kun mentiin tuhatta ja sataa (käsketysti) lasten polille, ja kirveenä pään yllä hääräsi diabetes. Sehän sitten olikin kuopuksella.
Meni varmaan 2vrk silleen, että "nipistäkää mua, tää ei oo totta".

Lisäksi kun omalta ensiavulta sinne lähetettiin, sanoivat, että SUORAAN sinne lasten pkl:lle, niin me silti ajettiin kotoonta hakemaan kuopuksen nalle mukaan, niin lasten pkl:n lääkäri heti tivasi, että mikä kesti!?
Ja se kierros teki ehkä 5min lisää matka-aikaan...
Mutta syyllisti kivasti.

Sama kirves on roikkunut esikoisen pään päällä 4v, vielä ei ole tippunut.

Mulla sama. Muistan aina, kun pojalta mitattiin sokeri ihan vain varalta. Kun mittari ei sitä enää mitannut (oli jo niin korkea), lääkäri sanoi,että pesetkö kädet, jos niissä vaikka on sokeria. Toivoin ihan helvetisn paljon, että lapsi ois uittanut kätensä jossakin siirappipöntössä. Mutta ei se ollut.

Sokeri oli sitten 33 ja meitä kehotettiin ajamaan suoraan ensiapuun ilman mitään välipysähdyksiä. Haettiin silti yksi lapsi koulusta ja mentiin sitten.

Siitä alkoi tämä kolme vuoden sota, josta ei kai tule koskaan loppua.
 
Joskus oli joku intialainen hoonosoomi-lääkäri terveyskeskuksessa kun menin sinne flunssaa ja yskää potevana kuumeen kourissa. Lääkäri jututti siinä hetken, ja sitten totesi: "me kuunnella keuhko. Sinä ottaa paita pois". Noh se paidan nostaminenhan on muutenkin ihan normaalia, joten nostin, mutta tämä sanoi, että "ottaa paita kokonaan pois". Okei, otin pois. Sitten alkoi hokea, että "rintaliivi pois, ei voi muuten kuunnella". Ihmettelin vähän kun ekaa kertaa tuollaista pyydettiin, mutta kuumehuuruisena tottelin. Jäi sellanen kuva siitä lääkäristä että oli vain halunnut nähdä tissit?! Määräsi sitten jotain troppia mulle, viikon päästä tulin takaisin kun ei tehonnut yhtään, suomilääkäri totesi että aivan vääränlaista lääkettä määrännyt..

Ei se läääri halua nähdä tissejä, jos käskee ottamaan paidan ja rintsikat pois - periaatteessa keuhkojen ja sydämen kuuntelu pitää tehdä koko ylävartalo paljaana. Varsinkin jos on vanha ja huono stetoskooppi (kuten usein tk:ssa on...) niin rintaliiveistäkin tuleva hankausääni peittää sydämen sivuäänet alleen, varsinkin kun vasemman puoleinen rintaliivin kuppi on juuri siinä sydämen päällä. Mutta usein tästä tulee luistettua, ja hyvällä stetarilla siitä päältä kuulee melkolailla tarpeeksi, tai sitten nostellaan kaaritukea ja paitaa että saa ihokontaktia. Myös rintakehän liike on tärkeä nähdä, eikä sitä näe oikein jos potilas nostaa paitaa (hartiat jännittyy jne).

Mutta siis ei ne lääkärit ole pervoja, jotka pakottavat ottamaan kaiken pois kuuntelua varten, vain perusteellisia!!
 
Väiteltiin työterkkarin kanssa puoli tuntia siitä, että liikunko tarpeeksi vapaa-ajalla.
Joo, kyllä liikun ja osaan myös syödä oikein ja noin yleensä olen erittäin valveutunut mitä näihin liikunta+terveysasioihin tulee. Sillä hetkellä olin vain homeasunnon uhri, ollut jo yli 6kk kipeänä ja en pystynyt tekemään Spiha-testiä. Ei kuulemma ollut selitys.
Sen jälkeen olen mennyt ihan muualle hoitoon jos on tarvis ollut.

Oon kuitenkin päässyt todella helpolla, kun tää oli mieleenpainuvin.
 
Onhan noita vaikka kuinka monta.

