Lopetimme työt, myimme talon ja elämme köyhyysrajan alapuolella, mitä haluaisit kysyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Köyhempi ja onnellisempi :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Minttu";27489715]En mieti rahan puolesta, vaan tuon teidän elämänasenteen kannalta. Kuinka korkealta ja kovaa tiput, kun työkkäri "pakottaa" sinut ja miehesi töihin/kurssille..[/QUOTE]

Tai sitten huomaat, ettei lapsesi saa kavereita koulussa, koska olette "työnvieroksujia". Eli aidosti laiskoja ja saamattomia ihmisiä.
 
[QUOTE="Kaisa";27489637]Toisaalta alkaa ymmärtää poliitikkojen kaipuuta saada lisää mahanmuuttajia kun suomalaisten asenne on tällainen. :([/QUOTE]

Siis millainen? Kenen? Entä omasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja etkö??;27489697:
Etkö kertaakaan saanut mitään tukia? Entäs lapsilisä? Äitiyspäiväraha? Ilmainen tai lähes ilmainen terveydenhuolto? Edullinen julkinenliikenne? Päivähoito, josta maksoitta ehkä 10% siitä, mitä vuorohoitokustantaa?
Olet siis kyllä osan maksuistasi saanut takaisin, usko vaan.
Mutta onnea teille rauhasta ja onnesta.

Täällä Oulussa on niin edellinen joukkoliikenne, että viikon palkka menee siihen. Tai meni. Nyt osaan ottaa rennosti. Enkä edes lisää ruuhkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27489666:
Mietin, millä paikkakunnalla pystyy olemaan sairaanhoitoalan työtön. Siis että työkkäristä ei tule työhönosoituksia.

Ei kaikille riitä palkallisia töitä. Jotkut voivat ottaa rennosti. Ja vaihtaa voi aina välillä.

Tätä on tulevaisuus.

EI jatkuvaa työtä. Vaan rentoa.
 
[QUOTE="Kaisa";27489731]Tai sitten huomaat, ettei lapsesi saa kavereita koulussa, koska olette "työnvieroksujia". Eli aidosti laiskoja ja saamattomia ihmisiä.[/QUOTE]

Lapsethan ne just haluaa herätä kuudelta, mennäkseen raatamaan kahdeksaksi tunniksi (plus matkat).

Haha. Elämä ON leikkiä.
 
Ei kaikille riitä palkallisia töitä. Jotkut voivat ottaa rennosti. Ja vaihtaa voi aina välillä.

Tätä on tulevaisuus.

EI jatkuvaa työtä. Vaan rentoa.
Siitä huolimatta ihmettelen, että sairaanhoitoalalla olevalle ihmiselle ei löytyisi pariin vuoteen - kuten ap on suunnitellut - töitä. En sitä sano, etteikö voisi olla joku paikkakunta, jossa ei ole edes hoitoalan töitä tarjolla. Suurimmassa osassa Suomea kuitenkin on.
 
Mulla taas ei onnistuisi jäädä työttömäksi, kun minulle löytyy aina töitä. Ei ole sellaista hetkeä, ettei töitä tarjottaisi. Toisaalta iso kirous kun en voi heittäytyä pummiksi, mutta toisaalta ihana maksaa omaa taloa pikkuhiljaa pois ja katsoa, kun tilille karttuu kokoajan enemmän rahaa; voi kohta heittäytyä ihan rahan kanssa lomailemaan :) Ja matkustelu on myös meille niin tärkeää, pää hajoais jos ei pääsis ikinä mihinkään.

Ihmettelen kyllä, että mitä ammatteja ja koulutuksia aloittajalla ja miehellään on, kun ei töitä tarjota?
 
Minä mietin eilen vähän samoja. Teen pienipalkkaista työtä 35-40h/vko. Mies tekee pienipalkkaista toimistotyötä 40h/vko. Ihan liian vähän saan viettää aikaa lasten kanssa, enkä saa siitä edes kunnon korvausta. Kaduttaa, että tuli ostettua tämä talo: jos asuisi vuokralla, niin voisin käydä osa-aikatöissä tai jäädä kokonaan pois töistä siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä. Tällä hetkellä se ei mitenkään onnistu, sillä mieskin tienaa vain vähän reilun tonnin kuussa.

Kun esikoinen syntyi, minä opiskelin. Mies kävi osa-aikatöissä ja opiskeli. Valmistumisen jälkeen jäi työttömäksi ja oli kotona meidän kanssa yli puoli vuotta. Rahaa oli tosi vähän, mutta se oli ihanaa aikaa: ei ollut kiire ikinä.
 
