Laskevatko ihmiset nykyään että onko varaa elättää lapsi ja kuinka moneen lapseen on varaa?Kysymys suurperheistä, joilla

[hjelp]

Huomioivatko että lapsi kuluttaa vauvana murto-osan siitä mitä teininä ja että lapset tarvitsevat omaa tilaa tarpeeksi, laadukasta ruokaa, harrastuksia..katsellut vain tässä muutaman tuttavaperheen touhuja ja ei voi kuin ihmetellä. Lapsia tehdään ilman mitään koulutusta monta kappaletta ja ei ole aikomustakaan mennä kouluttautumaan taikka töihin. Tai lapsia tehdään niin monta että ei ole varaa sitten viedä mihinkään heitä ja kaikesta pitää tinkiä, jopa ruoka säännöstellään. Meillä on kaksi lasta ja ei ole suoraan sanottuna varaa kolmanteen. Ja molemmat ollaan ihan töissä, mutta kun ollaan suht pienellä palkalla niin ei pysty vielä useampaa lasta hankkimaan. Lisäksi halutaan säästää rahaa lapsille tulevaisuuden varalta ja varmaan aika harva suurperhe kykenee siihen?Kertokaa omia tai tietämiänne kokemuksia miten pienillä tuloilla elätetään suurperhe?Omasta mielestäni on vastuutonta tehdä lapsia liuta ja sitten joudutaan elämään kädestä suuhun. Ei voi olla lapsille hyväksi.

 

[Mummeliisa]

Kyllä sitä laskettiin silloin aikoinaan ja aika hyvin on laskut pitäneet paikkansa.
Viisi lapsista jo sisi aikuisia, loput kolme alaikäisiä.

 

[hyvä mummeliisa]

Juuri noin asiat pitää hoitaa, että lasketaan mihin on varaa ja eletään sen mukaan. lapsissakin. Ihan liikaa näen työni kautta perheitä, joissa jokapäiväinen leipä on tiukilla koska on kuviteltu että lapsi tuo leivän tullessaan. Lähinnä se lapsi vie sen leivän.

 

[pohojoneen]

ei ole omaa kokemusta, mutta tutussa perheessä tehty juuri noin. Lapsia tehtailtu ja nyt sitten säännöstellään kaikki. Kukaan ei koskaan pääse minnekään ja tilaa ei ole puolillekaan siitä lapsimäärästä. Isoimmat lapset oireilevat huomionpuutteesta ja häpeilevät kun perheessä niin paljon lapsia.

 

["Lissu"]

Samaan tulokseen tultiin mekin että kaksi lasta saa riittää. Haluaisin kyllä lisääkin, mutta menisi liian tiukalle talous. Ei haluta ihan kädestä suuhun elää kuitenkaan.

 

["vieras"]

Meillä on neljä lasta. Rahaa on kaikkeen tarpeelliseen, siis ruokaan vaatteisiin ja harrastuksiin. Ei asuta kovin tilavasti, mutta ollaan tyytyväisiä. Voitaisiin toki muuttaa pois kantakaupungista, tällä samalla rahalla saisi aika ison talon jo noin 30 min ajomatkan päästä.

Eli ollaan laskettu että pärjätään ja tullaan pärjäämäänkin. Tietysti kaikkea ei elämässä voi ennustaa etukäteen. Ja kaikki ihmiset on erilaisia ja eri asiat on tärkeitä eri ihmisille. Me arvostetaan lasten hoitamaista kotona mahdollisimman pitkään, sen jälkeen lyhennettyä työpäivää. Aika lasten kanssa on minulle tärkeämpää tässä elämänvaiheessa kuin vuosittaiset kaukomatkat. Ja vaikka rahaa olisikin, niin en halua opettaa lapsia siihen että he saavat aina kaiken haluamansa. Vaatteissakin suosin kierrätystä vaikka ei olisi rahallisesti pakko.

 

[astrolabe]

Ollaan laskettu, enkä kuulu niihin, joiden mielestä suurperheen lasten elämänilon pitää tulla pelkästä sisarusrakkaudesta.

 

["Muuan"]

No meillä ei ole laskettu.

