Anu Saagim valitti Radio Citylle suomalaisäitien rumuutta: "Lapsikin onnellisempi, kun olet kaunis"

[tsih]

[QUOTE="vierailija";27271404]No onhan tuossa totuuden siemen vaikka noin kärjistetysti sanoi. Kohtuus kaikessa. Ja ei kauniiksi olemiseen tarvita hoitoloita,kotona lasten nukkuessa voi ihan hyvin vaikka värjätä kulmakarvat itse ostamalla värillä ja lakata kynnet jos haluaa.
Kauneutta on erilaista,mutta huoliteltu ulkonäkö on tietty mukavaa. Tuskin kukaan oikeasti tykkää röllin näköisistä ihmisistä.[/QUOTE]

Lapselle on, tai ainakin pitäisi olla, ihan sama näyttääkö äiti rölliltä vai missiltä. Pääasia että äiti on onnellinen. Anu Saagim saa toki valittaa suomalaisnaisten rumuudesta, jos hän kokee sen ongelmaksi, mutta turha siihen on lapsia vetää. Jos Saagimin oma lapsi on niin ulkonäkökeskeinen, syy löytyy varmaan omista vanhemmista. Se, että jotkut äidit saattavat näyttää vähän räjähtäneiltä, on paljon pienempi ongelma kuin se, että lapsen päähän taotaan pienestä saakka noin pinnallista ajattelua.

 

[totta osin]

Mä en pidä juuri minään kommentointia toisten ulkonäöstä ja Anu Saagimin sanomiset ovat myös aika yhdentekeviä.

MUTTA on pakko todeta, että pystyn poimimaan tuosta tekstistä totuuden jyväsen, nimittäisen sen, että suomessa on tosiaan nykyään sellainen kulttuuri, että lapsi nostetaan liian isolle jalustalle ja heistä monesti tehdään pikkukeisareita. Huomaahan tämän koulumaailmassakin, kun ärhäkät vanhemmat ovat haastamassa opettajia oikeuteen ties mistä. Noin niin kuin yhtenä esimerkkinä. Ja muutenkin maailmaa pyöritetään sen lapsen ehdoilla ja kaikki muu tulee raivata itsekäästi edestä.

Lapsesta tulee helposti vanhempien koko elämä ja varsinkin suomalaisest naisesta päätoiminen pyhä äiti. Ja luonnollisesti erilainen ja mahdollisesti vähän vähemmän lapsikeskeinen (joka ei siis nyt tarkoita, että lapsi kärsisi) tapa elää on äärimmäisen tuomittavaa. Lapsi ei voi olla osa elämää, hänen on oltava koko elämä.

 

[superman]

[QUOTE="vieras";27271172]No, tehdäänpä testi.

Kysykää kaikki lapsiltanne:
Onko parempi, että äiti hoitaa sinua vai onko parempi että äiti on paljon poissa omissa jutuissaan?

Mitä lapsenne vastasivat?
Meillä: On mukavampi, että äiti on kotona ja hoitaa lapsia.[/QUOTE]

Sun tapauksessa lapsi vastaisi, mielluummin on mukavaa kun se juoppo akka ei ole kotona örisemässä. Anu on varmasti erinomainen äiti lapsillensa, toisin kuin kaltaisesi katkeroitunut ja haiseva ämmä.

 

[Mieli]

Sillä naisella on nyt joku pakkomielle tästä asiasta!

 

["Mielipide"]

Sun tapauksessa lapsi vastaisi, mielluummin on mukavaa kun se juoppo akka ei ole kotona örisemässä. Anu on varmasti erinomainen äiti lapsillensa, toisin kuin kaltaisesi katkeroitunut ja haiseva ämmä.

Mikä sun ongelma mahtaa olla? Etkö ole saanut naista lainkaan?

 

[Lispetti]

Antaa Anun paasata, kuitenkin asiantynkääKIN on, vaikkakin kärkkäästi esitettynä

Mitäpä tuosta, on siellä Eestissä niitä lihavia myös (Anuhan vois alkaa niitä "valmentamaan" seuraavaks), vaikka usein ovatkin ihanan pitkäsäärisiä kauniita tyttöjä

 

[Lispetti]

Sillä naisella on nyt joku pakkomielle tästä asiasta!

Jollakin tavalla se itsetunto on pönkitettävä

 

[Ruman äidin lapsi]

Mielestäni Anu on oikeilla jäljillä...

Olen itse varsin viehättävä, olen ollut jo pikkutyttönä. Äitini sen sijaan oli "ruma ja lihava kanttura". Toivoin kovasti, että hän olisi pitänyt huolta itsestään, olisi ollut sievä ja viehättävä, tai edes välittänyt sen verran ettei olisi lyllertänyt menemään ei-minkään-näköisenä. Äitini kärsi ulkonäöstään itsekin, mutta ei tehnyt sille mitään. Sen sijaan hän suuntasi kitkeriä kommentteja minulle, sanoi suoraan että oli kateellinen että olen viehättävä ja huolehdin itsestäni (jo 13-vuotiaana sain kuulla tätä).
Eli joo, olisin ollut onnellisempi jos äitini olisi ollut kaunis- ja terve päästään.

 

[vierailija]

Tuo eukko muuta osaakaan, mikäköhän ainaiseen mollaamiseen syynä..ketä kiinnostaa..

 

[vierailija]

yleensä oma paha olo ja huono itsetunto,rumat kasvot ja iho tässä tapauksessa

 

[vierailija]

Kaikille kauneus ja ulkonäkö eivät ole niin tärkeitä kuin Saagimille. Kannattaa vain elää omien arvojensa mukaista elämää ja unohtaa muu.
Saagimhan ei tee näin vaan haluaa että hänelle tärkeät asiat ovat tärkeitä myös muille. Mistä tämä kumpuaa? Vaikuttaa siltä että hän sitoo oman ja muiden arvon ulkonäköön. Näin hän myös arvottaa ja arvostelee muita ulkonäölle asettamiensa kriteerien mukaan.

Hänen itsetuntonsa on riippuvainen siitä miltä hän näyttää. Tunteakseen itsensä ylempiarvoiseksi hän kiusaa ja haukkuu muiden ulkonäköä.
Hänen pitäisi miettiä syvällisesti arvojaan ja nähdä että jokaista ihmistä tulee kunnioittaa, arvostaa ja kohdella hyvin. En usko että Saagimin tavoin ajatteleva ja käyttäytyvä ihminen voi olla aidosti onnellinen ja tasapainossa itsensä kanssa.