Tietysti käsitän että tilanteet muuttuu. Mutta voisin antaa toisenlaisen esimerkin. Mieheni on matalapalkka-alalla ja se ei meitä haittaa lapsettomina koska rahaa riittää kaikkeen ylimääräiseen, matkusteluun jne. Lapsen tullessa kuvioihin voi tämä kuitenkin huomattavasti muuttaa perheen tilannetta ja hyvinvointia. Tiedostan siis sen, että miehen pieni palkka voi osoittautua ongelmaksi tulevaisuudessa vaikka se ei nyt mitenkään haittaa minua. Tähän varaudun esimerkiksi säästämällä ja sillä, että minulla on oma ammatti ja työpaikka enkä esimerkiksi voi heittäytyä vuosikausiksi kotiäidiksi. Tämäkin on kuitenkin minun valintani, joku toinen voisi kokea että pienipalkkainen mies ei sovi hänelle.
Kun olet ennen mielelläsi tehnyt kotitöitä olet varmasti silti huomannut sen että ne eivät jakautuneet tasapuolisesti. Tarkoitan sitä, että vaikka et voikaan ennustaa kaikkea olet varmaan pystynyt jotenkin arvioimaan että tulevaisuudessa voi tämä olla ongelma kun lasten myötä työmäärä lisääntyy.
Ja tietysti saa valittaa asioista. Mutta itse näen, että sillä valittamisella pyritään löytämään ratkaisuja tilanteisiin jotka eivät toimi eli kyllä mielestäni tilanteelle silloin pitäisi pyrkiä tekemään jotain. Jos niitä ratkaisuja ei kuitenkaan suostuta kokeilemaan vaan jatketaan vaan valitusta samasta asiasta vuodesta toiseen niin silloin mielestäni valittaminen alkaa muuttua turhaksi ja se pitäisi lopettaa.
