V
"vieras"
Vieras
Alan jo olla todella huolestunut, väsynyt ja kyllästynytkin.
Vauva huusi ekat 4kk lähes yötä päivää. Maitoallergiaepäilyn ja uuden korvikkeen aloittamisen myötä itku väheni selkeästi, mutta itkuisuus oli vieläkin ihan jotain tajutonta ja vaikutti siltä, kuin vauvalla olisi ollut hirvittäviä vatsavaivoja. Lääkäri "diagnosoi", että kyse oli lisäksi koliikista, vauvan elimistö kun muuten alkoi toimia tuon uuden korvikkeen myötä ihan normaalisti.
Alettiin maistelemaan kiinteitä, kun vauva oli täyttänyt 4kk. Ekat neljä päivää sujuikin kivasti, sitten alkoi kipuilu. Pidettiin taukoa pari vikkoa ja kokeiltiin uudelleen; sama homma: taas se nelisen päivää kivasti, vauva söi hyvällä halulla ja sitten... kaameaa kipuilua ja itkua. Eipä siinä muuta, kuin taas tauolle, jotta vatsa rauhoittuu.
Nuo ekat ruoka-annokset sisälsivät perunaa, joten vauvan oltua paria päivää vajaa 5kk, kokeiltiin bataattia, joka kuulemma sopii useimmille lapsille oikein hyvin. Tässä on nyt taas mennyt se nelisen päivää, vauva on syönyt hyvällä halulla ja ymmärtänyt syömisen ideankin, mutta kipuilu alkoi taas. Tuloksena on siis huutoa, huutoa ja huutoa... ja tunne siitä, että helvetti kun tämä ei lopu millään.
Luulen, että tuon kipuilun yksi syy on se, että vauvalla menee ruuasta ikään kuin vatsa "tukkoon", eli ei saa ulostettua. Mallasuutetta kun antaa, niin useampi päivä siinäkin menee, että auttaa. Eli vaikka aloittaisin tuon mallasuutteen annon aiemmin kuin siinä vaiheessa, kun kipuilu iskee, menee siinä ulosteen tulemisessa edelleen joku kolme päivää kipuilun alkamisesta. Eikä sekään tunnu täysin vauvaa helpottavan.
Mistä tässä teidän mielestä voisi olla kysymys? Jostain allergiasta? Tottumishankaluuksista? Siitä, ettei vauvan vatsa jostain syystä vielä "kestä" ruokaa?
Vauva on muuten ihan perusterve vauva, ellei tuota lehmänmaitoallerigaa lasketa. Iloinen ja nauravainen, kun ei ole kipeä.
Tuntuu neuvottavalta, väsyttävältä ja turhauttavalta. Siltä, ettei mikään auta ja että aina, kun vauvan kivut hetkeksi helpottavat, tulee kohta uusia kipuja ja syitä, miksi kipuilee. Ihan kuin oltaisiin loputtomassa noidankehässä, josta ei ole ulospääsyä.
Vauva huusi ekat 4kk lähes yötä päivää. Maitoallergiaepäilyn ja uuden korvikkeen aloittamisen myötä itku väheni selkeästi, mutta itkuisuus oli vieläkin ihan jotain tajutonta ja vaikutti siltä, kuin vauvalla olisi ollut hirvittäviä vatsavaivoja. Lääkäri "diagnosoi", että kyse oli lisäksi koliikista, vauvan elimistö kun muuten alkoi toimia tuon uuden korvikkeen myötä ihan normaalisti.
Alettiin maistelemaan kiinteitä, kun vauva oli täyttänyt 4kk. Ekat neljä päivää sujuikin kivasti, sitten alkoi kipuilu. Pidettiin taukoa pari vikkoa ja kokeiltiin uudelleen; sama homma: taas se nelisen päivää kivasti, vauva söi hyvällä halulla ja sitten... kaameaa kipuilua ja itkua. Eipä siinä muuta, kuin taas tauolle, jotta vatsa rauhoittuu.
Nuo ekat ruoka-annokset sisälsivät perunaa, joten vauvan oltua paria päivää vajaa 5kk, kokeiltiin bataattia, joka kuulemma sopii useimmille lapsille oikein hyvin. Tässä on nyt taas mennyt se nelisen päivää, vauva on syönyt hyvällä halulla ja ymmärtänyt syömisen ideankin, mutta kipuilu alkoi taas. Tuloksena on siis huutoa, huutoa ja huutoa... ja tunne siitä, että helvetti kun tämä ei lopu millään.
Luulen, että tuon kipuilun yksi syy on se, että vauvalla menee ruuasta ikään kuin vatsa "tukkoon", eli ei saa ulostettua. Mallasuutetta kun antaa, niin useampi päivä siinäkin menee, että auttaa. Eli vaikka aloittaisin tuon mallasuutteen annon aiemmin kuin siinä vaiheessa, kun kipuilu iskee, menee siinä ulosteen tulemisessa edelleen joku kolme päivää kipuilun alkamisesta. Eikä sekään tunnu täysin vauvaa helpottavan.
Mistä tässä teidän mielestä voisi olla kysymys? Jostain allergiasta? Tottumishankaluuksista? Siitä, ettei vauvan vatsa jostain syystä vielä "kestä" ruokaa?
Vauva on muuten ihan perusterve vauva, ellei tuota lehmänmaitoallerigaa lasketa. Iloinen ja nauravainen, kun ei ole kipeä.
Tuntuu neuvottavalta, väsyttävältä ja turhauttavalta. Siltä, ettei mikään auta ja että aina, kun vauvan kivut hetkeksi helpottavat, tulee kohta uusia kipuja ja syitä, miksi kipuilee. Ihan kuin oltaisiin loputtomassa noidankehässä, josta ei ole ulospääsyä.
Meilläkin tuo kiinteä ruoka tuntuu uppoavan kyllä hyvin, ja yhtenäkin päivänä lapsi suorastaan suuttui, kun ruokaa ei annettu lisää tarpeeksi nopeasti...
