Muilla yhtä vaikeaa jo lähes aikuisen lapsen kanssa ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt äiti"

Vieras
Meillä on 2 tyttöä, 16 v. ja 18 v. ja varsinkin vanhemman kanssa olen ihan helisemässä. Kun täytti 18 niin sen jälkeen alkoivat baarireissut, yleensä kerran / kaksi viikossa. Koulu ei oikein kiinnosta ja nyt on kuitenkin menossa viimeinen vuosi ja pitäisi tosissaan ponnistella että valmistuu keväällä. Tyttö käy töissä silloin tällöin että tienaa kyllä itse baarirahansa. Mutta muuten ainoat kiinnostuksen kohteet on baarit, pojat ja kaverit. Silloin harvoin kun on kotona niin istuu koneella, kuuntelee musiikkia tms. Kotitöihin saa vain hirveellä huudolla, samoin koirien ulkoiluttamisen kanssa. Rahankäyttö on ihan holtitonta, palkka on aina jo syöty etukäteen kun tilaa netistä kaikenlaista vaatetta, kenkiä, digikameran, koruja, meikkejä jne... ja loppu raha menee baariin.

Tänään sitten paloi totaalisesti hihat, myönnetään ettei kyllä ollut itseltä kovin aikuismaista käytöstä; tyttö tuli perjantaiselta baarireissulta vasta illalla, ja ilmoitti että lähtee kohta uudelleen (vaikka huomenna on työpäivä). Minä siitä sitten riemastuin ja huusin ettet mee mihinkään, jos asut tämän katon alla niin jotain hommiakin pitää tehdä ja muut perheenjäsenet pitää ottaa huomioon, jne... Siinä sitten huudettiin kaikki :( ihan hirveä tilanne. Jonka jälkeen tyttö ilmoitti ettei huomenna enää asu täällä vaan muuttaa jonnekin, kaverin luokse, tms. Ja minä siihen että siitä vaan .. ja menin itkemään makuuhuoneeseen. Hirveitä sanoja joita nyt kadun ja varmasti tyttökin omiaan.

Pitäisikö tytön antaa muuttaa yksin ? Meillä ei kyllä ole varaa tukea hänen muualla asumistaan ja toisaalta olen sitä mieltä että niin kauan kuin ei pysty itse huolehtimaan taloudestaan niin voisi asua kotona. Ainakin kunnes on valmistunut ja olisi jonkinlainen työpaikkakin olemassa. Mulla on ihan hirveä olo, miksi mun piti räjähtää. Tätä ei tapahtu usein mutta joskus vaan keittää yli niin pahasti. Muutamaan tuntiin ei puhuttu mitään mutta nyt tytön lähtiessä sinne baariin niin vaihdettiin kyllä pari sanaa. Mä olen hirveän huolestunut kun tyttö viettää tuommoista levotonta elämää ja toisaalta olen hirveän vihainen kun ei ota vastuuta mistään. Mulle molemmat tytöt ovat todella rakkaita ja välillä murehdin varmasti turhaakin. Mutta silti, elämä ei voi olla yhtä bilettämistä. Paska fiilis :(
 
Anna tytön muuttaa omilleen. itse en jaksaisi tuollaista katsella yhtään!! Kokeilee selvästi rajojaan ja katsoo kuka välittää vaikka onkin jo täysi- ikäinen. Nyt kova kovaa vastaan! Itse tekisin pelisäännöt selviksi. Niin kauan kuin tytön jalat on meidän pöydän alla, niin hän osallistuu ja tekee muutakin kuin bilettää!
 
Kuullostaa tutulta. Siis yli 30:n vuoden takaa. Olin siis 18 v, kun lensin himasta. Kiltistä ja tottelevaisesta tytöstä tuli täysi-ikäistyttyään bilettävä nuori nainen ja sitähän ei mutsin ja faijan hermot silloin kestäneet. Siperia opettaa, sanoisin... joten anna tytön muuttaa omilleen, jos hän niin haluaa :)
 
Itsellekin käy raskaaksi kun olen vaan sen luontoinen etten pysty edes nukkumaan ennenkuin tyttö ilmoittaa mihin menee yöksi, harvemmin tulee kotiin koska tänne ei edes kulje busseja yöaikaan. Taksilla taas liian kallista. Eli illalla / yöllä pari tekstaria tai soitto että kaikki on ok ja vasta sitten menen nukkumaan. Yleensä aamuyöllä ... hullua tiedän mutten mitään itselleni voi.

