Voiko lastaan rakastaa, jos halveksii hänen isäänsä?

["vieras"]

Pelottaa. Olemme edelleen mieheni kanssa yhdessä, vaikka inhoan häntä. Kaikki hänessä ahdistaa, en pysty kunnioittamaan tai arvostamaan häntä. Luonteensa ja ulkonäkönsä vain oksettaa minua. En tiedä, missä vaiheessa tämä meni tällaiseksi.

Olen kuitenkin raskaana. Voinko tuntea lasta kohtaan rakkautta ja syvää kiintymystä, jos halveksun hänen isäänsä? Pelottaa, että en pysty rakastamaan omaa lastani.

 

[Viikate]

Aivan varmasti voit ja tulet rakastamaan

 

["jojo"]

Pystyt, vaikka sen isä olisi suohirviö.

 

["vieras"]

Helposti!

 

["vieras"]

Ihana kuulla! Toivottavasti nämä pelot ja huolet tästä nyt pikkuhiljaa katoaisivat.

 

["vieras"]

Vaikea kysymys ja varmaan riippuu ihmisestä. Itse tiedät varmasti paremmin kuin kukaan muu. Minkälaiset ajatukset sulla on nyt raskaudesta?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27777029]Vaikea kysymys ja varmaan riippuu ihmisestä. Itse tiedät varmasti paremmin kuin kukaan muu. Minkälaiset ajatukset sulla on nyt raskaudesta?[/QUOTE]

Hyvin ristiriitaiset. Toisaalta toivon lasta, toisaalta nimenomaan pelkään, etten kykene tuntemaan häntä kohtaan mitään. Tai että näen hänessä isänsä, ehkä tulen aina näkemään vain isänsä huonoimmat puolet. Periytyykö isän ulkonäkö ja luonne, jolloin lapsi lähinnä vain muistuttaa häntä... Pelkään, että lapsen rakastaminen tulee olemaan vaikeaa. Toivon, että kun saan lapsen ensimmäisen kerran syliini, side syntyy välittömästi. Että lapsi tuntuu ihmeeltä; lahjalta. Pelottaa silti

 

[Urseele]

Kysymys on hyvä, koska olen itse miettinyt tuota ilmiötä.

Kyllä lasta rakastaa, se on ihan varma juttu. Lapsi kuitenkin tuo yhteen eri sukujen piirteitä ja esim. ilmeet tai eleet voivat muistuttaa jostakin epämiellyttävästä, mutta kuitenkin myös miellyttävistä asioista.
Tällöin saatat "nähdä" lapsessasi muita ihmisiä ja reagoida, vaikka et haluaisikaan.

Voin suoraan sanoa, että kun esikoiseni syntyi, hänellä oli yksi ilme aina mahallaan ryömiessään, sellainen otsan kurtistus, joka oli aivan ilmetty tätini - tätini, joka oli vähätellyt minua ja ollut melko "kova" minulle lapsena. Muistan kuinka katsoin lastani kun hän ensi kertoja teki tuon ilmeen ja olin varmasti pelästyneen ja torjuvan näköinen. Se ei tarkoita etten rakastaisi lastani, vaan tuo piirre muistutti toisesta ihmisestä. Itse tajusin kuitenkin, että ei ole lapselle hyväksi että näen hänen kauttaa jonkun toisen ihmisen, hänhän EI OLE tätini! Joten jonkun aikaa kiinnitin huomiota aivan muihin asioihin - hänen poskiinsa, käsiin, jalkoihin, hiuksiin... ja kun lapsen persoona oli tullut kyllin tutuksi, en enää miettinyt täti-lapsi-yhtäläisyyttä.

Kannattaa viettää paljon aikaa vauvan kanssa, sylikkäin, ihokontaktissa, niin saat hänestä mielihyväkokemuksia ja kiinnyt häneen nopeasti, jolloin "rakkaus sokaisee".

 

[maissiprinsessa]

Tottakai pystyt tuntemaan lasta kohtaan suurta rakkautta vaikka hänen isäänsä inhoaisitkin. Lapsi on sinuakin ja ei ole syypää isänsä kuvioihin..