Nyt alkaa varmaan kulutus olla suurimmillaan kun muutaman vuoden sisällä syntynyt 'alkuporukka' on teini-iässä, mutta kukaan ei tee vielä itse mitään töitä.

Rahat riittää ruokaan, vaatteisiin ja kohtuulliseen asumiseen. Joskus johonkin ekstraankin.

Katselin tuossa verotietoja kun perkasin papereita. Miehen tulot on tuplaantuneet vuodesta 2005. Itse olen ollut kotona, mutta ajattelin kouluttautua alalle jolla taatusti on töitä.
Uskon että rahat riittää jatkossakin siihen mikä on tarpeen.

En edes halua että lapset saa 'ihan kaiken'. Mielestäni työnteon oppiminen ja pieni kitkuttelu joissain asioissa on paljon kasvattavampaa.
Maailma ei kuitenkaan kohtele silkkihansikkain sitten aikuisena.

 

["Vieras"]

Meillä vaan yksi lapsi johon on varaa. Ollaan miehen kanssa molemmat työttömiä.

 

["Jenni"]

Vl-piireissä ei kyllä mietitä mihin olisi varaa. Lapsia tulee niin paljon kuin tulee, yleensä perheessä vain isä töissä. Tiukkaa tekee, mutta rahaa osataan käyttää säästeliäästi, minnekään turhaan ei tuhlata. Ruoka on hyvin peruskotiruokaa, lastenvaatteet kiertävät isommalta pienemmälle. En tiedä kuinka paljon vanhemmat joutuvat stressaamaan raha-asioista, mutta luulisi olevan aika tiukkaa. Talon on oltava kuitenkin iso ja yleensä perheessä on kaksi hyvää autoakin, eli kyllä niitä menoja sitten kuitenkin on.

 

["vvieras"]

miksei ruokaa saa säännöstellä?

 

[chef]

Meillä ei ole suurperhettä, mutta vastaanpa silti.

Meidän vanhin alkaa nyt olemaan esiteini-iässä ja uskoakseni hän kuluttaa vähemmän, kuin mitä perheemme leikki-ikäiset. Esikoisen vaatekustannukset ovat pienemmät, sillä hänen vaatekokonsa vaihtuu paljon hitaammin, kuin mitä näiden pienten. Ruokaa hän toki syö enemmän, mutta toisaalta hänen harrastuksensa maksavat vähemmän, kuin mitä näiden pienempien. Uutta polkupyörääkään hän ei joka vuosi tarvitse ja kaksi vuotta hänelle sopi samat luistimetkin. Myös osa talvikengistä on viimevuotisia, kun taas pienille pitää joka vuosi ostaa uudet.

Oman tilan tarve on yksilöllistä. Esikoinen on pyytänyt keskimmäistä lasta huoneeseensa, sillä hänen mielestään se olisi kivaa. Huone on postimerkin kokoinen, eli ilmeisesti hän ei tilaa ympärilleen paljoa vaatisi.

Laadukasta ruokaa lapset saavat ja valitsemansa harrastuksetkin.

Lapsia meillä on kolme, enkä ole kouluttautunut. Töitä olen silti aina tehnyt (ennen kun jäin kotiäidiksi ja tässä kotona ollessanikin vähän). Töihin en aio ihan vielä mennä, koska nuorin on alle 3v ja taloudelliset resurssimme riittävät siihen, että hoidan lapset itse kotona.

Lapset pääsevät joka kesä Muumimaailmaan, Puuhamaahan, Vepsään, Väskiin jne. Lisäksi joulun alla on tapanamme ollut käydä lasten kanssa laivalla. Ensi kesäksi olimme suunnitelleet reissua Tallinnaan, mutta sen pidempää ulkomaanmatkaa emme aivan lähivuosina tee. Mutta se ei johdu rahasta vaan siitä, että me pidämme enemmän kotimaan matkailusta, koska tällöin voimme ottaa koko porukan mukaan. Myös koirat.

Meillä on varaa näihin kolmeen, vaikken ole töissä. Ei siis aina ne tulot, vaan myös ne menot.

