Mä oon menettänyt toivon siihen että tämä elämä koskaan olis hyvin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "haamu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"haamu"

Vieras
Ok ei sais tietty valittaa mä oon itte vissiin ihan fyysisesti terve ja niin on molemmat lapsenikin. Mulla on katto pään päällä(tosin tän "katon" omistaa avopuoliso)...

Silti mä olen ihan tajuttoman onneton... :( Eikä mulla ole minkäänlaista toivoa tai uskoa siihen että elämä tulis koskaan olemaan hyvää ja tyydyttävää.

Oikeastaan tuntuu siltä ettei tällä elämällä ole enää mitään tarkoitusta tai että minulla ei ole mitään tarkoitusta/merkitystä.. Aivan sama onko mua olemassa vai ei...
 
Miksi noin? Mitä sulta puuttuu?

-mielekäs työ tai harrastus
-vapaa-aika
-rakkaus
-unelmat, joita tavoitella

vai

-onko talous liian kireällä
-eikö sua arvisteta kotona/töissä
-oletko joutunut luopumaan jostakin tärkeästä muiden takia, mistä ja miksi?
 
Lisää kysymyksiä.

Koetko, etteivät läheisesi pidä ratkaisuista, joita olet elämässäsi tehnyt?
Häpeätkö jotakin tekemisiäsi/saavuttamatta jäämisiä/jotain seikkoja itsessäsi erityisesti?
Mikä olisi se asia, joka saisi sulle tunteen, että elämälläsi on merkitystä?
-muiden auttaminen? (vapaaehtoistyö vaikkapa)
-lasten kasvun seuraaminen
-rakkaus, halutuksi tuleminen
-mikä muu?
 
[QUOTE="hop";27504217]Miksi noin? Mitä sulta puuttuu?

-mielekäs työ tai harrastus
nämä puuttuu


-rakkaus
puuttuu

-unelmat, joita tavoitella
puuttuu

vai

-onko talous liian kireällä
aina talous ollut kireällä

-eikö sua arvisteta kotona/töissä
töitä ei oo. arvostusta ei kotona saa

-oletko joutunut luopumaan jostakin tärkeästä muiden takia, mistä ja miksi?

muutin pois omalta kotipaikkakunnaltani. se oli iso uhraus multa ja musta tuntuu ettei mies arvosta sitä tai tajua kuinka koville se ottaa.
 
mä haluaisin normaalin elämän. mukavan työn ja tuloja että minäkin joskus voisin hankkia jotain omaisuutta ja että mua arvostettais. että olisin rakastettu ja haluttu parisuhteessani. ehkä vielä joskus lisää lapsiakin...
 
mä haluaisin normaalin elämän. mukavan työn ja tuloja että minäkin joskus voisin hankkia jotain omaisuutta ja että mua arvostettais. että olisin rakastettu ja haluttu parisuhteessani. ehkä vielä joskus lisää lapsiakin...

Voitko opiskella tai hakea työtä nyt? Ei välttämättä tarvi olla edes ns. oman alan työtä, kun saa itsekunnioituksensa takaisin. Kokee olevansa hyödyllinen, sillä pääsee aika pitkälle.

Olet ilmeisesti suhteessa, vaikka rakkautta ei tunnu löytyvän. Missä vaiheessa suhde lähti alamäkeen? Oliko sille jotain tiettyä syytä vai onko se hiipunut samalla, kun sun oma olo on kurjistunut? Oletko ehkä joskusnkokenut, ettet ansainnutkaan enempää, mutta tajunnut vasta myöhemmin, ettet voi aina olla se joka uhrautuu ja sen myötä herännyt tilanteeseen?

Keskusteletteko te? Onko teillä koskaan yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa? Saattaisitko kuvitella vaikka kirjoittavasi miehelle kirjeen, jossa kertoisit, mitä kaikkea elämältäsi kaipaat ja mitä toivoisit parisuhteelta? Kirjeitä voi kirjoittaa monta, ekat versiot tuppaavat ainakin mulla olemaan kitkeriä ja syytteleviä, niistä sitten hioutuu pikku hiljaa sellaisia, että asia käy ilmi, mutta mies ei loukkaannu niin kovin.
 
[QUOTE="hop";27504511]Voitko opiskella tai hakea työtä nyt? Ei välttämättä tarvi olla edes ns. oman alan työtä, kun saa itsekunnioituksensa takaisin. Kokee olevansa hyödyllinen, sillä pääsee aika pitkälle.

Olet ilmeisesti suhteessa, vaikka rakkautta ei tunnu löytyvän. Missä vaiheessa suhde lähti alamäkeen? Oliko sille jotain tiettyä syytä vai onko se hiipunut samalla, kun sun oma olo on kurjistunut? Oletko ehkä joskusnkokenut, ettet ansainnutkaan enempää, mutta tajunnut vasta myöhemmin, ettet voi aina olla se joka uhrautuu ja sen myötä herännyt tilanteeseen?

