Sanokaa kiitos kun joku pitää teille ovea auki!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuo on sellainen asia, josta tulee kerta toisen jälkeen todella hölmistynyt olo. Jos joku vaivautuu pitämään teille ovea auki, niin kakaiskaa nyt kurkustanne se kiitos edes.

Tänä aamuna tapahtunutta: Menin viemään lasta kerhoon, ja mulla siis mukana kerholaisen lisäksi kaksi pienempää sisarusta, joista toinen on vauva vaunuissa. Kerhotalon ovet ovat todella painavat ja niissä on vetämistä ihan ilman rattaitakin, mutta taistelin sitä auki rattaita toisella kädellä työntäen. En normaalisti olisi edes rattaita ottanut kerhotalon eteiseen, vaan jätän pihalle, mutta tänä aamuna ovet olivat unohtuneet lukkoon ja jouduin sen takia tulemaan toisesta ovesta, jonka eteen ei voinut jättää rattaita.

Olin siis ulos tulossa ovista, toisella kädellä kiskoin painavaa ovea, ja toisella vedin rattaita. Kun pääsimme vihdoin ulos, siinä seisoskeli mies yhden lapsen ja pienten matkarattaiden kanssa, ei tehnyt elettäkään että olisi pitänyt ovea mulle auki kun taistelin siinä rattaiden kanssa. Hänellä ei ollut siis mukana kuin tämä yksi kerholainen. Oletin että hän jättää rattaat pihalle ja tulee sisälle kerholaisen kanssa, mutta ei, hän alkoi tunkea sisälle rattaiden kanssa kun mä vielä pidin ovea auki toiselle lapselleni. Oletin että hän itse tarttuu sitten oveen, kun mulla todella hankala sitä pitää auki, kun rattaat toisessa kädessä. Mutta ei, ei edes vilkaissut muhun kun tunki vaan siitä, ja pidin siis hänelle sitten ovea auki. Odotin että sanoisi kiitos, mutta ei, häipyi vain sisälle lapsen ja matkarattaiden kanssa.

Kyllä varmaan oli painavat matkarattaat isolla miehellä kun ei pystynyt ovea pitämään auki. Toisin kuin mulla vaunujen kanssa pienellä naisella. Ja ei sitten edes vaivautunut kiittämään.

Opettakaa miehenne kiittämään jos joku pitää heille ovea auki!
Onko muille sattunut vastaavaa? Toisten kerholaisten äidit katsoivat suu auki sitä toimintaa myös....
 
Tuli sellainen olo kuin minä olisin joku hänen palvelijansa siinä joka vain automaattisestsi pitää hänelle ovet auki, ei tarvitse hänen tehdä elettäkään oveen tarttuakseen tai edes kiittää.


[QUOTE="vieras";27486281]Tuo on sellainen asia, josta tulee kerta toisen jälkeen todella hölmistynyt olo. Jos joku vaivautuu pitämään teille ovea auki, niin kakaiskaa nyt kurkustanne se kiitos edes.

Tänä aamuna tapahtunutta: Menin viemään lasta kerhoon, ja mulla siis mukana kerholaisen lisäksi kaksi pienempää sisarusta, joista toinen on vauva vaunuissa. Kerhotalon ovet ovat todella painavat ja niissä on vetämistä ihan ilman rattaitakin, mutta taistelin sitä auki rattaita toisella kädellä työntäen. En normaalisti olisi edes rattaita ottanut kerhotalon eteiseen, vaan jätän pihalle, mutta tänä aamuna ovet olivat unohtuneet lukkoon ja jouduin sen takia tulemaan toisesta ovesta, jonka eteen ei voinut jättää rattaita.

Olin siis ulos tulossa ovista, toisella kädellä kiskoin painavaa ovea, ja toisella vedin rattaita. Kun pääsimme vihdoin ulos, siinä seisoskeli mies yhden lapsen ja pienten matkarattaiden kanssa, ei tehnyt elettäkään että olisi pitänyt ovea mulle auki kun taistelin siinä rattaiden kanssa. Hänellä ei ollut siis mukana kuin tämä yksi kerholainen. Oletin että hän jättää rattaat pihalle ja tulee sisälle kerholaisen kanssa, mutta ei, hän alkoi tunkea sisälle rattaiden kanssa kun mä vielä pidin ovea auki toiselle lapselleni. Oletin että hän itse tarttuu sitten oveen, kun mulla todella hankala sitä pitää auki, kun rattaat toisessa kädessä. Mutta ei, ei edes vilkaissut muhun kun tunki vaan siitä, ja pidin siis hänelle sitten ovea auki. Odotin että sanoisi kiitos, mutta ei, häipyi vain sisälle lapsen ja matkarattaiden kanssa.

Kyllä varmaan oli painavat matkarattaat isolla miehellä kun ei pystynyt ovea pitämään auki. Toisin kuin mulla vaunujen kanssa pienellä naisella. Ja ei sitten edes vaivautunut kiittämään.