Yks ainakin kun unkarilainen lääkäri laitto kiireellisen lähetteen sairaalaan pojalle kun oli saanu aivotärähdyksen. Lähetteessä luki et pitää pää kuvat ym. Tyhmänä lähdin omalla autolla viemään melkein sadan km päähän. Poika oli kipeä ja oksenteli. Perille päästyä hoitaja käski vain istua odottamaan. Just kerkesin huutaa perään et ei tää lapsi jaksa istua. Järjesti sitte sängyn jostain käytävältä. Yli kolme tuntia lapsi makas siinä ennen lääkärin tuloa. Siinä vaiheessa alkoi onneksi jo toipumaan eli päästiin sit kuitenkin kotiin.

Pari viikkoa synnytyksestä nousi korkea kuume mikä ei laskenu edes lääkkeillä. Päivystyksessä lääkäri totes vti:n mikä noussu munuaisiin. Istuin vielä käytävässä odottamassa jotain tuloksia. Lääkäri oli luvannu jo et pääsen yöksi kotiin ja seur aamuna meen tk:n vuodeosastolle tiputukseen. Lääkäri tulee vielä sitte siihen käytävälle että unohti mitata verenpaineen. Huiteli ihan pilvissä ja ei muuta ku sinne vuodeosastolle yöksi. Mies sai yrittää selvitä vauvan kanssa yön.

Neurologisella otettiin selkäydinpunktio. Käskettiin istua sängyn reunalle ja kumartua alaspäin. Hoitaja sit jossain välissä tajus kysyä et miten menee. Sanoin vaan et päässä pyörii. Hoitaja jo siinä kummasteli mut tuli sit piteleen mua paikoillaan. Kun toimenpide oli ohi sanoin että edelleen pyörryttää. Lääkäri ja hoitajat kummissaan. Hoitaja sit sai järjestettyä mulle sängyn missä sain vartin makoilla. Sit vaan ylös ja lähetteen kans labraan. Monta putkea otettiin verta. Olin omalla autolla ja kotiin se melkein 100 km. Sai autossa vähän aikaa istua ja miettiä uskaltaako lähteä ajamaan. Illalla alkoi sitten spinaalipäänsärky.

Vauvan jälkeen oli vuoden päästä ekat menkat. Ne jatku jo kolmatta viikkoa ja vuoto vain lisäänty. Tk:ssa kirjotti lähetteen suoraan naistenpolille. Siellä sit hoitaja käski riisua housut ja laittaa sairaala mekon päälle ja tulla lääkärin huoneeseen. Jouduin huutamaan hoitajan takaisin ja pyytämään jotain tuketta kuin vuodin lattialle. Lääkärikin tuli jo sit siihen ja sano et nätät tosiaan vuotavan. En tiedä mitä muilla tarkoitta vuotaa paljon kun näytti ettei tuollaista tilannetta ennen ollut käyny. Lääkäri tutki paikat ja laitto lähetteen kaavintaan.

Ei noissa varmaan mitään niin erikoista ole mutta itellä jääny mieleen.

Yks vielä. Eli poika on käyny 2 kertaa silmäpolilla missä tutkittu karsastusta. TK lääkäri sen huomas täällä viidessä minuutissa ja laitto lähetteen. Eka kerralla pojan tutki silmäpolin ylilääkäri. Ei löytyny karsastusta. Mentiin uudestaan tk lääkärille kun opettaja oli huomannut pojan siristelevän, hierovan silmiä ym. Jälleen lähete silmäpolille. Ja jälleen samainen ylilääkäri tutkii ja toteaa ettei karsastusta. Diagnoosi hieman avonaiset alaluomet ja antoi näytepullon tippoja mukaan. Keväällä tuli koulukuvat missä näkyy karsastus todella selvästi. Poika katsoo kameraan, toinen silmä normaalisti, toinen "vaeltanut ylös" .
Ja tuolla eka käynnillä pojan piti katsoa kolmiulotteista kärpäsen kuvaa. Ei onnistunut kun lapsi pelkäsi. Lääkäri sitten tiuski että tutkimus ei onnistu kun ei saa kaikkia tehtäviä tehtyä. Lapsen vikako se oli?
On kyllä tehny mieli lähettää se kuva sille ylilääkärille..
 

Yhteistyössä