Isovanhempien viettämä aika lastenlasten kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :((
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:((

Vieras
Päätinkin tehdä tästä ihan oman ketjun.

Eli kuinka paljon isovanhemmat viettävät lastenlastensa kanssa aikaa?

Tänään taas tuli tunne isovanhemmilla käydessä, että mitä ihmettä me lapsinemme siellä edes tehtiin. Kai se on sitä, että lasten ja isovanhempien "kuuluu" olla yhdessä jouluna, vaan nyt saa tulla loppu tähän. Ei kiinnosta mummua eikä pappaa vähääkään pikkuiset, kauhea tohina ja kiire vaan päällä koko ajan. Pappa ei huomioi lapsia mitenkään, mummu hiukan. Papan ainoa huomio esikoiselle oli tänään huomautus, että "istu nyt siinä tuolissa kunnolla"... Hyvää joulua vaan sillekin.

Asutaan 5 km päässä toisistamme, ja pappa oli nähnyt lapsia viimeksi kesällä kunnolla nopeita vilaisuja lukuunottamatta (nähty vaikka kadulla). Mummua lapset näkevät noin kerran tai kaksi kuukaudessa, silloinkin tapaamiset ovat erittäin pikaisia. Että eipä kiinnosta ei
 
Näkevät paljon ja touhuavat monenlaisia asioita, varsinaisesti leikkijöitä ei kukaan isovanhemmista ole. Kaikille isovanhemmille osaan ja uskallan esittää toiveita ja kertoa asioista jotka mieltäni suhteessa (minun, meidän tai lasten ja isovanhempien) tai muissa asioissa hiertää.
 
Minun vanhemmat samanlaisia. Olen ymmärtänyt että välittävät kyllä lastenlapsistaan, mutta jotenkin eivät vaan osaa olla lasten kanssa. Sama juttu oli minun ollessani lapsi. Ajatteöen, että heiltä se on pois, jos lapseni eivät kohta enää edes halua nähdä isovanhempia.
 
Tiiätkö mulle tuli ihan sama fiilis tänään kun mummolassa oltiin, teki vain mieli lähteä kotiin kun ei pieniä (lue minun pieniä, muiden kyllä) huomioitu millään tavalla ja päätettiinkin miehen kanssa, että ensi jouluna (tai muina pyhinä) ei sinne mennä
 
Mä tapaan lapsenlasta (toistaiseksi niitä on vasta yksi, alle kouluikäinen muksu) aina kun mahdollista. Nyt on välimatkaa melkein 400km, mutta kyllä mä pyrin käymään joka toinen kuukausi. Huomenna otan lapsenlapsen mukaani ja palautan vanhemmilleen ensi vuoden puolella, jos muksulle ei tule liian iso koti-ikävä. Yhteys vanhempiin pysyy puhelimen ja skypen avulla vaikka olenkin muksun kanssa vähän kauempana.
Kyllä mulle on rikkaus saada tavata lapsia ja lapsenlasta mahdollisimman paljon, tokihan haluan tuntea lasteni perheet myös.
 
Tasapuolinen täytyisi aina olla lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Aina ei vain jaksa, väsynyt, huonosti nukkunut, kolotuksia. Jo se hulina syö niin paljon enerfiaa, vaikka kuinka lapsista tykkäisi. Siinä samalla touhuat kahvia pöytään ja lapset riekkuvat.
 
Kyllä kyseessä on yli 30-vuotias äiti ja melkein 60-vuotias mummu, eikä mummullakaan ole mitään teinimeininkiä päällä :)

Isovenhempia elämään ei vaan tunnu lastenlapset mahtuvan. Sitä olen myös miettinyt kuin "mie", että kohta esikoinen on siinä iässä, että häntä ei edes kiinnosta olla mummun ja papan kanssa, jos mitään kunnon suhdetta ei ole vieläkään luotu. Ja kuopus seuraa kovaa vauhtia perässä. Surullista.
 
Tasapuolinen täytyisi aina olla lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Aina ei vain jaksa, väsynyt, huonosti nukkunut, kolotuksia. Jo se hulina syö niin paljon enerfiaa, vaikka kuinka lapsista tykkäisi. Siinä samalla touhuat kahvia pöytään ja lapset riekkuvat.

Jos ei jaksa/halua niin miksi pitää kutsua kylään kaikki kerralla?
Selitä siinä sitten pienille, että kuule mummo oli vain väsynyt ja ei nyt jaksanut sinua huomioida vaikka muut huomioikin.
 
Meillä aikaisemmin lapset näkivät todella harvoin isovanhempia, välimatka oli pitkä joten sekin jo rajoitti tapaamisia. Nyt tilanne on muuttunut, yksi isovanhemmista halusi vartavasten muuttaa lähemmäksi lastenlapsia. Lapsilla on nykysiin ilo käydä mummolassa viikoittain tai nähdä mummoa ja ihan mummon omasta pyynnöstä. Ollaan saatu mummolta myös lastenhoitoapua, mikä on enemmän kun osasin odottaa. Kuitenkin mentiin 8 vuotta ilman mitään hoitoapua kyseiseltä mummolta. Lapset ovat luonnollisesti ihan innoissaan kun heillä on nyt ihan oikea mummo joka osallistuu arkeen ja pyytää luokseen kyläilemään.
 
Isovanhemmat tulivat aatonaattona ja vievät lapset huomenna mennessään kotiinsa uuteen vuoteen asti.
Pysähtyvät matkalla vuorokaudeksi toisten isovanhempien luokse.
Ja myöhemmin käyvät isoisovanhemmillakin Rovaniemellä vuorokauden tms+ joulupukkia tämän kotona moikkaamassa.

Luulen, että kaikilla heillä mukavaa sielläkin.

Uudenvuodenaattona ajan aamupäivästä miehen ja kahden lapsenlapsen kanssa perässä anoppilaan. Toinen tai kolmas päivä tammikuuta takaisin... sen mukaan mikä parhaalle tuntuu. Miehellä ja minulla lomaa seitsemänteen päivään asti (lukuunottamatta kolmea mininovellia, jotka olen luvannut tammikuussa lanseerattavaan julkaisuun. Ne naputan jahka pikkuväki lähtenyt.)

:)
 

Yhteistyössä