Miten jaksaa kahden pienen lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Kyselen siis jotain vinkkejä arjen helpottamiseen. Meillä 2v 1kk ja vauva 1kk, eli ikäeroa aika tasan 2v. Esikoinen on ollut "helppo" ja nukkunut yöt pääasiassa hyvin jo vuoden ajan. Muutenkin on ollut aika "kiltti tyttö". Nyt toisen vauvan syntymän jälkeen tuntuu, että kaikki on hukassa ja äiti väsynyt. Valitettavasti tulee purettua väsymystä huutamalla myös uhmaavaan esikoiseen, mikä ei varmasti helpota tilannetta..

Vauvalla ei (tietenkään) ole mitään rytmiä. Menee yöunille puolen yön aikoihin, nukkuu ihan maksimissaan kolme tuntia ekalla pätkällä, loput 1-2tunnin välein. Mulla ihan uutena ongelmana on tullut nukahtamisvaikeuksia, joten kun vauva herää joinakin öinä tunnin välein niin en nuku käytännössä ollenkaan ja parhaimpinakin öinä ehkä kuus tuntia kolmessa pätkässä.. Osittaisimetyksellä ollaan menty, nyt korviketta menee enää yleensä 40-100ml illan viimeisellä syötöllä. Luojan kiitos ei enää yleensä jää öisin kukkumaan syöttöjen väleissä niinkuin ihan ekoina viikkoina. Päivisin nukkuu yleensä max. tunnin pätkiä ja syö aika tasan kahden tunnin välein.

Esikoisella taas taitaa olla tullut liikaa muutoksia kerralla ja vanhempien väsymys ei auta yhtään asiaa. Hoidon lopetus, päiväunet jäi juuri pois ja nyt tietenkin vauvan syntymä vaikuttaa ja meillä on ihan rytmit hukassa. Aiemmin esikoisella on pidetty aika tarkat päivärutiinit, mutta nyt tuo päiväunien pois jääminenkin sotkee tätä kuviota. Kiukuttelee, nukuttaminenkin on vaikeaa ja on alkanut heräillä öisin. Ei onneksi joka päivä mutta ehkä pari kertaa viikossa, eikä sitä saa enää millään omaan sänkyyn rauhoittumaan ja joudun ottamaan viereen ja sitten mun yöunet on lopullisesti pilalla ja esikoinen kiukuttelee seuraavan päivän. Mies lähtee silloin sohvalle että edes joku nukkuu ja mä makaan valveilla kahden lapsen välissä kun en osaa nukahtaa kun esikoinen potkii selkään ja vauva pitää tissiä suussa näin hieman kärjistettynä.

Mies on onneksi vielä vuoden alkuun asti lomalla, mutta eipä siitä paljoa apua ole kun yöllä imetän. Päivisinkään ei oikeen onnistu nukkuminen kun esikoinen on nyt niin mussa kiinni ja hakee huomiota ja jos "lukitsen" itteni nukkumaan johonkin huoneeseen niin hakkaa ovea ja huutaa ihan varmasti kauan vaikka kuinka kiellettäisiin. Tuo uhma on kans uutta kun esikoinen on tähän asti ollut aika tottelevainen tapaus. Uhmakohtauksiin yritän osata kuitenkin suhtautua asiallisesti ja tuohon vaiheeseen kuuluvana, vaikka vaikeuksia välillä onkin.

Olisko kellään jo tästä vaiheesta selvinneellä jotain vinkkejä, miten saisin tätä elämää ja olemista rauhoitettua ja ehkä pikkuhiljaa vähän hellävaraisesti vauvaakin sopeutettua esikoisen rytmeihin? En tietenkään odota, ettei vauva heräilis yöllä tai muuta mut jos jotenkin sais tätä helpotettua niin kaikki vinkit otetaan vastaan! Mulla seisoo silmät päässä, unohtelen sanoja ja raivoan miehelle ja esikoiselle. Pää on ihan puuroa. Kai tätä pitää vaan jaksaa ja yrittää ajatella et ehkä joskus helpottaa.:P
 