Pelkään että jos nyt muuttaa kotoa niin koulunkäynti ei sen jälkeen kiinnosta senkään vertaa. Valmistua kun pitäisi ensi keväänä joten ei ole edes montaa kuukautta jäljellä ja sitten olisi joku tutkinto suoritettu. Nyt on edes jonkinlainen kontrolli että aamulla lähtee kouluun, yksin asuessa olisi helppoa jäädä vaan nukkumaan jos kouluunlähtö ei huvita.

Mutta toisaalta jos tuo haluaa muuuttaa niin enpä sitä estäänkään pysty.Kurjaa kun kaikki pitää kokeilla kantapään kautta. Itse jouduin aikoinaan muuttamaan kotoa 16-vuotiaana ja vastaavaa en kyllä kenellekään toivo. Haluaisin että oma lapsi saisi paremmat eväät elämään.
 
Kuopukseni täyttää kahden viikon päästä 18 ja en usko tuollaista tulevan, kuten ei isommillakaan. Viikolla ei hilluta kapakoissa, kun koulua. Ilmoitetaan, mikäli jääfään jonnekin yöksi, ettei tarvitse harmitella. Kortin saa varmaankin näppiinsä pian, kun ikä täysi, sekin rajoittaa.
 
Miksi ei kulje autolla tai miksi et hae häntä ja eikö voisi yrittää keskustella menemisistä. tai niiden rajoittamisesta. tiedän, vaikeaa, itsekin ollut nuori ja pakko se on mennä kun menojalka vipattaa.
 
Itsellekin käy raskaaksi kun olen vaan sen luontoinen etten pysty edes nukkumaan ennenkuin tyttö ilmoittaa mihin menee yöksi, harvemmin tulee kotiin koska tänne ei edes kulje busseja yöaikaan. Taksilla taas liian kallista. Eli illalla / yöllä pari tekstaria tai soitto että kaikki on ok ja vasta sitten menen nukkumaan. Yleensä aamuyöllä ... hullua tiedän mutten mitään itselleni voi.

Pelkään että jos nyt muuttaa kotoa niin koulunkäynti ei sen jälkeen kiinnosta senkään vertaa. Valmistua kun pitäisi ensi keväänä joten ei ole edes montaa kuukautta jäljellä ja sitten olisi joku tutkinto suoritettu. Nyt on edes jonkinlainen kontrolli että aamulla lähtee kouluun, yksin asuessa olisi helppoa jäädä vaan nukkumaan jos kouluunlähtö ei huvita.

Mutta toisaalta jos tuo haluaa muuuttaa niin enpä sitä estäänkään pysty.Kurjaa kun kaikki pitää kokeilla kantapään kautta. Itse jouduin aikoinaan muuttamaan kotoa 16-vuotiaana ja vastaavaa en kyllä kenellekään toivo. Haluaisin että oma lapsi saisi paremmat eväät elämään.

Tjaa, äkkiä se huomaa ettei se kottiin nukkumaan jääminen ole ollenkaan hyvä juttu. Rahantulo lakkaa ym.. Kyllä se vaan on niin että elämä opettaa elämään, erikseen sitte tosiaan ne joilla ei mittään lähtökohtia ole edes oppia. Tiä vaikka vastuunkantokyky lissääntyy ko joutuu omilleen. Pikkuhiljaa alkaa tajuta mitä elämisen etteen joutuu tekemään.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Täysi-ikäinen jo kuitenkin, joten sitä vastuunkantoa tulisi opetella.
Jos haluaa vapauksia, niin joutuu ottamaan myös vastuuta. Näin äiti aina minulle teininä sanoi.
Ja myös se, että niin kauan kun teidän kodissa haluaa asua, niin saa laittaa niitä tiskejä tai ulkoiluttaa koiria ja tehdä niitä kotitöitä, mitä muutkin normaalisti tekee. Eikai se koti nyt mikään täyshoitola kuitenkaan ole?
Mikäli tyttö haluaa omilleen muuttaa, niin muistuta häntä, että siellä omassa kodissakin ne kotityöt odottaa. Eikä baareihin ei jää rahaa, kun rahat menee vuokraan ja elämiseen.
 
Itsellekin käy raskaaksi kun olen vaan sen luontoinen etten pysty edes nukkumaan ennenkuin tyttö ilmoittaa mihin menee yöksi, harvemmin tulee kotiin koska tänne ei edes kulje busseja yöaikaan. Taksilla taas liian kallista. Eli illalla / yöllä pari tekstaria tai soitto että kaikki on ok ja vasta sitten menen nukkumaan. Yleensä aamuyöllä ... hullua tiedän mutten mitään itselleni voi.