Toki on edesvastuutonta tehdä 25 lasta, jos ei heille pysty tarjoamaan riittävästi ruokaa jne. Mutta ei ole mielestäni edesvastuutonta tehdä 10 lasta, jos ei siksi pysty säästämään lapsille pesämunaa tulevaan. Raha kun ei ihan totta ole NIIN tärkeää.

 

[Pikkurouva74]

[QUOTE="Muuan";27861737]
En edes halua että lapset saa 'ihan kaiken'. Mielestäni työnteon oppiminen ja pieni kitkuttelu joissain asioissa on paljon kasvattavampaa.
Maailma ei kuitenkaan kohtele silkkihansikkain sitten aikuisena.[/QUOTE]

Juuri näin minäkin ajattelen. Lapsia meillä on kaksi ja mielestäni meillä on kohtuulliset tulot ja hiukan varallisuuttakin, mutteivät meidän lapset aina saa kaikkea. Paljon kierrätetään ja hankitaan käytettynä. Juuri parhaillaan meillä on kirppiksellä pöytä, jossa myydään vanhaa tarpeetonta tavaraa ja koko perhe on mukana projektissa.

 

["tiina"]

Meillä on kaksi lasta ja ei ole suoraan sanottuna varaa kolmanteen. Ja molemmat ollaan ihan töissä, mutta kun ollaan suht pienellä palkalla niin ei pysty vielä useampaa lasta hankkimaan. Lisäksi halutaan säästää rahaa lapsille tulevaisuuden varalta ja varmaan aika harva suurperhe kykenee siihen?

Tuollaisen lapsen tulevaisuutta varten säästämisen olisi voinut jättää tässä kohtaa mainitsematta, siitä tulee semmoinen olo, että teillä olisi varaa useampaankin lapseen, jos vaan haluaisitte. Aivan sama kuin joku ilmoittaa ettei ole varaa olla kotona alle 3-vuotiaan kanssa, kun ei haluta elää ihan kädestä suuhun. Se on eri asia onko varaa vai haluaako jonkun tietyn elämänlaadun ja sen voi ihan rehellisesti sanoa kummasta on kyse.

Meillä ei ihan oikeasti ole varaa toiseen lapseen. Mieheni on työtön ja jos minä jäisin äitiyslomalle ja tulisi vielä toisen lapsen kulut, meillä ei olisi rahaa ruokaan eikä vuokraan, emmekä saisi edes sossusta mitään tai niin olen ainakin ymmärtänyt, kun eivät huomioi mitään velkoja. Nälkää siis näkisimme kohta.

 

[Jellonainen]

Ihmisillä on niin erilaiset kriteerit mitä lapsen kuuluu saada. Toisten mielestä koko perheen pitää päästä ulkomaille joka vuosi, lapsella pitää olla kalliit vaatteet ja harrastukset, aikuisilla samoin. Täytyy olla varaa käydä leffassa ja ulkona syömässä vaikka joka viikko. Toisissa perheissä vanhemmat tinkivät omista menoistaan eivätkä lapsetkaan ole tottuneet kalliiseen elämään, silti voivat hyvin ja elävät rikasta elämää. Kyse on hyvin pitkälti siitä, mitä arvostaa ja mitä opettaa lapsensa arvostamaan. Lisäksi asuinympäristö määrittää paljon sitä, miten paljon tarvitaan "hyvään elämään". Ihan eri asia on asua ison kaupungin keskustassa, jossa jo asumiseen menee hirveästi rahaa ja nuorilla on kauheat paineet kun kavereilla on varaa kaikkeen.

Minä en muuten ole ikinä ajatellut, että lapsille pitäisi säästää.

 

[lissukka.]

Meillä nyt kolme lasta ja useampaan varaa kunhan olen saanut uuden koulutukseni päätökseen.

 

[murr]

Meillä on suurperhe, luulen ainakin, että useimpien mielestä. Kyllä meillä on tarkoitus maksaa mahdolliset kielikurssit/vaihto-oppilasvuodet/ajokortit/opiskeluasunnot jokaiselle. Tällä hetkellä emme matkustele ulkomaille, mutta se ei ole rahasta kiinni, vaan emme koe tarpeelliseksi viedä ihan pieniä ulkomaille. Voi että minua sieppaa tällaiset aloitukset, joissa kaikki yleistetään yhteen muottiin. Jos teillä on varaa kahteen lapseen, voi toisilla olla varaa kymmeneen.