En mä mitään haluu kysyä, vaan totean vaan että samaa suunnitelmaa on jo alettu toteuttamaan :D!
Tosin töitä joudutaan tulevaisuudessakin tekemään noin ½ vuotta vuodessa, mutta tavoite on kuitenkin menot minimiin eli omaisuus pois, metsät myytiin jo, sen verran jätettiin, että siihen saa pienen mökin mihin muutetaan kun myydään loput omaisuudesta. Sit ei oo mitään, mutta eipä oo velkaakaan. Tulot saa pudota mutta elintaso nousee silti, nyt pankki vie kaiken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27490031:
Siitä huolimatta ihmettelen, että sairaanhoitoalalla olevalle ihmiselle ei löytyisi pariin vuoteen - kuten ap on suunnitellut - töitä. En sitä sano, etteikö voisi olla joku paikkakunta, jossa ei ole edes hoitoalan töitä tarjolla. Suurimmassa osassa Suomea kuitenkin on.

Ehkö löytyy, mutta miksei ap antaisi niiden mennä ensin, jotka tarvitsevat/haluavat sitä enemmän. Kaikille niitä ei kuitenkaan ole.
 
[QUOTE="vieras";27490106]Minä mietin eilen vähän samoja. Teen pienipalkkaista työtä 35-40h/vko. Mies tekee pienipalkkaista toimistotyötä 40h/vko. Ihan liian vähän saan viettää aikaa lasten kanssa, enkä saa siitä edes kunnon korvausta. Kaduttaa, että tuli ostettua tämä talo: jos asuisi vuokralla, niin voisin käydä osa-aikatöissä tai jäädä kokonaan pois töistä siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä. Tällä hetkellä se ei mitenkään onnistu, sillä mieskin tienaa vain vähän reilun tonnin kuussa.

Kun esikoinen syntyi, minä opiskelin. Mies kävi osa-aikatöissä ja opiskeli. Valmistumisen jälkeen jäi työttömäksi ja oli kotona meidän kanssa yli puoli vuotta. Rahaa oli tosi vähän, mutta se oli ihanaa aikaa: ei ollut kiire ikinä.[/QUOTE]

Ja tämä on tulevaisuudessa tarjolla yhä useammalle. Kiitos länsimainen hyvinvointiyhteiskunta.

/Viesti ei sisällä sarkasmia./
 
Ehkö löytyy, mutta miksei ap antaisi niiden mennä ensin, jotka tarvitsevat/haluavat sitä enemmän. Kaikille niitä ei kuitenkaan ole.
Tiestysti voi, mutta käsittääkseni tuosta paukahtaa karenssi. Toki jos on valmis ottamaan karenssin vastaan, niin mieluumminhan työnantajakin ottaa motivoituneen työntekijän kuin sellaisen, jota koko homma ei voisi vähempää kiinnostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köyhempi ja onnellisempi :);27489384:
En katsoisi meillä olevan pahoja mielenterveysongelmia. Mieskin on masennuksestaan jo hiukan toipunut, kylläkin lääkityksen avulla. Minä puolestani vain syntymähumalassa tietääkseni :).

Kyllä minä ymmärrän, että joillakin ottaa kupoliin tämä meidän ratkaisu. Itsekin kironnut usein "oloneuvoksia". Tuskin tämä lopullista on, tosiaan, työhönkutsuja ootellessa. Mutta toistaiseksi on saatu hengittää rauhassa.

Ja aika kyllä kuluu kuin siivillä! Olen kehittänyt tämmöisen päiväohjelman:

Herätys klo 8, aamukahvit ja lapsi pikkukouluun tai itse muuten vaan lenkille

klo 9.30
puuroa ja päivän nettilehdet/palstat

n klo 10.30-12.30
kotitöitä

n klo 13
lounaskahvit

13-15 päikkärit tai muuten vaan oleilua, lukemista

klo 15 alan laittamaan ruokaa(mies leikkii muksun kans yleensä ulkona tai sit ulkoillaan yhessä)

klo 16 syödään

klo 17-18
lähdetään usein kylään, uimaan tai sitten kokoonnutaan sohvalle köllimään, pelaamaan, katselemaan lastenohjelmia.

klo18-19 usein ulkoillaan tai sit siellä kylässä vielä

19.30 iltatoimet lapsen kans,

klo 20.30 lapsi nukkumaan, me katotaan leffaa/telkkaa muuten vaan, surffaillaan netissä, mies menee käymään tallilla tai minä lenkillä.

Puolilta öin nukkumaan :).

