J
"Janni"
Vieras
Olen 14-vuotias tyttö (sen voi myös päätellä nimimerkistä) ja mun paras ystävä on tosi kiva ja ihana, mutta se ylpeilee koko ajan. Ja se keksii ylpeilyn aihetta joka asiasta. Mulla on 2 esimerkkiä:
Se sai muutamia kuukausia sitten uuden kännykän ja se tuli heti esitteleen sitä mulle ja parille muulle kaverille. Se on tietysti ihan normaalia ja ymmärrettävää, mutta sen jälkeen se on koulussa pitänyt sitä joka tunti esillä ja näyttäny sen koko luokalle ja rinnakkaisluokille. Aina jos joku ottaa oman kännykkänsä esille vaikka kelloo katoakseen niin tää kaveri kaivaa heti sen oman kännykän ja tekee jotain "näyttävää" et saa huomion kiinnitettyä siihen ja sen kännykkään. Kerran se hakkas kännykkäänsä kuuluvasti pöytään et kaikki käänty kattoon. Ja kerran se muka vahingossa tiputti sen lattialle ja sit se huus et apua mun kallis iphone! Se on ihan selkeetä ylpeilyä.
Sit kun niiden perhe osti uuden telkkarin, niin se kailotti koulun käytävällä ja luokassa et meilläpäs onkin 47 tuumanen telkkari! Sit ku se kysy kuin iso telkkari meillä on niin vastasin rehellisesti et 55 tuuman, niin siihen se vaan sano et niin varmaan ja rupes nauraa ja väitti et niin isoja ei muka oo. Enkä mä oo tota telkkarin kokoo sanonu tai kailotellu missään ellei sitä oo multa kysytty. Paitsi tähän sen kirjotin ku se liitty tähän tapaukseen.
Mut siis miten voisin sanoo sille tästä ylpeilystä niin ettei se loukkaannu? Se on kuitenkin mun paras ystävä, mut en jaksa enää tota sen ylpeilyä, oon jo menettäny 2 kaveria sen ylpeilyn takia. Ja en oo siis kade sille vaan en jaksa koko ajan kun puheen aiheet on aina sen uusissa ja vanhoissa tavaroissa. Me ei olla varmaan vuoteen puhuttu mistään muusta, okei ehkä mä liiottelin, mut tosi harvoin kuitenkin.
Se sai muutamia kuukausia sitten uuden kännykän ja se tuli heti esitteleen sitä mulle ja parille muulle kaverille. Se on tietysti ihan normaalia ja ymmärrettävää, mutta sen jälkeen se on koulussa pitänyt sitä joka tunti esillä ja näyttäny sen koko luokalle ja rinnakkaisluokille. Aina jos joku ottaa oman kännykkänsä esille vaikka kelloo katoakseen niin tää kaveri kaivaa heti sen oman kännykän ja tekee jotain "näyttävää" et saa huomion kiinnitettyä siihen ja sen kännykkään. Kerran se hakkas kännykkäänsä kuuluvasti pöytään et kaikki käänty kattoon. Ja kerran se muka vahingossa tiputti sen lattialle ja sit se huus et apua mun kallis iphone! Se on ihan selkeetä ylpeilyä.
Sit kun niiden perhe osti uuden telkkarin, niin se kailotti koulun käytävällä ja luokassa et meilläpäs onkin 47 tuumanen telkkari! Sit ku se kysy kuin iso telkkari meillä on niin vastasin rehellisesti et 55 tuuman, niin siihen se vaan sano et niin varmaan ja rupes nauraa ja väitti et niin isoja ei muka oo. Enkä mä oo tota telkkarin kokoo sanonu tai kailotellu missään ellei sitä oo multa kysytty. Paitsi tähän sen kirjotin ku se liitty tähän tapaukseen.
Mut siis miten voisin sanoo sille tästä ylpeilystä niin ettei se loukkaannu? Se on kuitenkin mun paras ystävä, mut en jaksa enää tota sen ylpeilyä, oon jo menettäny 2 kaveria sen ylpeilyn takia. Ja en oo siis kade sille vaan en jaksa koko ajan kun puheen aiheet on aina sen uusissa ja vanhoissa tavaroissa. Me ei olla varmaan vuoteen puhuttu mistään muusta, okei ehkä mä liiottelin, mut tosi harvoin kuitenkin.