Esikoista odotan ja mietin "jaksanko" kävellä synnyttämään 2 km matkan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuiskutilda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuiskutilda

Vieras
Sairaalaan on siis vain 2 km matka ja meillä ei ole autoa käytössä. Tokihan voi taxillakin mennä eli ei ole poissuljettuvaihtoehto, mutta tuntuisi aika hassulta tilata taxi noin lyhyttä matkaa varten. Laskettuaika joulukuussa eli ei välttämättä ole vielä lunta, jäätä ja kylmääkään.

Nyt siis kokeneiden kokemuksia kaipaisin. Tuntuisiko siinä vaiheessa tuollainen matka pahalta kävellä vai onko vain hyvä/mukava kun saa olla liikkeellä?
 
Mulla oli tuo matka ja auton kyydissäkin se oli tuskaa! Riippuu paljon, mikä tulee olemaan tapa, jolla synnytys etenee, mutta soita suosiolla taksi ja vaippa housuun ja pyyhe takapuolen alle penkille.
 
No riippuu tosi paljon tietty synnyttäjästä ja siitä miten synnytys menee. Esikoisen kohdalla en olis voinu kuvitellakaan et olisin kävelly yhtään sen enempää ku sairaalan parkkipaikalta sisään, kuopuksen kohdalla olisin voinu vaikka kuinka pitkään kävellä (synnytys kestikin muutaman tunnin vaan). Mää kyllä menisin silti taksilla ku ei yhtään tiedä, kuopuksen kohdalla vaikka supistukset oli loppuun asti siedettäviä niin kävely teki sen et niitä tuli jatkuvasti, siis ihan kokoajan, se oli yks syy miks sit kävelinkin mieluusti. Mut 2km voi tuntua aika pahalta niissä synnytyskivuissa ja sit ku oot tyyliin puolen kilsan päässä sairaalasta etkä enää pysty ni voihan siitä tietty taksin soittaa mut jotenkin nolompaa se siitä on soittaa kun kotoo. En myöskään kuluttais mun voimia siihen kävelymatkaan. Joo matka on lyhyt noin normi oloissa mut synnytyskivuissa kyllä pitkä.
 
Esikoista synnyttämään menevällä voisi hyvinkin onnistua. Moni ensimmäistä synnyttämään menevä tekee yhden "turhan" reissun synnytyssairaalaan tai sitten sairaalassa odotellaan hyvän tovin ennen kuin synnytys todella käynnistyy. Tosin on niitäkin ensisynnyttäjiä, jotka pulauttavat vauvan muutamalla supistuksella =)
 
Itse ajattelin vielä matkalla sairaalaan, että kävelen parkkipaikalta synnytysosaston ovelle, matkaa pari sataa metriä. Mitä lähemmäksi synnytyssairaala tuli, sitä varmempi olin, etten tod. kävele tuota matkaa, vaan mies saa viedä ovelle ja sitten siirtää siitä auton parkkikselle.
 
Ekasta lapsesta olisin jaksanut kävellä pari kilsaa kevyesti, kun synnyttämään menin.

Tokasta ehkä.

Kolmannesta todellakin. Olisin voinut vaikka juosta useammankin kilsan matkan.

Riippuu ihan siitä, millaiset supistukset on päällä, ja mitä niiden aikana tykkää tehdä.
 
Minä olisin varmaan voinut kävellä. Kaikista pahinta oli, kun joutui makaamaan sänkyyn tutkimusten ajaksi. Muun ajan ravasin lattiaa pitkin edestakaisin. Mutta ehkä sittenkin on järkevintä mennä taksilla, kun kerran neuvolastakin on niin toisia neuvottu. Taksilla voi mennä hyvin lyhyitäkin matkoja eli sitä ei tarvitse ajatella, että 2 kilometriä olisi jotenkin liian lyhyt matka taksiajeluun.
 
no hyvin jaksaa supistuksin välissä kävellä.. sillo on normaali olo tila,kattoo vaan kellosta koska taas supistaa ja pysähtyy:D

Tai sitten ap on niin kuin minä, jolla synnytykset alkaa semmoisella räminällä ja vauhdilla, ettei paljon tartte kelloa katsella, eikä mitään normaalia olo tilaa ollut. Ja en todellakaan olisi pystynyt kävelemään paria km sairaalaan - tuskin paria sataa metriä.
 
Itse olisin tosiaan teoriassa varmasti jaksanut kävellä, ehdinhän molemmista lapsista olla sairaalassa 4 tuntia ennen syntymää, MUTTA jos vedet olisivat menneet kävellessä, olisin jäänyt siihen paikkaan ja tunnetusti käveleminen edistää synnytystä.

Mielummin pelaan varman päälle, kuin synnytän jalkakäytävällä.
 