Keskusteletteko te? Onko teillä koskaan yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa? Saattaisitko kuvitella vaikka kirjoittavasi miehelle kirjeen, jossa kertoisit, mitä kaikkea elämältäsi kaipaat ja mitä toivoisit parisuhteelta? Kirjeitä voi kirjoittaa monta, ekat versiot tuppaavat ainakin mulla olemaan kitkeriä ja syytteleviä, niistä sitten hioutuu pikku hiljaa sellaisia, että asia käy ilmi, mutta mies ei loukkaannu niin kovin.[/QUOTE]

opiskelemaan ehkä joudunkin kun vaan tietäisin mitä. työnhakija olen kohta vuoden ollut. töitä ei vaan löydy.

rakastan kyllä miestäni mutta minusta tuntuu ettei hän rakasta minua.

varmaan se alamäki sai alkunsa siitä kun mies alkoi rakentaa taloa ja kaikki pyöri sen asian ympärillä ja mä jäin yksin kahden lapsen kanssa pyörittämään arkea ja nuorin oli lähes vastasyntynyt.

vaikeinta olikin sitten kun varsinaisesti muutettiin yhteen ja piti ruveta elämään sitä yhteis elämää saman katon alla. tilanne kyllä osittain helpottunut ajan myötä.

mutta edelleenkin ongelmana on: ei puhuta muutakun arkiasioista, meillä ei ole kahdenkeskeistä aikaa ja jos olisi tuntuis kiusalliselta olla kahden. En tiedä mitä kirjeeseen kirjoittaisin. siitä tulisi varmaan hyvin lyhyt kirje...
 
Mies voi itsekin olla piipussa eikä tiedä, miten jaksaisi eteenpäin, voi hyvin olla, että rakkautta yhä on, kun siihen saisi vain puhallettua hiukan eloa näin alkuun. Ensin talonrakennus, sitten lapsiarki, huoli elannon saamisesta perheelle, on sitä siinä miehellekin kannettavaa. Mutta ihan omalla kokemuksella voin sanoa, että siitäkin voi päästä yli. :) Hirmu tutulta kuulostaa tuo tarina, mutta pikku hiljaa tosiaan eteenpäin...

Halaatteko te? Kosketteletteko te muuten? Alapa varastaa yhteisiä sekunteja, vaikka niitä lapsia onkin. Mieheltä voi mennä aikaa tottua siihen, että tulet ja halaat tai vaikkapa silität, annat iltasuukon, jos tuollaista ei ole tapana tehdä, saattaapa ihan ensi alkuun vähän ärsyyntyäkin. Kosketus on kuitenkin hirmu vahva signaali ja se sitoo paria yhteen. Mies voi joko ymmärtää asian niin, että seksiä on tiedossa, joten yritä itse olla myötämielinen tai vaihtoehtoisesti hän tuskastuu ajatellessaan, että apua, taas uusi vaatimus, vaimo tahtoo seksiä. Pian hän kuitenkin huomaa, että ei ole mitään pakkoa seksiin. Mieleen palautuu, miten kivaa läheisyys onkaan ja pikku hiljaa osaatte taas olla kaksin, vaikka ette tekisi muuta kuin katsoisitte kylki kyljessä televisiota.


Mä olen joskus ihan itseäni varten listannut ylös (mielessäni) kaikki pienimmätkin asiat, jotka ovat mieheni hyviä puolia. Alkuun niitä ei meinannut keksiä, muuta kuin "se ei ryyppää eikä se lyö" ja mulle tuli hetkeksi fiilis, että on mullakin jumalauta kriteerit, jos nuo piisaavat. Mutta pian alkoi mieleen tulla paljon, paljon muutakin ja mies alkoi taas näyttäytyä uudessa valossa ja sain itse voimaa lähteä elvyttämään suhdetta osaltani.
 
Sitä voi opetella olemaan tyytyväinen. Täytyy vaan heittää pois ne harhakuvitelmat, että elämä vois olla täydellistä, yhtä onnea ja riemua.

Aina on jotain mikä puuttuu. Aina voi kiinnittää huomion siihen mitä ei ole. Mutta voi myös huomata tämän hetken ja sen mitä on. Kun pysähtyy näkemään sen.

Murehtimallahan asiat ei sitten miksikään muutu... Niille pitää tehä jotain tai jos ei voi tehä ni antaa sit olla.

Sen kun oppis... :D
 
  • Tykkää
Reactions: Data

Similar threads

P
Viestiä
13
Luettu
4K
Aihe vapaa
lihava oon
L

Yhteistyössä