Lapsen pelaaminen, miten rajoittaa sitä??

[angry mama]

Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia tai miten teillä on toimittu...?

Meillä on pian 5v täyttävä poika, joka on kovin tykästynyt erilaisiin lasten tietokonepeleihin. On saanut pelata vain pikkukakkosen ja papunetin pelejä ja nyt uusimpana juttuna on angry birds. Nyt on poika niin innoissaan tuosta angry birdsista, että ei osaa enää tehdä muuta kuin kinuta peliaikaa ja puhuukin koko ajan vain tuosta pelistä. On saanut pelata n. 15-20 min/päivä, eli ei mitään ylettömiä aikoja kuitenkaan. Itseäni alkaa jo ärsyttää tuo kinuaminen siinä määrin, että voisin pistää täyden stopin koko pelaamiselle. Mutta sitten tuleekin pieni mutta...

Pojalla on todella huonot leikkitaidot, eli ei oikein osaa mitään mielikuvitusleikkejä, ainakaan jos ei ole aikuinen ohjaamassa leikkejä. Yleensä kotona puuhailee esim. piirtämisen, muotonaulauksen, palapelien, kirjojen tms. parissa, mutta tosiaan varsinaista leikkiä ei oikein osaa. Noissa peleissä hän kuitenkin loistaa. Oppii huikeaa vauhtia ja osaa tietokoneellakin tehdä vaikka mitä vaikka kukaan ei ole opettanut. Eli lapsi nauttii kovasti ja saa onnistumisen kokemuksia selvästi pelaamisen kautta. Eli siksi täydellinen pelistoppi tuntuu vähän karulta tässä vaiheessa.

Lapsella on vähän taipumusta jumiutua juttuihin ja juuri tuollainen jankkaaminen on tyypillistä hänelle. Eli kun jokin asia kiinnostaa ja motivoi, hän ei näe, kuule tai huomaa mitään muuta.

Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Totaali pelikielto vai jotenkin rajattuna? Miten teillä tehtäisiin tällaisessa tilanteessa?

 

["riitta"]

minusta voisi olla pari kertaa viikossa pelipäivä, aina sama päivä eli vaikka lauantai ja torstai, jolloin asiasta ei tarvitsisi neuvotella joka kerta. aikaa voisi ottaa munakellosta, ja sitten kestää vaan ne kiukut. ja kehittää muutakin hyvää tekemistä, mistä saa iloa.

 

["vieras"]

Meillä on ollut aina tiukat peliajat, esim. 1h/kerrallaan pari kertaa viikossa ja samanmoista jankuttamista tietyssä iässä (no, 4-vuotias tuppaa jankuttamaan muustakin, jos ei ole kerrottu tiettyä aikaa jollekin toiminnalle, esim. "huomenna aamupalan jälkeen saat sitätaitätä") ilmeni, mutta menee ohi kun oppii että tiettyinä aikoina sitä voi tehdä.

 

[Luonnonkulkua ei voi estää]

Odotahan kun koulumaailmassa kaveripiiri laajenee. Tulee sinullekin silloin tutuksi verkkopelit kuin runescape, mw3, battlefiel, combat arms....

 

[äiskäju]

Oletteko joskus antaneet periksi vai mistä on keksinyt kinuta lisää peliaikaa? Jos teillä on nyt ollut 15-20 minuuttia aika niin laittakaapa aika ihan tarkalleen, eli esim klo 17:45-18:00. Näyttäkää se kellosta että sitten kun viisari on tässä niin pelaaminen loppuu. Jos ei tiukka aika lopeta kinuamista niin ottaisin käyttöön jonkunlaisen lievän rangaistuksen. Eli ensin varoitus että mitä käy jos vielä kinuaa ja jos silti vielä kinuaa niin seuraava peliaika jää välistä tai jotain vastaavaa. Tämmöisiä tuli mieleen.

Ja leikkimisestä: Onnistuisiko jos aikuinen ohjaa leikin alkuun ja jättää sitten lapsen leikkimään yksin? Ja muiden lasten esimerkki voisi auttaa, onko lapsi hoidossa tai näkeekö muuten kavereita?

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Anna pelata! Vastineeksi lapsen tulee ulkoilla ja liikkua riittävästi, auttaa kotitöissä jne. Ei pelaaminen ole niin pahasta kuin meistä vanhemmista tuntuu. Pelaaminen ei viehättäisi lasta, mikäli siinä ei samalla oppisi jotain.

 

["joku"]

Meilläkin on ollut niin ettei joka päivä pelata niin sitten saa pelata vaikka viikonloppuna kauemmin. Nuorimman kanssa on ollut tuota kinuamista, mutta silloin kiellän pelaamisen hetkeksi kokonaan.

 

[TrueBlood]

Pelit pois vähäksi aikaa? Teette vaikka yhdessä kalenterin tai merkitsette kalenteriin, että milloin saa pelata?

Minusta päivittäinen peliaika kuulostaa paljolta. Meillä lapsille pelipäivät on 2krt/vko ja rajoitetun ajan. Sen eteen he tekevät heiltä pyydetyt asiat ja näin tehdessä pelipäivät ansaitaan. Onnistuisiko teillä? Jos esim. leikitte/askartelette/tms lapsen kanssa, keräätte tavarat pois ja sitten voisi pelata?

 

[TrueBlood]

Odotahan kun koulumaailmassa kaveripiiri laajenee. Tulee sinullekin silloin tutuksi verkkopelit kuin runescape, mw3, battlefiel, combat arms....

Minulla lapset ovat koulumaailmassa ja siltikään nuo eivät ole tulleet tutuiksi koululaisille ainakaan ala-asteella.

 

[äide]

Meillä on sovittu ½tuntia peliaikaa per päivä. Lisää voi tienata ulkoilemalla, siivoamalla huoneen tai auttamalla kotitöissä. Jos ulkoilee ½tuntia saa pelata vielä ½tuntia jne.

 

["aloittaja"]

Emme ole koskaan antaneet periksi näissä asioissa (tai ylipäätään missään tämän lapsen kanssa), vaan etukäteen sovittu peliaika pitää. Jos on sovittu, että vartti on peliaikaa, mikron kello piippaa tasan vartin päästä ja silloin tietokone menee kiinni/känny otetaan pois. Lapsi on vaan luonteeltaan hyvin itsepäinen ja omaehtoinen, jankkaa ja jankkaa vaikka ei koskaan saa mitään periksi sillä. Riittävästi kun jankkaa varoituksista huolimatta, otan pois sen päivän tai seuraavan päivän peliajan tms.

Ehkä nuo tietyt pelipäivät viikossa voisi olla hyvä juttu, ainakin kokeilemisen arvoinen. Voin kyllä jo etukäteen arvata, että sekin menee jankkaamiseksi, lasketaan päiviä ja kysellään, montako päivää vielä on seuraavaan pelihetkeen. Mutta ehkä se auttaisi siihen, että lapsi oppii taas puhumaan jostain muustakin kuin noista peleistä.

Lapsi on osa-aikaisessa hoidossa päiväkodissa, ns. virikehoidossa. Leikkiseuraa on ainoastaan siellä. Kotona toki on nuo pienemmät sisarukset, mutta poika ei oikein osaa heidän kanssaan leikkiä mitään järkevää. Tulee vain riitaa tai riehumista. Meidän 2-vuotiaallakin on paremmat leikkitaidot.

 

["vieras"]

Meillä on 5 v taulu, johon kerätään tietty määrä nastoja, niin sit saa pelata/katsoa tv:tä 15 min. Etukäteen ollaan sovittu mistä nastoja saa. Meillä saa nastoja siivouksesta, ruokailusta ( aiemmin ruokailut olleet haastavia) ja nyt esim haravoinnista. Meillä tää on ainakin toiminut mainiosti ja kinuaminen loppui siihen. Nyt lapsi voi itse katsoa onko nastoja tarpeeksi. Ja meillä on munakello soimassa kun aika loppuu. Lauantaisin meillä on sellainen pelipäivä, et poika saa pelata tunnin plekkarilla jos nastoja on tarpeeksi.

 

["aloittaja"]

Meillä on sovittu ½tuntia peliaikaa per päivä. Lisää voi tienata ulkoilemalla, siivoamalla huoneen tai auttamalla kotitöissä. Jos ulkoilee ½tuntia saa pelata vielä ½tuntia jne.

En oikein tykkää ajatuksesta, että lapsi tekee noita muita juttuja vain ansaitakseen peliaikaa. Teillä se voi toimia, mutta meillä se menisi tasan siihen,e ttä lapsi kyselisi koko ajan " no olenko nyt ulkoillut riittävästi, että saan pelata" "jos teen vielä tämän palapelin, niin saanko sitten pelata vielä vähän lisää".

 

["lilli"]

ennen oli tietyt ajat milloin sai pelata, nyt on nettiliittymään laitettu kellonajat jolloin voi olla netissä ja tietyt sivustot kielletty.

 

["aloittaja"]

Anna pelata! Vastineeksi lapsen tulee ulkoilla ja liikkua riittävästi, auttaa kotitöissä jne. Ei pelaaminen ole niin pahasta kuin meistä vanhemmista tuntuu. Pelaaminen ei viehättäisi lasta, mikäli siinä ei samalla oppisi jotain.

Se on totta, että niistä oppii myös paljon. Eli en ole mitenkään pelejä vastaan, mutta kun meillä pelaaminen on johtanut siihen, että lasta ei oikein enää kiinnsta mikään muu. silloin ei ole enää pelkästään positiivinen juttu.

 

["aloittaja"]

Odotahan kun koulumaailmassa kaveripiiri laajenee. Tulee sinullekin silloin tutuksi verkkopelit kuin runescape, mw3, battlefiel, combat arms....

Juu,voi tulla tutuiksi nuokin. Tosin ei kyllä meille kotiin noita hankita...

 

[astrolabe]

Kaipa mie etsisin jotain opettavaisia pelejä lapselle tai antaisin hänen opetella esim. koodausta tai muuta hyödyllistä. Autismin kirjon piirteitä tuollaiset jumiutumiset ja yhteen mielenkiinnon kohteeseen jääminen.

 

["aloittaja"]

Sovimme nyt miehen ja pojan kanssa, että pelipäivät on jatkossa 2 kertaa viikossa, aina samat päivät ja 30 min kerrallaan. Saapa nähdä, kuinka pian menee perille, että todellakin vain tuolloin saa jatkossa pelata...

 

[Big Bang Theory]

meillä ei pelata kuin viikonloppuna tietty aika. Ei yhtään enempää. Viikolla ei pelata ollenkaan.

 

["aloittaja"]

Kaipa mie etsisin jotain opettavaisia pelejä lapselle tai antaisin hänen opetella esim. koodausta tai muuta hyödyllistä. Autismin kirjon piirteitä tuollaiset jumiutumiset ja yhteen mielenkiinnon kohteeseen jääminen.

Omasta mielestäni lapsessa on jo vauvasta lähtien ollut jotain "erilaista". Olen joskus lueskellut esim. aspergerin oireyhtymästä ja aika paljon yhteneväisyyttä on siihen. Lapsi kuitenkin kodin ulkopuolella onnistuu antamaan "normaalin" kuvan itsestään. Päiväkodissa on kiittitetty huomiota vain siihen, että ei oikein osaa leikkiä ilman ohjausta, mutta se on mennyt pitkän kotihoidon piikkiin. Neuvolassa lapsi on aina yhteistyökykyinenn ja juttelee "niin mukavia" tätien kanssa, että eihän tuossa mitään erikoista voi olla...

 

["vierastus"]

Meillä nuo ennalta sovitut pelipäivät aiheuttivat harmaita hiuksia kun lapsen kaikki aika meni sen pelipäivän odottamiseen ja auta armias jos jotain muuta menoa olisi sitten ollutkin niin oksat pois. Meillä on käytäntönä jos tänään on pelattu niin huomenna sitten ei pelata.

Peliaikaa annetaan sen mukaan mitä kello sattuu olemaan eli myöhempään illalla ei pelata kauan, aikaisemmin voi sitten pelailla ja me aletaan varoitella muutaman kerran ennen pelin kiinni laittoa. Jos ei pysty peliä lopettamaan ilman riitaa niin sitten pidetään parin päivän paussi.

Hyvin on pelannut, on kyllä joskus joutunut pitämään muutaman pelittömän päivänkin ja sekin tekee ihan hyvää aina välillä...

 

["Vieras"]

Meillä on tuollainen "vauvasta asti erilainen" 6v tyttö, pk:ssa kaksi vuotta sanottiin, että ihan normaali tyttö, sit lähempänä 5v alkoivat kuunnella myös minua, 5v neuvola tuki noita omia ajatuksia, että jotain "häikkää" tytössä on. Tutkimukset kesken, eikä mtn diagnoosia ole, mut käy toimintaterapiassa ja pienryhmäeskarissa.
Joo, mut pelejä hänkin tykkää pelata, päivittäin puol-1h

 

[hahaa]

Mä antaisin pelata ja olen antanutkin mun lasten pelata niin paljon kuin ovat halunneet. Yksi opiskelee nyt pelialan insinööriksi. 10-vuotias kuopuskin (tyttö) on äärettömän innostunut pelaamisesta. Kaikki leikitkin liittyvät peleihin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierastus";27382718]Meillä nuo ennalta sovitut pelipäivät aiheuttivat harmaita hiuksia kun lapsen kaikki aika meni sen pelipäivän odottamiseen ja auta armias jos jotain muuta menoa olisi sitten ollutkin niin oksat pois. Meillä on käytäntönä jos tänään on pelattu niin huomenna sitten ei pelata.

Peliaikaa annetaan sen mukaan mitä kello sattuu olemaan eli myöhempään illalla ei pelata kauan, aikaisemmin voi sitten pelailla ja me aletaan varoitella muutaman kerran ennen pelin kiinni laittoa. Jos ei pysty peliä lopettamaan ilman riitaa niin sitten pidetään parin päivän paussi.

Hyvin on pelannut, on kyllä joskus joutunut pitämään muutaman pelittömän päivänkin ja sekin tekee ihan hyvää aina välillä...[/QUOTE]


Samaa vähän pelkään, mutta ei meillä ole tuo jokapäiväinen pieni pelihetkikään toiminut. Sen odottelua ja siitä jauhamista se on heti aamusta alkaen. Ja sitten tykkäisi puhua vain ja ainoastaan niistä peleistä. En tykkää. Tosiaan voisin pistää kokonaan pelin poikki ja sanoa, että pelit on nyt pelattu tässä talossa. Mutta toisaalta kun poika saa niistä onnistumisen kokemuksia ja nauttii hirveästi, niissä on jotain sellaista haastetta, mikä sopii pojalle.

 

["Vieras"]

Kai yksinpeliriippuvuudennoire on tuo että mielessä ei liiku mitään muuta kuin se pelaaminen. Jos lapsen leikkitaidot onnhyonot niin harkitsisin täydellistä stoppia, ainakinnse angry birds pois, siitä ei ainakaan opi juuri mitään.