Pelkään että jos nyt muuttaa kotoa niin koulunkäynti ei sen jälkeen kiinnosta senkään vertaa. Valmistua kun pitäisi ensi keväänä joten ei ole edes montaa kuukautta jäljellä ja sitten olisi joku tutkinto suoritettu. Nyt on edes jonkinlainen kontrolli että aamulla lähtee kouluun, yksin asuessa olisi helppoa jäädä vaan nukkumaan jos kouluunlähtö ei huvita.

Mutta toisaalta jos tuo haluaa muuuttaa niin enpä sitä estäänkään pysty.Kurjaa kun kaikki pitää kokeilla kantapään kautta. Itse jouduin aikoinaan muuttamaan kotoa 16-vuotiaana ja vastaavaa en kyllä kenellekään toivo. Haluaisin että oma lapsi saisi paremmat eväät elämään.
En mäkään halunnut, että omat lapseni lähtisivät ovet paukkuen sen vuoksi, että mun kanssani ei voi elää. Olihan se aikoinaan aika karua lähteä syksyisenä perjantai-iltana rahattomana yönselkään ja kieltämättä nyt vielä 51-vuotiaanakin korvissani kaikuvat joskus sanat "niin kauan, kun asut minun kattoni alla.." :D

Tiedän tuon tunteen, kun ei osaa nukkua. Vaikka omat lapseni ilmoittivatkin tekstarilla menemisistään, niin mä heräsin viimeistään puoli tuntia ravintoloiden valomerkin jälkeen. Eipä noista kumpikaan kovin usein baareissa käynyt, mutta jonkin verran kuitenkin. Ja tosiaan sitten mä valvoin silmät ristissä, kunnes nuori oli tullut kotiin. Jos kesti, olin huolesta suunniltani. Mutta siihen piti vain opetella, että unta kuuppaan ja kyllä se kersa maailmalla pärjää.
 
[QUOTE="höh";27670627]Miksi ei kulje autolla tai miksi et hae häntä ja eikö voisi yrittää keskustella menemisistä. tai niiden rajoittamisesta. tiedän, vaikeaa, itsekin ollut nuori ja pakko se on mennä kun menojalka vipattaa.[/QUOTE]

Olen sanonut että voin kyllä hakea, vaikka sitten aamuyöllä ja vaikka matkaakin on yhteen suuntaan 30 km mutta kun un kyyti ei kelpaa. Mielummin jää johonkin kaverille yöksi. Ajokortti hänellä kyllä on mutta ei ole yhtään kiinnostunut ajamisesta. Ajaa vain silloin jos "pakotan" tai heitän avaimet käteen kun mennän johonkin.

Tuohon menojen rajoittamiseen ... yritetty on mutta vastaukseksi tulee että olen jo 18-vuotias, saan tehdä ja mennä mihin haluan ...
 
Olen sanonut että voin kyllä hakea, vaikka sitten aamuyöllä ja vaikka matkaakin on yhteen suuntaan 30 km mutta kun un kyyti ei kelpaa. Mielummin jää johonkin kaverille yöksi. Ajokortti hänellä kyllä on mutta ei ole yhtään kiinnostunut ajamisesta. Ajaa vain silloin jos "pakotan" tai heitän avaimet käteen kun mennän johonkin.

Tuohon menojen rajoittamiseen ... yritetty on mutta vastaukseksi tulee että olen jo 18-vuotias, saan tehdä ja mennä mihin haluan ...
Noin minäkin sanoin aikoinaan omille vanhemmilleni. Kokemusteni vuoksi päätinkin, että omien lasteni ei tarvitse mulle koskaan noin sanoa. Enkä mä sano heille sitä "niin kauan, kun asut minun kattoni alla". Hyväksyin sen, että vaikka nuori edelleen olikin mun lapseni, hän ei ollut enää määräysvaltani alainen, mutta mäkään en enää ollut vastuussa hänen tekemisistään. Asioista sovittiin kuten aikuisilla ihmisillä on tapana sopia. Omat vanhempani pitivät mua vahdittavana ja holhottavana lapsena, joten lieka oli katkaistava rajusti ja kaikkien mielen pahoittaen. Mä taas omieni kohdalla halusin, että he saavat kokeilla aikuisuutensa ensiaskelia turvallisesti täältä kotoa käsin eikä niin, että lähdetään vihaisena ovenkarmit kaulassa maailmalle.
 

Yhteistyössä