Miten autan äitinä rakastata tyttöäni nyt?

[FreezeCat]

Ole kuuntelevana korvana ja tukevana olkapäänä.

Parisuhteessa mahdolliset kränät heidän tulee selvittää itse, mutta ymmärrän senkin, jos/kun voimavarat ovat valmiiksi jo kortilla, niin ei silloin ole voimia lähteä asioita puimaankaan - vaikka se kuinka tärkeää olisikin kaikkien osapuolten takia.

Ainahan voit tarjota apuasi esimerkiksi heidän tykönään vieraillessa siten, että esität tarjouksesi heidän molempien kuullen - "minulla olisi tässä vapaata aikaa tarjolla silloin ja silloin, oisko teillä minun käsipareille tarjolla mitään?"- tyylisesti, jotta ei heille tulisi sellaista ns. takaisin maksu- tunnetta päälle.

Mutta lähinnä heidän kahden pitäisi päästä asioista kunnolla keskustelemaan avoimesti ja työstämään tilannetta. Se, että lähellä on joku joka välittää on kantavana voimana. Ja - mikä on muuten oma yhteytesi tyttösi anoppiin? Oletteko tekemisissä? Sellainen hyväntahtoinen ele nyt joulun alla molemmilta tomerilta naisihmisiltä voisi olla - kenties? - hyväkin liike, että esim. päästätte nuoren parin toviksi pois kotipiiristään tarjoamalla lapsenhoitoapua sekä pientä siivousapua - kuitenkin niin, ettei kenellekään tule mitään ylitulkitsemisen sijaa, vaan kävisi ilmi, että tahdotte pyyteettömästi auttaa pientä lapsiperhettä ja osoittaa omaa tukeanne.

 

[Minni-hiiri]

En jaksanut koko ketjua lukea läpi nyt just. Olen samaa mieltä siinä että lapsistaan on osattava päästää irti ja antaa itse tehdä omat ratkaisunsa, mutta mikään ei estä silti auttamasta. Itsellä oli lapsi juuri 6kk kun tuli "romahdus" ja diagnosoitiin keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Miehestä ei ollut mitään apua ja itse olin siinä jamassa etten kertakaikkiaan kyennyt tekemään mitään muuta kuin itkemään. En tiedä olisinko selvinnyt ilman vanhempieni apua. Meillä tosin se ero, että vanhemmat asuivat suhteellisen lähellä ja ajavat autoa.

Itse ihan vaan kysyisin että tarviiko apua. Ottaisin vaikka koiria hoitoon tms. Menisin hoitamaan vauvaa, että tytär pääsisi koirien kanssa ulos tai ratsastamaan. Ihan mitä nyt välimatkojen rajoissa ois mahdollista tehdä. Avun tarjoaminen ei ole tuputtamista ja tungettelevaa.

Aika lähellä mekin asutaan ja miehellä on auto, joten päästään aina hätiin, jos apua tarvitaan.
Mulla tosin on nyt tuo tytön veljen lapsen hoito vielä jokusen kuukauden kestävänä päivittäin, mutta sitten olen taas ihan "vapaa" auttamaan tyttöäkin.

Mietin jo ajokorttini uusimistakin, mutta se taitaa olla 'missio impossible'

 

[Minni-hiiri]

Ole kuuntelevana korvana ja tukevana olkapäänä.

Parisuhteessa mahdolliset kränät heidän tulee selvittää itse, mutta ymmärrän senkin, jos/kun voimavarat ovat valmiiksi jo kortilla, niin ei silloin ole voimia lähteä asioita puimaankaan - vaikka se kuinka tärkeää olisikin kaikkien osapuolten takia.

Ainahan voit tarjota apuasi esimerkiksi heidän tykönään vieraillessa siten, että esität tarjouksesi heidän molempien kuullen - "minulla olisi tässä vapaata aikaa tarjolla silloin ja silloin, oisko teillä minun käsipareille tarjolla mitään?"- tyylisesti, jotta ei heille tulisi sellaista ns. takaisin maksu- tunnetta päälle.