Minäkin vietän joskus tuollaisia kalsaripäiviä, kun olen oikein väsynyt. Mutta kahta tuollaista päivää peräkkäin en jaksaisi tuollaista elämää ilman aktiviteetteja. Vähän sellaiselta väsyneen vanhuseläkeläisen tai mielenterveyskuntoutujan elämältä tuo päivärytmi minusta kuulostaa. Aika tyypillistäkin uupuneen ja masentuneen toive-elämää: parasta on, kun ei tehdä mitään vaan ollaan vaan, päivän kohokohtina syöminen, telkkarin katselu ja nettisurffailu. Terveydenhuoltoalalla se on ihan yleinen vitsi, että masentuneista suurin osa ei halua parantua vaan päästä eläkkeelle tai just downshiftata.

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun se on niin täynnä kaikkea upeaa koettavaa, tekemistä ja elettävää. On hienoa kokea olevansa kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu. Ne, jotka siihen pystyvät, eivät koskaan halua downshiftata vaan elää. Jos tuo on juuri sitä, mitä haluatte, niin onnea elämäänne. Minä kuitenkin itse olen aina ollut aistivinani, että downshiftaus on sitä mitä väitetään haluttavan, kun ei kyetä siihen mitä ihan oikeasti halutaan.

Joka tapauksessa mielenterveysongelmissa (ja niitähän masennus ja uupumus todellakin ovat) ei koskaan kannata jäädä itse tehtyihin diagnooseihin ja hoitoihin, vaan hakea apua vaikka ei oikein jaksaisikaan. Pahasta masennuksesta ja uupumuksesta ei enää ihan ennalleen toivu, mutta siitä huolimatta voi saada paljon apua ja iloa elämäänsä.
 
[QUOTE="Vieras";27490244]Minäkin vietän joskus tuollaisia kalsaripäiviä, kun olen oikein väsynyt. Mutta kahta tuollaista päivää peräkkäin en jaksaisi tuollaista elämää ilman aktiviteetteja. Vähän sellaiselta väsyneen vanhuseläkeläisen tai mielenterveyskuntoutujan elämältä tuo päivärytmi minusta kuulostaa. Aika tyypillistäkin uupuneen ja masentuneen toive-elämää: parasta on, kun ei tehdä mitään vaan ollaan vaan, päivän kohokohtina syöminen, telkkarin katselu ja nettisurffailu. Terveydenhuoltoalalla se on ihan yleinen vitsi, että masentuneista suurin osa ei halua parantua vaan päästä eläkkeelle tai just downshiftata.

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun se on niin täynnä kaikkea upeaa koettavaa, tekemistä ja elettävää. On hienoa kokea olevansa kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu. Ne, jotka siihen pystyvät, eivät koskaan halua downshiftata vaan elää. Jos tuo on juuri sitä, mitä haluatte, niin onnea elämäänne. Minä kuitenkin itse olen aina ollut aistivinani, että downshiftaus on sitä mitä väitetään haluttavan, kun ei kyetä siihen mitä ihan oikeasti halutaan.

Joka tapauksessa mielenterveysongelmissa (ja niitähän masennus ja uupumus todellakin ovat) ei koskaan kannata jäädä itse tehtyihin diagnooseihin ja hoitoihin, vaan hakea apua vaikka ei oikein jaksaisikaan. Pahasta masennuksesta ja uupumuksesta ei enää ihan ennalleen toivu, mutta siitä huolimatta voi saada paljon apua ja iloa elämäänsä.[/QUOTE]

Hienosti kalenterisi täyttyy, ja arvokkaaksi itsesi tunnet.

Kissat ovat arvottomia itseään pestessään ja olemassaolostaan nauttien.
 
Hienosti kalenterisi täyttyy, ja arvokkaaksi itsesi tunnet.

Kissat ovat arvottomia itseään pestessään ja olemassaolostaan nauttien.

Kalenterin täyttyminen ja arvokkuus ovat sinun käyttämiäsi termejä, ja kertovat enemmän sinusta kuin minusta.

Kokeminen, tekeminen ja eläminen eivät vaadi täyttä kalenteria. Saan kyllä työssäkin monenlaista mukavaa kuten kohdata joka päivä toistakymmentä uutta ihmistä, mutta niitä työelämän virikkeitä täydennän tietysti vapaa-ajan virikkeillä: matkailua, uusia paikkoja, ihmisiä, luontoa, vaelluksia, uusia ruokia, treeniä, kunnon parantamista, kauneushömppää, ystäviä, teatteria, konsertteja, kielitaidon kohentamista, kahvilassa völläilyä, rentoja hotelliaamiaisia, kirjallisuutta ja siitä puhumista, koiran rapsuttamista, itsensä kehittämistä, ajatuksia, ideoita, maailman tapahtumia. Täyttä elämää. :) tai sit ap:n tyylistä elämää viettäen vuorokaudesta 10 h nukkuen, 5 h netissä tai telkkaria tuijottaen ja 3 h syöden tai ruokaa laittaen. Kukin tavallaan, mutta minä kyllä masentuisin, jos joutuisin viettämään noin tylsää elämää kuin ap. Ja tuo aikuisen ihmisen 10 h päivässä nukkumiseen kuulostaa sekin vähän siltä, että kannattaisi käydä lääkärissä tarkistuttamassa, ettei ole mitään sairautta taustalla.
 