No jos kerran taksikin on vaihtoehto niin turhaan mietit asiaa nyt. Kun synnytys käynnistyy huomaat itse mikä olosi on. Luultavasti silloinnet halua kävellä, mutta koskaan ei voi tietää millainen synnyttäjä on tai millainen synnytys.
Itse en olisi kävellyt, mulla alkoi ihan yht'äkkiä suoraan kovat supistukset. Esikoinen syntyi vajaassa 2,5 h, kuopuksen kanssa ehdittiin tuurilla sisään sairaalaan kun jo syntyi. Kivuta ja ponnistuksen tarve sitä luokkaa, etten kävellyt edes sairaalan ovelta, autosta mihinkään. Pyörätuolilla veivät saliin ja housut pois ja vauvasta koppi ;)
 
Minä kävelin synnytystä edeltävänä päivänä 12 km. Seuraavana päivänä kävelin sairaalaan 3 km reppu selässä. Sen jälkeen kävelin vielä sairaalan portaita ylös alas.

Ei auttanut. Käynnistykseen pistivät. Ja sen jälkeen muuten vasta kävelinkin.

Tosi hyväähän se kävely tekee, ehkäisee tarjontavirheitä ja niin pois päin. Mutta ehtii sitä siellä sairaalassakin harrastaa. Joten taksia minäkin ehdottaisin, kun ensisynnytykseen liittyy muutenkin niin paljon kaikkea yllättävää.
 
Itsellä ei kokemusta, mutta ystäväni "kärvisteli" kotona viimeiseen asti ja lähti sitten kävelemään sairaalaan. Matkaa ei tosin ollut kun pari sataa metriä, mutta vauva oli perätilassa, eikä enää saatu käännettyä ja se oli menoa sitten..

Tämä ei tosin tuohon kävelyyn liittynyt mitenkään, mutta älä sinnittele kotona kuitenkaa liian pitkään..
 
Kakkosta odottaessa suunnittelin käveleväni vajaan kilsan matkan. Supparit kyllä kirpas sen verran, etten halunnut lähteä yrittämään. Sairaalaan päästyä olin 7 cm auki, että ehka ihan hyvä oli mennä autolla.
 
Olisin jaksanut kävellä, mutten olisi "uskaltanut" kun mulla tihkui koko ajan lapsivettä. Jos lapsivesi menee kunnolla niin jossain ainakin ohjeistetaan ettei saisi edes istua autossa vaan pitäisi maata.
 
Ekan kohdalla olisin voinut kieriä kivusta tuon matkan.
Sain useita "heittäydy maahan ja halaile lattiaa"- supistuksia 10metrin matkalla eteisaulasta synnytyssaliin.
Auto oli onneksi sellainen että pystyin makaamaan puoliksi lattialla matkan ajan sairaalaan ja repiä penkkejä irti.

Toisen kohdalla en olisi voinut kävellä myöskään, vaikka aluksi ajattelin että keitänpä kotona kahvit ennen lähtöä niin 15minuuttia siitä tervehdin taas tuttua Jorvin eteisaulan mattoa.

Joten sinuna suosiolla ottaisin sen taksin. Ellei tosissaan potkukelkka kelit ole silloin jo iskenyt.
 
Periaatteessa olisin kaikissa kolmessa synnytyksessäni voinut kävellä pari kilsaa. Tavallaan olen kävellytkin, koska avautumisvaiheessa pyörin ympäri kämppää monta tuntia. Hankalaksi sen tekee vaan se oikea ajoitus. Aluksihan supistukset yleensä on sellasia, että niiden välissä ehtii vaikka keittää perunat, mutta ne saattaa ihan yllättäen muuttua tosi nopeesti hirmu kivuliaiksi ja tiheiksi. Liian aikasinkaan, kun ei sairaalaan viitsisi lähteä, kun ei tiedä, onko se synnytys sit vielä oikeesti käynnissä vai ei. Kolmosen synnytys mulla meni niin, että monta tuntia tuli kipeitä suppareita pitkillä väleillä, enkä yhtään ollut varma, onko synnytys käynnissä vai ei. Sit kaikki muuttuikin ihan kertaheitolla ja sairaalaan tulikin tosi kiire. Siinä vaiheessa sairaalan ovelta synnytyssaliin kävely tuntui kestävän ikuisuude, kun supparit tuli ilman kunnon taukoa ja jouduin vain nojailemaan seiniin. Vaikka hetki sitten olisin tosiaan voinut supistuksen väliajalla vaikka vaivata pullataikinan.
 
No, sitähän ei voi kukaan meistä ennustaa, eli katot sitten ite mikä tilanne on, kun on tilanne päällä. Mun lapset on syntyneet niin nopeasti, että oon ite mieluummin hankkiutunut vauhdikkaasti sinne synnärille katselemaan, mitä tapahtuu.
 
Juu ei. Ainokaiseni supistukset tuli niin tiuhaan, että juuri ja juuri ennätin muutaman metrin matkan supistusten väleissä kun sairaalaan lähdimme. Ei olis käyny pienessä mielessäkään käveleskellä. Mutta sitten näet oman tilasi, mitäpä tuota niin tarkkaan suunnittelemaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä