Miksi lukeminen = "ethän sä tee mitään"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Iki-ihana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"Iki-ihana"

Vieras
Viikonlopun ärsytys... Istun lukemassa kirjaa ja mies tulee siihen sanomaan että "katsotaanko jotain telkkarista"? Vastaan "katso vaan, minä luen nyt". Mies laittaa telkkarin päälle, katsoo hetken ja lähtee sitten tekemään jotain muuta. Kun huomautat, että sen telkkarin voisi sulkea jos sitä ei katso, on kommentti: "Mä luulin että sä katsot!". Joo, silmät kirjassa katson toki telkkaria. Samoin jos menen vaikka makkariin, että saisin lukea rauhassa, eiköhän ole mies koko ajan kyselemässä tarvitsenko jotain tai haluanko tehdä jotain.

Sama usein junassa, kun yrittää lukea kirjaa, niin eiköhän siihen paikalle pyyhällä joku joka haluaa jutella. "Mitä sä luet? Mistä se kertoo? Onko se hyvä? Mitä sä tykkäät lukea?".... "Niin, siis yritän tässä nyt tosiaan lukea tätä kirjaa." Jos kovasti jutteluttaa, miksi pitää iskeä sen ainoan lukevan kimppuun, eikä niiden kymmenen, jotka tuijottavat ikkunasta ulos?

Outoa kyllä, tietokoneella saa kyllä olla rauhassa, ihan sama kirjoittaako vai ei. Kun silloin "sä olet selvästikin tekemässä jotain". Lukeminen ei sitten nähtävästi ole tekemistä ollenkaan, vaan merkki siitä että ihminen kaipaa muuta tekemistä.

Onko muut törmänneet samaan ilmiöön?
 
Tutulta kuulostaa. Etenkin sellaset ihmiset jotka ei ite koskaan lue kirjoja on kokoajan kimpussa. Exä oli just kans samanlainen kun ap:n mies. Jos menin makkariin lukemaan kirjaa ni johan ramppas kokoajan siin jotain selittämässä. Äitini on kans samanlainen. "Miten sä jaksat lukea noita romaaneja..." Niinkun ois joku suurempikin synti ja häpee. Parempi ois kattoo telkkarista Unelmien poikamiestä.
 
Mun mies onneksi itsekin lukee ja ymmärtää toisinaan antaa lukurauhan. Hänellä on toisaalta siunattu kyky ja ajoitus tuhota se katarsiksen huippu aina. Oli kyseessä kirja, elokuva tai tv-sarja, aina siinä kliimaksikohdassa, kun joku kuolee, rakastavaiset eroavat/palaavat yhteen tai lassie palaa kotiin, mies keskeyttää hetkeen elämytymisen jollain täysin turhalla ja/tai triviaalilla toteamuksella tai kysymyksellä.

*Muoks. Eikä siis tee sitä tahallaan, ei vaan huomaa/tajua keskeyttävänsä mun nessu-hetken.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Tutulta kuulostaa. Etenkin sellaset ihmiset jotka ei ite koskaan lue kirjoja on kokoajan kimpussa. Exä oli just kans samanlainen kun ap:n mies. Jos menin makkariin lukemaan kirjaa ni johan ramppas kokoajan siin jotain selittämässä. Äitini on kans samanlainen. "Miten sä jaksat lukea noita romaaneja..." Niinkun ois joku suurempikin synti ja häpee. Parempi ois kattoo telkkarista Unelmien poikamiestä.

Mun mies tuli sänkyyn viereen ja alkoi kertoa jotakin juttua, yritin siinä hyssytellä niin mies kysyi; "no kai sitä nyt samalla voi vähän jutella?":O
Toivottavasti oli vitsi:D
 
  • Tykkää
Reactions: Minni:)
Mun mies onneksi itsekin lukee ja ymmärtää toisinaan antaa lukurauhan. Hänellä on toisaalta siunattu kyky ja ajoitus tuhota se katarsiksen huippu aina. Oli kyseessä kirja, elokuva tai tv-sarja, aina siinä kliimaksikohdassa, kun joku kuolee, rakastavaiset eroavat/palaavat yhteen tai lassie palaa kotiin, mies keskeyttää hetkeen elämytymisen jollain täysin turhalla ja/tai triviaalilla toteamuksella tai kysymyksellä.

*Muoks. Eikä siis tee sitä tahallaan, ei vaan huomaa/tajua keskeyttävänsä mun nessu-hetken.

Toi on kyl ärsyttävää. Tai sit on sellasii joiden kans kattoo jotain leffaa, huippukohta tulee ja tapitat sitä ihan tohkeissaan. Sit oot sen jälkeen sanomassa toiselle jotain tyyliin "Huh miten jännä..." ja huomaat et se toinen on nukahtanut.:headwall:
 
  • Tykkää
Reactions: MolliMelooni
Mun mies kyllä antaa lukurauhan, mutta itse en usko että lukee tosissaan :D Ei lue romaaneja, vaan jotain "asiakirjoja" eikä kannesta kanteen vaan sieltä täältä. Nyt vasta tajusin, että saattaa olla ärsyttävää, kun toimin kuten ap:n mies.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Voi kun ehtisikin lukea kirjoja! Päivät on niin hektisiä ja sitten kun lapset saa nukkumaan on itsekin ihan valmis vaipumaan koomaan. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen tosissaan taas lukemisen vauhtiin.

Kerran yksi kolmekymppinen mies kehui ettei ole eläissään lukenut kokonaista kirjaa (romaania) ja oli erittäin ylpeä siitä! Kaikkia ei voi ymmärtää...
 

Yhteistyössä