Onnea valitsemallenne tielle.

Joskus pitää pysähtyä, antaa aikaa itselle.
Ajatella.
Laittaa arvoja uuteen järjestykseen.
Menettää jotain.
Satuttaa itseensä.
Lopulta huomaa saavuttaneen rauhan, hyvän olon.

Onnea etsintään elämän tiellä.
 
[QUOTE="Vieras";27490509]Kalenterin täyttyminen ja arvokkuus ovat sinun käyttämiäsi termejä, ja kertovat enemmän sinusta kuin minusta.

Kokeminen, tekeminen ja eläminen eivät vaadi täyttä kalenteria. Saan kyllä työssäkin monenlaista mukavaa kuten kohdata joka päivä toistakymmentä uutta ihmistä, mutta niitä työelämän virikkeitä täydennän tietysti vapaa-ajan virikkeillä: matkailua, uusia paikkoja, ihmisiä, luontoa, vaelluksia, uusia ruokia, treeniä, kunnon parantamista, kauneushömppää, ystäviä, teatteria, konsertteja, kielitaidon kohentamista, kahvilassa völläilyä, rentoja hotelliaamiaisia, kirjallisuutta ja siitä puhumista, koiran rapsuttamista, itsensä kehittämistä, ajatuksia, ideoita, maailman tapahtumia. Täyttä elämää. :) tai sit ap:n tyylistä elämää viettäen vuorokaudesta 10 h nukkuen, 5 h netissä tai telkkaria tuijottaen ja 3 h syöden tai ruokaa laittaen. Kukin tavallaan, mutta minä kyllä masentuisin, jos joutuisin viettämään noin tylsää elämää kuin ap. Ja tuo aikuisen ihmisen 10 h päivässä nukkumiseen kuulostaa sekin vähän siltä, että kannattaisi käydä lääkärissä tarkistuttamassa, ettei ole mitään sairautta taustalla.[/QUOTE]

Tämä. Pahoittelen väärinkäsitystä.

Osaat elää.

Opeta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köyhempi ja onnellisempi :);27489197:
Tarina on täysin tosi. Äitini ja isäni saivat hirveät raivarit ja miehen vanhemmat luulivat meijän tehneen vararikon ihan muuten vaan. kylläpä se omaakin päätä vähän palelee, kun ajattelee tätä kaikkea, mutta ihanaa kun ei ole kiirettä, ei kellon kanssa kilpaa juoksua! Voihan se olla, että parin vuoden päästä jo ahistaa, mutta sitten voi mennä taas töihin, sairaanhoitoalalla töitä riittää.

Miksi ette usko? Onko tuo muka niin ihanan kuuloista elämää tuo entinen?

Eikö olisi ollut fiksumpaa jäädä vaikkapa osittaiselle hoitovapaalle tai vuorotteluvapaalle?
 
No ihan oikein ottaa ilo irti siitä, mitä ilmaiseksi saa!

Itsekin olen opiskellut pitkään valtion kustannuksella ja nyt väikkäriä viimeistellessä on tietenkin haussa post-doc-paikka ulkomailta. Tavoitteena vähän katsastaa, miltä elämä ulkomailla maittaa, että on paremmat lähtökohdat tehdä päätös siitä, missä löysemmän verotuksen maassa haluan viettää loppuelämäni. Nimittäin ei kyllä kiinnosta jäädä tänne pähkäilemään, mitä sitten tehdään, kun kaikki ap:n kaltaiset tekee ap:n tempaukset myös. Faktahan on, että ei tämä veroparatiisi ikuisesti pyöri näin.
 
[QUOTE="Vieras";27490244] Terveydenhuoltoalalla se on ihan yleinen vitsi, että masentuneista suurin osa ei halua parantua vaan päästä eläkkeelle tai just downshiftata.
[/QUOTE]

Näinhän se menee. On tullut nähtyä yhtä sun toista ja kaikista hirveimpiä, ilkeitä ja empatiakyvyttömiä ovat naishoitajat mielenterveyspuolella. Mitä vitsiä ja naurettavaa siinä on, että haluaa downshiftata? Vaikeiden mielenterveysongelmien vuoksi olen juurikin valinnut osa-aikatyön ja toivon mukaan saan tätä tehdäkin. Nythän minulle vasta jääkin aikaa elää, toisin kuin jos tekisin työtä 40 tuntia viikossa.
 

Yhteistyössä