No, meillä ikäeroa 1,5v ja hyvin jaksettiin vaikka kumpikaan ei nukkunut kokonaisia öitä (eivät muuten nuku vieläkään :/ ) ja vauva roikkui ensimmäiset 6kk tississä ja 10kk ikään asti nukkui vain tissi suussa :)
Asenne auttaa ja ajatus siitä että kuutkinnon selvinneet ja se tieto että vauva-aika on loppujen lopuksi aika lyhyt.
Enempi noista on "vaivaa" nyt kun ovat sen 3,5v ja 1,5v tappelevat koko ajan ja juoksevat ja kiljuvat ja molemmat ovat uhmaiässä ja ja ja ja...
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
En tiedä miten imetät, mutta mä imetin öisin sängyssä makuultani niin että sain itse torkuttua samalla kun vauva söi. Joskus heräsin vasta kun ryhtyi syömään uudestaan. :D

Kun vauva nukkui niin mä tein välillä esikoisen kanssa niin että laitoin jonkun lastendvd:n pyörimään ja menin sohvalle maate, jalat koukussa ja lapsi sinne jalkojen taakse istumaan. Heräsin kyllä jos alkoi sieltä kömpiä pois, mutta tuolla tavalla pystyi 15-30 min torkut ottamaan.

Mies voi lomalla ollessaan lähteä esikoisen kanssa ulkoilemaan samalla kun sinä nukut. Vauva vaunuissa mukaan.

Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon niin mustasukkaisuus helpottaa. Anna tuoda vaippaa jne. Kehu kuinka vauva tykkää siskostaan ja kannusta "kahdenkeskisiin" väleihin. Se alkaa yllättävän aikaisin se lasten välinen ystävyys, meillä heti kun vauva oppi kohdistamaan katseensa siskoonsa. :)
 
Päivisinkään ei oikeen onnistu nukkuminen kun esikoinen on nyt niin mussa kiinni ja hakee huomiota ja jos "lukitsen" itteni nukkumaan johonkin huoneeseen niin hakkaa ovea ja huutaa ihan varmasti kauan vaikka kuinka kiellettäisiin.

Mies, mummo, palkattu lastenhoitaja tai joku muu voisi viedä esikoisen ulos tai vaika uimahalliin tai minne vaan pois kotoa välillä, että saat nukkua ja olla rauhassa hetken. Ja jos vauva saa korviketta niin senkin voi tietysti ottaa mukaan, jos tuntuu että niin nukkuisit paremmin.

Muuten en osaa neuvoa, meille tulee helmikuussa vauva ja ikäeroa tulee 2v2kk. Esikoisen kanssa kärsin nukahtamisvaikeuksista eli en pystynyt nukahtamaan vaikka vauva olisi nukkunut, ja unettomuus pelottaa eniten, jos sitä on taas luvassa...
 
Mies on aina välillä lähtenyt esikoisen kans esim just ulkoilemaan, mutta näillä pakkasilla esikoinen haluaa jo puolen tunnin jälkeen sisälle. Ehkä mulla on nyt suurin ongelma se, etten pysty nukkumaan päivällä. Raskausaikana kyllä onnistui hienosti..:D Mies katsoi lapsia joku päivä sitten pari tuntia, että saisin nukuttua ja mä makasin silmät kiinni sängyssä ja yritin olla ajattelematta, että "pakko nukahtaa".. En sitten nukkunut minuuttiakaan..

Meillä ei arkena käytännössä ole mitään hoitoapua kun isovanhemmat asuu 300km:n päässä ja parilla paremmalla ystävällä on omiakin lapsia tai ovat töissä arkisin.. Remonttikin on kesken (ja tulee varmaan olemaankin vielä 5 vuotta, ois aika paljon tekemistä..). Nyt ihan just tällekin kunnalle on tullut MLL:n hoitoapua, sitä vois ehkä joskus vielä kokeilla.
 
Imetän yöllä makuullani. Nyt oon vasta oppinut torkahtelemaan siinä samalla, en tiedä onko kiinni mun pienitissisyydestä vai mistä mut tuntuu et en saa itteäni kovin rentoon asentoon makuulla.:/ Muutenkin nukun huonommin vauva vieressä mut tähän asti on menty perhepedissä, jos sitä nyt siksi voi kutsua kun mies nukkuu olkkarissa.:P
 
Varmasti tosiaan tuo lukittautuminen nukkumaan on hankalaa, joten minäkin ehdottaisin, että mies ulkoilisi tai vaikka kyläilisi esikoisen kanssa. Noita dvd-leffoja katottiin kanssa tuossa vaiheessa (katotaan kyllä vieläkin), mutta rajoitan aikaa noin tuntiin, koska enemmästä tulee helposti levottomaksi. Ulkoilu muutenkin on aika jees.