Mutta lähinnä heidän kahden pitäisi päästä asioista kunnolla keskustelemaan avoimesti ja työstämään tilannetta. Se, että lähellä on joku joka välittää on kantavana voimana. Ja - mikä on muuten oma yhteytesi tyttösi anoppiin? Oletteko tekemisissä? Sellainen hyväntahtoinen ele nyt joulun alla molemmilta tomerilta naisihmisiltä voisi olla - kenties? - hyväkin liike, että esim. päästätte nuoren parin toviksi pois kotipiiristään tarjoamalla lapsenhoitoapua sekä pientä siivousapua - kuitenkin niin, ettei kenellekään tule mitään ylitulkitsemisen sijaa, vaan kävisi ilmi, että tahdotte pyyteettömästi auttaa pientä lapsiperhettä ja osoittaa omaa tukeanne.

Ollaan tekemisissä appivanhempiensa kanssa ja ovat kyllä mukavia. Tytön anoppi ei vaan millään käsitä sitä, että ei ole oikein hyysätä aikuisia poikiaan loputtomiin, enkä minä ole se joka sen hänelle sanoo. Tyttöni on luultavasti sen jo värikkäästi tuonut ilmi. Vieläkin kaksi aikuista poikaa asuu kotonaan.

 

[Minni:)]

Niin olen kans todellakin sitä mieltä että jos mies ei itse älyä auttaa kodinhoidossa mitenkään niin silloin sillä ei ole mitään valtaa kitistä jos joku ulkopuolinen tulee auttamaan. Ja jonkinlaista parisuhdeterapiaa suosittelisin minäkin. Mäkin kävin exän kanssa ja kyllä se auttoikin joksikin aikaa, kunnes ongelmat alkoi olla jo sitä laatua ettei niiden takia kannattanut enää terapioissa istuskella.

Sulla kun on jo yksi lapsenlapsi hoidettavana niin et luonnollisesti pysty hirveästi auttamaan tällä hetkellä. Auta silloin kun aikaa on ja puhelimitse ihan vaan kuuntelutukena. Josko vaikka tytön isä pystyisi käydä viemässä koiria joskus ulos tms.? Muista pitää omasta jaksamisesta myös huolta. Voimia!

 

[FreezeCat]

Ollaan tekemisissä appivanhempiensa kanssa ja ovat kyllä mukavia. Tytön anoppi ei vaan millään käsitä sitä, että ei ole oikein hyysätä aikuisia poikiaan loputtomiin, enkä minä ole se joka sen hänelle sanoo. Tyttöni on luultavasti sen jo värikkäästi tuonut ilmi. Vieläkin kaksi aikuista poikaa asuu kotonaan.

Ymmärrän täysin.

Kinkkinen tilanne, josta pääsee eroon - jos pääsee - vain siten, että tyttäresi mies ymmärtää itse tilanteen eli sen, että häntä kysytään nyt omassa perheessään ja hänenkin on aika päästää äidistään irti. Mutta se on nuoren parin itsensä käsiteltävä ja saatava puhutuksi. Asiaa ei ainakaan auta se, että tyttäresi on asiasta maininnut anopilleen (vai onko - jotenkin tällaisen kuvan sain)...

Tsemppihenkeä!

 

["vieras"]

Haistan ongelmia. Noh, toivottavasti ei ota sitten ikävällä tavalla tuota.

Itse yrittäisin sitä diplomatiaa ottamalla mieheen yhteyttä ja esittämällä mahdollisimman pehmeästi tämän ajatuksen, halu auttaa jne, kun lapsi on niin väsynyt jne.

Haistan todellakin ongelman jos mies ei osallistu ollenkaan kodin töihin ja sitten vielä vetäisi herneen nenään siivousavusta... eikö se ole hänelle ihan sama kuka siellä on auttamassa kun mies on töissä.

 

[Minni-hiiri]

Ymmärrän täysin.