 

["jojo"]

Olethan tietoinen, että vaikka vauva olisi miten toivottu tahansa ja sen isä rakas, rakkaus vauvaan voi syttyä vasta pikkuhiljaa? Älä säikähdä, jos et koekaan pökerryttävää rakkautta heti, kun pikkuinen syntyy. Sellainen on ihan normaalia, mutta tilanteessasi saattaisit ehkä kuvitella sen johtuvan miehestäsi/suhteestanne.

Onnea tulevasta vauvasta!

 

["vieras"]

Kysymys on hyvä, koska olen itse miettinyt tuota ilmiötä.

Kyllä lasta rakastaa, se on ihan varma juttu. Lapsi kuitenkin tuo yhteen eri sukujen piirteitä ja esim. ilmeet tai eleet voivat muistuttaa jostakin epämiellyttävästä, mutta kuitenkin myös miellyttävistä asioista.
Tällöin saatat "nähdä" lapsessasi muita ihmisiä ja reagoida, vaikka et haluaisikaan.

Voin suoraan sanoa, että kun esikoiseni syntyi, hänellä oli yksi ilme aina mahallaan ryömiessään, sellainen otsan kurtistus, joka oli aivan ilmetty tätini - tätini, joka oli vähätellyt minua ja ollut melko "kova" minulle lapsena. Muistan kuinka katsoin lastani kun hän ensi kertoja teki tuon ilmeen ja olin varmasti pelästyneen ja torjuvan näköinen. Se ei tarkoita etten rakastaisi lastani, vaan tuo piirre muistutti toisesta ihmisestä. Itse tajusin kuitenkin, että ei ole lapselle hyväksi että näen hänen kauttaa jonkun toisen ihmisen, hänhän EI OLE tätini! Joten jonkun aikaa kiinnitin huomiota aivan muihin asioihin - hänen poskiinsa, käsiin, jalkoihin, hiuksiin... ja kun lapsen persoona oli tullut kyllin tutuksi, en enää miettinyt täti-lapsi-yhtäläisyyttä.

Kannattaa viettää paljon aikaa vauvan kanssa, sylikkäin, ihokontaktissa, niin saat hänestä mielihyväkokemuksia ja kiinnyt häneen nopeasti, jolloin "rakkaus sokaisee".

Tämä on kyllä vähän arka aihe, mutta uskaltaudun nyt sanomaan. Oma lapseni muistuttaa paljon anoppiani, enkä pidä anopistani sitten yhtään. Mutta mietin juurikin näin, että lapseni on kuitenkin tietysti ihan eri henkilö ja MINUN lapseni, näyttää, miltä näyttää.

Ja kyllä lapseni on mielestäni maailman kaunein lapsi - ihan vilpittömästi.

 

[Urseele]

Lisään vielä, että synnytyksen jälkeen kannattaa ehkä olla varovainen sen suhteen, kuinka moni kommentoi vauvaa. Jos olet kovin herkillä ja kotiin tulee koko suku toteamaan, että "onpa sievä, ihan isänsä kopio", niin saatat ottaa sen raskaasti. Ihmiset kommentoivat vauvan ulkonäköä aluksi ihan siitäkin syystä, että yleensä halutaan ikäänkuin vakuutella isälle, että lapsi on tämän. Siksi useammin sanotaan, että lapsi on isänsä näköinen (äidistähän ei ole epäselvyyttä). Voisit vaikka kertoa lähisuvullesi että toivot (keksi syy) vauvasta puhuttavan sinun tai jonkun läheisen sisaruksesi näköisenä.

Itse olen ollut vähän hylätty lapsuuden perheessäni ja tunsin kipeästi, kun ihmiset sanoivat lasteni näyttävän minun sukuni jäseniltä (esim. vanhemmiltani). Siksi hakeuduinkin synnytyksen jälkeen paljon miehen suvun seuraan, jossa viihdyin. Kun he korostivat vauvan näyttävän mieheltäni tai tämän siskoilta, uskalsin ikään kuin kiintyä vauvoihin oikein täysillä.