Meillä muuten suosiolla mies muutti vauva-ajaksi työhuoneeseen nukkumaan, ja diili oli periaatteessa, että minä hoidan vauvan, ja mies viereisessä huoneessa nukkuvan esikoisen heräilyt. Näin siitä huolimatta, että aiemmin olen ollut sitä mieltä, että jos ei samaan sänkyyn mahdu nukkumaan, voi samantien erota. Menisikö esikoinen isänsä viereen nukkumaan?
 
Jos parivuotias nukkuisi vielä päikkärit, niin saisit itsekin vedettyä happea päivällä vauvan nukkuessa. Mies ja esikoinen vaikka kauppareissulle sillä aikaa, kun te vauvan kanssa nukutte...
Meillä on lasten ikäero alle kaksi vuottaja muistan, kun joku lohdutteli "kyllä se elo helpottuu"-sanoin. Ja totta tosiaan, nyt pojat 4v ja 6v ja elämä on paljon helpompaa :). Anteeksi, etten osaa antaa oikein vinkkejä, mutta elämä helpottuu kun aikaa kuluu:). Jaksamista arkeen!
 
Opetat sen 2v päikkäreille. Meilläkin oli tota ettei meinannut nukkua, silti joka päivä mentiin sinne päikkäreille. Jos ei nukkunut, ei sitten, mutta jonkun ajan päästä alko taas unet yleensä maittamaan. Säkällä vauva nukkuu samaan aikaan.

Imetä makuullas ja nuku vauva vieressä. Voi torkahdella samalla kun vauva syö eikä tartte nousta ylös. Vauva on vielä tosi pieni, ei noin pienellä mitään rytmiä ole. kyllä ne unet siitä pitenee, jos ei yöllä niin päivällä ainakin :)

Pistä mies ulos esikoisen kanssa ja lepää vauvan kanssa. Tai mies ja molemmat lapset vaikka mummolaan yhdeksi illaksi.

Esikoisen kanssa puuhaat mahdollisimman paljon, ja hoidat vauvan siinä sivussa. Mustasukkaisuus helpottuu sitten pikkuhiljaa. Yöllä mies rauhottamaan esikoinen.

Kyllä sitä selviää, meillä kolme lasta jotka syntyneet 1,5v välein ja vauva-aika n. 6kk ollut raskainta, sitten helpottaa kummasti.
 
Meillä on 2 v 3kk ikänen tyttö ja 7 kk poika. Tyttö on heräilee edelleen yöllä niin mä on nyt puoli vuotta nukkunut pojan kanssa eri huoneessa kun mun mies ja tyttö niin saan nukkua rauhassa edes sen aikaa minkä poika antaa... yleensä parin tunnin pätkissä... aamulla kun mies lähtee töihin niin se jättää itkuhälyyttimen ovelle niin herään sit tytön mölyihin jos se aamulla herää poitsua aikasemmin...
 
[QUOTE="jep";27762286]
Meillä muuten suosiolla mies muutti vauva-ajaksi työhuoneeseen nukkumaan, ja diili oli periaatteessa, että minä hoidan vauvan, ja mies viereisessä huoneessa nukkuvan esikoisen heräilyt. Näin siitä huolimatta, että aiemmin olen ollut sitä mieltä, että jos ei samaan sänkyyn mahdu nukkumaan, voi samantien erota. Menisikö esikoinen isänsä viereen nukkumaan?[/QUOTE]

Näin meilläkin useimpina öinä. Oli tarkotus, että mies hoitaa jos esikoinen herää, mutta ei se sit oikeen onnistunutkaan käytännössä kun lapsi ei rauhoitu enää omaan sänkyyn ja mies nukkuu sohvalla johon ei oikeen lasta mahdu viereen.:/ Joten mulle sekin sitten jäi.. Sitä on mietitty et mies menis patjalle lattialle esikon viereen jos se herää, mut pitäs ostaa patja. Teen joistakin asioista itekkin vissiin vähän vaikeita kun väsyttää..:P

Vaikka mieskin osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin (enemmän nyt tietenkin kun on isyyslomalla) niin musta tuntuu, ettei se tajua että mä oon oikeasti ihan hemmetin väsynyt.
 
