Minä olen valmistunut lähihoitajaksi keväällä 2011 vammaistyön koulutusohjelmasta. Opiskelussa haastavinta oli näin äkkiä mietittynä anatomian tunnit sekä kaikki sosiaalialaan liittyvät opiskelut (Kela, sosiaalitoimi, palvelusuunnitelmat, miten ne toimivat jne). Näin jälkikäteen olen harmitellut sitä, etten suorittanut yhtään hoitojaksoa esim. terveyskeskuksen vuodeosastolla. Minulla on jäänyt näkemättä sairaalamaailma ihan kokonaan ja itse työssä olen sitten vasta tehnyt näitä vaativimpia asioita, esim. katetroinnit, haavanhoidot, pistot, traken hoito jne. Tästä syytän vähän koulua, etteivät paremmin suunnitelleet harjoittelujaksoja, että kaikki opiskelijat pääsisivät tk-jaksolle. Vaikka kouluni kyllä muuten oli tosi hyvä.
Olen ollut töissä kehitysvammaisten asuntolassa n. 1½ vuotta. Täällä työ on suht helppoa, tosin tässäkin ajassa mitä minä täällä olen ollut, niin asukkaiden kunto on huonontunut, he kun alkavat osa jo olemaan vanhoja. Haastetta työhön tuo heidän oikeuksien puolustaminen, sillä edelleen kytee joillakin ihmisillä se ajatus, että vammainen on vammainen eikä hoitoa tarvitse. Tämän asenteen oli eräs asukas joutunut kasvotusten omaisensa kanssa kokemaan sairaalassa. Toki sen ymmärrän, että vammaisten kohdalla oireiden lukeminen voi olla vaikeaa, mutta kyllähän me hoitajat asukkaamme tunnemme ja sen, milloin vointi ei ole normaalia.
Välillä tulee kausia, että saa enemmänkin taistella byrokratian kanssa, jotta asukkaat saavat heille kuuluvat asiat: kuntoutukset, avustaja-palvelut... Lisäksi tällä puolella saat kokea myös ikäviä asioita. Agressiivisia asukkaita, kiukkukohtauksia, psyykkisiä häiriöitä. Miten toimia neuroottisen ihmisen kanssa? Mihin pistetään rajat? Nämä asiat ovat välillä todella raskaita ja monesti työasiat tulee mukana kotiin, niitä kun sitten märehtii ja miettii, että mitä olisi voinut tehdä toisin esim. asukkaan kiukkukohtauksen aikana...
Voisin kyllä höystää mutta pakko myöntää että (harjoittelu)iltavuoron jälkeen on puhti niin pois ettei tuu mitään kovin älykästä (hah) tekstiä. 
Katsotaan josko toisaalla kerron "kuulumisia". 
Mutta mää painun pehkuun, lähestyn sua toisaalla lähiaikoina. Moikka. 