Opettakaa miehenne kiittämään jos joku pitää heille ovea auki!
Onko muille sattunut vastaavaa? Toisten kerholaisten äidit katsoivat suu auki sitä toimintaa myös....[/QUOTE]
 
Voi vittu kun ärsyttää puolestasi ja kiehuttaa. Ihmemoukka mieheksi. Joillain on sitä pokkaa!

No, tiedän tunteen, kun vastaavaa kohdannut. Mulla kaksi lasta, ja ne rattaat pienemmällä, sillä jolle pidän ovea auki, (kun änkeää sisään, kun pidän esikoiselle ovea auki,) on yksi vauva kaukalossa.

Se vaan purjehti sisään koppavana kuin olisin joku virallinen neuvolan ovenavaaja, suomatta katsettakaan muhun, suunnilleen kävellen esikoiseni päältä.

Tuon jälkeen olen sitten ollut epääkohtelias ja pitänyt ovea auki vain tutuille joiden tiedän osaavan käytöstavat. Harmillista, mutta tuo tunne mikä siinä ovella tulee, on kyllä sellainen, että ei halua kokea toiste. Itse kiitän aina jos joku pitää ovea auki mulle.
 
Voi vitsi mikä debiili!

Siis mikä nykyään ihmisiä vaivaa:O

Olen minäkin huomannut käytöstavoissa ihmeellisiä puutteita!

Ei osata sanoa päivää, huomenta, hei etc.
Ja juurikin tuo avunanto, ei tod. aina toimi!

Yksi kauheimmista on myös se että ihmiset eivät katso silmiin, vaan nuokuttavat päätänsä ja tsiigailevat kenkiään:O

Siis tää voi kuullostaa oudolta, mutta mielestäni ihmiset jotenkin häpeävät nykyään hyviä käytöstapoja, vaikka sen pitäisi olla jotakin mistä olla ylpeä, tai sen pitäisi jopa olla itsestään selvyys! (nuorissakin näkee paljon)
 
Siis se tunne, että helkkari, tajuatko, että minäkin olen täällä vaan asiakkaana, mun on vaikeampi kahden kanssa päästä sisään kuin sinun yhden kanssa. etkö oikeasti näe että tuo mun esikoinenkin on ihminen, vaikka on isompi kuin sun vauvasi, niin sekin oli tulossa sisälle...
 
No niinpä! Siis se tunne!!! Siitä tulee niin vihaiseksi kun ärsyttää kun on auttanut toista ja toinen ei vilkaisekaan saati sitten kiitä!

Eihän tuo sinänsä "isolta" asialta kuulosta, mutta kyllä se siltä tuntuu kun kohdalle sattuu. JOstain syystä sitä tuntee itsensä ihan palvelijaksi tai johonkin alempaan kastiin kuuluvaksi, jos toinen kokee oikeudekseen olla kiittämättä oven avaamisesta. Sellaiset ihmiset kuvittelevat omistavanssa koko maailman ja muut ovat vain heitä varten siellä, pitelemässä ovia auki ja auttamassa, ja heidän arvolleen ei sovi edes puhutella näitä "palvelijoitaan".

Sellainen tunne siitä siis tulee, ja uskon että sitä tunnetta ei voi tajuta ellei itse ole joutunut vastaavaan tilanteeseen.


Siis se tunne, että helkkari, tajuatko, että minäkin olen täällä vaan asiakkaana, mun on vaikeampi kahden kanssa päästä sisään kuin sinun yhden kanssa. etkö oikeasti näe että tuo mun esikoinenkin on ihminen, vaikka on isompi kuin sun vauvasi, niin sekin oli tulossa sisälle...
 
On surullista mutta totta. MInäkin olen houmannut että edes kaikki aikuiset (etenkään jostain syystä miehet) eivät edes katso silmiin kun tervehtivät. Minusta katse ja ehkä pieni hymykin kuuluisivat asiaan kun tervehditään. Mutta tuo tervehtymättömyys ei jostain syystä nosta sillä lailla niskakarvoja pystyyn kuin tuo kiittämättömyys. Se on jotain NIIN inhottavaa!

Voi vitsi mikä debiili!

Siis mikä nykyään ihmisiä vaivaa:O

Olen minäkin huomannut käytöstavoissa ihmeellisiä puutteita!

Ei osata sanoa päivää, huomenta, hei etc.
Ja juurikin tuo avunanto, ei tod. aina toimi!

Yksi kauheimmista on myös se että ihmiset eivät katso silmiin, vaan nuokuttavat päätänsä ja tsiigailevat kenkiään:O

Siis tää voi kuullostaa oudolta, mutta mielestäni ihmiset jotenkin häpeävät nykyään hyviä käytöstapoja, vaikka sen pitäisi olla jotakin mistä olla ylpeä, tai sen pitäisi jopa olla itsestään selvyys! (nuorissakin näkee paljon)
 
Järkyttävä tyyppi! oliko siis nainen vain mies kyseessä?

MInusta tuo on siksi niin kamala tunne, että siihen sisältyy sanaton viesti, että ovesta kulkeva on tärkeämpi ihminen kuin se, joka pitää ovea auki, joten tälle ei tarvitse sanoa kiitosta, vaan on ihan itsestään selvää että tuo alempiarvoinen pitää sitä ovea auki ylempiarvoiselle.


Voi vittu kun ärsyttää puolestasi ja kiehuttaa. Ihmemoukka mieheksi. Joillain on sitä pokkaa!

No, tiedän tunteen, kun vastaavaa kohdannut. Mulla kaksi lasta, ja ne rattaat pienemmällä, sillä jolle pidän ovea auki, (kun änkeää sisään, kun pidän esikoiselle ovea auki,) on yksi vauva kaukalossa.

Se vaan purjehti sisään koppavana kuin olisin joku virallinen neuvolan ovenavaaja, suomatta katsettakaan muhun, suunnilleen kävellen esikoiseni päältä.

Tuon jälkeen olen sitten ollut epääkohtelias ja pitänyt ovea auki vain tutuille joiden tiedän osaavan käytöstavat. Harmillista, mutta tuo tunne mikä siinä ovella tulee, on kyllä sellainen, että ei halua kokea toiste. Itse kiitän aina jos joku pitää ovea auki mulle.
 
Itse ollut joskus melko vastaavassa tilanteessa. Vanhempi lapsi oli vielä tulossa ovesta ulos, niin eikös yksi ukko ollut tunkemassa jo sisään. Sanoin kovaäänisesti sille, että "anteeksi, lapseni on tulossa vielä ulos ja pidän tätä ovea auki HÄNELLE". Ukko mutisi vain jotain, "oho", mutta antoi sentään lapsen tulla ensin ulos. Minä päästin ovesta irti sillä samalla sekunnilla, kun lapsi oli ulkona...

Mutta tuohon kiittämiseen, riittääkö hymy ja nyökkäys vai täytyykö ihan sanoa sana "kiitos"? Itse nimittäin usein vain hymyilen ja nyökkään kiitokseksi.
 
[QUOTE="vieras";27486581]Joo, valitettavasti näitä on.... :( Opettakaa miehenne tavoille. Ottakaa vaikka tänään illalla puheeksi, sehän voi olla joku teidänkin miehistänne ettekä tiedä mitään.... jos häntä ei ole pienenä opettettu.[/QUOTE]:laugh:

eihän palsta akkojen miehet uskalla puhua vieraille kun akka heti epäilee pettämisestä:saint:
 
[QUOTE="vieras";27486581]Joo, valitettavasti näitä on.... :( Opettakaa miehenne tavoille. Ottakaa vaikka tänään illalla puheeksi, sehän voi olla joku teidänkin miehistänne ettekä tiedä mitään.... jos häntä ei ole pienenä opettettu.[/QUOTE]

Tai opetetaan me lapsemme tavoille, ettei tommoisia äidin kultapoikia tule enään. Jos ukko on moukka, eipä siinä enään vaimo voi peruskäytöstapoja opettaa, korkeintaan vihjailla.
 
[QUOTE="mimmi";27486650]Minun mies on hyvin koulutettu!!! Kiittää aina ja katsoo silmiin! Ja osaa sanoa käsipäivää!!![/QUOTE]heiluttaako häntääkin kans? ja istuu hiljaa ja kerjäämättä?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Hyvä aihe ottaa esille ja niin taivahan totta, mitä voi tapahtua kun ovissa pyristelee samaan aikaan joku tynnyrissä kasvatettu paukapää. Tuomitsen välittömästi tarinassa kerrotun miehen käytöstavat.

Kiitos on kauneimpia sanoa, mitä tiedän ja se täytyy osata sanoa ääneen. Ketjussa oli yksi mielipide, jossa kiitoksen voi korvata nyökkäämällä. Noh, meidän kulmilla maahanmuuttajien ghetossamme se on merkki maahanmuuttajasta ja saa heti ihmettelemään eikö halua edes kiitosta opetella suomeksi sanomaan. Ikävää!

Kerran kuittasin yhdelle mykän oloiselle kovalla äänellä ole hyvä hänen pyrkiessään lapsikatraansa kanssa kärryineen ulos ja voi mikä huuto siitä alkoi. Kyse olikin suomalaisesta, joka sai raivonsa lomassa kerrottua selviävänsä itsekin ilman oven avaajia. Kuuntelin metelin tyynin mielin, koska nainen selvästikin heräsi horroksestaan ja minä olin ilmeisesti pitkästä aikaa aikuinen kontakti hänen elämässään. Raivoaminen ei vähentänyt haluani pitää ovia jatkossa auki, mutta sen kiitoksen haluan kyllä edekkeenkin kuulla. Epämääräiset nyökkäykset eivät viestitä minulle yhtään mitään ja herättää ajatuksen vaeltaako joukossamme kenties hovista karannut kreivitär, joka on tottunut puhumattomuuten rahvaan kanssa :D
 

Yhteistyössä