 

[Aamuäree]

Mä tiedän montakin ihmistä, jotka eivät kykene mihinkään ilman että tekevät siitä excell taulukon.

'Laskelmat' on mun mielestä vähän turhan mustavalkoisia ja suunnitelmallisia, kysehän on elämästä.
Mutta toki mun elämäni ei lähdekään siitä, että kaikilla on kaikkea tasapuolisesti ja kaikkien pitää saada kaikkea ja kaikki pitää olla just tietynlaista.

Lapsiluku on meillä nyt 2, enempää ei tule ja syynä ei suinkaan ole talous, vaan jaksaminen ja 'halu'.

 

["Vieras"]

Meillä ollaan laskeskeltu että kolmas lapsi vielä rahan puitteissa olis mahdollinen jos asutaan pääkaupunkiseudulla. Muualla ois varaa isompaanki laumaan. Ymmärrän kyllä että teinit kuluttaa paljon, seuraavan kymmenen vuoden aikana jos saisi asuntolainan maksettua pois niin vapautuisi se raha lasten käyttöön kun esikoinen täyttää 13v..

 

["Töpsykkä"]

Meillä on kohta neljä lasta. Mitään tarkkoja laskelmia ei olla tehty tämän neljännen ja viimeisen vaikutuksesta talouteen. Kolmen lapsen kanssa olemme keskituloisena perheenä pystyneet elämään juuri niin, kuin haluamme. Olemme kerran vuodessa matkustaneet ulkomaille. Kerran kesässä käymme huvipuistossa. Joskus syömme ravintolassa. Lasten pukeutumiseen on panostettu ja leluja on yllin kyllin. Tulevaisuudessa kahdelle isommalle on oma huone ja pienimmät jakavat huoneen. Syömme hyvin, mutta emme osta kaupasta kalleimpia luksustuotteita vaan ihan perusjuttuja. Vanhimmalla lapsella on kolme maksullista harrastusta ja keskimmäisellä yksi. Meillä lasten tilille laitetaan kuukausirahaa aina 1v syntymäpäivästä lähtien.

Minä säästän sitten omissa menoissa. Minulla ei ole maksullista harrastusta (en sitä kaipaa). Minulla on pitkä tukka, joten en käy usein kampaajalla. Välillä käyn värjäyttämässä tukan, jotta tulee kiiltoa, mutta väri on aika lähellä omaani, joten juurikasvua ei kukaan huomaa. En laitata ripsienpidennyksiä vaikkakin niistä joskus haaveilen. En myöskään kuluta omiin vaatteisiin paljonkaan rahaa vaan ostan alennuksesta ja toivon lahjaksi usein lahjakorttia vaateliikkeeseen.

Eli omissa menoissa säästän, koska miinä olen halunnut monta lasta enkä halua, että he joutuvat sen takia sästämään. Viidenteen lapseen meillä ei olisi varaa, koska sitten menisi asumiseen jo niin paljon enemmän + muut kulut.

 

[chrissy]

mun mielestä se on toisaalta ihan fiksuakin laskeskella et mihin on varaa, ettei vaa pukata mukuloita liuta ja sit mietitään et niijoo kuluttaahan nää.

Eläminen kallistuu koko ajan. Asuminen kallistuu, ruokamenot kasvaa kun ruuan hinta nousee koko ajan. Tuet ja palkat ei nouse sitä tahtia mitä eläminen. Maidon hintaki nousee ihan mukavasti 30%.

Tokihan myöskin osa riippuu siitä et millasta elämää haluaa elää ja mikä on tärkeetä.

Toisille on jotku muut asiat tärkeitä mitkä taas ei itselle ole. Omat voimavarat niin henkiset kuin rahallisetkin on hyvä tiedostaa.

 

["Mä vain"]

Meillä ei ole suurperhettä, mutta vastaanpa silti.