Meillä on auttanut se, että isommat lapset on laitettu ajoissa nukkumaan ja itse olen mennyt nukkumaan hyvissä ajoin (ehkä yhdeksän maissa.)Miies on jäänyt hoitamaan vauvaa ja on antanut tarvittaesa lisämaitoa pullosta. Olen nukkunut parikolme tuntia jonka jälkeen olen itse herännyt ja mies on päässyt nukkumaan. Mun on ainakin helpompi valvoa yöllä jos olen saanut nukkua edes vähäsen etukäteen.

Voisko esikoinen myös nukkua vielä päiväunet? ehkä tunnin? ei kovin pitkiä unia ettei ne vaikuta yöuniin, mutta auttavat jaksamaan päivän paremmin.
Yleensä uniongelmat helpottavat muutaman viikon sisällä, kun vauvallekkin löytyy unirytmi.Voimia haastavaan tilanteeseen!!!
 
Meillä on tehty vauvan synnyttyä selvä tehtävänjako öitä varten, eli minä hoidan vauvan yöheräilyt ja mies nukkuu isompien lasten huoneessa ja hoitaa heidän yöheräilynsä. Näin kummankaan ei tarvitse herätä ihan kaikkiin ääniin. Tätä on jatkettu niin kauan kuin on ollut tarvetta, melkeinpä siihen kun pienin on ollut lähemmäs 1v. Sitten mies on palannut meidän makkariin nukkumaan.

Silloin kun mies on kotona, kannattaa hänen ottaa esikoinen ja mielellään vielä vauvakin vaunuissa pihalle. Sen ajan teet jotain itsellesi mukavaa ja rentouttavaa, lepäät tai nukut. Muutenkin omaa aikaa on hyvä saada, joten illalla ja viikonloppuisn olisi hyvä ottaa tavaksi, että lähdet yksin esim. lenkille. Sovitte tietyn ajan, esim. puoli tuntia tai tunti, jonka olet pois ja kotiin et mene ennekuin se aika tulee täyteen. Saat olla hetken rauhassa ja samalla saat raitista ilmaa ja liikuntaa. Jaksat paremmin, aivan varmasti!

Ulkoilkaa niin paljon kuin mahdollista lasten kanssa. Vaikka kuinka väsyttäisi, ulkoilu tekee ihmeitä.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Alkuperäinen kirjoittaja 3 lasta pienellä ikäerolla;27762367:
Meillä on tehty vauvan synnyttyä selvä tehtävänjako öitä varten, eli minä hoidan vauvan yöheräilyt ja mies nukkuu isompien lasten huoneessa ja hoitaa heidän yöheräilynsä. Näin kummankaan ei tarvitse herätä ihan kaikkiin ääniin. Tätä on jatkettu niin kauan kuin on ollut tarvetta, melkeinpä siihen kun pienin on ollut lähemmäs 1v. Sitten mies on palannut meidän makkariin nukkumaan.

Silloin kun mies on kotona, kannattaa hänen ottaa esikoinen ja mielellään vielä vauvakin vaunuissa pihalle. Sen ajan teet jotain itsellesi mukavaa ja rentouttavaa, lepäät tai nukut. Muutenkin omaa aikaa on hyvä saada, joten illalla ja viikonloppuisn olisi hyvä ottaa tavaksi, että lähdet yksin esim. lenkille. Sovitte tietyn ajan, esim. puoli tuntia tai tunti, jonka olet pois ja kotiin et mene ennekuin se aika tulee täyteen. Saat olla hetken rauhassa ja samalla saat raitista ilmaa ja liikuntaa. Jaksat paremmin, aivan varmasti!

Ulkoilkaa niin paljon kuin mahdollista lasten kanssa. Vaikka kuinka väsyttäisi, ulkoilu tekee ihmeitä.

Tässä on paljon hyviä ohjeita.

Lisäisin, että jos et saa nukuttua kun mies ja lapset on kotona, niin pistä heidät autoilemaan. Meillä mies kävi ns. pahimmassa vaiheessa päikkäriaikaan tunnin-puolentoista ajelulla lasten kanssa - esikoinenkin, joka ei muuten ois nukkunut, sai pikku tirsat autossa, mä sain olla rauhassa, ja vauva nyt nukahti heti kun auto hyrähti käyntiin. Kun tulivat kotiin, mies toi mulle pienemmän ja jäi itse esikoisen kanssa leikkimään. Aika kuluu nopeasti, ja sitten lapsista on jo seuraa toisilleen, tsemppiä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja AikaKaukanaTäydellisestä;27762460:
Siis monet ovat YKSIN useammankin lapsen kanssa,sulla sentään mieskin kuvioissa...