Rakkaushan vauvaan on sitä, että saat vauvasta mielihyvää. Sitä se äidinrakkaus on sen suojelunhaluvaiheen jälkeen erityisesti. Siksi olisi tärkeää, että saisit levätä, ja että iloitsisit vauvasta paljon, hänen silmistään, hymystään, kosketuksestaan. Se liittää sinut vauvaan mielessäsi.

 

[Squawe]

Aivan varmasti omaa lastaan voi isästä huolimatta rakastaa. Toki saattaa olla ajoittain hermoja raastavaa, kun isän kanssa kuitenkin pitää lapsen takia olla jollakin lailla tekemisissä. Aika kuitenkin tekee tässäkin tehtävänsä ja asiat alkavat kulkea omaa rataansa ja tottumustaan. Omasta kokemuksesta suosittelen kuitenkin, että asiat ja välit selvitetään eli erotaan sitten kunnolla, jos on tarpeen. Kaikista hermoja raastavinta on, jos asiat jäävät keskeneräisinä, ilman lopullista ratkaisua. Meillä asiat ovat jääneet "retajamaan" vuosikausiksi, vaikkakin olen omalta osaltani tehnyt asiat selviksi. Kannattaa vain tehdä asiat selviksi niin, että kumpikin sen todella ymmärtää.

Enemmän mua murehdutti sun kohdalla tuo, että odotat siteen syntyvän vauvaan heti, kun lapsen näet. Me yritimme esikoista yli vuoden. Lapsi oli odotettu, mutta synnytyksen jälkeen tuijotin lasta vieressäni pitkään, kuin aivan vierasta, outoa ihmistä. Se side kyllä syntyi loppuen lopuksi pian, mutta ei ollenkaan heti. Joten älä pety, jos sitä ei ihan heti löydy. Onnea odotukseen!

 

["jaa"]

Tietenkin. onhan kyse kahdesta eri ihmisestä.

 

[no johan on]

kysymys
Miten helvatassa nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa mitenkään?

 

["Vieras"]

kysymys
Miten helvatassa nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa mitenkään?

Kysymys oli ihan asiallinen, ja täälä onkin tullut onneksi paljon asiallisia vastauksia. Sinulla vain on tavallista suppeampi ajatusmaailma. Et ole ainakaan hoitoalalla.

 

[Lastu]

Olenko ainoa joka ihmettelee että miksi teet lapsia miehelle jota pidät vastenmielisenä?

 

["vieras"]

Tietysti voi, ei lapsen rakastaminen liity sen isään. Oma lapsesihan se on. Minäkin rakastan omaani hullun lailla vaikka exä on ihan ääliö, ja lapsi vieläpä isänsä näköinenkin.

 

["Vieras"]

Varmasti voi, ei lapsi ole isänsä. Ja toi rakkauden syntyminen, meillä kaksi lasta jotka kumpikin tehtyjä ja haluttuja, siltikään se rakkaus ei mun kohdalla syntynyt heti, vähitellen ei edes parissa kuukaudessa ollut sellaista kaiken nielevää äidin rakkautta, mutta nyt ovat rakkainta ja parasta maailmassa.

 

["Häivähdys"]

Olenko ainoa joka ihmettelee että miksi teet lapsia miehelle jota pidät vastenmielisenä?

En ole ap, mutta asiat voivat muuttua nopeastikin raskaaksi tulon jälkeen. Olen melkein samnalaisessa tilantessa kuin ap sillä erotuksella, että miehestä tuli minulle vastenmielinen vasta vauvan syntymän jälkeen.

Lapsi (poika) näyttää kovasti minulta tai vielä enemmän enoltaan, mistä olen hyvin tyytyväinen. Totta kai lapsessa on isänsä piiretiä ja etenkin jotkut ilmeet saavat itsessäni aikaan negatiivisen tunteen -mutta ymmärrän sen johtuvan vain siitä että ne ilmeet muistuttavat minua miehestä ja hänen puolen suvusta, joka ei ole missään vaiheessa hyväksynyt minua tai ollut minulle ystävällinen.

Rakastan poikaani enemmän kuin mitään.

 

["Häivähdys"]

Pahoittelen typoja. Ja viimeinen lause piti olla "rakastan poikaani enemmän kuin mitään muuta maailmassa"