Meidän vanhin alkaa nyt olemaan esiteini-iässä ja uskoakseni hän kuluttaa vähemmän, kuin mitä perheemme leikki-ikäiset. Esikoisen vaatekustannukset ovat pienemmät, sillä hänen vaatekokonsa vaihtuu paljon hitaammin, kuin mitä näiden pienten. Ruokaa hän toki syö enemmän, mutta toisaalta hänen harrastuksensa maksavat vähemmän, kuin mitä näiden pienempien. Uutta polkupyörääkään hän ei joka vuosi tarvitse ja kaksi vuotta hänelle sopi samat luistimetkin. Myös osa talvikengistä on viimevuotisia, kun taas pienille pitää joka vuosi ostaa uudet.

Oman tilan tarve on yksilöllistä. Esikoinen on pyytänyt keskimmäistä lasta huoneeseensa, sillä hänen mielestään se olisi kivaa. Huone on postimerkin kokoinen, eli ilmeisesti hän ei tilaa ympärilleen paljoa vaatisi.

Laadukasta ruokaa lapset saavat ja valitsemansa harrastuksetkin.

Lapsia meillä on kolme, enkä ole kouluttautunut. Töitä olen silti aina tehnyt (ennen kun jäin kotiäidiksi ja tässä kotona ollessanikin vähän). Töihin en aio ihan vielä mennä, koska nuorin on alle 3v ja taloudelliset resurssimme riittävät siihen, että hoidan lapset itse kotona.

Lapset pääsevät joka kesä Muumimaailmaan, Puuhamaahan, Vepsään, Väskiin jne. Lisäksi joulun alla on tapanamme ollut käydä lasten kanssa laivalla. Ensi kesäksi olimme suunnitelleet reissua Tallinnaan, mutta sen pidempää ulkomaanmatkaa emme aivan lähivuosina tee. Mutta se ei johdu rahasta vaan siitä, että me pidämme enemmän kotimaan matkailusta, koska tällöin voimme ottaa koko porukan mukaan. Myös koirat.

Meillä on varaa näihin kolmeen, vaikken ole töissä. Ei siis aina ne tulot, vaan myös ne menot.

Toki on edesvastuutonta tehdä 25 lasta, jos ei heille pysty tarjoamaan riittävästi ruokaa jne. Mutta ei ole mielestäni edesvastuutonta tehdä 10 lasta, jos ei siksi pysty säästämään lapsille pesämunaa tulevaan. Raha kun ei ihan totta ole NIIN tärkeää.

Mitä töitä voi Suomessa tehdä ilman koulutusta? Ja mikä on ikäsi? Jos vaan on joku muu ala kuin hoitoala, niin lähden mielelläni "kouluttamattomana" töihin. (olen itse valitettavasti kouluttautunut nuoruuden tyhmyydessäni sairaanhoitajaksi ja se työ on tänä päivänä helvettiä)

 

[---]

Olemme laskenee, että pienillä tuloillamme on varaa kahteen lapseen. Asumme vaatimattomasti vuokralla emmekä hirveästi törsäile tuhraan. Käymme kuitenkin välillä ulkona syömässä, elokuvissa ja milloin missäkin. On olemassa paljon myös edullisia/halpoja huvituksia. Lapsillelle ostamme paljon leluja, vaatteita ja mitä sitten tarvitsevatkin. Omista menoista tingitään paljon. Ruokaa syödään sen verta mitä tarvitaan ja jaksetaan - siinä ei tingitä eikä tulisi mieleenikään esim. rajoittaa kasvavien lasten maidonjuontia jne. Pää asia, että pärjäämme omillamme eli mihinkään sossun tms. luukulle emme aio mennä (ellei nyt mitään ihan kamalaa tapahtuisi, eihän elämästä voi kukaan tietää etukäteen mutta tarkoitan tällä ettemme tee lapsia sillä tyylillä, että sossu maksaa kyllä tarvittaessa).

Vaikka rahaa olisi enemmänkin niin lapsille emme säästä heidän omiin nimiinsä mitään. Autamme sitten myöhemmin tarvittaessa. Mieheni on saanut vanhemmiltaan ajokortit, säästettyä rahaa ja minä taas en mutta kumpikaan ei ole yhtään sne rikkaampi tai onnellisempi. Miehelleni on enemmänkin ollut haittaa tuosta vanhempiensa avokätisyydestä: pakottivat autokouluun (ei saanut itse mahdollisuutta valita haluaako mennä), on tottunut, että tilillä on aina rahaa ja missään ei tarvitse laskea eikä ymmärrä rahasta muutenkaan niin hyvin kuin minä jonka perheessä on laskettu ja tingitty monesta asiasta. Miehen kotona ei myöskään ole osoitettu rakkautta mitenkään muuten kuin ostamalla jotain. Edelleen aikuisena vanhempiensa käsitys auttamisesta on lykätä rahaa käteen. Ei puhettakaan keskustelusta jne.