No eiköhän sitä ihmistä väsytä jos ei saa nukutuksi, vaikka olisi viisi miestä kuvioissa.

Tunnustan että itseänikin väsytti ja paljon lasten vauva-aikoina, vaikka minultakin ihan mies löytyy. Eipä se auta jos ei saa itse nukuttua. Mä en itse vaan pystynyt nukkumaan kuullessani että lapset valvovat (ja heräsin siihen ihan joka kerta ennen miestäni) joten eipä olisi ollut järkeä meidän molempien valvoa... hoidin siis yövalvomiset itse. Töissä käyvä mies sai edes nukkua.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Meillä kaksi nuorinta on ihan saman ikäiset kuin teillä, lisäksi 6v ja 7v koululaiset. Mies on vielä helmikuun alkupuolelle kotona.

Meillä mies vastaa kahden isomman nukutuksista, minä näiden pienten. Siinä ei ole ongelmaa, 2v nukkuu yöt läpi ja itse imetän perhepedissä nukkuvaa vauvaa pystyen nukahtamaan yleensä helposti yöimetysten jälkeen.

Isompien ollessa koulussa mies vastaa päivisin 2v:sta. Käyvät esim uimassa, kerhoilemassa, kyläilemässä, leikkivät ulkona tai lapsi muuten seuraa isää tämän reissuille. Tuolloin pystyn itsekin tarvittaessa paremmin nukkumaan päikkärit vauvan kanssa kuin tilanteessa missä taapero oven takana kaipaa äitiä.

Välillä toki ollaan kaikki kotona tai mennään yhdessä jonnekin. Huomenna vauva ja esikoinen jäävät miehen kanssa kotiin kun itse lähden 2v:n kanssa uimaan, perjantaina mennään porukalla tuollaiseen " hoplop"iin.

Mutta siis se että mies ottaa paremmin vastuuta isommasta auttaa, vaikka hankkimalla sen patjan tämän huoneen lattialle. Yöunet on tärkeät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AikaKaukanaTäydellisestä;27762460:
Siis monet ovat YKSIN useammankin lapsen kanssa,sulla sentään mieskin kuvioissa...

Niin, aatella. Ja toisilla on vaikka kuolemansairaus ja silti hoitavat lapsensa valittamatta eikä koskaan väsytä... mulla on mies ja 2 lasta, ja yhteensä näiden lasten kanssa olen SILTI valvonut niin, että oon välillä pelännyt että järki lähtee päästä lopullisesti. Kaikki asiat ei aina oo niin yks yhteen.
 
Meillä myös lapset 2 vuoden ikäerolla ja nyt voi sanoa, että pikku hiljaa alkaa väsymys ym. helpottaa (lapset ovat nyt 3v4kk ja 1v4kk). Ei kai siihen auta kuin aika...
Itsellä tuli unihalvauskohtauksia välillä ja joskus vaan itkin itsekseni tai miehelleni sitä kuinka väsynyt olinkaan. Rankkaa, mutta opettavaista aikaa...
 
Kiitos hyvistä vinkeistä. Miehen kanssa täytyy kyllä jutella, tuntuu että parisuhde ja keskusteluyhteyskin on jotenkin kadonnut johonkin (se oli kyllä oikeestaan jo ennen tätä toista..) Ja niille parille kommentoijalle tiedoksi, että se mies ei oikeen auta jos mä en saa nukuttua. Ja uskoisin, että mullakin on oikeus yrittää helpottaa arkea, vaikken olekaan koliikkokaksosten ja kahden uhmaikäisen yksinhuoltaja. En tajua, kun joidenkin pitää päästä joka ketjuun kommentoimaan, että turha valittaa kun joillakin on vieläkin vaikeampaa. Tiedän, että on. Siskollakin tuli samantyyppisessä tilanteessa kaksoset vilkkaan uhmaikäisen jälkeen, mutta ihan asiallisia neuvoja saan häneltäkin.
 