Kinkkinen tilanne, josta pääsee eroon - jos pääsee - vain siten, että tyttäresi mies ymmärtää itse tilanteen eli sen, että häntä kysytään nyt omassa perheessään ja hänenkin on aika päästää äidistään irti. Mutta se on nuoren parin itsensä käsiteltävä ja saatava puhutuksi. Asiaa ei ainakaan auta se, että tyttäresi on asiasta maininnut anopilleen (vai onko - jotenkin tällaisen kuvan sain)...

Tsemppihenkeä!

Kyllä se varmasti on maininnut asiasta - tyttöni tuntien

 

["..."]

Ymmärrän täysin.

Kinkkinen tilanne, josta pääsee eroon - jos pääsee - vain siten, että tyttäresi mies ymmärtää itse tilanteen eli sen, että häntä kysytään nyt omassa perheessään ja hänenkin on aika päästää äidistään irti. Mutta se on nuoren parin itsensä käsiteltävä ja saatava puhutuksi. Asiaa ei ainakaan auta se, että tyttäresi on asiasta maininnut anopilleen (vai onko - jotenkin tällaisen kuvan sain)...

Tsemppihenkeä!

Mitäs jos mies ei vaan tajua itse, eikä halua puhua. Sellaistakin on, uskokaa vaan. Vauvan äiti on sitten ihan mahdottomassa tilanteessa. Vaihtoehtoina joko todellinen uupuminen tai ero, mikä vasta rankka tie onkin pienen vauvan kanssa.

Ja joskus se rauhallinen keskusteluaika on niin kortilla pienten lasten perheessä.

 

["..."]

[QUOTE="...";27624992]Mitäs jos mies ei vaan tajua itse, eikä halua puhua. Sellaistakin on, uskokaa vaan. Vauvan äiti on sitten ihan mahdottomassa tilanteessa. Vaihtoehtoina joko todellinen uupuminen tai ero, mikä vasta rankka tie onkin pienen vauvan kanssa.

Ja joskus se rauhallinen keskusteluaika on niin kortilla pienten lasten perheessä.[/QUOTE]

Lisään vaan että ymmärrän että vauvan äiti on maininnut tilanteesta, sillä hänenhän niskaan kaikki kuitenkin kaatuu, syyt sotkuista ym...

 

[Minni-hiiri]

[QUOTE="...";27624992]Mitäs jos mies ei vaan tajua itse, eikä halua puhua. Sellaistakin on, uskokaa vaan. Vauvan äiti on sitten ihan mahdottomassa tilanteessa. Vaihtoehtoina joko todellinen uupuminen tai ero, mikä vasta rankka tie onkin pienen vauvan kanssa.

Ja joskus se rauhallinen keskusteluaika on niin kortilla pienten lasten perheessä.[/QUOTE]
Näin se just taitaa olla...

 

[Rosabella]

Vauva kun oli täällä viimeksi hoidossa niin miten menet kauppaan ja lenkille hänen kanssaan (mikä olis ihanaa): Vaunut pitäs jättää pihalle ja joku ne siitä kumminkin vie

En ymmärtänyt tätä kohtaa. Miksei vaunuja voi ottaa kaupan sisälle? Kyllä mä ainakin lenkkeilin ja kävin kaupassa vaunujen kanssa.

 

[Milla Makia]

Auta tytartasi niiin paljon kuin pystyt ja jaksat, lapsenvahdista siivoukseen. Ja jos tyttosi haluaa tulla valista luoksesi "lepolomalle" niin toki suo tama hanelle. Avuntarve voi olla aivan tilapaista ja varmasti sinakin saat apua tytoltasi silloin kun sita itse tarvitset.

Suomessa ollaan aivan liian yksilokeskeisia ja kun kotoa pois muutetan, thats it, kyllahan sita nyt aikuisen pitaa parjata itse.

Olen asunut Englannissa 13 v ja ammatiltani oln katilo eli jonkin verran olen nahnyt ja kokenut tata kulttuuria ja kylla taalla on ydinperheen merkitys aivan eri kuin Suomessa. Isovanhemmat ja siskot, tadit ym. ovat suurempi osa arkea kuin suomessa.