Nyt meillä on heikompi vaihe rahallisesti, kun olen kotona mutta uskon että lapsi nauttii paljon enemmän koti vuosistaan kuin säästetystä rahasta. Annan lapselleni aikaa mielummin kuin rahaa. Menetettyä aikaa ei saa takaisin mutta rahaa ehtii tienaamaan koska vaan...

 

["vieras"]

Joskus olis kiva tietää mite nuo suurperheiden äidit pyörittävät ruokabudjettia ja vaatebudjettia. Mulla olisi siinä varmaankin paljon oppimista, sillä useastihan näissä perheissä vain isä käy töissä. Silti heillä on usein iso omakotitalo, lapsilla kuitenkin kaikki fillarit, sukset jne tarpeelliset tavarat ja ruokaa pöydässä.

Meillä vain 2 lasta ja molemmat vanhemmat töissä eikä sitä rahaa kamalasti kuitenkaan ylimääräistä jää.

 

["poikia3"]

Meillä ei ole suurperhettä, mutta vastaanpa silti.

Meidän vanhin alkaa nyt olemaan esiteini-iässä ja uskoakseni hän kuluttaa vähemmän, kuin mitä perheemme leikki-ikäiset. Esikoisen vaatekustannukset ovat pienemmät, sillä hänen vaatekokonsa vaihtuu paljon hitaammin, kuin mitä näiden pienten. Ruokaa hän toki syö enemmän, mutta toisaalta hänen harrastuksensa maksavat vähemmän, kuin mitä näiden pienempien. Uutta polkupyörääkään hän ei joka vuosi tarvitse ja kaksi vuotta hänelle sopi samat luistimetkin. Myös osa talvikengistä on viimevuotisia, kun taas pienille pitää joka vuosi ostaa uudet.

Huomaa, että se lapsi on esiteini. Mulla on pian 16 vuotta täyttävä poika. Hän on nyt muutaman vuoden aikana ottanut kasvupyrähdyksen, pituutta on pian 180 senttiä, kengän numero on 45. Ja olen todellakin joutunut ostamaan joka talvi uudet talvikengät, luistimet ja monot.Samoin keväisin uudet lenkkarit, sandaalit, paremmat kengät ja saappaat. Housujen puntit ovat yhtäkkiä 10 senttiä liian lyhyet, samoin t-paidan helman alta paistaa paljas iho. Huomattavasti enemmän tuolle esikoiselle joutuu ostamaan vaatetta kuin kahdelle pienemmälle, varsinkin kun nuo pienemmät perivät isompien vaatteita.

Kun poika aloitti kasvupyrähdyksen, niin oli kyllä isoja ongelmia löytää mieleisiä vaatteita, ja nykyään on aina vaan vaikeampi löytää sopivia ja mieleisiä kenkiä. Toivottavasti jalka ei enää kasva, sillä silloin ollaan nesteessä.

Ja ne harrastuskustannukset ovat todellakin lapsikohtaisia, riippuen ihan harrastuksesta. Mutta esim. kilpaurheilua harrastavan lapsen harrastusmäärät lisääntyvät iän mukana ja samalla kustannukset kasvavat.

Esim. mun 10-vuotias poikani harrastaa kilpauintia, treenikertoja on 3 viikossa, ja päälle 2 leiriä vuodessa, tähän uppoaa rahaa tässä vaiheessa 850 euroa vuodessa. On kovin eri summa, kun viime vuotinen 350 euroa. Ja kun treenejä ja leirejä sekä kisamatkoja tulee lisää kasvavat kustannukset. Myös uikkareita, kunnon uikkareita, pitää olla vähintää viidet. Eli rahaa noihinkin ja myös uimalaseihin menee ihan kiitettävästi.