Ei siihen muu auttanut kuin, että yritti levätä aina kun mahdollista. Piti tiukasti ajatukset siinä, että on vain ohi menevää vaihetta ja yritti parhaansa mukaan nauttia hyvistä hetkistä vaikka se välillä tuntui vaikealta. Pahinta aikaa oli se kun kumpikaan lapsista ei vielä nukkunut kokonaisia öitä vaan unet jäi aina vähiin ja katkonaisiksi. Myös se oli iso apu, että edes kerran viikossa kun lapset oli molemmat nukkumassa niin ihan vaan miehen kanssa löhöttiin sylikkäin sohvalla, naposteltiin herkkuja ja katsottiin hiljaisella leffaa. Siitä tuli hiukan kuin tapa. Muina iltoina sitten käytiin yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan. Miehestä oli myös isoa apua siinäkin, että pääsin itse käymään melko usein kaupoilla ihan yksin tai ystävän kanssa kahvilla. Vastaavasti myös mies pääsi samoin. Miehen kanssa ollaan myös kodin töitä jaettu niin, että melko tasan menee. Toki silloin kun itse olin lasten kanssa kotona niin automaattisesti tein enemmän, mutta mies hoiti silti esim. tiskit.

Meillä siis lapsilla ikäeroa 1v 8kk. Mutta siis se on aika siitä kiinni miten kumpikin asennoituu ja antaa toiselle myös mahdollisuutta levätä.

Toki meilläkin oli hetkiä kun kumpikin oli niin väsyneitä, että ei uskaltanut autollakaan ajaa. Nyt kun lapset on 2,5v ja 4v niin elämä on huomattavasti helpompaa. Toki oman raskauden arkeen tuo uhmaikä joka on päällä kummallakin yhtä aikaa, mutta moni muu osa-alue on helpottanut. Meillä siis lapset on hyvin eloisia, kekseliäitä ja neuvolantädin mukaan erittäin temperamenttisia ja tulisieluisia.

Voimia teille arkeen, ap sekä muut pienten lasten vanhemmat!
 
Meillä lapset vuoden ja 3 kk:n ikäerolla. Selvisin kun asetin omat kodinhoidolliset tavoitteet minimiin, asetin "aivoissa" aikatavoitteen = päivä kerrallaan, yritin nukkua aina kuin mahdollista ja sitten kun olin aivan rättipoikki (esim keskosvauva alkoi tiheäimutuksen, 2 tunnin välein vaati tissiä kuukauden verran) niin kerroin asiasta HYVIN selväsanaisesti miehelleni että hän ymmärsi että missä mennään.

Täytyy sanoa että paras opetus minulle oli se että kyllä mieskin osaa tehdä kotitöitä ja ei niin väliä jos ne on tehty jotenkkn vääräoppisesti.
 
Itsekin olen samassa tilanteessa ap:n kanssa. Ikäeroa meidän lapsilla on 1v9kk, nuorempi nyt 4kk vauva. Rankkaa aikaa, mutta miehen avulla olen saanut nukuttua huomattavasti paremmin. Meillä mies hoitaa esikoisen yöheräilyt ja minä hoidan vauvan. Mies nukkuu eri huoneessa sohvalla ja esikoinen on oppinut menemään sinne yöllä, jos sattuu heräämään. Myös aamulla, kun herää menee isänsä luokse. Mies on aamuisin käynyt hakemassa vauvan viereltäni pari tuntia ennen töihin lähtöä, jotta olen saanut nukuttua. Ne pari tuntia auttavat jaksamaan tulevan päivän touhut paljon paremmin. Viikonloppuisin, kun mies on kotona, saan nukkua aamuisin jopa kolme neljä tuntia putkeen miehen hoitaessa lapsia. Kannattaa miehen kanssa sopia järjestelyistä, joilla saisit nukuttua enemmän. Miehelle enemmän vastuuta lasten ja kodin hoidosta. Näin meillä on toiminut parhaiten. Voimia kanssasisarelle!
 
2 v tarvitsee ehdottomasti vielä päiväunet. Esikoinen päikkäreille vain. Hyvällä tuurilla sinä ja vauvakin pystytte nukkumaan samaan aikaan.

Meidän lapsilla ikäeroa myös tasan 2 v. Jos ehdin päivällä ottaa vaikkapa 10 minuutin tirsat, niin sekin opi parempi kuin ei mitään. Kun mies tulee töistä kotiin, niin hän saa luvan huolehtia molemmista lapsista 1-2 h, jolloin sinä saat nukuttua ja levättyä.

Tilanne on rankka, mutta nyt molempien vanhempien on jaksettava panostaa kaikki voimavaransa.
 

Yhteistyössä